Kova Deltaforcelegioonalaisnopainnogainultimate - kova jätkäkö ?

Pari vuotta sitten ostin jostain päin Helsinkiä teoksen nimellä "Sahara: Palkkasoturi Per Andersson". Aloittelevana aiheesta kiinnostuneena lukaisin lävitse tämän teoksen muistaakseni tasan kahden päivän varoitusajalla. Olihan siinä jos jonkinlaista tarinaa Suomalaisen Per Anderssonin elämäntaipaleesta Ranskan muukalaislegioonasta Espanjan legioonaan ja mm. Kongon ja Nicaraguan sisällissotiin. Kyse oli siis elämänkerrasta ja eräänlaisesta selviytymistarinasta erilaisissa elämäntilanteissa joihin liittyi palkkasoturin hommia ja sopeutumisvaikeuksia esim. Suomalaiseen yhteiskuntaan.

Teos on koottu Per Anderssonin haastattelujen pohjalta Filosofian maisteri Petri Sarjasen toimesta. Se etenee kronologisesti Anderssonin nuoruusvuosista Suomessa aina Ranskan muukalaislegioonaan liittymiseen asti ja siitä hamaan tulevaisuuteen. Minusta ainakin oli todella kiintoisaa lukea näistä kokemuksista nimenomaan tavalla jolla teos on koottu; se antaa äänen suoraan Anderssonille itselleen kokemuksiensa purkamisessa.


Lähdekritiikki

Viime kappaleen suorastaan positiivisten lausuntojeni jälkeen on ikävää ottaa esille näissä palkkasoturien "elämänkerroissa" usein toistuvan ongelman joka on vaivannut ainakin Kyösti Pietiläisen teoksia "Luca Moconesin" Mostarin tien liftarien ohella. Usein nimittäin puhutaan siitä kuinka monilla varsinkin Ranskan muukalaislegioonan kokemuksia omaavilla teoksensa julkaisijoilla saattaa rivien väliin lipsahtaa hieman kokemuksia jotka ovat totuuspohjaltaan hieman hämäriä mutta siitäkin huolimatta tarpeellisia kirjan sisällön värittämiseksi. Tämä piirre on saanut suuren yleisön kyseenalaistamaan kokonaisten teosten paikkaansapitävyyden ja uskon että kaikista tyylipuhtaimmissakin Suomalaisten palkkasoturien elämäntarinoissa on epäilemättä mukana ainakin hiukan näitä kalajuttuja joista legendat syntyvät.

Yleensä varsinkin Ranskan muukalaislegioonaan liittyvät teokset ovat otollista maaperää tekijänsä sankaritarinoille joita ei kuitenkaan välttämättä pystytä koskaan todistamaan. Anderssonin teokseen pätee mielestäni sama sääntö; varmasti tapahtuvat ovat pääpiirteiltään tosia , mutta niitä on hyvinkin varmasti väritetty ainakin osaksi. Uskon että itse Per Andersson ei tuskinkaan välitä minunlaisteni ihmisten kritiikistä tätä teosta kohtaan koska kaikkihan tuon teoksen tapahtuvat ovat ihan fyysisestikin luettavissa hänen ihonsa arvista ja kasvojen ahavoituneista piirteistä. Minulla ei siis varmaankaan olisi edes oikeutta kritisoida hänen teoksensa todenperäisyyttä siviilitaustani perusteella , mutta koen kuitenkin tarpeelliseksi huomauttaa että muutama kappale hänen teoksestaan kyllä pistää pahasti silmään hiukan enemmän kuin tarpeeksi ristiriitaisena.

Kappaleessa "Yli rajan" Andersson kertoo värväytyneensä ilmeisesti Yhdysvaltalaisen palkkasoturijärjestön riveihin paettuaan Espanjan muukalaislegioonan palvelusta. Tämä järjestö koulutti hänestä jonkinlaisen viidakkosodankäynnin asiantuntijan ilmeisesti CIA:n tiloissa. Andersson mainitsee että kouluttajinaan hänellä oli "maineikkaan Delta force - erikoisjoukon miehiä". Tämä kalskahtaa aika rajulta ottaen huomioon että kyseinen salaisista salaisin yhdysvaltain erikoisjoukkojen kokoonpano tuskinkaan sotkeutuisi palkkasoturitoimintaan kovinkaan mielellään. Kyseinen joukko-osasto ainakin kuuleman mukaan myös värvää miehiä ainoastaan yhdysvaltain asevoimien sisältä ja harvoissa tapauksissa erikoistaitojen perusteella ulkopuolisia.

Kuitenkin Per Andersson väittää kuuluneensa järjestöön ja saaneensa siitä jopa hihamerkin (!) jolla tunnustaa arvonsa. Seuraavana on lyhyt katkelma juuri tästä tapahtumasta;

"Koko koulutuksen ajan käytimme steriilejä maastopukuja , joissa ei ollut minkäänlaisia joukko-osasto tai kansallisuus-tunnuksia. Asuun kuului lisäksi sininen liina , otsanauha. Kurssin loputtua meille jaettiin Delta Forcen hihamerkit: mustalla pohjalla hopeinen salamakolmio, takana kahvallaan oleva pistin."

Niin, tämä Anderssonin kuvaama hihamerkkihän on tuttu mm. Novalogic - yhtiön Delta Force - pelisarjasta. Käsittääkseni sen oikeellisuutta virallisen Delta force - ryhmän "logona" ei ole koskaan pystytty todistamaan. Se saakin minut epäilemään kovinkin suuresti juuri tämän kappaleen sisällön oikeellisuutta jo ylipäätäänkin sen pohjalta että vähäisten , vahvistamattomien kuulopuheiden ja tiedonjyvien mukaan koko järjestö ei pahemminkaan värvää miehistöään Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Kokelaat tulevat 99 % maan asevoimien sisältä; en siis suoraan sanoen usko että Andersson olisi kuulunut tähän maagiseen 1 % ryhmään.

Kenties haastattelun tekovaiheessa "nälkä kasvoi syödessä" ja kokemukset saivat mitä edullisempia kulkureittejä aina isompiin ja kovempiin tapahtumiin josta sitten ammentaa lisää materiaalia teokseen. Uskon että näin tässä on varmastikin voinut käydä.

Loppuvetona voidaan siis sanoa että Per Anderssonin teos on ainakin ensimmäiset Ranskan ja Espanjan muukalaislegioonaa käsittelevät kappaleet huomioonottaen viihdyttävää luettavaa. Tarinat Algeriasta ja siellä suoritetuista operaatioista ovat todella kiintoisaa materiaalia siitä huolimatta että loppupuolen kappaleet saavatkin ilmeisesti ilmaa siipiensä alle hieman keksityistä tapahtumista. Luokittelisin kirjan siis samaan ryhmään muidenkin Suomalaisten palkkasoturien kirjoittamien teoksien ohella. Ne ovat epäilemättä pääpiirteiltään tosia , mutta väkisinkin on mukaan lirahtanut testosteronin värittämiä sankarikuvauksia joiden todenperäisyyttä tuskin koskaan saadaan selville tekijän vakuutteluista huolimatta. Ymmärrän toki myös tällaisen materiaalin sisällyttämisen teoksiin; viihteeksihän nämä on tehty juuri meille tavallisille veronmaksajille asuntolainoinemme ja äitiys-, sekä isyyslominemme. On vain johdonmukaista kirjoittaa nk. "vapaasta elämästä" ilman yhteiskunnan ja perhesuunnitelmien kahleita mitä hurjimpia tarinoita siitä kuinka ulkopuolella elämä on kovaa mutta vapaata. Vaimokaan ei voi estää kaljoille tai sisällissotaan lähtöä.