Extra salty

Seitsemän päivän työviikko olisi nyt sitten takana. En oikeastaan tiedä tässä vaiheessa että perutaanko tuo huomisenkin lomapäivä, vaikka toivoisin ehkä sittenkin että niin ei kävisi koska haluaisin todellakin pitkästä aikaa nukkua vähän pitempäänkin.

Keskiviikkonahan olisi noin muuten taas töitä ihan perjantaihin astikin. Tämän jälkeen setit ovat sitten aikalailla epäselviä, sillä eräs henkilö joka näistä työsuunnitteluasioista vastaa on nyt äkillisesti ilmeisen estynyt hoitamaan tehtäviään, joten hänen tilallaan on se pelätty "sijainen", joka tosiaankin tällä kertaa tarkoittaa yhtä henkilöä jonka pitäisi todellakin vastata aika laajasta kentästä asioita. Jo nyt hänen suustaan ja käsistään on lähtenyt todella luovia ratkaisuja työaikojen sun muiden osalta.

Muuten niin en ole myöskään oikein nukkunutkaan hyvin. Heräilen jokainen yö vähintään kerran tai kaksi, josta mieleenpainuvin esimerkki taisi olla viime tai toissayöltä jolloin tuli nähtyä todella kuumottava painajainen jossa minua jahdattiin pitkin Hakaniemen lumisia katuja. Tuossa unessa Hakaniemi oli oikeastaan vähän niin kuin Gotham City tiettyjen arkkitehtuuristen ratkaisujen johdosta, joten tunsin itseni siinä unessa vähän niin kuin sellaiseksi siviiliksi jonka Batmanin piti pelastaa. Muistan kuitenkin heränneeni yöllä sydän aivan täyttä sataa jyskyttäen ja pyörineeni sängyssä sen jälkeen pitkään.

Olen kyllä aika väsynyt tällä hetkellä noin fyysisesti tätä kirjoittaessani. Viime viikon on tullut aikalailla nukuttua vajailla tunneilla, eikä ole ollenkaan väärin aavistella että lähinnä ainoa aine joka minut on pitänyt liikkeellä on ollut erittäin vahva kahvi. Tästä johtuen luulenkin että vereni on nykyään myöskin koostumukseltaan 5% kofeiinia punasolujen ja veriplasman ohella jos ei muuta.

Vaikka olenkin mahtaillut olevani työnarkomaani ja muutenkin viimeiseni päälle töissä viihtyvä persoona, niin on minua kyllä tähänkin asti vituttanut kohdassa jos toisessa erinäisten "työtoverieni" ajatusmaailmat ja toimintatavat. Aina ei tosiaankaan ole helppoa, mutta sentään voinen tuudittautua sillä että suurin osa työtovereistani ovat sentään ihan kivoja tyyppejä ja huumoriakin ymmärtävät. Nyt kaiketi enää minun pitäisi oppia olemaan huumorintajuinen ja kiva ihminen, niin sitten kenties voisimme saavuttaa työyhteisössämme sen kauan kaivatun Nirvanan tai Titicaca-järven eväsretken.. siis näin kuvainnollisesti ilmaistuna.

Odotan tässä koko ajan että tuo kännykkä pirisisi ärsyttävästi rikkoen seesteisen väsyneen ilmapiirini jollain tapaa. Ehkä kuitenkin tuota kohtalokasta soittoa ei koskaan tule, vaikka eilen se tulikin melkein heti sen jälkeen kun ovesta astuin takaisin työpäivien jälkeen.

Lisäksi nyt taas tuntuu siltä että kevät ei ole lähelläkään toteutumista. Jokin aika sitten nollakeleillä siltä juuri nimenomaan tuntui, mutta nyt kyllä hapottaa taas tämä tiukasti talven kanssa naimisissa oleminen siinä määrin että tekisi mieli painua Swazimaahan vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Toisekseen olen työni puolesta käynyt mielenkiintoisia keskusteluja erään nuoren naisen kanssa. Olemme kaiketi jutelleet nyt noin kuutisen kertaa kaikenlaisesta, mutta ongelmana onkin se että vaikka hän työskentelee samalla firmalle kuin minäkin, niin hänen työpaikkansa sijaitsee kuitenkin täysin toisessa rakennuksessa kuin minun. En ole siis nähnyt häntä kertaakaan, mutta onneksi Facebook on keksitty.

Tuo nuorehko, mutta minua kuitenkin jonkin verran vanhempi nainen vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea tutustumisen arvoiselta persoonalta. Häntä on kuitenkin hyvin vaikeaa lähestyä näistä lähtökohdista ja ongelmaksi nousee vieläpä sekin että en tiedä seurusteleeko tuo neitokainen vai ei. Helsingin osalta nimittäin tilanne on kokemuksieni mukaan usein sellainen että kaikki nuoret naiset tuntuvat suurinpiirtein olevan varattuja.

Tämän asian myöntäminen blogissa on kyllä oikeastaan aika vapauttava kokemus. En ole ennen kirjoittanut tänne mitään näin vapauttavaa siitä kuinka olen kiinnostunut eräästä naisihmisestä, mutta pistän tämän kaiken stressin ja työuupumuksen piikkiin. Minä olisin kieltämättä kiinnostunut tutustumaan tähän naiseen hiukan paremminkin, mutta on vaikeaa hoitaa asiaa siltä osin kuntoon kun kerran mahdollisuuksia kanssakäymiseen ei oikein tarjoudu ainakaan minun palliltani katsottuna. Tämä tilanne on kuitenkin siitä ainutlaatuinen että pitkästä- siis HYVIN pitkästä aikaa tuntuu että juuri tämä ihminen on niinkin kiinnostava että häneen voisi uppoutua jotenkin muutenkin kuin puhtaan platonisella tavalla. On kuitenkin vaikea sanoa mitään mistään tulevasta, sillä hän on kuitenkin niin abstrakti käsite tässä todellisuudessa ettäkö voisin todella sanoa mitään varmaan siitä että olenko sittenkään näissä kuvioissa mitään muuta kuin eräs pahimmista väärinymmärtäjistä ikinä.

Lisäksi pelkään myös sitä että tuo nainen paljastuukin tosiaan lopulta jonkun Helsinkiläisen kanssa seurustelevaksi. Se on itseasiassa jopa todennäköistä, mutta jos tilaisuus tarjoutuu niin aion kieltämättä ainakin yrittää tutustua häneen paremmin jos vaan näen sen saavuttelemisen arvoiseksi tavoitteeksi.