Tärppejä ja verkkareita

Tänään oli historiallinen päivä erään kouluaineen merkeissä. Saavutin nimittäin parhaimman koskaan saavuttamani arvosanan siinä ja sen johdonmukaisuutta jopa kehuttiin.

Luulette todellakin että tein parhaani , vai ? Eikä. Tässä sattui nyt tapahtumaan lähinnä vain ja ainoastaan nk. "tärppi". Tuo termi on yleisesti koearvostelijoiden pelkäämä osoitus siitä että joku kokelas/opiskelija on todellakin saavuttanut erittäin korkean pistemäärän sekä kehumiset aiheeseen johon hän on kyennyt jo alusta aikaisemmin valmistautumaan. Aihe on siis ollut jo tiedossa sen ohella että siitä on ollut jo jonkinmoista tietoa ennen kirjoitusta.

No näinhän minulle juuri kävi; aihe josta kirjottelin oli juuri kuin räätälöity minun näkökannoilleni. Aiheena nimittäin oli miettiä Suomen nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää ja sen mahdollista seuraajaa , nimittäin palkka-armeijaa. Oliko se tarpeellinen vaihtoehto vaiko vain jotakin mitä me olimme repineet mukaamme muusta EU - maiden vapaamielisistä suhtautumistavoista ?

Ha-ha ! Aihe oli niin selvä että niin selvää aihetta ei koskaan ennen ollut isketty eteeni. Kirjoittelin siis tämän ainutkertaisen nk. "voittaja-aineen" huolella ja tarkoin laskien jokaisen argumentin ja vasta-argumentin olin itsekin lopulta tyytyväinen. Tai ainakin jokseenkin tyytyväinen sen sisältöön sillä kirjoitusasusta ja oikeinkirjoituksesta nyt ei koskaan ole kannattanut minun tapauksessani pahemmin keskustella. Aine palautettiin jokunen viikko sitten ja tänään sitten saimme ne takaisin.

Tulokset olivat lupaavia sillä opettajamme kertoi että juuri aiheesta 25 (josta mm. minä kirjoitin) oli häneen eteensä kulkeutunut lähinnä vain kahdenlaisen mielipiteen omaavia aineita. Toisessa palkka-armeijaa puolustettiin ja toisessa sitä sitten vastustettiin. Opettajani luki siis meille esimerkkejä niin puolesta kuin vastaankin aineesta.

Aineitani ei koskaan ole luettu ääneen vaan lähinnä niitä on moitittu huonoiksi , kelvottomiksi , kieliasultaan heikoiksi , epäjohdonmukaisiksi , asiasisällöltään köyhiksi ja vieläpä kaiken muun lisäksi "liikaa palikkakieltä omaaviksi". Tällä kertaa niin ei nyt kuitenkaan käynyt , vaan minulle sanottiin että mielipiteesi oli ilmaistu selvästi ja johdonmukaisesti ja argumentaatio oli mahtavaa. Kielivirheitä kuulemma kyllä esiintyi vaikeaselkoisen käsialan johdosta mutta muusta ei sitten ollutkaan valittamista. Olin ihmeissäni kun pistemääräni olisi riittänyt kerrankin Eximiaan.

Ihmetys kuitenkin vaihtui pian kylmien realiteettien tajuamiseen; aihe oli vain ollut tuo arvostelijoiden suuresti pelkäämä tärppi , ja senpä johdosta johdonmukaisuutta ja argumentaatiota oli riittänyt vaikka muille jakaa. En siis oikeastaan ollut saavuttanut mitään kovinkaan erikoista , sillä myönnettäköön että huomattavasti suurempi saavutushan tuo olisi ollut jos olisin saanut yhtä henkevän tuotteen aikaiseksi esimerkiksi Baletin tai kvanttifysiikan historiasta. Eli toisin sanoen aiheista josta tiesin hyvin vähän. Nyt kuitenkin eteen iski niin tarkalleen räätälöity aihe vain ja ainoastaan minun mieltymyksiäni silmälläpitäen , että hyvien arvosanojen saamista ei voinut estää.

Huvittavana sivukäänteenä sain jopa yhden (1) pisteen enemmän kuin eräs tuntemani opiskelija jonka on aina lähes automaattisesti saanut parempia arvosanoja tästä aiheesta kuin minä. Noh , "kerran näinkin päin" sanon minä ja poistun taka-vasemmalle.



Miten verkkarit liittyvät "päivän epistolaan" ?

Luulitteko että minä unohdin tämänkin aiheen ? No enpä tietenkään; vaihdoin vain tilalle enemmän uuteen aiheeseen sopivan väliotsikon.

Eli tänään tilattiin tyylikkäät nk. "Abi-verkkarit" joiden tilausluettelo nyt sitten vihdoinkin saapui. Kuitenkin aidon Linnakoski-hengen mukaisesti kataloogeja oli tullut vain yksi ja sitä haluavia vähän yli 200 henkilöä. Niinpä se oli sovinnon merkiksi asetettu toisen kerroksen aulan pöydälle josta sitten valtavat joukot asianomaisia henkilöitä halusi sitä sitten katsella. Uskon että kaikki eivät vieläkään ole lukeneet kyseistä kataloogia tilauksiensa varjossa sillä sitä haluavia on vain yksinkertaisesti niin paljon.

Minä kuitenkin päätin , kerrankin , tehdä aloitteen ja iskeä ensiksi. Niinpä odottelin että suhteellisen suuri joukko minua lyhyempiä tyttöjä alkoi selailemaan kataloogia; kykenin pituuteni ansiosta katselemaan katalogia heidän päidensä yläpuolelta. Varmistin vain että verkkarini , jotka eivät eräiden toverieni ehdotuksista huolimatta kuitenkaan olleet sopivia minulle vaaleanpunaisina , lähtivät tilaukseen.

Tämän vuoden logo ei kyllä ole yhtä pureva kuin esim. viime vuoden. Se on liian abstrakti ja epäselvä kuva jonkinlaisesta nk. "Demoni-hahmosta" jonka yläpuolella lukee suvereenisti että "Takabiru 2006". Viime vuoden "Kabina 2005" oli kuvaltaankin huomattavasti asiallisempi ja rajoja rikkovampi kuin tämä 2006 - vuoden. Jäämme siis odottamaan virallisten vaatetuksiemme saapumista suurella , tai vähemmän suurella , innolla.