A test of nerves

Tänään oli sitten taas sellainen "ei olisi pitänyt lähteä ulos ollenkaan" - päivä.

Kaikki alkoi siitä kun laskeskelin yhteen kurssien määrää kolmen vuoden opiskeluistani: kauhukseni huomasin että yksi kurssi ei ollut sisällytetty viimeisimpään todistukseeni. Päätin ottaa asiasta selvää, sillä hyvin nopean kalkyloinnin tuloksena tajusin että se mistä nyt kiikasti oli eräs matematiikan kurssi jonka suoritin reilusti yli vuosi sitten.

Menin bussipysäkille ja odottelin aikani bussia: sen saavuttua huomasin kauhukseni että sitähän ajeli se sama typerä läski 1970-luvun pornonäyttelijöiden aurinkolasit päällään ! Tuhahdin itsekseni ja lausuin muutaman hiljaisen kirosanan. Kapusin bussiin ja tämä sama paskiainen josta olen ennenkin kertoillut alkoi valistamaan minua siitä kuinka satuin "seisomaan liian edessä bussipysäkkiä". Hänen mukaansa autoa ei saanut parkkeerattua oikein kun seisoskelin tuon pyhän kullinjatkeen tiellä.

Vihastuin ihan sekunneissa ja totesin turhautuneena saman paskan alkaneen jälleen kerran uudestaan. Ikävää oli se, että samassa bussissa istui kaksi entistä opettajaani joilla oli täysin sama päämäärä kuin minullakin: bussimies länkytti minulle lisää jostakin logiikasta. Sen jälkeen avasin suuni ja itse taisin päästellä kyseisen possun päälle läjän kirosanoja: tyyppi mykistyi hetkeksi ja sen jälkeen kyseli että oliko hän loukannut minua jotenkin.

Käskin hänen käyttää vitun logiikkaansa ja pohtia ison perseensä avulla sitä, olinko mahdollisesti loukannut minua jutuillaan. Tämän jälkeen kuitenkin hän oudosti mykistyi jälleen ajelemaan bussiaan..

Pääsimme n. 5 minuutin matkustelun jälkeen samalle pysäkille jossa kohtasin humalaisen ärjyjän viime lauantaina: Murphyn lain mukaan tämä sama tyyppihän seisoskeli sen katoksen alla vanhalle viinalle haisten !

Kumma kyllä, tyyppi ei aukonut päätään , vaan nousi bussiin haisten kuin rotta: muutaman kerran se kylläkin vilkuili tätä läskiä paskiaista , jota kuljettajaksikin kutsutaan. Jos tuo äijä olisi päästänyt samanlaisia uhkauksia suustaan kuin viimeksi, olisin varmasti syöksynyt hänen kimppuunsa taskuveitsi kiiluen: turhautuneisuus on minulle suorastaan pelottava mielentila.

Pääsimme pian asemalle ja menin entiseen kouluuni: käytävät olivat täynnä erinnäisiäkin opiskelijoita joista ne kyllä tuntenut yhtäkään. Kaiketi he olivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita enimmäkseen selittäen heidän tuntemattomuutensa minulle. Hetken pohdiskeltuamme tilannetta , jossa yksi kurssi oli omituisesti jäänyt merkitsemättä tilanne selvisi: koulun vihatuin ja paskamaisin matematiikan opettaja oli päättänyt epähuomiossa jättää vuosi sitten suoritetun kurssin merkitsemättä vaikkei se ollutkaan mennyt lävitse: lain mukaan minun olisi silti kuulunut saada siitä merkintä !!

Noh , tässä vaiheessa sillä nyt ei kaiketikaan ole mitään väliä: minua ei kiinnosta kyseisen tyypin kanssa tapella yhdestä kurssista jota en ole edes päässyt lävitse. Liika aktiivisuus tässä vaiheessa olisi kai vain tarpeetonta.

Sen jälkeen poistuin ripeästi kotiini: olenkin jälleen kerran vakuuttunut siitä enemmän ja enemmän että Itäinen Uusimaa on paikkakuntana jonkinlainen helvetin piiri , johon ihmisiä sijoitetaan entisten elämiensä syntien johdosta. Elämä täällä on pelottavan keskinkertaista ja suuri osa ihmisistä ympärilläsi on jostain kumman syystä tarkoitettu vain aiheuttamaan sinulle mielipahaa ja ongelmia.

En usko että omaan ongelmia asenteissani tätä elämäntapaa kohtaan: pikemminkin tämän paskan maakunnan luomat karikatyyrit omaavat asenteissaan ongelmia minua kohtaan. Täältä on päästävä pois - ja mahdollisimman äkkiä.