Viime päivinä taas olotilat ja ennen kaikkea mielentilat ovat vaihdelleet todella paljolti. Tässä näppäimistössäkin on jotain vitun vikaa, kun se ei suostu tekemään heittomerkkiä, vaan sillä näppäimellä avaakin jonkun hakutoiminnon.
Huh huh.. Noh, päällimmäisenä on kai todettava että vihaan syksyä. Vaikka kesälläkin olotilat olivat mitä olivat, niin sentään minulla oli lyhytaikaisia korvikkeita tällä ympäröivälle todellisuudelle ja ennen kaikkea muuta tekemistä kuin nyt. Vuoden 2009 syksy nyt vain sattuu olemaan taas harvinaisen perseestä. "Perseetkin on perseestä" tällä hetkellä, kuten Pakassa todettiin. Täytyy kai yrittää saada aikaiseksi jotain parempaa ajateltavaa, näin Helsingin Sanomien mainoksia mukaillakseni.
Täytyy myöskin myöntää, että en oikein nyt tiedä että mistä haluaisin todella kirjoittaa ja puhua tässä blogissa juurikin nyt. Nykyisin menee nämä postaukset vähintään kaksi kertaa uusiksi sisällöltään, kun harjoitan edelleen aika äärimmäistäkin itsesensuuria. Nytkin tämä jatko tuolle lausekkeelle meni uusiksi! Voi hemmetti! Mitään ei saa sanoa, kun mähän olen vähintäänkin Suomettanut itse itseni tänne kämppään(lue: taloon) jo! Vaikka aluksi oli ihan kivaa, ettei kukaan saanut tietää vaiheistani ilman että tunsi minut tosielämässä (tai tunsi tyypin joka tunsi minut), niin nyt se kyllä alkaa vähän ahdistamaan pitemmän päälle, kun mistään positiivisestakaan ei periaatteessa saa kirjoittaa ettei kukaan vaan saisi vettä myllyynsä (tai blogeihinsa)! Siis totta kai tämä tällainen alkaa pikkuhiljaa kyrsimään, mutta minkäs teet nyt sitten, kun kerran näinkin jämähtänyt moiseen itsesensuuriin olen. Kenties pitäisi ryhtyä opiskelemaan Journalismia, eli ilmeisesti tuli valittua jälleen kerran yliopistossa väärä ala? Mut voitaisiin vaikkapa palkata näillä etevillä itsesensuurin lahjoilla vaikkapa Pohjois-Korean virallisen uutistoimiston kesätoimittajaksi.. Vaikka luonnollisesti Pohjois-Korean virallisen uutistoimiston leivissä mulle käy myös paikka joko urheilutoimittajana tai Metereologina. Lupaan aina ennustaa harvinaisen hyvää säätä, etenkin Kim-Jong Ilin syntymä- ja nimipäivinä!
Sori, nyt kyllä tämä postaus karkasi kyllä todella käsistä! Ja mikä oudointa, eikä tämä ole edes mikään vitsi, on se että aluksi mulla oli todella masentunut ja muutenkin alakuloinen fiilis - muttei enää noiden viime lausekkeiden sekoilujen jälkeen! Plääh, mä pilasin itse oman kyynisen postaukseni, perkeleissönit sentään! Kenties mä olen tosiaan niin itseriittoinen&ylimielinen jätkä, että mä olen siinä vaiheessa Egoismissani, että mulle riittää nykyään huvituksiksikin ihan vain oma itseni. Hmm.. Ei mulla kyllä tosiaan hyvin mee. Ehkä te olette oikeassa.. Taikka sitten mä olen vain sekoamassa. Ellen ole seonnutkin.. JO?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment