Luukku päähän

Monet varmaan ihmettelevätkin että missä se jo kauan odotettu postaus kultaisesta liljasta tuleekaan. Olen pahoillani siitä ettei tämäkään postaus tule käsittelemään sitä vaan pikemminkin aion omistaa tämän aivan muille asioille. Tänään/eilen nimittäin sattui olemaan syntymäpäiväni.

Hiljaisestihan niitä vietettiin vaikka kakkua olikin tarjolla. Tänään oli myöskin aivan sietämättömän kylmä ulkona joten sinne en pahemminkaan uskaltautunut. Kakkuakin jäi oikeastaan reilusti yli puolet jäljelle jääkaapin perukoille.

Illalla katselin Happy daysia ja kuulin sikäli hyviä uutisia että säät kuulemma lämpenisivät jopa nollaan plus-asteeseen viimeistään joulun jälkeen. Tämä on sikäli erinomainen uutinen minulle sillä vihaan kylmiä talvia ja eihän tässä maassa oikeastaan muuta olekaan kuin kylmiä talvia joten eihän sille mitään voi. Katselin sitten vielä hieman myöhempään illalla tämän "Being John Malkovich" - elokuvan. Sehän oli oikeastaan aika hyvä vaikka juoni ensikuulemalta kuulostikin aika typerältä; päähenkilö löytää käytävän näyttelijä John Malkovichin päähän ja alkaa rahastaa sillä häikäilemättömästi.

Se nimenomaan oli komedia ja loppujen lopuksi aika erinomainen sellainen. Hyvä kysymys oli kuitenkin se että miksi hahmoksi oli valittu juuri John Malkovich eikä esimerkiksi Ed Harris ?
Kenties Malcovichissä oli enemmän karismaa juuri elokuvan ohjaajan , Spike Jonzen mielestä. En itse kuitenkaan löytänyt tätä karismaa Malkovichista elokuvan aikana vaan pikemminkin olen sitä mieltä että Hollywood-stara kenen pää sisälle oltaisi voitu mennä olisi voinut olla mielummin vaikka Weird "Al" Yankovich.

Pääasiallisesti minua kiinnostikin elokuvan surrealistinen idea siitä miten tuollainen käytävä voitaisiin jotenkin vain löytää jonkun ihmisen päähän jonka kautta sitten pystyisi katselemaan maailmaa kyseisen henkilön näkövinkkelistä. Elokuvan loputtua mietenkin että mitä jos tuollainen käytävä voitaisiinkin löytää mahdollisesti minun päähäni ? Jos Malkovichiin johtava käytävä löytyi toimistohuoneen arkistokaappien takaa niin missä se minun "käytäväni" sitten olisikaan ? Kenties keskellä metsää ? Ulkohuussissa ? Teurastamossa taikka Hyvinkään sex-shopissa ? Siinä tapauksessa olisi varmasti enemmän kuin tuhat ja yksi vaihtoehtoa.

Toivon kuitenkin suuresti että sellaista ei olisi olemassa sillä olen myöskin tietoinen että jos se mahdollinen käytävä sattuisi löytymään metsästä niin ensin sinne sisään ramppaisivat pontikan keitossa olleet laitapuolen "tallustelijat". Toisaalta en usko että teurastamosta taikka ulkohuussistakaan päähäni olisi Bill Gatesin , Ptolemaioksen taikka Einsteinin kokoisia kykyjä kiivennyt. Summa summarum , olisin varmasti siis joutunut varmasti aivan samanlaisten ihmisten armoille kuin tuon elokuvankin Malkovich.

Noh joo , suosittelen kuitenkin pätkää hyvinkin lämpimästi. Se on harvinaisen hyvä elokuva juuri todella oudon psykologiaa hyödyntävän teemansa johdosta. Jos outojen juonien olemassaolon kestää niin tätä voisi niin filosofisen ihmisen todellisuutta ja olemassaoloa käsittelevän sanomansa johdosta verrata Matrixiin taikka Truman show'hun. Ei siis kannata jättää tätä väliin mistään hinnasta !