Kummisetien viikonloppu

Tänään paistoi taas pitkästä aikaa tuo aurinkokin. Se oli siitä hyvä juttu että se sai fiilikset taas nousemaan ja ennen kaikkea muuta uskomaan että jos tässä nyt vielä parisen kuukautta kärvistellään, niin talvi on ohitse kyllä ennenkin pitkää.

Tavallisen tylsä päivä töissä ollut. Kourallinen porukkaa oli töissä tänään, eikä minua taaskaan juuri ihmetyttänyt se että miksi eräskin vähän vanhempi naispuolinen työtoverini ei tehnyt mitään muuta kuin lukenut Hesaria koko työpäivän. Huomenna toki sitten suut eivät käännykään enää hevosenkengälle, sillä tänään kun pääsen töistä niin aamulla pitää silti herätä aikaisin jotta pääsee taas sinne minne aina muulloinkin- duuniin! Hyvin vankasti ollaan siis oravanpyörässä, vaikka totta puhuen on tuolla ulkona paljonkin sellaisia ihmisiä jotka joutuvat kovempiin rääkkeihin kuin minä. Heille siis kunnioitukset eli respectit.

Ainoa asia mikä on töissä vähän hapottanut viime aikoina on ollut eräs viisikymppinen harjoittelija, joka on onnistunut aika pienessä aikamääreessä suututtamaan suurinpiirtein kaikki työtoverinsa ja päätymään useamman kerran puhuteltavaksi teoistaan. Kaikki tosiaan inhoavat häntä ja jopa nimittelevät häntä "ei-vakavasti otettavaksi henkilöksi", jonka kyllä periaatteessa ymmärränkin. Yllättävää onkin ollut se miten myös minulla on ollut pinna kireällä tämän naisihmisen kanssa, tosin hänen työnsä päättyvät kai keskiviikkona josta minun pitää työskenellä hänen kanssaan vain maanantaihin asti. On kuitenkin aika villasukkaista olla koko ajan ottavana osapuolena hänen kiukunpuuskilleen ja raivoamiselleen- tietysti kyllähän hän kritisoi minuakin ja väittää vastaan mitä ihmeellisimmissä asioissa. En myöskään ihmettele sitä laajalle levinnyttä käsitystä siitä että hän taitaa olla jollain tapaa hullu, sillä kovasti hän antaa sille ainakin aihetta.

Olen noin muuten katsellut noita Francis Ford Coppolan Kummisetä-trilogian eri osia lävitse ihan kronologisessa järjestyksessä viime aikoina. Nyt eilen aloitin tuon kolmasosan tsiigailun, mutta kieltämättä vähänhän se hämmentää kun leffa on kuvattu vuonna 1990 ja sen pitäisi kai kuvata vuoden 1979 New Yorkia. Muutenkin tuo kolmasosa on ollut toisinaan vähän vieraannuttava, mutta ei tietenkään täysin huono. Nojaisin kuitenkin mielipiteissäni siihen että paras osa näistä on tuo kakkonen.