Missä olen käynyt, sinne en enää palaisi

Aloitin tosiaan aamulla tuon Lunar Parkin lukemisen. Toistaiseksi en ole kuin vasta sivulla 50, mutta onhan teoksessa sentään 470 sivua. Vaikka olenkin aika varma siitä, että tuo teos olisi tekstiltään paljon hauskempi Englanniksi, niin Suomeksikin se on oikeastaan periaatteessa ihan menevää tavaraa. Toisaalta myöskin vähän harmittaa jo se nyt tässä vaiheessa, että luen periaatteessa eräänlaisia "muistelmia" Easton Elliksen teoksista, ja tämä on vasta toinen Easton Ellikseltä lukemani teos. Tämä olisi ollut hyvä lukea sen jälkeen, kun kaikki hänen teoksensa ovat tuttuja, vaan nyt jotenkin tuntuu siltä että olen hypännyt muutaman suhteellisen tärkeänkin teoksen ylitse, ja siirtynyt välittömästi tutkimaan teoksia ja kirjailijaa niiden takana. Aikalailla on siis sellainen "behind the scenes"-olo tätä lukiessa.

Teoksessa oli eräs todella hyvä lainaus, jota jäin miettimään aikalailla heti kirjan avattuani:

"Kun ihmiset ovat päättäneet mitä mieltä ovat jostakusta, he eivät hevillä korjaa mielipiteitään, eivätkä uudet todisteet tai uudet perusteet saa heitä kumoamaan päätöksiään, ja se joka yrittää pakottaa heidät muuttamaan mielensä, haaskaa vähintäänkin aikaansa ja saattaa jopa kaivaa verta nenästään" - John O'Hara

Tuo lause oli todella perustavanlaatuisen syvällinen minulle, vaikkakin kieltämättä se ilmaiseekin erittäin yksinkertaisen "tosiasian" ihmisten sosiaalisesta käyttäytymisestä harvinaisen pitkällä tavalla. Uskon kuitenkin, että juuri tällä asialla, eli mielipiteillä toisista ihmisistä on harvinaisen tärkeä paikka elämässäni. Ja siis tällä nyt tarkoitan mielipiteitä itsestäni ja minun mielipiteitäni muista. Jos kerran joku minua vain pintapuolisesti tunteva on päättänyt että olen absoluuttinen paskiainen enkä muuksi muutu, niin onko siinä mitään etua lopulta ruveta tämän persoonan ajatuksia asiasta muuttamaankaan? Ihmiset usein tekevät päätöksensä heti, ja vielä uppiniskaisimmat tekevät sen heti ja lopullisesti. En voi tietenkään sanoa, ettenkö itsekin toimisi näin, mutta olen toisaalta ainakin omasta mielestäni sellainen persoona, että annan arvoa sille jos joku paskiaiseksi itsensä todistanut henkilö alkaakin käyttäytymään täysin tätä ennalta-muodostamaani käsitystä vastaan. Tällaisia tapauksia en ole kovinkaan monesti tietenkään itse kohdannut, mutta kieltämättä positiivisesti olen kerran tai pari myöskin yllättynyt.

Olen siis päättänyt, että en enää aio ruveta todistelemaan tai puolustelemaan mitään tekemisiäni tai sanomisiani. Jos nyt olen koskaan niin tehnytkään, toisaalta.

Mutta nyt ainakin ymmärrän, että toisten ihmisten mielipiteisiin vaikuttaminen minun persoonaani liittyen on tosiaankin "a lost cause", kuten Englanniksi asia ilmaistaan. Eivät ihmiset tule koskaan muuttamaan mielipiteitään asioista, jos he ovat tarkoituksella tai tarkoituksettomasti muodostaneet jo jollain tavalla positiivisen tai negatiivisen mielipiteen jostakin asiasta, käsitteestä tai henkilöstä. Ymmärrän tämän asian nyt, enkä aio taistella sitä vastaan. Minun on siis todettava, että kukaan ei kai oikeasti tunne minua. Elän niin monelle ihmiselle mielikuvina tai toisen käden tiedon varaan rakennetulla tasolla, että on vähintään väkisinkin selvää, että monellakaan ei ole minusta sellaista aitoa ja todellista tietoa - ja tuskin kovin moni sellaista haluaakaan, jonka puolestani ymmärrän taasen hyvin. On varsin huojentavaa elää mielikuvien ja toisen käden tiedon muodostamassa todellisuudessa, jonka sisältöä ei välttämättä edes haluakaan koskaan muuttaa, koska se muodostettu tieto ja asenne siitä asiasta kenties tuntuu luonnollisimmalta omasta mielestä.

Noh, enempää en jaksa tästä asiasta enää jauhaa. Tuntuu että tulee todellakin ylianalysoitua kaikkea nykyään, ja ymmärrän sen olevan paha tapa. Minun ei pitäisi tehdä sitä, mutta en minäkään persoonalleni mitään mahda.

Noh, lähden takaisin lukemaan. Kenties saan taas joitain uusia, parempia ja tavallisempia ideoita postauksiini.