Samaan malliin

Säät ovat taas heitelleet ihan miten sattuu. Eniten vituttaa kenties se miten yhdessä hetkessä ollaan nollassa tai plussan puolella, mutta sitten kumminkin pian onkin taas pakkasta. Liukastunut olen melkein pariin kertaan, eikä se suoraan sanottuna miellytä yhtään ajatuksena kun ottaa huomioon että tuntemissani piireissä jo kaksi henkilöä on ottanut osumaa näiden jäillä kaatumisten osalta.

Sunnuntaina ollaan taas sitten töissä. Olisin tavallaan toivonut että tämäkin päivä olisi ollut töitä, sillä se ottaa itseasiassa enemmän päähän että ollaan sunnuntai töissä ja tämän jälkeen mennään sitten taas täydellä viikolla eteenpäin jättäen vaan yhden lauantain tähän väliin. Sunnuntain pitäisi kyllä työn luonteesta johtuen olla aika rentokin päivä, mutta haluja olisi kyllä ollut tämäkin päivä olla töissä sen ohella. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada.

Käväisin tänään myöskin Vantaalla ostamassa itselleni tänne toisen ilmoitustaulun. Nykyään kun noita käyntikortteja sun muita (enemmän tai vähemmän tärkeitä) työmonisteita on alkanut siunaantumaan siinä määrin että ne eivät mahdu enää esim. lompakkoonkaan, niin olen päättänyt ratkaista pulman ripustamalla seinälle muutaman ilmoitustaulun johon kiinnittää kaikki tärkeät paperit.

Ihmetyttää kyllä vieläkin se että miksi tämä blogi oli odottamattomasti suljettu eilen. Mitään sanomaa sen syistä ei oikeastaan tullut, mutta oli se silti aikamoinen shokki saada tietää että se oli suljettu eikä sitä löydetty. Veikkaisin että fiilikset olisivat vähän samanlaiset jos saisi tietää että joku rattijuoppo olisi juuri ajanut suojatietä ylittäneen viimeisillään raskaana olleen tyttöystäväsi päälle tappaen niin sen sikiön kuin naisesikin siihen paikkaan. Onneksi kuitenkin se eroavaisuus näillä vertauskuvilla on että tämän blogin sai jopa takaisin toimintakuntoiseksi, mutta sitä naista tuskin enää siinä tilanteessa saisi.

Naisista puheenollen en oikein tiedä että mitä tekisin tämän kehittymässä olleen tilanteeni kanssa. Olen päättänyt olla yrittämättä asian tiimoilta mitään, sillä nyt on ruvennut tuntumaan että moni tärkeä asia on ruvennut kärsimään sen takia että olen kiinnittänyt liikaa huomiota ihmiseen jota en ole oikeastaan vielä edes koskaan kunnolla tavannutkaan. Lisäksi voinen sanoa melkoisella varmuudella ja todennäköisyydellä että olen saattanut myöskin tulkita hänen käyttäytymistään aika täysin väärinkin, joten on ihan turha ruveta elättelemään mitään kun ei edes tiedä halukkuuksista ja lähtökohdistakaan mitään. Eipä silti, myönnän kyllä että olisihan se kiva jos tästä jotain pitkästä aikaa kehittyisi, mutta toisaalta saattaa myös olla että tämä kaikki on vain minun kuvitelmaani ja hän on joutunut kieroutuneen mieleni väärinymmärtämäksi jälleen kerran.