Empire state (osa 2)

Seikkailut Uudenmaan moraalis-eettisen rappioalueen sisuksissa jatkuvat.

Tänään on ollut varsin hiljainen päivä. Toistamiseen minulle kuitenkin soitti eräs nainen jostakin puhelinmyyntifirmasta, joka kauppasi kai jotain partavaahtoa. Eilen olin "ostelemassa" eräässä mestassa täälläpäin, joten tyylikkään asiallisesti jouduin julkisen paikan tuoman paineen johdosta torjumaan hänen tarjouksensa varsin asiallisesti suhteuttuna siihen tyyliin miten nykyään pyristelen irti puhelinmyyjien tarjouksista omassa yksityisyydessäni.

Hän kuitenkin soitti minulle uudestaan tänään eilisen torjuntavoitonkin jäljiltä. Se mikä hänen esiintymisessään noin niin kuin ihan puhelimitse otti päähän, niin oli se tapa miten hän vaikutti mukamas autuaan tietämättömältä siitä että soitti minulle eilenkin samasta asiasta. En ollut aivan varma siitä että oliko hän vain tosiaan unohtanut soittaneensa, vai oliko kyseessä joku tekopirteä yritys vaikuttaa raikkaalta ja uutukaiselta paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Torjuin hänet valitettavasti nytkin. Toki sillä erotuksella että hän lupautui soittamaan parin viikon päästä uudestaan, jolloin en menisi enää kolmatta kertaa lankaan hänen soitoistaan. Ikävänä miinuksena kuitenkin nykyään on aivan pakko a)pitää puhelinta päällä kaksikymmentäneljä tuntia päivässä sekä b) vastata lähes jokaiseen puheluun jotta työasiat eivät vaan menisi mitenkään mutkaan tai solmulle. Selkeä lieveilmiö tästä on kuitenkin nyt sitten ollut se että kaikenlaiset digitaaliajan kauppamatkustajat ovat päässeet tutkaimeni lävitse, eikä sekään ole yhtään mahdotonta että heidän Brysselissä sijaitsevat supertietokoneensa väestörekistereineen yrittävät nyt kovasti paahtaa eli taivutella minua heidän monikansallisten partavaahtoliiketoimiensa uhreiksi tällä painostustaktiikalla.

Tiesittekö muuten että tämän blogin tuhannes postaus lähestyy aika uhkaavasti? Laskurin mukaan postauksia on jäljellä siihen tuhantaan enää kai hyvin vähän, jonka jälkeen se tuhannus postaus on oltava sitten helvetin tajunnanräjäyttävä ja muutenkin supererikoinen sisällöltäänkin. Täytyypä tuumia mistä sitä oikein haluaisikaan kirjoitella, sillä onhan se paskan jauhaminen tuhannen postauksen verran jo kuitenkin tyhjänpäiväisyydessäänkin jo sellainen saavutus että sitä kannattaa juhlia jollain tapaa.

Muuten niin tuli hankittua tässä eräs kirjakin. Sellainen teos kun "New York-trilogia" Paul Austerin rustaamana tuli tilailtua tuossa, mutta syy miksi lähinnä sen hankin oli ja on se että kuulemma se on joku psykedeelinen dekkari. Sellainen ei voi välttämättä olla huono, vaikkakin tosiasia kuulemani mukaan onkin se ettei kirjalla juuri ole mitään tekemistä dekkarien tai New Yorkin itsensä kanssa. Kai nyt kumminkin tapahtumapaikkana toimii se Nuu Jörk, mutta kaikki sen jälkeen onkin ihan mysteeriä.