Lueskelin tuossa Wikipediaa tänään ja päädyin Mauno Koivistoon. Hänhän on siitä mielenkiintoinen poliitikko ja ex-presidentti, että nämä hänen muutamat lausuntonsa jotka hän on parhaimpina päivinään heittänyt ilmoille ilmeisesti Suomen tanssiessa pahimman laman kourissa ovat oikeasti negatiivisuudessaan todella ihailtavan.. realistisia.
Paras lause taisi olla tämä että "vaikka nyt meneekin huonosti, tulevaisuudessa menee vielä huonommin", joka kyllä välittömästi sai minut hyväksymään sen että minun ja hänen täytyy jakaa jonkinlainen henkinen side ainakin ajatusmaailman ja verbaalisen ulosannin osalta. Toki Koivistolta löytyi myös sellainen todellinen helmi kun "kyllä sitä varmaan korkealta on aloitettu kun aina vaan menee entistä huonommin", joka voisi olla oikeastaan elämäni tunnuslause näin tässä vaiheessa katsottuna.
Tällä viikolla on tuo loppiainen vai mikä se nyt onkaan. Nyt on kyllä tuntunut itseasiassa vahvasti siltä että näitä kaikenlaisia lomia on ollut jo liikaa, joten sinänsä ne voitaisiin kyllä jättää ainakin minun kohdallani vähän vähemmälle. Ymmärrän kuitenkin kyllä täydellisesti sen kun monet sanovat että lomia ei koskaan voi olla liikaa ja jotkut jopa odottavat lomia minun vain hiljaa kiroilessani sitä kuinka taas yksi hyvä työviikko katkaistaan kesken hyvin alkaneen työputken.
Kenties minussa asuu pieni tai vähän isompikin työnarkomaani. Myönnän kyllä että mielelläni käynkin töissä, sillä yksityiselämäni nyt vaan ei ole mitenkään niin mielenkiintoista ettäkö haluaisin ehdottomasti viettää aikaani itseni ja itseeni(?) kuuluvien henkilöiden kanssa tällä hetkellä.
.. Tai no, ehkäpä tuo lausunto kuulosti vähän pahalta. Englanniksi pitäisi kai todeta että "that's not what I meant at all", mutta tulipa nyt noinkin kirjoitettua vaikka en ihan kirjaimellisesti sitä tarkoittanutkaan. Pikemminkin tarkoitin että yksityiselämäni ei ihan oikeastikaan ole niin mielenkiintoista nyt ettäkö haluaisin siihen panostaa, vaan mieluummin keskityn tähän hommaan nyt ja hoitelen muut asiat sitten kun voin, ehdin ja jaksan.
Eikö ollutkin selvästi ilmaistu?
Asiasta toiseen niin tuossa eräänä päivänä kävelin erään Helsinkiläisen bussipysäkin ohitse ja kuuntelin avioparin bussinodottelua hyisessä kylmyydessä. Koska bussipysäkin vierestä kulki myös Porvoon busseja, niin nämä kaksi olivat aivan sekaisin sen suhteen että mihin he olivat oikeastaan menossa. Paikalle ilmestyi Porvoon bussi, jonka ilmaantumiseen tämä nainen totesi sitten yksikantaisen pettyneenä että "ääh, toi menee johonki Porvooseen.. kuka nyt haluais johonkin Porvooseen? EI KUKAAAN NII!!"
Hiljaa nyökkäsin itsekseni vaikka mieleni tekikin huutaa että mihinhän itse sitten kuvittelisit meneväsi.. sillä Titicaca-järvelle ei ainakaan kulkisi yhtään bussia.
Eipä tosin, en minäkään mennyt siihen bussiin. Annoin sen lipua ohitse ja jatkoin epämääräistä olemassaoloani sen avioparin takavasemmalla siihen asti kunnes määränpää siinsi enää mielessäni hyvin abstraktina ajatuksena.
.. Runollinen lopetus tähän päivään.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment