Tämäkin päivä meni taas ihan selvitellessä olotilaa sängyn pohjalla. Kuume taisi olla aamulla n. 37.28 ja olo taisi olla vähintäänkin paranemaan päin.
Huomenna minun pitäisi mennä paikalliselle Poliisiasemalle anomaan uutta passia. Samalla aion myös anoa aseenkantolupaa, sillä aion aloittaa virkavallan suostumuksella jonkinlaisen "ampumaharrastuksen" virallisia pöytäkirjoja varten: selvääkin selvempää on kuitenkin se, että todellinen syy 45 ACP. Kaliiberin pistoolin hankintaan on itsepuolustus.
Olen kuullut vähän kaikenlaisia vähintäänkin negatiivisia tarinoita tämän kunnan poliisiviranomaisten haluista myöntää aseenkantolupia jopa ihan puhtain aikein niitä hankkiville: tilannetta voisi oikeastaan kuvata kieltolain aikaiseen Chicagoon, jossa kaikenlaiset ystävät ja kontaktit korkeissa paikoissa takasivat sinulle lähes mitä ikinä tarvitsitkaan niin kauan kun muodostit ne oikeiden ihmisten kanssa. Täällä siis virkavalta on vähintäänkin juuri Mafian tai lihavan keskilännen Munkkipossu-Sheriffin tasolla mikäli yksityisen kansalaisen pitäisi jotakin saada.
Muistattekos myös muutama viikko sitten tapahtuneen yöllisen murtoyrityksen ? Tutkittuamme rikospaikkaa lähemmin, selvisi että vorot olivat onnistuneet kääntämään tasan yhden jo valmiiksi rikki olleen mittarin läheisestä veneestä: sinänsä aika laiha saalis vaikkakin koko ryöstökeikan tapahtuminen itsessään sai minut hyppäämään lopullisesti takajaloilleni.
On vähintäänkin naiivia ajatella ettei tässä pienessä maalaisunelmassa tapahtuisi rikoksia yhtälailla kuin muuallakin: kenties tämän alueen vuosia jatkunut kuolemanhiljaisuus ja yleinen pysähtyneisyys on saanut jopa minutkin tuudittautumaan vääränlaisen turvallisuudentunteen kohtalokkaaseen syleilyyn. Nyt on kuitenkin aika avata silmät ja hengittää sisään jonkinasteisen realismin mukanaan tuomaa todellisuudentajua: tämä paikka alkaa hiljalleen pelottamaan minua - eräänlainen kuolemanhiljaisuus on jo itsessään merkki siitä että kaikki ei ole missään nimessäkään kohdallaan.
Nukun yöni varsin huonosti nykyisin. Olen ajatellut mahdollisuutta jonkinlaisten reseptivapaiden unilääkkeiden hankintaan (mikäli sellaisia valmistetaan) ellen ala kohta tästä toipumaan: tätä on nimittäin jatkunut jo useita kuukausia. Tunnen itseni päivä päivemmältä yhtä väsyneemmäksi ja uupuneeksi - ikävä myöntää, mutta tuntuu siltä että seuraavan iskun odottelu tämän muunkin paineen alla alkaa hiljalleen vaikuttamaan henkisiin toimintoihinikin.
On selvää, että nuo rosvot olivat tarkkaileet juuri tätä taloa mahdollisesti jo jonkin aikaa ennen epäonnistunutta iskuaan: merkkinä tästä oli heidän valitsemansa aika päivästä jolloin yritys toteutettiin - yöllä. Juuri tämä ajankohta oli kaiketikin valittu siksi, että rosvot tiesivät meidän kaikkien olevan nukkumassa ja olettivat että pihassa olleiden vapaa-ajan kulkuneuvojen varastaminen olisi vähintäänkin lastenleikkiä. Onneksi olin kuitenkin hereillä ja näin kaiken heidän yrittäessään anastaa tavaraa.
Nyt koen, että on vain ajan kysymys milloin joku kasvoton rikollinen hyökkää uudestaan: uskon että se saattaa tapahtua milloin vain - ottaen huomioon tämän talon joka on suorastaan kuin lautasella valmiina otettavaksi. En niin välitä siitä mitä muiden asukkaiden omaisuudelle tai hengelle täällä käy - omieni kuitenkin haluaisin vaalia ja puolustaa mikäli mahdollista.
Minä menen nyt nukkumaan ja herään taas parin tunnin päästä odottamaan auringonnousua..
Tuesday, April 25, 2006
Sunday, April 23, 2006
Getting down with the sickness
Viime aikoina on tullut hiukka sairasteltua tässä.
Pari päivää sitten alkoi helvetillinen kurkkukipu ja koin todella omituista ja kalvavaa särkyä lihaksissani. Hetken kuvittelin jo että kyseessä olisi vain kevyempi flunssa, sillä eilen vielä näytti siltä että tämä alkaisi hellittämään.
Yöt menevät neljän tunnin pätkissä nukkuen: herättyäni lakanat ovat niin märät että niihin palaaminen lepäämistarkoituksessa olisi vähintäänkin turhaa. Unet ovat myös olleet todella kuumehoureisen pelottavia: viimeisimmässä soluttauduin Sipoossa sijaitsevaan Venäjän asevoimain ylläpitämään ammattikouluun, jonka takahuoneissa toimi erilaisia asejärjestelmiä kehittelevät asejaostojen projektit. Otin muistaakseni tässä unessa vangikseni kaksi Venäläistä tutkijaa, joilta takavarikoin kaksi epätodellisen pientä Makarov - pistoolia: nämä pistoolit mahtuivat jostain todella ihmeellisestä syystä housujeni reisitaskuihin ja tilaa jäi vieläpä ainakin n. 3/4.
Unessa tämä ammattikoulu/asetehdas omasi edellisten kouluasteiden ammattikouluihin menneiden persoonien hahmot istumassa harmaiden pöytien ääressä. Vaikutti hieman siltä kuin nämä ennen niin vauhdikkaat miehet olisi nyt saatu jollakin varsin omituisella tavalla istutettua aloilleen tekemään paperihommia Venäläisen asetehtaan laskuun. Onneksi kuitenkin heräsin ennen kuin mitään liian surrealistista ehti tapahtua.
Ilmat ovat myös aivan älyttömän upeita tuolla ulkona - en kuitenkaan aio tehdä yhtikäs mitään siellä kunnes parannun.
Pari päivää sitten alkoi helvetillinen kurkkukipu ja koin todella omituista ja kalvavaa särkyä lihaksissani. Hetken kuvittelin jo että kyseessä olisi vain kevyempi flunssa, sillä eilen vielä näytti siltä että tämä alkaisi hellittämään.
Yöt menevät neljän tunnin pätkissä nukkuen: herättyäni lakanat ovat niin märät että niihin palaaminen lepäämistarkoituksessa olisi vähintäänkin turhaa. Unet ovat myös olleet todella kuumehoureisen pelottavia: viimeisimmässä soluttauduin Sipoossa sijaitsevaan Venäjän asevoimain ylläpitämään ammattikouluun, jonka takahuoneissa toimi erilaisia asejärjestelmiä kehittelevät asejaostojen projektit. Otin muistaakseni tässä unessa vangikseni kaksi Venäläistä tutkijaa, joilta takavarikoin kaksi epätodellisen pientä Makarov - pistoolia: nämä pistoolit mahtuivat jostain todella ihmeellisestä syystä housujeni reisitaskuihin ja tilaa jäi vieläpä ainakin n. 3/4.
Unessa tämä ammattikoulu/asetehdas omasi edellisten kouluasteiden ammattikouluihin menneiden persoonien hahmot istumassa harmaiden pöytien ääressä. Vaikutti hieman siltä kuin nämä ennen niin vauhdikkaat miehet olisi nyt saatu jollakin varsin omituisella tavalla istutettua aloilleen tekemään paperihommia Venäläisen asetehtaan laskuun. Onneksi kuitenkin heräsin ennen kuin mitään liian surrealistista ehti tapahtua.
Ilmat ovat myös aivan älyttömän upeita tuolla ulkona - en kuitenkaan aio tehdä yhtikäs mitään siellä kunnes parannun.
Wednesday, April 12, 2006
Incense and Peppermints
Vartiointia kiristettiin sitten koko pihamaalla muutama päivä sitten tapahtuneen murtoyrityksen jälkeen: postilaatikon läheisyydessä puun oksalla odottaa kamera joka silmäilee jokaista sisääntulijaa äänettömän tehokkaasti.
Minä olen viime aikoina päässyt oikein kunnolla käsiksi tähän internetin huutokaupoissa suoritettavien kauppojen maailmaan: jokainen viikko olen aina jotakin myynyt ja rahaa on alkanut tulemaan reilusti yli opintotuen, jota ne typerät valtion sedät ja tädit vieläkin minulle makselevat.
Rahaa on siis tuloihin verrattuna kertynyt ihan hyvin: olen saanut puhdistettua nurkkanikin entistä tehokkaammin kaikenlaisesta turhuudesta. Tarkemmin ajatellen on aivan helvetin hyvä että muutaman vuoden takaisten "alun kankeuksien" jälkeen tämä netissä kaupustelu löi itsensä lävitse minun talousjärjestelmässäni: olen vihdoinkin ymmärtänyt että helvetinmoinen määrä roinaa keräämässä pölyä milloin minkäkin hyllyn pimennoissa ei tee minua onnellisemmaksi. Uuden käsitykseni mukaan täytyy pyrkiä entistä enemmän siihen askeettisemman elämäntavan tavoitteluun kuin turhaan materialismin haalimiseen.
Totta kai aina välillä ostelen milloin mitäkin tarvitsen: se mikä kuitenkin on varmaa tässä vaiheessa, on se että prikaatin varustamiseen verrattavia määriä armeija-kamaa tänne ei enää tule kerääntymään. Myin jo huomattavan osan turhuuksia pois ja suunnittelen entistä suurempia laajennuksia varastoiden tyhjentämiseen.
Sitten muihin uutisiin: minä hain aikuisten ihmisten Yliopistoon ! Hakemukseni lähti Vaasan Yliopiston Humanistiseen tiedekuntaan, jossa toivoisin viimeistään tämän vuoden lopussa opiskelevani Englannin kieltä. Pääsykoekirjan, Michael Collinsin The Emerald Underground - teoksen, olen jo hankkinut ja aloitin viime yönä sen lukemisen: teos kertoo Irlantilaisesta Liamista joka päätyy laittomaksi siirtolaiseksi yhdysvaltoihin 1980 - luvulla sekoittaen itsensä kaikenlaiseen enemmän tai vähemmän laittomaan. Pääsykokeet ovat sitten joskus kesäloman aikana - asetelma on sikäli pelottava että kyseisen kirjan tahkoaminen on ollut vähän turhankin helppoa ja mieluisaa: jotenkin minua pelottaa että olen antanut itseni vajota jonkinlaiseen vääränlaisen helpottuneisuuden tilaan josta on luvassa vielä karu herätys todellisuuteen. Lähinnä siis se polttava kysymys joka huulillani pyörii on yksinkertaisuudessaan "onko tämä näinkin helppoa ? ".
Luin myös viime yönä loppuun tuon Paasilinnan "Tuomiopäivän Aurinko Nousee" - tekeleen: täytyy kyllä sanoa että ihan parasta se ei kyllä tälläkään kertaa ollut. Juoni oli älyttömän pitkäveteinen ja jatkuvasti reistaili kantavan pääteeman ulkopuolelle: kenties kirja ei ollut ihan sitä mitä odotin sen olevan - taikka sitten kirjailija itse oli vain väsynyt keksimään hyvää juonta kirjalleen. Kirjan loppu oli myös lähes yhtä huono kuin samaisen kirjailijan Jäniksen Vuodenkin: perisyntinä näyttäisi olevan aina se että loppuun tungetaan samaisen kirjailijan muiden teosten hahmoja täysin absurdisti sekoittamaan pakkaa epämääräisen pseudotieteilyn lisäksi.
Kirja oli varmasti tähänastisista kyseisen kirjailijan teoksista jotka olen lukenut se huonoin: tätä ennen lukemani Hirttämättömien Lurjusten Yrttitarha taas oli aivan saaketin hyvä yhteiskunnallisella kritiikillään ja yleisellä sanomallaan. Valitettavasti tämä teos ei siihen yltänyt, vaan pikemminkin jää pahasti taka-alalle hieman halpana tuotoksena.
Noh, minä lähden tästä taas tuon hulvattoman tyttöystäväni kanssa sekoilemaan pääsiäisen ajaksi: en siis tule olemaan kotona ennen seuraavaa maanantaita. Pienenä paljastuksena voin todeta, että olen saanut aikaiseksi toisen lyhyehkön novellin Viimeisen Cowboyn tapaan: sen on koelukenut toistaiseksi kaksi henkilöä - kritiikki on kuitenkin ollut vähäistä ja molemmat ovat ainakin jälleen kerran kehuneet sitä omaperäiseksi.
Katsotaan että mille päälle satun tässä lähiaikoina: kenties saatan jopa julkaista sen täällä.
Loppuun vielä todella rasvaisenkin kliseinen toteamus:
Munarikasta pääsiäistä ,
Toivottaen (r.a.k.a.s.) Dalleer-setänne
Minä olen viime aikoina päässyt oikein kunnolla käsiksi tähän internetin huutokaupoissa suoritettavien kauppojen maailmaan: jokainen viikko olen aina jotakin myynyt ja rahaa on alkanut tulemaan reilusti yli opintotuen, jota ne typerät valtion sedät ja tädit vieläkin minulle makselevat.
Rahaa on siis tuloihin verrattuna kertynyt ihan hyvin: olen saanut puhdistettua nurkkanikin entistä tehokkaammin kaikenlaisesta turhuudesta. Tarkemmin ajatellen on aivan helvetin hyvä että muutaman vuoden takaisten "alun kankeuksien" jälkeen tämä netissä kaupustelu löi itsensä lävitse minun talousjärjestelmässäni: olen vihdoinkin ymmärtänyt että helvetinmoinen määrä roinaa keräämässä pölyä milloin minkäkin hyllyn pimennoissa ei tee minua onnellisemmaksi. Uuden käsitykseni mukaan täytyy pyrkiä entistä enemmän siihen askeettisemman elämäntavan tavoitteluun kuin turhaan materialismin haalimiseen.
Totta kai aina välillä ostelen milloin mitäkin tarvitsen: se mikä kuitenkin on varmaa tässä vaiheessa, on se että prikaatin varustamiseen verrattavia määriä armeija-kamaa tänne ei enää tule kerääntymään. Myin jo huomattavan osan turhuuksia pois ja suunnittelen entistä suurempia laajennuksia varastoiden tyhjentämiseen.
Sitten muihin uutisiin: minä hain aikuisten ihmisten Yliopistoon ! Hakemukseni lähti Vaasan Yliopiston Humanistiseen tiedekuntaan, jossa toivoisin viimeistään tämän vuoden lopussa opiskelevani Englannin kieltä. Pääsykoekirjan, Michael Collinsin The Emerald Underground - teoksen, olen jo hankkinut ja aloitin viime yönä sen lukemisen: teos kertoo Irlantilaisesta Liamista joka päätyy laittomaksi siirtolaiseksi yhdysvaltoihin 1980 - luvulla sekoittaen itsensä kaikenlaiseen enemmän tai vähemmän laittomaan. Pääsykokeet ovat sitten joskus kesäloman aikana - asetelma on sikäli pelottava että kyseisen kirjan tahkoaminen on ollut vähän turhankin helppoa ja mieluisaa: jotenkin minua pelottaa että olen antanut itseni vajota jonkinlaiseen vääränlaisen helpottuneisuuden tilaan josta on luvassa vielä karu herätys todellisuuteen. Lähinnä siis se polttava kysymys joka huulillani pyörii on yksinkertaisuudessaan "onko tämä näinkin helppoa ? ".
Luin myös viime yönä loppuun tuon Paasilinnan "Tuomiopäivän Aurinko Nousee" - tekeleen: täytyy kyllä sanoa että ihan parasta se ei kyllä tälläkään kertaa ollut. Juoni oli älyttömän pitkäveteinen ja jatkuvasti reistaili kantavan pääteeman ulkopuolelle: kenties kirja ei ollut ihan sitä mitä odotin sen olevan - taikka sitten kirjailija itse oli vain väsynyt keksimään hyvää juonta kirjalleen. Kirjan loppu oli myös lähes yhtä huono kuin samaisen kirjailijan Jäniksen Vuodenkin: perisyntinä näyttäisi olevan aina se että loppuun tungetaan samaisen kirjailijan muiden teosten hahmoja täysin absurdisti sekoittamaan pakkaa epämääräisen pseudotieteilyn lisäksi.
Kirja oli varmasti tähänastisista kyseisen kirjailijan teoksista jotka olen lukenut se huonoin: tätä ennen lukemani Hirttämättömien Lurjusten Yrttitarha taas oli aivan saaketin hyvä yhteiskunnallisella kritiikillään ja yleisellä sanomallaan. Valitettavasti tämä teos ei siihen yltänyt, vaan pikemminkin jää pahasti taka-alalle hieman halpana tuotoksena.
Noh, minä lähden tästä taas tuon hulvattoman tyttöystäväni kanssa sekoilemaan pääsiäisen ajaksi: en siis tule olemaan kotona ennen seuraavaa maanantaita. Pienenä paljastuksena voin todeta, että olen saanut aikaiseksi toisen lyhyehkön novellin Viimeisen Cowboyn tapaan: sen on koelukenut toistaiseksi kaksi henkilöä - kritiikki on kuitenkin ollut vähäistä ja molemmat ovat ainakin jälleen kerran kehuneet sitä omaperäiseksi.
Katsotaan että mille päälle satun tässä lähiaikoina: kenties saatan jopa julkaista sen täällä.
Loppuun vielä todella rasvaisenkin kliseinen toteamus:
Munarikasta pääsiäistä ,
Toivottaen (r.a.k.a.s.) Dalleer-setänne
Tuesday, April 11, 2006
Hämärämiehet iskevät toistamiseen
Nykyisin olen muuttunut yhä varjelevaisemmaksi omaisuuttani ja lähimmäisiäni kohtaan: viitisentoista minuuttia sitten ymmärsin että vainoharhaisuuteni ei suinkaan ole ollut turhaa.
Tämä on jo toinen yöllisistä välikohtauksista muutaman kuukauden sisällä, joiden aikana olen törmännyt pihamaani välittömään läheisyyteen saapuneista hämärämiehistä: viimeksi noin viikko sitten kohtasin epämääräisen kulkijan kello kahdelta yöllä, joka omituisesti hoippui pitkin ajotietä ja välillä käveli kyyryssä nähdessään minut.
Tuo kaveri suuntasi Porvooseen päin ja vaikutti todella helvetin oudolta: viitisentoista minuuttia sitten uusi hämärämiesten aalto iski suoremmin minua kohti.
Kello tuli n. klo 4.00 aamulla puhuttuani kuumeisen tyttöystäväni kanssa puhelimessa: istuskelin vielä koneella kun vaistomaisesti käänsin pääni kohti viereistä ikkunaa ja katsahdin verhojen välistä ulos. Näky oli sikäli karmaiseva, että näin tumman mieshahmon etenevän kohti postilaatikkoamme selvästi päämäärään pihamaamme: tämä haalaripukuinen kummajainen sai minut ampaisemaan heti pystyyn ja juoksemaan yläkertaan herättämään muutkin talon asukkaat.
Juoksin yläkertaan: näin ikkunasta samalla kun pieni henkilöauto kaasutti äkkiä kohti Porvoota. Tilanne oli minulle sikäli selvä, että tajusin näiden kavereiden olleen liikkeellä mitä luultavimmin tarkoituksenaan tehdä murto tai varastaa jotakin pihamaalta. Täältä sattuu löytymään muutama vene kahden auton + muun irtaimiston lisäksi: kaikki näistä ovat siis potentiaalista varastettavaa.
Epäilenpä että minun kurkisteluni ikkunasta taisi olla se mikä paljasti olinpaikkani: se sai nämä konnat lähtemään pakoon. Mietin, että kenties olisi pitänyt vain hiljaa seurata vorojen toimia ja käydä nopeasti hakemassa kivääri olohuoneesta jolla aseistautuneena sitten olisi mennyt kyselemään näiltä hiippailijoilta heidän aikomuksiaan. Muut talossa olleet henkilöt tutkailivat tapahtunutta hetken, jonka jälkeen sanoin että menisin pihamaalle tarkistamaan asian itse.
Otin Maglighttini ja ilmakiväärin, jolla varustauduin potentiaalisia tunkeilijoita vastaan: pihamaalle tultaessa kuitenkin vorot olivat odotetusti häipyneet ja minä tutkiskelin paikkaa hetkisen.
Täälläpäin on kyllä nyt meneillään jotakin todella helvetin omituista: viime aikoina tapahtuneet "yölliset hiippailut" tunnistamattomien henkilöiden toimesta ovat saaneet minut vakuuttuneeksi ensinnäkin siitä että saatan olla vaarassa: tästä johtopäätöksenä olen toisekseen päättänyt että turvaksi on hankittavaa lisää "rautaa".
Kirjoittelen pohjustavan raportin vielä aamulla.
Tämä on jo toinen yöllisistä välikohtauksista muutaman kuukauden sisällä, joiden aikana olen törmännyt pihamaani välittömään läheisyyteen saapuneista hämärämiehistä: viimeksi noin viikko sitten kohtasin epämääräisen kulkijan kello kahdelta yöllä, joka omituisesti hoippui pitkin ajotietä ja välillä käveli kyyryssä nähdessään minut.
Tuo kaveri suuntasi Porvooseen päin ja vaikutti todella helvetin oudolta: viitisentoista minuuttia sitten uusi hämärämiesten aalto iski suoremmin minua kohti.
Kello tuli n. klo 4.00 aamulla puhuttuani kuumeisen tyttöystäväni kanssa puhelimessa: istuskelin vielä koneella kun vaistomaisesti käänsin pääni kohti viereistä ikkunaa ja katsahdin verhojen välistä ulos. Näky oli sikäli karmaiseva, että näin tumman mieshahmon etenevän kohti postilaatikkoamme selvästi päämäärään pihamaamme: tämä haalaripukuinen kummajainen sai minut ampaisemaan heti pystyyn ja juoksemaan yläkertaan herättämään muutkin talon asukkaat.
Juoksin yläkertaan: näin ikkunasta samalla kun pieni henkilöauto kaasutti äkkiä kohti Porvoota. Tilanne oli minulle sikäli selvä, että tajusin näiden kavereiden olleen liikkeellä mitä luultavimmin tarkoituksenaan tehdä murto tai varastaa jotakin pihamaalta. Täältä sattuu löytymään muutama vene kahden auton + muun irtaimiston lisäksi: kaikki näistä ovat siis potentiaalista varastettavaa.
Epäilenpä että minun kurkisteluni ikkunasta taisi olla se mikä paljasti olinpaikkani: se sai nämä konnat lähtemään pakoon. Mietin, että kenties olisi pitänyt vain hiljaa seurata vorojen toimia ja käydä nopeasti hakemassa kivääri olohuoneesta jolla aseistautuneena sitten olisi mennyt kyselemään näiltä hiippailijoilta heidän aikomuksiaan. Muut talossa olleet henkilöt tutkailivat tapahtunutta hetken, jonka jälkeen sanoin että menisin pihamaalle tarkistamaan asian itse.
Otin Maglighttini ja ilmakiväärin, jolla varustauduin potentiaalisia tunkeilijoita vastaan: pihamaalle tultaessa kuitenkin vorot olivat odotetusti häipyneet ja minä tutkiskelin paikkaa hetkisen.
Täälläpäin on kyllä nyt meneillään jotakin todella helvetin omituista: viime aikoina tapahtuneet "yölliset hiippailut" tunnistamattomien henkilöiden toimesta ovat saaneet minut vakuuttuneeksi ensinnäkin siitä että saatan olla vaarassa: tästä johtopäätöksenä olen toisekseen päättänyt että turvaksi on hankittavaa lisää "rautaa".
