Fiiliksiä voisi tosiaan kuvata sellaisiksi kuin otsikkokin.
Olimme muutaman hetken todella perustavanlaatuisissa tilanteissa E:n kanssa eilen. Huomasin hänen impulsiivisuutensa, mutta samalla kuitenkin tajusin onneksi kai jo tässä vaiheessa että tästä ei tulisi kuitenkaan mitään. Toivoisin että hänkin sen tajusi jo, mutta veikkaisin että minä taidan olla jälleen se osapuoli jolle tämä on vaikeampaa tajuta, ymmärtää ja ennen kaikkea kokea.
Tuntuu oudolta. Samalla kuitenkin niin odotetulta. Pelkään että minun olisi pitänyt tehdä jonkinlaisia aloitteita häntä kohtaan kenties enemmän eilen, sillä hän selkeästi antoi siihen aihetta ja kai vähän odottikin moista kohtelua. Toki hänen täytyi poistua paikalta melko äkkiä tämän kolmannen osapuolen puhelun takia ja viimeiset sanat olivat "palaillaan".
No ei varmasti palailla. Tämän tällaisen on loputtava alkuunsa ennen kuin se syttyy pienestä liekistä valtavaksi tulimereksi. Olen kokenut tällaista tavallaan ennenkin, sekä niiden kokemusten rikastuttamana olen niin varovainen nykyään.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment