Kenties työnarkomaniasta tai siis lähinnä sen suhteesta minuun itseeni ei ole ollenkaan kaukaa haettua puhua aiheena tänään.
Olen huomannut että kaikenlaiset lomat ovat ruvenneet suoraan sanottuna vituttamaan minua nykyään. Tänään koin pinnallisia masennuksen oireita kun huomenna on loppiainen enkä voi mennä töihin. Monet naispuoliset kanssatyöskentelijäni olivat asiasta hiukan huvittuneita, jonka koin itsekin hetkellisesti huvittavaksi.
Joulun aikaan on liikaa lomia sun muuta paskaa. Työpanos kärsii jatkuvasti näistä lomista ja suorittamien laskujeni mukaan seuraavakin työkausi on itseasiassa nelisen tuntia lyhyempi kuin tämä seuraavalla viikolla päättyvä. Tämä on aika paska juttu, mutta sain kuitenkin viikonlopullekin järjestettyä lisää töitä.
Kiirettä siis pitää- työnarkomian oireista huolimatta. Olen myös huomannut että entistä suurempi määrä työtovereistani ovat jostain syystä naisia, mutta sehän ei haittaa yhtään. Tänäänkin keskustelimme niinkin hysterisen miehisistä aiheista kuin horoskoopeista sekä syntymäpaikoista. Eräs työtoveri salanimellä "S" paljastui Sipoolaiseksi, jonka johdosta koin asemani varsin ahdistuneeksi.
Lisäksi se eräs varsin kiinnostava puumaiässä oleva toimistoblondi ei suostu juurikaan olemaan kanssakäymisissä minun kanssani. Hän on kyllä ihan luontevan kiinnostava, mutta kovin sulkeutunut ja siksipä täten vaikeasti lähestyttävä.
Noh, eipä sillä niin väliä olekaan että miten minun käy tässä asiassa. Pääasia että töitä riittää.
Heräilin muuten tänään jo neljältä enkä kyennyt enää menemään nukkumaan kun ajattelin työasioita pitkin öitä. Tällaisia öitä on tullut kuvioihin viime aikoina enemmänkin, mutta nyt vasta tiedostan tämän todelliseksi ongelmaksi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment