Duality of Man

Taas vaihteeksi vituttaa ja masentaa. Ulkonakin alkoi taas vaihteeksi satelemaan.

Pitäisi mennä kohtapuoliin nukkumaan. Tänään oli taas aika raskas päivä, sillä tuli vedeltyä parit ulkolenkit ja tämän jälkeen sitten tuli tehtyä vähän "ruumiillistakin" työtä. Nyt vaan lähinnä tuntuu siltä, että kaikki asiat taas suurinpiirtein vituttavat ja on kylmää, märkää ja tosiaankin sataa. Lisäksi minulla on taas paha epäilys siitä, että jokin asia on taas jäänyt tekemättä, ja se on epäilemättä tärkeä sellainen.

Mietin tuossa eilen tätä Fight Club-leffaa. Luin sen kirjan tuossa kesällä, ja tänään kehuin kyseistä alkuperäisteosta eräälle Nettituttavalleni Mesen korvikkeessa, eli Trillianissa. Hän kertoi ostavansa tuon kirjallisen teoksen myöskin piakkoin, mutta aikaahan siinä tosiaan vielä vähän menee. Minusta on hauskaa törmätä tyyppeihin, jotka päättävät lukea kirjallisen teoksen nähtyään siitä tehdyn elokuvan. Ja muutenkin Fight Club on todella hyvä leffa siinä suhteessa, että jos sen aikana käyttää päätään ja ennen kaikkea mielikuvitustaan, niin sen voi ymmärtää todellakin useilla eri tavoilla.

Kuten sanottu, mietin tosiaan Fight Clubia tässä eilen. Kun leffan ja kirjan toinen päähenkilö, Tyler Durden, on tavallaan ensisijaisen päähenkilön, eli kertojan nimeltä "Jack" luoma sivupersoona - tai siis Alter Ego, niin oman tulkintani mukaan koko leffa ainakin pyörii juurikin sen teeman ympärillä, että täytyy uskaltaa elää myös sen Alter Egon elämää toisinaan. Itseäni on kiehtonut jo pitkään ajatus Alter Egosta, eli sellaisesta persoonasta oman ensisijaisen persoonansa takana, joka saattaa hyvinkin useimmilla ihmisillä olla se ns. "aito" persoona. Varmasti monille ihmisille on toisinaan tullut mieleen se, että he eivät välttämättä elä elämäänsä sellaisina kuin todella haluaisivat, ja kenties tällaiset tiedostavat yksilöt keskuudessamme alkavat hiljalleen heräilemään siihen tosiasiaan, että heidän sisällään saattaa hyvinkin asustaa joko vaihtoehtoisella persoonalla varustettu - tai kenties sillä aidolla ja oikealla persoonalla pakattu tyyppi. Se henkilö, joka minä yritän olla tai haluan ihmisten luulevan tai toivovan minun olevan on vain ulkokuori - eli siis se pitkäaikainen "mielikuva" joka meistä jää.

My mask of sanity is about to slip. Näin totesi Patrick Bateman, Bret Easton-Elliksen psykopaattimurhaaja ja rikas Wall Streetin sijoituspankkiiri American Psycho-teoksessa. Hänkin eli puhtaasti välillä Alter Egonsa ehdoilla, ja loppujen lopuksi Alter Ego taisi sulautua täysin Egoon , ja näistä kahdesta tuli tosiaankin yksi ja sama henkilö. Eräs toinen klassinen esimerkki on sitten Jekyl ja Mr. Hyde, mutta se on liian "on/off"-esimerkki ollakseen kiinnostava tai realistinen. Jekyl ja Hyde on liian stereotyyppinen esimerkki Alter Egosta ja sen vallasta juurikin tähän ulkosivun persoonaan, vaikka tosiasiassa uskon että asia on pikemminkin aivan toisenlainen.

Minulla on kokemuksia siitä, tai ainakin uskon omaavani sivustakatselijan kokemuksia siitä miten Alter Egon välillä väkivaltainenkin ulospääsy tästä julkisivupersoonasta on tapahtunut. Nyt kun asiaa miettii, niin se on oikeastaan vain tehnyt näille ihmisille loppujen lopuksi hyvää - muutos on ollut todellakin vakava ja pysyvä. Jopa pitkäkestoinenkin. Mutta se on kuitenkin lopuksi ollut tarpeellinen tämän ihmisen selviämiselle.

Useat ihmiset tähänastisessa elämässäni ovat aina sanoneet minun olevan lähes aina muuttumaton persoona. Toiset ovat sanoneet sen positiivisessa, ja toiset taas negatiivisessa mielessä. Toiset ovat myös käyttäneet tätä muuttumattomuutta eräänlaisena tekosyynäkin tiettyihin tapahtumiin, mutta se mitä nyt tarkoitan, onkin se että kenties syy tällaisiin olotiloihin sun muuhun onkin ollut kykenemättömyyteni jättää kaikkea tuota paskaa taakseni ja yksinkertaisesti antaa Alter Egoni ottaa kokonaisuudessaan hallinta joksikin aikaa. Kaikilla ihmisillä on varmasti sellaisia hetkiä elämässään, jolloin tuntee että tekee asioitaan täysin vastoin yleisiä toimintatapojaan tai uskomuksiaan. Tällöin saattaa todellakin antaa Alter Egonsa ohjailla toimintaansa vaistomaisesti tietämättäänkin, ja olenkin pohtinut että kenties on aika alkaa toimia entistä enemmän tämän näkyvän persoonan vastakohtaisen, eli juurikin Alter Egon persoonan halujen mukaan.

Tuoko se sitten lopullisen pelastuksen? Missä vaiheessa aletaan elämään sitä ns. "hyvää elämää", vai onko sekin vain idealistista paskanjauhantaa? So many questions, yet so few answers at the time..