Kirjoittelen pohjustavan raportin vielä aamulla.
Sunday, April 09, 2006
I'm sold, Richard Cheese !!!!
Osui muuten tielleni aika erikoisia covereita vetävän kaverin musaa: vähään aikaan en ole kuullut näin vetäviä sovitelmia erityisesti 1990 - luvun loppupuolen biiseistä.
Kaiken tämän takana näyttää olevan mies nimeltään Richard Cheese, joka on tehnyt aivan omanlaisiaan , suorastaan swingiä ja hiukan vanhempia tyylisuuntia hyödyntäviä covereita mm. Papa Roachin, Metallican, Rage Against The Machinen (!) , Pearl Jamin ja monen muun biisejä.
Kuuntelin muutamia kappaleita lävitse, ja totesin että kyseessä on todellakin asenteella tehtyjä sointeja: ehdotan että lähdette tämän luettuanne heti imuttelemaan läheisemmästä P2P - networkista Richard Cheesen biisejä. Erityisesti kaikki raskaamman rockin edustajien kappaleet ovat todella erikoisia näillä sävelillä ja niillä alkuperäisillä sanoituksilla !!
Kaiken tämän takana näyttää olevan mies nimeltään Richard Cheese, joka on tehnyt aivan omanlaisiaan , suorastaan swingiä ja hiukan vanhempia tyylisuuntia hyödyntäviä covereita mm. Papa Roachin, Metallican, Rage Against The Machinen (!) , Pearl Jamin ja monen muun biisejä.
Kuuntelin muutamia kappaleita lävitse, ja totesin että kyseessä on todellakin asenteella tehtyjä sointeja: ehdotan että lähdette tämän luettuanne heti imuttelemaan läheisemmästä P2P - networkista Richard Cheesen biisejä. Erityisesti kaikki raskaamman rockin edustajien kappaleet ovat todella erikoisia näillä sävelillä ja niillä alkuperäisillä sanoituksilla !!
Friday, March 31, 2006
A test of nerves
Tänään oli sitten taas sellainen "ei olisi pitänyt lähteä ulos ollenkaan" - päivä.
Kaikki alkoi siitä kun laskeskelin yhteen kurssien määrää kolmen vuoden opiskeluistani: kauhukseni huomasin että yksi kurssi ei ollut sisällytetty viimeisimpään todistukseeni. Päätin ottaa asiasta selvää, sillä hyvin nopean kalkyloinnin tuloksena tajusin että se mistä nyt kiikasti oli eräs matematiikan kurssi jonka suoritin reilusti yli vuosi sitten.
Menin bussipysäkille ja odottelin aikani bussia: sen saavuttua huomasin kauhukseni että sitähän ajeli se sama typerä läski 1970-luvun pornonäyttelijöiden aurinkolasit päällään ! Tuhahdin itsekseni ja lausuin muutaman hiljaisen kirosanan. Kapusin bussiin ja tämä sama paskiainen josta olen ennenkin kertoillut alkoi valistamaan minua siitä kuinka satuin "seisomaan liian edessä bussipysäkkiä". Hänen mukaansa autoa ei saanut parkkeerattua oikein kun seisoskelin tuon pyhän kullinjatkeen tiellä.
Vihastuin ihan sekunneissa ja totesin turhautuneena saman paskan alkaneen jälleen kerran uudestaan. Ikävää oli se, että samassa bussissa istui kaksi entistä opettajaani joilla oli täysin sama päämäärä kuin minullakin: bussimies länkytti minulle lisää jostakin logiikasta. Sen jälkeen avasin suuni ja itse taisin päästellä kyseisen possun päälle läjän kirosanoja: tyyppi mykistyi hetkeksi ja sen jälkeen kyseli että oliko hän loukannut minua jotenkin.
Käskin hänen käyttää vitun logiikkaansa ja pohtia ison perseensä avulla sitä, olinko mahdollisesti loukannut minua jutuillaan. Tämän jälkeen kuitenkin hän oudosti mykistyi jälleen ajelemaan bussiaan..
Pääsimme n. 5 minuutin matkustelun jälkeen samalle pysäkille jossa kohtasin humalaisen ärjyjän viime lauantaina: Murphyn lain mukaan tämä sama tyyppihän seisoskeli sen katoksen alla vanhalle viinalle haisten !
Kumma kyllä, tyyppi ei aukonut päätään , vaan nousi bussiin haisten kuin rotta: muutaman kerran se kylläkin vilkuili tätä läskiä paskiaista , jota kuljettajaksikin kutsutaan. Jos tuo äijä olisi päästänyt samanlaisia uhkauksia suustaan kuin viimeksi, olisin varmasti syöksynyt hänen kimppuunsa taskuveitsi kiiluen: turhautuneisuus on minulle suorastaan pelottava mielentila.
Pääsimme pian asemalle ja menin entiseen kouluuni: käytävät olivat täynnä erinnäisiäkin opiskelijoita joista ne kyllä tuntenut yhtäkään. Kaiketi he olivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita enimmäkseen selittäen heidän tuntemattomuutensa minulle. Hetken pohdiskeltuamme tilannetta , jossa yksi kurssi oli omituisesti jäänyt merkitsemättä tilanne selvisi: koulun vihatuin ja paskamaisin matematiikan opettaja oli päättänyt epähuomiossa jättää vuosi sitten suoritetun kurssin merkitsemättä vaikkei se ollutkaan mennyt lävitse: lain mukaan minun olisi silti kuulunut saada siitä merkintä !!
Noh , tässä vaiheessa sillä nyt ei kaiketikaan ole mitään väliä: minua ei kiinnosta kyseisen tyypin kanssa tapella yhdestä kurssista jota en ole edes päässyt lävitse. Liika aktiivisuus tässä vaiheessa olisi kai vain tarpeetonta.
Sen jälkeen poistuin ripeästi kotiini: olenkin jälleen kerran vakuuttunut siitä enemmän ja enemmän että Itäinen Uusimaa on paikkakuntana jonkinlainen helvetin piiri , johon ihmisiä sijoitetaan entisten elämiensä syntien johdosta. Elämä täällä on pelottavan keskinkertaista ja suuri osa ihmisistä ympärilläsi on jostain kumman syystä tarkoitettu vain aiheuttamaan sinulle mielipahaa ja ongelmia.
En usko että omaan ongelmia asenteissani tätä elämäntapaa kohtaan: pikemminkin tämän paskan maakunnan luomat karikatyyrit omaavat asenteissaan ongelmia minua kohtaan. Täältä on päästävä pois - ja mahdollisimman äkkiä.
Kaikki alkoi siitä kun laskeskelin yhteen kurssien määrää kolmen vuoden opiskeluistani: kauhukseni huomasin että yksi kurssi ei ollut sisällytetty viimeisimpään todistukseeni. Päätin ottaa asiasta selvää, sillä hyvin nopean kalkyloinnin tuloksena tajusin että se mistä nyt kiikasti oli eräs matematiikan kurssi jonka suoritin reilusti yli vuosi sitten.
Menin bussipysäkille ja odottelin aikani bussia: sen saavuttua huomasin kauhukseni että sitähän ajeli se sama typerä läski 1970-luvun pornonäyttelijöiden aurinkolasit päällään ! Tuhahdin itsekseni ja lausuin muutaman hiljaisen kirosanan. Kapusin bussiin ja tämä sama paskiainen josta olen ennenkin kertoillut alkoi valistamaan minua siitä kuinka satuin "seisomaan liian edessä bussipysäkkiä". Hänen mukaansa autoa ei saanut parkkeerattua oikein kun seisoskelin tuon pyhän kullinjatkeen tiellä.
Vihastuin ihan sekunneissa ja totesin turhautuneena saman paskan alkaneen jälleen kerran uudestaan. Ikävää oli se, että samassa bussissa istui kaksi entistä opettajaani joilla oli täysin sama päämäärä kuin minullakin: bussimies länkytti minulle lisää jostakin logiikasta. Sen jälkeen avasin suuni ja itse taisin päästellä kyseisen possun päälle läjän kirosanoja: tyyppi mykistyi hetkeksi ja sen jälkeen kyseli että oliko hän loukannut minua jotenkin.
Käskin hänen käyttää vitun logiikkaansa ja pohtia ison perseensä avulla sitä, olinko mahdollisesti loukannut minua jutuillaan. Tämän jälkeen kuitenkin hän oudosti mykistyi jälleen ajelemaan bussiaan..
Pääsimme n. 5 minuutin matkustelun jälkeen samalle pysäkille jossa kohtasin humalaisen ärjyjän viime lauantaina: Murphyn lain mukaan tämä sama tyyppihän seisoskeli sen katoksen alla vanhalle viinalle haisten !
Kumma kyllä, tyyppi ei aukonut päätään , vaan nousi bussiin haisten kuin rotta: muutaman kerran se kylläkin vilkuili tätä läskiä paskiaista , jota kuljettajaksikin kutsutaan. Jos tuo äijä olisi päästänyt samanlaisia uhkauksia suustaan kuin viimeksi, olisin varmasti syöksynyt hänen kimppuunsa taskuveitsi kiiluen: turhautuneisuus on minulle suorastaan pelottava mielentila.
Pääsimme pian asemalle ja menin entiseen kouluuni: käytävät olivat täynnä erinnäisiäkin opiskelijoita joista ne kyllä tuntenut yhtäkään. Kaiketi he olivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita enimmäkseen selittäen heidän tuntemattomuutensa minulle. Hetken pohdiskeltuamme tilannetta , jossa yksi kurssi oli omituisesti jäänyt merkitsemättä tilanne selvisi: koulun vihatuin ja paskamaisin matematiikan opettaja oli päättänyt epähuomiossa jättää vuosi sitten suoritetun kurssin merkitsemättä vaikkei se ollutkaan mennyt lävitse: lain mukaan minun olisi silti kuulunut saada siitä merkintä !!
Noh , tässä vaiheessa sillä nyt ei kaiketikaan ole mitään väliä: minua ei kiinnosta kyseisen tyypin kanssa tapella yhdestä kurssista jota en ole edes päässyt lävitse. Liika aktiivisuus tässä vaiheessa olisi kai vain tarpeetonta.
Sen jälkeen poistuin ripeästi kotiini: olenkin jälleen kerran vakuuttunut siitä enemmän ja enemmän että Itäinen Uusimaa on paikkakuntana jonkinlainen helvetin piiri , johon ihmisiä sijoitetaan entisten elämiensä syntien johdosta. Elämä täällä on pelottavan keskinkertaista ja suuri osa ihmisistä ympärilläsi on jostain kumman syystä tarkoitettu vain aiheuttamaan sinulle mielipahaa ja ongelmia.
En usko että omaan ongelmia asenteissani tätä elämäntapaa kohtaan: pikemminkin tämän paskan maakunnan luomat karikatyyrit omaavat asenteissaan ongelmia minua kohtaan. Täältä on päästävä pois - ja mahdollisimman äkkiä.
Thursday, March 30, 2006
Lähikuvien ja Venäläisen runouden kolme huonetta
Televisiosta tuli eilen kuuluisa ja korkeasti palkittu Melancholian Kolme Huonetta myöhäisillan ohjelmistona: muistan historianopettajamme kehuneen sitä mahdottoman hyväksi tekeleeksi juuri Venäjän ja Tšetšenian sodan tapahtumista.
Dokumentti koostuu kolmesta osasta: ensimmäisessä seurataan Venäjällä sijaitsevan merivoimien akatemian lapsikadetteja koulutuksessa ja vähäisellä vapaa-ajalla. Toisessa osassa kuvataan Tšetšeniaa ja sen kaduilla kuljeskelevaa humanitääristä vanhaa naista, joka pyrkii keräilemään orpoja lapsia raunioista suojiinsa. Viimeisessä osassa sitten kuvataan Tšetšenian naapurivaltion, Ingushetian välitilaa suurempien sotatoimien ollessa ohitse.
Dokumentti oli tietenkin kiintoisaa seurattavaa useammastakin syystä: siinä pyrittiin näyttämään konkreettisesti konfliktin kahden eri osapuolen kasvot ulkopuolisen näkökulmasta. Se mikä siinä kuitenkin mielestäni jäi hämäräksi, oli yksinkertaisesti se että erityisesti ensimmäinen osio lapsikadeteista oli jokseenkin omituisen taide-elokuvan ja tilannekuvauksien välimaasto: pieni merikadetti esitti aina välillä hiukan irrallisiksi jääviä otteita Venäläisestä runoudesta ja esitystä seurasi sitten pitkä ja harras lähikuva pienestä pojasta.
Saatan tietenkin näillä kommenteillani näyttää täydellisen tietämättömyyteni juuri tämän dokumentin tapaa esitellä henkilöhahmoja vastaan: mielestäni kuitenkin nämä hartaat lähikuvat ja runonlausunta jäi hieman irralliseksi muusta kokonaisuudesta. Ymmärrän kuitenkin syyn ensimmäisen osan kuvausmetodeilla: tarkoituksenahan oli saada katsoja kyseenalaistamaan lapsisotilaiden käytön eettiset puolet.
Dokumentin toinen osa oli taas hieman vahvempi sekä sisällöltään että kerronaltaankin: se alkoi tiukasti kuvilla Groznysta, Tšetšenian tuhoutuneesta pääkaupungista sekä sen vähäisestä ulkoilmaelämästä. Tämä osa dokumenttia oli mielestäni kokonaisuuden vahvinta antia juuri sen esittämän tarinan vuoksi: vanha nainen joka pyrki auttamaan unohdettuja lapsia hävityksen keskellä kieltämättä sai sympatiaa aikaiseksi katsojassa. Todellakin toivoi, että nainen saisi kerättyä tarpeeksi lapsia suojiinsa ja avustuksia jatkaakseen toimintaansa.
Kolmas osa Ingushetiasta oli myös ihan suhteellisen juokseva kerronnaltaan: siinä seurattiin rauhallisen kylän ja sen ympäristön elämää mm. Muslimien rukoushetkien sekä jälleen kerran dramaattisten lähikuvien kautta. Tässä - niin kuin muissakin osissa pääosassa olivat sopivasti juurikin lapset: uskon että se ei ole ollut missään nimessä tahatonta, vaan dokumentissa on pyritty näyttämään sodan mullistukset juuri lasten aseman näkökulmasta. Siinä se onnistuukin aivan loistavasti esitellen juuri sen miten valtiovalta ja poliittiset aatteet onnistuvat käyttämään lapsen viattomuutta omien aatteidensa ajamiseen.
Suosittelen tätä kaikille jotka ovat lasten ihmisoikeuksista sekä sodan turmelevasta vaikutuksesta kiinnostuneita: dokumentti itsessään on hyvinkin pitkä elämys juuri näiden teemojen lävitse - ehdotan kuitenkin että koet sen ihan maailman avartamisen nimissä.
Dokumentti koostuu kolmesta osasta: ensimmäisessä seurataan Venäjällä sijaitsevan merivoimien akatemian lapsikadetteja koulutuksessa ja vähäisellä vapaa-ajalla. Toisessa osassa kuvataan Tšetšeniaa ja sen kaduilla kuljeskelevaa humanitääristä vanhaa naista, joka pyrkii keräilemään orpoja lapsia raunioista suojiinsa. Viimeisessä osassa sitten kuvataan Tšetšenian naapurivaltion, Ingushetian välitilaa suurempien sotatoimien ollessa ohitse.
Dokumentti oli tietenkin kiintoisaa seurattavaa useammastakin syystä: siinä pyrittiin näyttämään konkreettisesti konfliktin kahden eri osapuolen kasvot ulkopuolisen näkökulmasta. Se mikä siinä kuitenkin mielestäni jäi hämäräksi, oli yksinkertaisesti se että erityisesti ensimmäinen osio lapsikadeteista oli jokseenkin omituisen taide-elokuvan ja tilannekuvauksien välimaasto: pieni merikadetti esitti aina välillä hiukan irrallisiksi jääviä otteita Venäläisestä runoudesta ja esitystä seurasi sitten pitkä ja harras lähikuva pienestä pojasta.
Saatan tietenkin näillä kommenteillani näyttää täydellisen tietämättömyyteni juuri tämän dokumentin tapaa esitellä henkilöhahmoja vastaan: mielestäni kuitenkin nämä hartaat lähikuvat ja runonlausunta jäi hieman irralliseksi muusta kokonaisuudesta. Ymmärrän kuitenkin syyn ensimmäisen osan kuvausmetodeilla: tarkoituksenahan oli saada katsoja kyseenalaistamaan lapsisotilaiden käytön eettiset puolet.
Dokumentin toinen osa oli taas hieman vahvempi sekä sisällöltään että kerronaltaankin: se alkoi tiukasti kuvilla Groznysta, Tšetšenian tuhoutuneesta pääkaupungista sekä sen vähäisestä ulkoilmaelämästä. Tämä osa dokumenttia oli mielestäni kokonaisuuden vahvinta antia juuri sen esittämän tarinan vuoksi: vanha nainen joka pyrki auttamaan unohdettuja lapsia hävityksen keskellä kieltämättä sai sympatiaa aikaiseksi katsojassa. Todellakin toivoi, että nainen saisi kerättyä tarpeeksi lapsia suojiinsa ja avustuksia jatkaakseen toimintaansa.
Kolmas osa Ingushetiasta oli myös ihan suhteellisen juokseva kerronnaltaan: siinä seurattiin rauhallisen kylän ja sen ympäristön elämää mm. Muslimien rukoushetkien sekä jälleen kerran dramaattisten lähikuvien kautta. Tässä - niin kuin muissakin osissa pääosassa olivat sopivasti juurikin lapset: uskon että se ei ole ollut missään nimessä tahatonta, vaan dokumentissa on pyritty näyttämään sodan mullistukset juuri lasten aseman näkökulmasta. Siinä se onnistuukin aivan loistavasti esitellen juuri sen miten valtiovalta ja poliittiset aatteet onnistuvat käyttämään lapsen viattomuutta omien aatteidensa ajamiseen.
Suosittelen tätä kaikille jotka ovat lasten ihmisoikeuksista sekä sodan turmelevasta vaikutuksesta kiinnostuneita: dokumentti itsessään on hyvinkin pitkä elämys juuri näiden teemojen lävitse - ehdotan kuitenkin että koet sen ihan maailman avartamisen nimissä.
Tuesday, March 28, 2006
28.3.2006 - flunssa iskee
Minä en oikeastaan ole kovinkaan usein sairaana esim. flunssan tai kuumeen johdosta: vuodessa sairastan jotakin noihin liittyvää vain yhden kerran syksyllä ja toisen keväällä.
Syksyllä taisin olla kipeänä muutaman päivän: kuumetta ei kyllä silloin tainnut olla. Nyt kuitenkin flunssa on päässyt iskemään ja vähitellen alkaa tuntumaan siltä että kohta se iskee täydellisesti päälle. En ole kovinkaan iloinen siitä olettamuksesta että mitä todennäköisimmin olen flunssassa koko seuraavan viikon.
Helpottavaa tässä asiassa on tietenkin se että eipä ainakaan ole kirjoituksia jäljellä: flunssassa sekoileminen kyseisessä tapahtumassa olisi ollut helvetillistä.
Noh , minä lähden nyt tekemään jotakin muuta vähäksi aikaa..
Syksyllä taisin olla kipeänä muutaman päivän: kuumetta ei kyllä silloin tainnut olla. Nyt kuitenkin flunssa on päässyt iskemään ja vähitellen alkaa tuntumaan siltä että kohta se iskee täydellisesti päälle. En ole kovinkaan iloinen siitä olettamuksesta että mitä todennäköisimmin olen flunssassa koko seuraavan viikon.
Helpottavaa tässä asiassa on tietenkin se että eipä ainakaan ole kirjoituksia jäljellä: flunssassa sekoileminen kyseisessä tapahtumassa olisi ollut helvetillistä.
Noh , minä lähden nyt tekemään jotakin muuta vähäksi aikaa..
Saturday, March 25, 2006
Turvallinen bussimatka
Porvoo on alueellisesti kaiketi sellainen alue jossa nk. "sattuu ja tapahtuu" vähän kaikenlaista: pari vuotta sitten juopunut luuseri linnoittautui Eestinmäen bensa-asemalle ja ampui poliisikoiran. Suunnilleen samoihin aikoihin Porvoon Anttilassa neljä henkeä käsittänyt perhe surmasi itsensä systemaattisesti liian suurten velkojen johdosta: viimeisin "kova tapaus" taisi olla se kun äiti poltti kaksi pientä lastaan taloon toistaiseksi tuntemattomasta syystä.
Havahduin näistä aatoksistani bussissa matkalla kohti Porvoon keskustaa: bussi pysähtyi äkisti ottaakseen matkaan kaksi matkustajaa. Sisään kapusi lyhyt nainen vaaleanpunaisessa takissa - hän toimi matkan maksavana osapuolena: naisen jälkeen sisään hyppäsi yhtäkisti keski-ikäinen todella pahasti vanhalta viinalta haiseva laitapuolenkulkija.
Kavuttuaan sisään hän alkoi kiroilla todella suureen ääneen siitä kuinka bussin saapumisessa oli kestänyt niin kauan: tämän jälkeen hän istuutui naisen viereen ja jatkoi siivottomuuksiaan. Kyseinen ilmestys huusi lisää ruokottomuuksia , uhkasi vetää ensiksi kuljettajaa "dunkkuun" jonka jälkeen hän muun muassa omien sanojensa mukaan "tiesi kaiken" muutamien kirosanojen säestyksellä. Yhdessä vaiheessa jopa Kekkonen sai kuulla joitakin uhkauksia , vaikka edesmennyt suuruus olikin.
Suurinpiirtein niillä main kun tyyppi uhkasi käydä väkivaltaiseksi bussin kuljettajaa kohtaan , otin taskustani jo standardin "itsepuolustukseeni" tarkoitetun veitsen: vedin sen hiljaa pois povitaskustani ja taivutin sen 7cm terän esiin ja piilotin sen takkini hihan ja käsineen väliin odottamaan. Kyseinen seko ei nähnyt tätä toimenpidettä , vaan jatkoi päämäärätöntä uhkailuaan muutaman penkkirivin takaa.
Siinä vaiheessa kun hän taas totesi äänekkäästi vetävänsä ketä tahansa turpaan , tuhahdin jälleen kerran äänekkäästi: tällä kertaa mies kuitenkin huomasi äänähdykseni ja käänsi katseensa minua kohti. Hän tivasi minulta myös kovaan ääneen sitä , että kyseenalaistin hänen absoluuttisen valtansa: tämän lyhyehkön naisen rauhoitellessa miestä myös minä sain suoran uhkauksen päälleni. Mies kysyi , halusinko mahdollisesti myös minä turpaani..
Käänsin hiljaa päätäni häntä kohtaan, ja hymyilin: odotin että kyseinen kaveri tulisi hiukan lähemmäksi jotta hän pääsisi käymään käsiksi. Siinä vaiheessa me molemmat olisimme olleet tietenkin häviäjiä: toinen vain luultavasti se "ehjempi" puolisko , tosin.
Kummaa sinänsä , hän ei tehnyt mitään: nainen rauhoitti miehen ja bussiasemalle tultaessa hän oli esittänyt vain muutaman epämääräisen kommentin Kekkosesta ja omasta ylivallastaan bussin matkustajia kohtaan.
Monet teistä varmaan luulevat että reaktioni mahdolliseen päällekarkaukseen olisi ollut liioilteltu: haistoin kuitenkin jo kyseisen paskiaisen ilmaantuessa bussiin että alkoholiahan se oli nauttinut enemmän kuin tarpeeksi. Tuon aineen alaisuudessa hieman ylimielisen luonteen omaavat luuserit saattavat saada paikoitellen todella ikäviäkin luonteenpiirteitä osakseen , ja täten päätin että jos sikseen tulisi , niin minä olisin sen joka suorittaisi sen ensimmäisen ja (toivottavasti) lamauttavan iskun. Häntä oli myös hyvin vaikea rauhoitella: bussikuski oli jokseenkin kyvytön luonteenlaatunsa johdosta sanomaan mitään kyseisen ukkelin uhkailuihin ja täten häirikkö herätti minussa suurta pelkoa ja hämmennystä.
En halunnut todellakaan joutua kyseisen miehen tulilinjalle; siksi päätin hivuttaa veitsen hiljalleen strategiseen kohtaan, ja odottaa hänen lopullista villiintymistään. Onneksi se ei kuitenkaan tapahtunut , josta olen iloinen.
Ironista tässä vain oli se , että mietiskeltyäni koko bussimatkan sitä miten kaikenlaista todellakin ikävää juuri Porvoon seuduilla oli tapahtunut , niin tämä sekopää sitten iski sinne bussiin: loogisesti ajatellen , "what are the odds of that happening" ?
Havahduin näistä aatoksistani bussissa matkalla kohti Porvoon keskustaa: bussi pysähtyi äkisti ottaakseen matkaan kaksi matkustajaa. Sisään kapusi lyhyt nainen vaaleanpunaisessa takissa - hän toimi matkan maksavana osapuolena: naisen jälkeen sisään hyppäsi yhtäkisti keski-ikäinen todella pahasti vanhalta viinalta haiseva laitapuolenkulkija.
Kavuttuaan sisään hän alkoi kiroilla todella suureen ääneen siitä kuinka bussin saapumisessa oli kestänyt niin kauan: tämän jälkeen hän istuutui naisen viereen ja jatkoi siivottomuuksiaan. Kyseinen ilmestys huusi lisää ruokottomuuksia , uhkasi vetää ensiksi kuljettajaa "dunkkuun" jonka jälkeen hän muun muassa omien sanojensa mukaan "tiesi kaiken" muutamien kirosanojen säestyksellä. Yhdessä vaiheessa jopa Kekkonen sai kuulla joitakin uhkauksia , vaikka edesmennyt suuruus olikin.
Suurinpiirtein niillä main kun tyyppi uhkasi käydä väkivaltaiseksi bussin kuljettajaa kohtaan , otin taskustani jo standardin "itsepuolustukseeni" tarkoitetun veitsen: vedin sen hiljaa pois povitaskustani ja taivutin sen 7cm terän esiin ja piilotin sen takkini hihan ja käsineen väliin odottamaan. Kyseinen seko ei nähnyt tätä toimenpidettä , vaan jatkoi päämäärätöntä uhkailuaan muutaman penkkirivin takaa.
Siinä vaiheessa kun hän taas totesi äänekkäästi vetävänsä ketä tahansa turpaan , tuhahdin jälleen kerran äänekkäästi: tällä kertaa mies kuitenkin huomasi äänähdykseni ja käänsi katseensa minua kohti. Hän tivasi minulta myös kovaan ääneen sitä , että kyseenalaistin hänen absoluuttisen valtansa: tämän lyhyehkön naisen rauhoitellessa miestä myös minä sain suoran uhkauksen päälleni. Mies kysyi , halusinko mahdollisesti myös minä turpaani..
Käänsin hiljaa päätäni häntä kohtaan, ja hymyilin: odotin että kyseinen kaveri tulisi hiukan lähemmäksi jotta hän pääsisi käymään käsiksi. Siinä vaiheessa me molemmat olisimme olleet tietenkin häviäjiä: toinen vain luultavasti se "ehjempi" puolisko , tosin.
Kummaa sinänsä , hän ei tehnyt mitään: nainen rauhoitti miehen ja bussiasemalle tultaessa hän oli esittänyt vain muutaman epämääräisen kommentin Kekkosesta ja omasta ylivallastaan bussin matkustajia kohtaan.
Monet teistä varmaan luulevat että reaktioni mahdolliseen päällekarkaukseen olisi ollut liioilteltu: haistoin kuitenkin jo kyseisen paskiaisen ilmaantuessa bussiin että alkoholiahan se oli nauttinut enemmän kuin tarpeeksi. Tuon aineen alaisuudessa hieman ylimielisen luonteen omaavat luuserit saattavat saada paikoitellen todella ikäviäkin luonteenpiirteitä osakseen , ja täten päätin että jos sikseen tulisi , niin minä olisin sen joka suorittaisi sen ensimmäisen ja (toivottavasti) lamauttavan iskun. Häntä oli myös hyvin vaikea rauhoitella: bussikuski oli jokseenkin kyvytön luonteenlaatunsa johdosta sanomaan mitään kyseisen ukkelin uhkailuihin ja täten häirikkö herätti minussa suurta pelkoa ja hämmennystä.
En halunnut todellakaan joutua kyseisen miehen tulilinjalle; siksi päätin hivuttaa veitsen hiljalleen strategiseen kohtaan, ja odottaa hänen lopullista villiintymistään. Onneksi se ei kuitenkaan tapahtunut , josta olen iloinen.
Ironista tässä vain oli se , että mietiskeltyäni koko bussimatkan sitä miten kaikenlaista todellakin ikävää juuri Porvoon seuduilla oli tapahtunut , niin tämä sekopää sitten iski sinne bussiin: loogisesti ajatellen , "what are the odds of that happening" ?
Friday, March 24, 2006
Lopetellaan ja aloitellaan
Kirjoitukset ovat nyt sitten ohitse: tänään kirjoitetaan matematiikkaa ja maanantaina on A-kielen uusinta.
Olihan tässä tietenkin työsarkaa kerrakseen , mutta nyt voin hyvällä mielin sanoa että tämäkin sekoilu on sitten koettu: työtähän se tietenkin tuotti. Tarkemmin ilmaistuina kirjoitukset olivat rankimmat juuri reaaleiden kohdalla ja kieltämättä yhteiskuntaopin kirjoittaminen ei kyllä nyt osunut aivan "nappiin" - mieluusti olisin sittenkin sen maantieteen kirjoittanut. Mutta eipä tällekään valinnalle enää mitään voi - tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Ettepä uskokaan kuinka konkreettisen vapauttavalta on ollut lopullisesti hylätä kaikki historiaa ja yhteiskuntaoppia käsittelevät kirjat monien muiden ohella kaappien perukoille: luultavimmin suurin osa niistä lähteekin myyntiin - osa tietenkin säästetään tyttöystävän mahdolliseen käyttöön.
Nyt kun sitten tämä osa elämää on takana , niin olen viime päivien aikana vain lähinnä keskittynyt lomailemiseen: latasin netistä Segan 16-bittisen pelikonsolin emulaattorin sekä kasan pelejä joita olen tässä hakkaillut lävitse. Kieltämättä on hauskaa pelailla sellaisiakin vanhoja luomuksia kun Sonic the Hedgehog 3 , Batman , 688 Attack Sub ja Robocop vs. Terminator.
Jotenkin huvittaa katsella näidenkin konsolipelien ja niiden emulaattorien kautta ilmenevää ihmisen materialistisen tavaran vanhenemisprosessia: ollessani pieni poikanen nuo pelit maksoivat pahimillaan uusien PS2- , ja X-box - pelien hintoja puhumattakaan kaikenmaailman lisälaitteista. Nyt taas niitä saa latailla ilmaiseksi netistä ilman sen kummempia rahallisia haittapuolia: ihmisen elämässä monet tavarat vanhenevat aivan yllättävän nopeasti lähes täysin arvottomiksi , olettekos huomanneet ?
Huomasin muuten myös että Tuhkion blogissa on havaittu jotakin hyvin pientä elämäntapaista: kenties hänkin kokee näissä blogeihin liittyvissä asioissa uudenlaisen renessanssin ja alkaa taas päivittelemään juttujaan !! Saahan sitä ainakin toivoa !
Olihan tässä tietenkin työsarkaa kerrakseen , mutta nyt voin hyvällä mielin sanoa että tämäkin sekoilu on sitten koettu: työtähän se tietenkin tuotti. Tarkemmin ilmaistuina kirjoitukset olivat rankimmat juuri reaaleiden kohdalla ja kieltämättä yhteiskuntaopin kirjoittaminen ei kyllä nyt osunut aivan "nappiin" - mieluusti olisin sittenkin sen maantieteen kirjoittanut. Mutta eipä tällekään valinnalle enää mitään voi - tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Ettepä uskokaan kuinka konkreettisen vapauttavalta on ollut lopullisesti hylätä kaikki historiaa ja yhteiskuntaoppia käsittelevät kirjat monien muiden ohella kaappien perukoille: luultavimmin suurin osa niistä lähteekin myyntiin - osa tietenkin säästetään tyttöystävän mahdolliseen käyttöön.
Nyt kun sitten tämä osa elämää on takana , niin olen viime päivien aikana vain lähinnä keskittynyt lomailemiseen: latasin netistä Segan 16-bittisen pelikonsolin emulaattorin sekä kasan pelejä joita olen tässä hakkaillut lävitse. Kieltämättä on hauskaa pelailla sellaisiakin vanhoja luomuksia kun Sonic the Hedgehog 3 , Batman , 688 Attack Sub ja Robocop vs. Terminator.
Jotenkin huvittaa katsella näidenkin konsolipelien ja niiden emulaattorien kautta ilmenevää ihmisen materialistisen tavaran vanhenemisprosessia: ollessani pieni poikanen nuo pelit maksoivat pahimillaan uusien PS2- , ja X-box - pelien hintoja puhumattakaan kaikenmaailman lisälaitteista. Nyt taas niitä saa latailla ilmaiseksi netistä ilman sen kummempia rahallisia haittapuolia: ihmisen elämässä monet tavarat vanhenevat aivan yllättävän nopeasti lähes täysin arvottomiksi , olettekos huomanneet ?
Huomasin muuten myös että Tuhkion blogissa on havaittu jotakin hyvin pientä elämäntapaista: kenties hänkin kokee näissä blogeihin liittyvissä asioissa uudenlaisen renessanssin ja alkaa taas päivittelemään juttujaan !! Saahan sitä ainakin toivoa !
Tuesday, March 21, 2006
Ways to get around the law - for individual protection
Pari vuotta sitten eräs kaverini tiedusteli minulta kauppoja josta voisi ostaa nk. "kaasusumuttimen" itsepuolustuskäyttöön: ongelmaksi hankinnassa oli juuri muodostunut niiden kielto tässä maassa.
Uuden lain turvin nämä pienet ja varsin tehokkaat välineet oli rajattu viranomaisilta saadun luvan turvin ainoastaan vartijoille yms. turvahenkilöstölle: kuitenkin valppaalla yksityishenkilöllä on useinkin muita tapoja hankkia tällainen väline tarpeen vaatiessa. Nimittäin läntisestä ilmansuunnastamme löytyy naapurimaa , joka ei suinkaan ole kieltänyt yksityishenkilöille kaasusumuttimien hallussapitoa tai ostoa: toinen asia onkin , keksiikö kukaan tätä porsaanreikää.
Teoriassa yksityishenkilön on täysin mahdollista ostaa niin monta sumutinta sisältöineen Ruotsista ja esim. postittaa tai kuljettaa ne lentokoneen , bussin , junan tai muun kulkuvälineen avulla tänne. Ihmettelen kummasti , miksei kukaan ole keksinyt tätä tapaa hankkia itselleen kyseisiä laitteita itsepuolustusta varten ?
Se mikä kaasusumuttimessa ainakin ihan maalaisjärjellä ajatellen on myös hyvää esim. lentokentän tullia ajatellen , on se että niiden ei pitäisi näkyä läpivalaisulaitteissa metallisina osina (joista normaalisti jää nalkkiin): täten kaasusumuttimet voisivat vaikkapa kulkea käsimatkatavaroissa.
Tällainen väline on harvinaisen käytännöllinen tapa saada yliote nk. "fyysisissä riitatilanteissa": vähän suihketta tappelupukarin naamaan ja sen jälkeen muutama tarpeellinen isku strategisiin paikkoihin lopettaa turhan vastarinnan. On tietenkin ollut huhuja myös tapauksista joissa huumeiden alaisuudessa riehuneeseen henkilöön ei suihke olisi tehonnut - kuitenkin kyseiset tapaukset ovat lähinnä vähemmistöön jääviä kuriositeetteja.
Ehdotan että mikäli kyseistä laitetta tarvitset , niin etsi käsiisi alan liikkeitä naapurimaasta: loppujen lopuksi kyseisen sumuttimen hankkiminen tätä kautta on useita tuhansia kertoja parempi idea kuin sellaisen ostamatta jättäminen - leivättömän pöydän ääressä tapahtuneen ruotiminen sakkojen uhalla on parempi ratkaisu kun maan sisässä makaaminen puolustusvälineen puuttuessa.
Uuden lain turvin nämä pienet ja varsin tehokkaat välineet oli rajattu viranomaisilta saadun luvan turvin ainoastaan vartijoille yms. turvahenkilöstölle: kuitenkin valppaalla yksityishenkilöllä on useinkin muita tapoja hankkia tällainen väline tarpeen vaatiessa. Nimittäin läntisestä ilmansuunnastamme löytyy naapurimaa , joka ei suinkaan ole kieltänyt yksityishenkilöille kaasusumuttimien hallussapitoa tai ostoa: toinen asia onkin , keksiikö kukaan tätä porsaanreikää.
Teoriassa yksityishenkilön on täysin mahdollista ostaa niin monta sumutinta sisältöineen Ruotsista ja esim. postittaa tai kuljettaa ne lentokoneen , bussin , junan tai muun kulkuvälineen avulla tänne. Ihmettelen kummasti , miksei kukaan ole keksinyt tätä tapaa hankkia itselleen kyseisiä laitteita itsepuolustusta varten ?
Se mikä kaasusumuttimessa ainakin ihan maalaisjärjellä ajatellen on myös hyvää esim. lentokentän tullia ajatellen , on se että niiden ei pitäisi näkyä läpivalaisulaitteissa metallisina osina (joista normaalisti jää nalkkiin): täten kaasusumuttimet voisivat vaikkapa kulkea käsimatkatavaroissa.
Tällainen väline on harvinaisen käytännöllinen tapa saada yliote nk. "fyysisissä riitatilanteissa": vähän suihketta tappelupukarin naamaan ja sen jälkeen muutama tarpeellinen isku strategisiin paikkoihin lopettaa turhan vastarinnan. On tietenkin ollut huhuja myös tapauksista joissa huumeiden alaisuudessa riehuneeseen henkilöön ei suihke olisi tehonnut - kuitenkin kyseiset tapaukset ovat lähinnä vähemmistöön jääviä kuriositeetteja.
Ehdotan että mikäli kyseistä laitetta tarvitset , niin etsi käsiisi alan liikkeitä naapurimaasta: loppujen lopuksi kyseisen sumuttimen hankkiminen tätä kautta on useita tuhansia kertoja parempi idea kuin sellaisen ostamatta jättäminen - leivättömän pöydän ääressä tapahtuneen ruotiminen sakkojen uhalla on parempi ratkaisu kun maan sisässä makaaminen puolustusvälineen puuttuessa.
Sunday, March 19, 2006
Hunter's moon
Katselin tässä tiliäni: viimeisimmät kaupustelut saivat aikaan jokseenkin suurenmoisen summan rahaa kokoon. Tällä summalla olen päättänyt tehdä jotakin ratkaisevaa , sillä nyt jos milloin alkavat varusteita pullollaan olevat varastonikin olemaan valmiita vastaanottamaan uutta tavaraa.
Olen päättänyt hieman täydentää puolustuskalustoa seuraavanlaisilla ostoilla: muutama perhosveitsi ja yksi nk. "Tonfa" - patukka.
Hankin muuten uuden kamerankin: tällä kertaa myin vanhan pois ja tilasin uuden 7-megapikselin Sony DSC-600-kameran tilalle. Luvassa on siis mitä todennäköisimmin entistä tarkempia kuvia ja kerrankin kamera jonka olen ostanut 100 % aivan itse ! Oikeastaan ostin entisen HP:nkin kameran aivan itse , vaan ongelmana oli se että sitä lainailtiin vähän turhankin aktiivisesti muiden ihmisten toimesta (vastoin lupaani).
Otin myös hieman selvää Samurai-miekoista: ongelmana niissä näyttäisi olevan se , että useimmat joita tänne kohti maapalloa importoidaan , tylsytetään terän kohdalta. Tämä toimenpide on tietenkin sitä varten , ettei kukaan "vahingossa" käytä niitä vihollistensa halkaisemiseen. Itse olen tavallaan ollut kiinnostunut jo jonkin aikaa sellaisten hankkimisesta - vaan minun on täytynyt ottaa niiden rakenteesta & muodollisuuksista selvää: syynä on ollut se että en tosiaankaan ole halunnut ostaa sikaa säkissä ja saada jotakin metallinpalasia joiden terät on tylsytetty käyttökelvottomiksi.
En kyllä tiedä , että mistä saada tuollaisia Samurai-miekkoja joita ei olisi tylsytetty: kenties niiden hankkiminen on lähes mahdotonta täältäpäin maailmaa. Aion kuitenkin jatkaa asian tutkailemista.
Olen päättänyt hieman täydentää puolustuskalustoa seuraavanlaisilla ostoilla: muutama perhosveitsi ja yksi nk. "Tonfa" - patukka.
Hankin muuten uuden kamerankin: tällä kertaa myin vanhan pois ja tilasin uuden 7-megapikselin Sony DSC-600-kameran tilalle. Luvassa on siis mitä todennäköisimmin entistä tarkempia kuvia ja kerrankin kamera jonka olen ostanut 100 % aivan itse ! Oikeastaan ostin entisen HP:nkin kameran aivan itse , vaan ongelmana oli se että sitä lainailtiin vähän turhankin aktiivisesti muiden ihmisten toimesta (vastoin lupaani).
Otin myös hieman selvää Samurai-miekoista: ongelmana niissä näyttäisi olevan se , että useimmat joita tänne kohti maapalloa importoidaan , tylsytetään terän kohdalta. Tämä toimenpide on tietenkin sitä varten , ettei kukaan "vahingossa" käytä niitä vihollistensa halkaisemiseen. Itse olen tavallaan ollut kiinnostunut jo jonkin aikaa sellaisten hankkimisesta - vaan minun on täytynyt ottaa niiden rakenteesta & muodollisuuksista selvää: syynä on ollut se että en tosiaankaan ole halunnut ostaa sikaa säkissä ja saada jotakin metallinpalasia joiden terät on tylsytetty käyttökelvottomiksi.
En kyllä tiedä , että mistä saada tuollaisia Samurai-miekkoja joita ei olisi tylsytetty: kenties niiden hankkiminen on lähes mahdotonta täältäpäin maailmaa. Aion kuitenkin jatkaa asian tutkailemista.
Thursday, March 16, 2006
I morgon ska det bli svenska
Eli huomenna alkaa sitten tämä minulle kaikista kriittisimmän aineen , nimittäin Ruotsin kanssa väsääminen. Tämä on nyt oikeastaan se ainoa koe joka minua jännittää useidenkin seikkojen ansiosta: ensinnäkin tarkistajana toimii kaikista kyseisen aineen opettajista huonoin , olen lukenut Ruotsia varsin vähän ja sen lisäksi muutenkin läpi pääseminen on hieman kyseenalaista.
Saapa siis nähdä miten käy: voin kuitenkin tämän turhan spekuloinnin sijasta kertoilla teille eilisestä reaalista , jossa kirjoitin historian.
Urakka oli valtava: vastasin kahteen "jokerikysymykseen" ja siihen päälle vedin vielä neljä normaalia esseetä. Konseptipaperia riitti juuri ja juuri se tarvittava määrä: myös kyniä sai teroitella vähintään kymmenen minuutin välein uudestaan niiden suunnattoman kulumisen ansiosta. Lähdin kokeesta viittä sekuntia ennen sen virallista päättymistä: väsymys oli niin suuri päästyäni kotiin että nukuin kello neljään iltapäivällä.
Tänään vietin sitten ihan normaalin lomapäivän: söin pitsaa ja katselin elokuvan kökön elokuvan Alien vs. Predator.
Huuto.netissä suorittamani kaupustelu on myös noussut yhtäkkiä pilviin ! Jo kuusi kohdetta on huudettu ja seitsemättä tässä kauppailen kovalla tinkimisellä: valitettavaa on kuitenkin todeta että suurin osa näistä kaupoistani on vähintäänkin suuruudeltaan nk. "nappikauppojen" laatua. Pullakahvithan näistä voittorahoista irtonevat, ei sen enempää: tärkeämpää on kuitenkin loppujen lopuksi niiden voittosummien sijasta saada vielä vaikka kuinka paljon turhaa kamaa sisältämät kaappini tyhjäksi syksyyn mennessä.
Olen myös todella huojentunut että kohta on viikonloppu. Nämä "pitkän kaavan" kirjoitukset ovat lähinnä fyysisesti raskauttavia sen henkisen paineen ollessa ainakin omalla kohdalla lähinnä juoksuhautojen tasolla: eli tästä ei todellakaan ole otettu "ongelmaa" , vaan matalalla profiililla tätä on nyt jaksettu työstää.
Virallisena mittarina voitakoon sanoa myös , että "three down , four to go".
Saapa siis nähdä miten käy: voin kuitenkin tämän turhan spekuloinnin sijasta kertoilla teille eilisestä reaalista , jossa kirjoitin historian.
Urakka oli valtava: vastasin kahteen "jokerikysymykseen" ja siihen päälle vedin vielä neljä normaalia esseetä. Konseptipaperia riitti juuri ja juuri se tarvittava määrä: myös kyniä sai teroitella vähintään kymmenen minuutin välein uudestaan niiden suunnattoman kulumisen ansiosta. Lähdin kokeesta viittä sekuntia ennen sen virallista päättymistä: väsymys oli niin suuri päästyäni kotiin että nukuin kello neljään iltapäivällä.
Tänään vietin sitten ihan normaalin lomapäivän: söin pitsaa ja katselin elokuvan kökön elokuvan Alien vs. Predator.
Huuto.netissä suorittamani kaupustelu on myös noussut yhtäkkiä pilviin ! Jo kuusi kohdetta on huudettu ja seitsemättä tässä kauppailen kovalla tinkimisellä: valitettavaa on kuitenkin todeta että suurin osa näistä kaupoistani on vähintäänkin suuruudeltaan nk. "nappikauppojen" laatua. Pullakahvithan näistä voittorahoista irtonevat, ei sen enempää: tärkeämpää on kuitenkin loppujen lopuksi niiden voittosummien sijasta saada vielä vaikka kuinka paljon turhaa kamaa sisältämät kaappini tyhjäksi syksyyn mennessä.
Olen myös todella huojentunut että kohta on viikonloppu. Nämä "pitkän kaavan" kirjoitukset ovat lähinnä fyysisesti raskauttavia sen henkisen paineen ollessa ainakin omalla kohdalla lähinnä juoksuhautojen tasolla: eli tästä ei todellakaan ole otettu "ongelmaa" , vaan matalalla profiililla tätä on nyt jaksettu työstää.
Virallisena mittarina voitakoon sanoa myös , että "three down , four to go".
Tuesday, March 14, 2006
Todistuksia ja huonoja aiheita
No sainpas niin kuin vihdoinkin sen todistuksen ! And not a moment too soon !
Eli tuossa olisi nyt tuo ensimmäinen "isomman koulun kirjoissa" läpäisty kurssi arvosanoineen kaikkineen: tulos yllätti minut vaikka kyllähän sen toisen tentin arvosanasta jo jotakin saattoi arvellakin.
Eilen oli myös tämä äidinkielen ensimmäinen koe: onneksi ruoka-aiheita ei ollut , mutta tarjonta oli siitäkin huolimatta aivan saaketin suppeaa. Kirjoittelin "jo legendaksi jäävän" (?) aineen aiheesta , jossa piti vertailla Jeesuksen vuorisaarnaa ja Osama bin Ladenin vuonna 2001 esittämää puhetta.
En voi väittää ettäkö tuo aihe olisi ollut ihan omiaan minulle: en kuitenkaan löytänyt koko vihkosesta mitään muuta sellaista , mistä olisin saanut jotakin aikaiseksi. Pelkäänpä että anti jäi siis hieman vähäiseksi ja kliseisesti voitakoon todeta että "parempaankin oltaisiin pystytty paremmalla aiheella". Yleisesti olen pyrkinyt aina siihen että valitsisin kaksi kiinnostavinta ainetta: niiden aineistoa tutkimalla olen sitten tehnyt sen lopullisen valinnan siitä että kummasta kirjoitan. Kuitenkin tällä kertaa oli hyvin vaikeaa päättää sitä aihetta kun oikeastaan mikään aihe ei sopinut minulle keskinkertaisen sisältönsä takia.
Olin siis kahden vaiheilla puheiden vertailun sekä kuva-analyysitehtävän välissä: tässä jälkimmäisessä piti verrata v. 1900 savukemainosta ja 1920-luvun lopun Sosialistista realismia
esittävää taideteosta.
Noh , minä lähden tästä nyt tekemään taas vaihteeksi jotakin muuta: huomenna minä menen taas istuskelemaan kuudeksi tunniksi liikuntasaliin ! Pitäkääpä tekin omalla tavallanne hauskaa !
Sunday, March 12, 2006
Syntisen testin tulokset:
Hyveitä:
Oikeudenmukaisuus: 13
Lojaalisuus: 10
Rakkaus: 10
Anteeksiantavaisuus: 8
Suhteellisuuden taju: 7
Urhoollisuus: 7
Pyhä huolettomuus: 6
Viisaus: 6
Kohtuullisuus: 5
Hiljainen tieto: 3
Jalo joutilaisuus: 1
Syntejä:
Murehtiminen: 13
Vihamielisyys: 12
Huumorintajuttomuus: 11
Hengen velttous: 9
Ahneus: 8
Vatsan palvonta: 8
Ylpeys: 8
Kateus: 6
Tietämättömyys: 3
Hekumallisuus: 2
Välinpitämättömyys: 2
Hyveitä:
Oikeudenmukaisuus
Lojaalisuus
Rakkaus
Syntejä:
Murehtiminen
Vihamielisyys
Huumorintajuttomuus
Oikeudenmukaisuus: 13
Lojaalisuus: 10
Rakkaus: 10
Anteeksiantavaisuus: 8
Suhteellisuuden taju: 7
Urhoollisuus: 7
Pyhä huolettomuus: 6
Viisaus: 6
Kohtuullisuus: 5
Hiljainen tieto: 3
Jalo joutilaisuus: 1
Syntejä:
Murehtiminen: 13
Vihamielisyys: 12
Huumorintajuttomuus: 11
Hengen velttous: 9
Ahneus: 8
Vatsan palvonta: 8
Ylpeys: 8
Kateus: 6
Tietämättömyys: 3
Hekumallisuus: 2
Välinpitämättömyys: 2
Hyveitä:
Oikeudenmukaisuus
Lojaalisuus
Rakkaus
Syntejä:
Murehtiminen
Vihamielisyys
Huumorintajuttomuus
When you wake up.. It'll be the last day in heaven.
No joo , kello on jo melkein kolme tuntia sitten vierähtänyt sunnuntain puolelle: täten myös viimeinen lukuloman päivä vierähtää käyntiin.
Bussilakot ja kaksinkertaiset talvilomat on nyt sitten vietetty. Maanantaina sen viimeisen taiston ensimmäinen vaihe alkaa äidinkielen 1. kokeella jonka tehtävänantona tulee olemaan otsikkoaine. Jännittääkö minua ? En voi väittää että jännittäisi , vaan pikemminkin olen saanut itseni siihen tilaan missä olisi pitänyt esim. syksyn kirjoituksissa tai normaaleissa kurssikokeissa aikoinaan. Eli nyt puhun tunteesta, jossa varsinaisesti mikään ei paina ja tietää että tekee parhaansa lopputuloksesta huolimatta.
Lähden tästä nyt siis kirjoittamaan periaatteella "menee miten menee , ja jos ei mene , niin sitten ei mene". Kieltämättä tuo lausahdus voi kaiketi vaikuttaa hieman kummalliselta , mutta tällä hetkellä omaan aivan liian monta henkilökohtaista ja ulkopuolistakin esimerkkiä siitä kuinka typerää on ollut jännittää tätä tapahtumaa: useinkin lopputuloksena jännitys on syönyt koko henkilön ja sitten mistään ei ole tullut yhtikäs mitään.
Eli rajusti alakanttiin vedän odotukset nytkin: olen jo päättänyt että en edes lähde hakemaan tuloksiani kun niiden aika koittaa , vaan odottelen kiltisti siihen päivään kun virallisia papereita jaellaan. Eli minulla ei ole mikään kiire tuloksieni kanssa - ovatpahan mitä sitten ovatkaan. Voisiko jopa sanoa , että minua ei kiinnosta pätkääkään että mitä sieltä enää tulee - Pidän itseäni Linnankoski-sedän tuolla puolen sijoitettuna olevana ihmisenä.
Minua on myös huvittanut melkein kuukausi sitten tapahtuneet kuullunymmärtämiset: muutama tuntemani henkilö jännitti niihin aivan oikeutetusti kun legendaarinen "eka kerta" tuli kohdalle. Kuuntelujen loputtua samainen mies sitten totesi todella osuvasti että "vaikuttaisi siltä että kaikin mahdollisin keinoin tässä on yritetty kasvattaa stressiä". Ja oikeassahan hän oli ! Tämä väite näkyy sillä ärsyttävällä tavalla jolla muutamat opettajat jaksoivat rakentaa sitä stressaavaa ilmapiiriä koulullamme jo kauan ennen kirjoituksia: kuunteluissa nämä opettajat jakoivat sitten meille ovella "huomaamattomasti" paperipyyhkeitä jotakin todella epämääräistä tarkoitusta varten. Tajusin vasta myöhemmin , että niiden paperipyyhkeidenkin jakelu taisi olla enemmän tai vähemmän psykologinen temppu: otsansahan niihin oli tarkoitus pyyhkiä mikäli kuuntelujen henkinen paine pisti ihan hikoiluttamaankin !!!
Myös ihmeellinen byrokratia ja uhkailu vähäistenkin virheiden seurauksista huvittivat: lappuja oli ilmaantunut ilmoitustauluille ympäri koulua siitä , kuinka vastauksien sijoittaminen väärille papereille saattaisi jopa johtaa vähintäänkin maanpetokseen verrattaviin syytteisiin. Olen huomannut tällaisen psyykkauksen tarpeen jo aikaisemminkin koulumme yhteisöllisessä toiminnassa: yksi pahimmista - vaikkakin muuten harvinaisen mukavista tämän ajatussuunnan soveltajista oli entinen ryhmänohjaajani. Kyseinen nainen nk. "hössötti" aina kaikkien suurten tapahtumien alla (mm. vanhojen tanssit) kuin mikäkin tulipalo olisi syttynyt: samanlaisen kampanjan hän aloitti viimeisimmillä ryhmänohjaustuokioillakin.
Noh , olen jo hyväksynyt sen tosiasian että maailmahan ei tämän "kokeilun" tuloksista kaadu: sekin on minusta kummallista , miten monet tahot antavat ymmärtää sen olevan juuri näin - vaikkakin esim. monissa opiskelupaikoissa kovinkin harvat pääsevät sisään puhtaasti ja vain ainoastaan YO:n tuloksilla. Minusta onkin naurettavaa , miten tämä helvetin median orkestroima sirkus pyörähtää käyntiin kaikkien päivälehtienkin sivuilla.
Kirjoitusaikataulua löytyy jo melkein vessapaperistakin viikon sisällä puhumattakaan siitä miten aivan turhaa stressiä tästäkin mukamas "tärkeästä" ja "tulevaisuuden päättävästä" kokeesta rakennetaan vääjäämättä. Minun neuvoni on kohdella tätä koitosta ja sen merkitystä tapahtumana mahdollisimman vähäpätöisesti - keskittykää olennaisesti sen sisältöön ja asiaan.
Bussilakot ja kaksinkertaiset talvilomat on nyt sitten vietetty. Maanantaina sen viimeisen taiston ensimmäinen vaihe alkaa äidinkielen 1. kokeella jonka tehtävänantona tulee olemaan otsikkoaine. Jännittääkö minua ? En voi väittää että jännittäisi , vaan pikemminkin olen saanut itseni siihen tilaan missä olisi pitänyt esim. syksyn kirjoituksissa tai normaaleissa kurssikokeissa aikoinaan. Eli nyt puhun tunteesta, jossa varsinaisesti mikään ei paina ja tietää että tekee parhaansa lopputuloksesta huolimatta.
Lähden tästä nyt siis kirjoittamaan periaatteella "menee miten menee , ja jos ei mene , niin sitten ei mene". Kieltämättä tuo lausahdus voi kaiketi vaikuttaa hieman kummalliselta , mutta tällä hetkellä omaan aivan liian monta henkilökohtaista ja ulkopuolistakin esimerkkiä siitä kuinka typerää on ollut jännittää tätä tapahtumaa: useinkin lopputuloksena jännitys on syönyt koko henkilön ja sitten mistään ei ole tullut yhtikäs mitään.
Eli rajusti alakanttiin vedän odotukset nytkin: olen jo päättänyt että en edes lähde hakemaan tuloksiani kun niiden aika koittaa , vaan odottelen kiltisti siihen päivään kun virallisia papereita jaellaan. Eli minulla ei ole mikään kiire tuloksieni kanssa - ovatpahan mitä sitten ovatkaan. Voisiko jopa sanoa , että minua ei kiinnosta pätkääkään että mitä sieltä enää tulee - Pidän itseäni Linnankoski-sedän tuolla puolen sijoitettuna olevana ihmisenä.
Minua on myös huvittanut melkein kuukausi sitten tapahtuneet kuullunymmärtämiset: muutama tuntemani henkilö jännitti niihin aivan oikeutetusti kun legendaarinen "eka kerta" tuli kohdalle. Kuuntelujen loputtua samainen mies sitten totesi todella osuvasti että "vaikuttaisi siltä että kaikin mahdollisin keinoin tässä on yritetty kasvattaa stressiä". Ja oikeassahan hän oli ! Tämä väite näkyy sillä ärsyttävällä tavalla jolla muutamat opettajat jaksoivat rakentaa sitä stressaavaa ilmapiiriä koulullamme jo kauan ennen kirjoituksia: kuunteluissa nämä opettajat jakoivat sitten meille ovella "huomaamattomasti" paperipyyhkeitä jotakin todella epämääräistä tarkoitusta varten. Tajusin vasta myöhemmin , että niiden paperipyyhkeidenkin jakelu taisi olla enemmän tai vähemmän psykologinen temppu: otsansahan niihin oli tarkoitus pyyhkiä mikäli kuuntelujen henkinen paine pisti ihan hikoiluttamaankin !!!
Myös ihmeellinen byrokratia ja uhkailu vähäistenkin virheiden seurauksista huvittivat: lappuja oli ilmaantunut ilmoitustauluille ympäri koulua siitä , kuinka vastauksien sijoittaminen väärille papereille saattaisi jopa johtaa vähintäänkin maanpetokseen verrattaviin syytteisiin. Olen huomannut tällaisen psyykkauksen tarpeen jo aikaisemminkin koulumme yhteisöllisessä toiminnassa: yksi pahimmista - vaikkakin muuten harvinaisen mukavista tämän ajatussuunnan soveltajista oli entinen ryhmänohjaajani. Kyseinen nainen nk. "hössötti" aina kaikkien suurten tapahtumien alla (mm. vanhojen tanssit) kuin mikäkin tulipalo olisi syttynyt: samanlaisen kampanjan hän aloitti viimeisimmillä ryhmänohjaustuokioillakin.
Noh , olen jo hyväksynyt sen tosiasian että maailmahan ei tämän "kokeilun" tuloksista kaadu: sekin on minusta kummallista , miten monet tahot antavat ymmärtää sen olevan juuri näin - vaikkakin esim. monissa opiskelupaikoissa kovinkin harvat pääsevät sisään puhtaasti ja vain ainoastaan YO:n tuloksilla. Minusta onkin naurettavaa , miten tämä helvetin median orkestroima sirkus pyörähtää käyntiin kaikkien päivälehtienkin sivuilla.
Kirjoitusaikataulua löytyy jo melkein vessapaperistakin viikon sisällä puhumattakaan siitä miten aivan turhaa stressiä tästäkin mukamas "tärkeästä" ja "tulevaisuuden päättävästä" kokeesta rakennetaan vääjäämättä. Minun neuvoni on kohdella tätä koitosta ja sen merkitystä tapahtumana mahdollisimman vähäpätöisesti - keskittykää olennaisesti sen sisältöön ja asiaan.
Friday, March 10, 2006
Britit yllättävät
En ole naurunut vähään aikaan yhtä perusteellisesti kuin nyt katsottuani Sub-tv:ltä yllättävän hyvän komediasarjan "Little-Britain". Perään vetäisin vielä toisen sarjan , "Bottomin" joka oli myös huumoriltaan aivan saaketin päätön.
Kuten totesin aikaisemmin , niin vähään aikaan ei ole tullut millekään komedialle (ja varsinkaan Isosta-Britanniasta tulleelle) noin paljon naurettua. Kieltämättä huumori ei ollut kovinkaan älykkäiden ihmisten tasoa - se nyt ei kuitenkaan haitannut tahtia minun puolestani.
Rick Mayall sattuu olemaan erinomainen valinta juuri tuohon Bottomiin niiden muiden ihmeellisten jannujen kanssa: nauroin sohvallani suorastaan huutaen tuon kokon sakin absurdille ja vahvasti alapään juttuja hyödyntävälle huumorille.
Näiden kahden sarjan tapauksessa en voi ymmärtää että miksi Englantilaisia huumorisarjoja toisinaan haukutaan: ainakin nämä kaksi sarjaa yltävät kovinkin normaalille , usein Amerikkalaisten määrittelemälle kyseisten sarjojen tasolle. Kuitenkin toiminta ainakin tässä Bottom-sarjassa lähentelee äärimmäistä sikailua ja ovathan juonetkin aika originellejä.
Kuten totesin aikaisemmin , niin vähään aikaan ei ole tullut millekään komedialle (ja varsinkaan Isosta-Britanniasta tulleelle) noin paljon naurettua. Kieltämättä huumori ei ollut kovinkaan älykkäiden ihmisten tasoa - se nyt ei kuitenkaan haitannut tahtia minun puolestani.
Rick Mayall sattuu olemaan erinomainen valinta juuri tuohon Bottomiin niiden muiden ihmeellisten jannujen kanssa: nauroin sohvallani suorastaan huutaen tuon kokon sakin absurdille ja vahvasti alapään juttuja hyödyntävälle huumorille.
Näiden kahden sarjan tapauksessa en voi ymmärtää että miksi Englantilaisia huumorisarjoja toisinaan haukutaan: ainakin nämä kaksi sarjaa yltävät kovinkin normaalille , usein Amerikkalaisten määrittelemälle kyseisten sarjojen tasolle. Kuitenkin toiminta ainakin tässä Bottom-sarjassa lähentelee äärimmäistä sikailua ja ovathan juonetkin aika originellejä.
Teoria ja käytäntö harvoin kohtaavat
Heräsin tänään yllättävän aikaisin tuossa kymmenen aikoihin aamulla. Tyttöystäväni soitti koulustaan ja kertoi että ulkona sattuu olemaan 29 astetta pakkasta.
Tämä Suomalainen kevät on kyllä sitten säätieteellisesti yhtä riemun aikaa - jos ei sada , niin sitten ainakin on suorastaan Siperian pakkasiin verrattavia ilmoja, jotka jatkuvat riipaisevasti viikosta toiseen. Keväistä säätä vauhdittavat myös satunnaiset ja helvetin ikävystyttävät bussilakot: kuulemma tänäänhän tuon lakon piti loppua mutta kovin hiljaista täälläpäin on edelleenkin ollut. Kuulemma työsopimuksen mukaan näillä paskoilla lakkoilijoilla on vielä aikaa loikoilla laakerinlehdillä maanantaihin - vaikkakin lakko nyt kuitenkin "virallisesti" päättyi tänään. Arvatkaapa kaksi kertaa meneekö yksikään bussinkuljettaja töihin esim. tänään tai huomenna ?
Sitten taas positiivisiin uutisiin: boardillemme on ilmaantunut jälleen yksi uusi jäsen yön aikana ! Jipajee !
Kuitenkin yksi asia pistää nyt vihastuttamaan: kyhäsin nimittäin yleisen keskustelun puolelle esittelyyn tarkoitetun topicin. Tämä topicci on kuitenkin lojunut tyhjillään neljästä uudesta jäsenestä huolimatta ! Eli kaikki ovat muodikkaasti ohittaneet kyseisen topicin täydellisesti: kenties tämä topicci on nk. "sijoitettu väärin" ja siten kukaan ei kykene sitä huomaamaan suhteellisen laajan aihetarjonnan johdosta. Täytyypä keskustella valtiattaren kanssa siitä , pitäisikö topicci sijoitella paremmin vaiko poistella mahdollisimman vähin äänin.
Tämä Suomalainen kevät on kyllä sitten säätieteellisesti yhtä riemun aikaa - jos ei sada , niin sitten ainakin on suorastaan Siperian pakkasiin verrattavia ilmoja, jotka jatkuvat riipaisevasti viikosta toiseen. Keväistä säätä vauhdittavat myös satunnaiset ja helvetin ikävystyttävät bussilakot: kuulemma tänäänhän tuon lakon piti loppua mutta kovin hiljaista täälläpäin on edelleenkin ollut. Kuulemma työsopimuksen mukaan näillä paskoilla lakkoilijoilla on vielä aikaa loikoilla laakerinlehdillä maanantaihin - vaikkakin lakko nyt kuitenkin "virallisesti" päättyi tänään. Arvatkaapa kaksi kertaa meneekö yksikään bussinkuljettaja töihin esim. tänään tai huomenna ?
Sitten taas positiivisiin uutisiin: boardillemme on ilmaantunut jälleen yksi uusi jäsen yön aikana ! Jipajee !
Kuitenkin yksi asia pistää nyt vihastuttamaan: kyhäsin nimittäin yleisen keskustelun puolelle esittelyyn tarkoitetun topicin. Tämä topicci on kuitenkin lojunut tyhjillään neljästä uudesta jäsenestä huolimatta ! Eli kaikki ovat muodikkaasti ohittaneet kyseisen topicin täydellisesti: kenties tämä topicci on nk. "sijoitettu väärin" ja siten kukaan ei kykene sitä huomaamaan suhteellisen laajan aihetarjonnan johdosta. Täytyypä keskustella valtiattaren kanssa siitä , pitäisikö topicci sijoitella paremmin vaiko poistella mahdollisimman vähin äänin.
Thursday, March 09, 2006
Bussilakko päättyy ja foorumit avautuu
Hallelujaa ! Bussilakko loppui n. kahdeksan minuuttia sitten ja elämä alkaa hiljalleen palailemaan tännekin kunnollisen joukkoliikenteen hylkäämälle alueelle. Ja ei yhtään liian aikaisemmin , kuulkaas ! Eihän tämä kestänyt kuin vaivaiset 4-5 päivää !
Kuulemani mukaan nämä bussinkuljettajat saivat nyt sitten lakollaan vaatimuksensa täytetyiksi: lisää palkkaa seuraa heidän "erittäin rasittavasta työstään". Tämä ratkaisu suorastaan vituttaa minua , sillä hyvinkin suurella todennäköisyydellä ne samat lihavat fasistit jotka ajelevat Helsingin ja Porvoon väliä saavat nyt sitten lisää rahaa vittuilustaan. Huoh , it is indeed an imperfect world.
Minäkin voisin mennä lakkoon ja kieltäytyä ilmaantumasta talostani ulos kunnes esim. opintotukia , Porvoon bussilinjojen asiakaspalvelua ja kioskien aukioloaikoja parannettaisiin ! Ainoaksi ongelmaksi muodostuu vain se , että minulla ei ole oikeastaan mitään sellaista millä käydä kauppaa tai kiristää valtiota ! Perkele !
Noh , sitten seuraa hyviä uutisia: muutama päivä sitten perustettu foorumimme on saanut jo kolme (!) uutta jäsentä. Ainoastaan yksi näistä jäsenistä on kuitenkin jopa kirjoitellut muutamia postauksia näiden kahden jatkaessa hiljaista olemassaoloaan. NF sai myös hieman epämääräistä kritiikkiä tältä toiselta hiljaiselta jäseneltä. Kuitenkin tämä kritiikki oli mielestäni täysin aiheeton , sillä se kohdistui siihen kuinka "uusi" jäsenemme ei tohtinut jostain syystä lukea kaikkia topicceja: toisin sanoen viestiketjuja oli hänen silmilleen liikaa. Hevon kukkua ! Kuka niin väittää ?
Edelleen , jos luette tämän postauksen niin ehdotan teitä saapumaan mahdollisimman pikaisesti seuraavaan osoitteeseen:
http://www.createphpbb.com/nfdnation/
Kuulemani mukaan nämä bussinkuljettajat saivat nyt sitten lakollaan vaatimuksensa täytetyiksi: lisää palkkaa seuraa heidän "erittäin rasittavasta työstään". Tämä ratkaisu suorastaan vituttaa minua , sillä hyvinkin suurella todennäköisyydellä ne samat lihavat fasistit jotka ajelevat Helsingin ja Porvoon väliä saavat nyt sitten lisää rahaa vittuilustaan. Huoh , it is indeed an imperfect world.
Minäkin voisin mennä lakkoon ja kieltäytyä ilmaantumasta talostani ulos kunnes esim. opintotukia , Porvoon bussilinjojen asiakaspalvelua ja kioskien aukioloaikoja parannettaisiin ! Ainoaksi ongelmaksi muodostuu vain se , että minulla ei ole oikeastaan mitään sellaista millä käydä kauppaa tai kiristää valtiota ! Perkele !
Noh , sitten seuraa hyviä uutisia: muutama päivä sitten perustettu foorumimme on saanut jo kolme (!) uutta jäsentä. Ainoastaan yksi näistä jäsenistä on kuitenkin jopa kirjoitellut muutamia postauksia näiden kahden jatkaessa hiljaista olemassaoloaan. NF sai myös hieman epämääräistä kritiikkiä tältä toiselta hiljaiselta jäseneltä. Kuitenkin tämä kritiikki oli mielestäni täysin aiheeton , sillä se kohdistui siihen kuinka "uusi" jäsenemme ei tohtinut jostain syystä lukea kaikkia topicceja: toisin sanoen viestiketjuja oli hänen silmilleen liikaa. Hevon kukkua ! Kuka niin väittää ?
Edelleen , jos luette tämän postauksen niin ehdotan teitä saapumaan mahdollisimman pikaisesti seuraavaan osoitteeseen:
http://www.createphpbb.com/nfdnation/
Wednesday, March 08, 2006
Dreams to reality
Haluanpa vain ilmoittaa että nyt todellakin unelmani on toteutunut: oma boardi on todellisuutta ja minä sen yläpahnoilla.
Jos te vähäiset Blogini lukijat kiinnostutte , niin ilmaantukaapa seuraavaan osoitteeseen:
http://www.createphpbb.com/nfdnation/index.php?mforum=nfdnation
Aiheet on tuolla harvinaisen vapaita ja kaikki ovat tervetulleita.
Jos te vähäiset Blogini lukijat kiinnostutte , niin ilmaantukaapa seuraavaan osoitteeseen:
http://www.createphpbb.com/nfdnation/index.php?mforum=nfdnation
Aiheet on tuolla harvinaisen vapaita ja kaikki ovat tervetulleita.
Subscribe to:
Posts (Atom)
