Overtime mode

Viimeisen purkauksen jälkeen on kai jälleen soveliasta yrittää palata normaaleihin, tylsiin ja varsin yllättäviin asioihin.

Sain tässä tosiaankin parisen päivää sitten puhelun henkilöltä joka työaikojen suunnittelusta ja ylläpidosta sun muusta vastaa. Hän nyt sitten aika yksikantaisesti totesi, että ylityötunnit ovat hyvin pian lähellä ja jo nyt on tehty itseasiassa töitä ylitse sovitun rajan. Tilanne työpaikallamme on kuitenkin nyt sellainen että on vaikea sanoa että miten seuraava viikko paikkaa pyöritetään, joten saattaapa se kaavailtu keskiviikon vapaa tosiaan peruuntuakin. Toki tämän jälkeen ryhdytään sitten miettimään ylityökorvauksia, jotka ovat nyt ihan tarpeeksi lähellä olleet muutenkin.

Tällä hetkellä mielessäni sykkii tasan yksi kysymys: missä vaiheessa tuli tehtyä liikaa töitä? Pitäisikö tällaisia tapauksia yrittää välttää tulevaisuudessa ja pyrkiä tasapainottamaan työaikojaan jotenkin? Myönnän kyllä että olen ollut stressaantunut ja yksityiselämäni ja työelämäni ovat nyt täysin kytköksissä toisiinsa. Työasiat eivät tosiaankaan jää sinne työpaikan ulkopuolelle, vaan lähinnä vapaa-aikana niitä tulee etenkin nyt vallitsevan tilanteen johdosta pyöriteltyä ja analysoitua melko tiuhaankin tahtiin.

Tilanne on kai minulle uudenlainen. En kuitenkaan usko ettäkö tekisin asioita toisin vaikka voisin valita uudelleenkin. Myönnän kyllä että olen huolestunut, mutta en siinä määrin ettäkö vielä haluaisin asioiden muuttuvan suuntaan tai toiseenkaan. Haluan nähdä miten asiat etenevät viikonlopun ja etenkin alkuviikon jälkeen.

Toisekseen pelkään olevani osa erästä kolmiodraamaa. Tämä asetelma tuo mieleeni erään lempikirjoistani, nimittäin Brett Easton Elliksen The Rules of Attractionin. Sen monen muun juonivivahteen joukossa pääasiallisena tarinana on henkilön X "kiintyminen" henkilöön Y, joka ei juurikaan kiinnitä X:ään huomiota, mutta aina tasaisin väliajoin päätyy hänen kanssaan tekemisiin erikoisilla tavoilla. Samalla henkilö Z on ihastunut X:ään, mutta X ei huomioi tätä naista mitenkään, eikä varsinkaan mitenkään positiivisesti. Henkilö X on kuitenkin kovin itsepintainen yrityksissään saada jotain aikaiseksi Y:n kanssa, mutta tilanne nyt ei vain oikein skulaa eteenpäin halutuilla tavoilla.

Kirjan tarina sitten lopulta päätyy näin spoilattuna siihen että eräs kuolee, toinen menettää yhteisössä ns. "kasvonsa" ja pakenee paikoilta- sekä sitten jäljelle jää inhorealistisesti enää henkilö Y erästä todella ikävää kokemusta rikkaampana.

Pelkäänpä todellakin olevani tässä nyt vahvasti niin monen asian välissä. Pelkäänpä jopa tuota tiistaita, mutta on se nyt kohdattava kun kerran olen onnistunut ilmeisesti masinoimaan kaiken siihen suuntaan että se nyt sitten tapahtuu. Onhan sekin sinänsä jo saavutus, mutta myönnetään suoraan että en juuri koe sitä saavutuksena ilman konkreettista lopussa häämöttävää palkkiota.

Saattaa olla että todellakin jahtaan tässä varjoja tai taistelen tuulimyllyjä vastaan. En oikein ole varma että miten tähän tilanteeseen päädyttiin, mutta olen asennoitunut siihen että tilanne ei tule olemaan välttämättä lopputulokseltaan mitenkään hyvä, onnellinen tai edes tyydyttävä.