Rentouttavaa viikonloppua

Tänään perjantaina kieltämättä olin ja olen ollut aikalailla niissä kuuluisissa perjantain fiiliksissä. Tämä tällainen huuma kesti kuitenkin tasan niin kauan kunnes tajusin että minähän menin huomenna ja sunnuntaina töihin. Ensimmäistä kertaa vähän itkettää että menin lupautumaan moiseen, mutta kyllä varmasti huomenna aamulla duunissa kahvikuppi kourassa taas alkaa vähän helpottamaan.

Kahtena viimeisenä päivänä on mennyt aika myöhään. Säätkin ovat taas kylmenneet ja kauan odotettu kevät siirtynyt taas kauemmas horisonttiin talven pitäessä kiinni tästä lokaatiosta viimeisillä hampaillaan viimeaikaisista positiivisista päivistä huolimatta.

Tänään eräs ilmeisen julkisesti Sipoolainen juoppo heitettiin bussista ulos. Huomasin hänen pyrkivän ulos eräästä kuppilasta Helsingissä juuri sopivasti samoilla leveysasteilla minne minäkin olin saapunut, jonka jälkeen tyyppi sitten hoilotti ympäriinsä pitkän aikaa sitä kuinka oli odottanut neljättä tuntia bussia kotiinsa. Hän yritti nousta johonkin Haminaan menevään bussiin, mutta sinnekään hän ei joko päässyt sisään taikka sitten hän tajusi sen olevan väärä bussi. Tästä viisastuneena tyyppi yritti kivuta keskelle ajotietä ja lähteä kuulemma varoittamaan joko a) muita ihmisiä tai sitten b) tämän Haminan bussin kuljettajaa että hänen omien sanojensa mukaan ihmiset eivät yrittäisi kivuta sisään "väärään paikkaan menevään bussiin".

Olen nähnyt tuon tyypin eräässä yhteydessä ennenkin. Hän sitten kumminkin pääsi sisään Porvoon bussiin ja melusi siellä kovaäänisesti minun ollessani suurinpiirtein puoliunessa koko matkan ajan. Huomasin kuitenkin että tämä Sipoolainen herrasmies oli kaiketi saanut nekkuunsa taikka sitten se oli paikattu aikoja sitten, sillä keskellä pärstää oli hirveä vekki kuten asiaan ilmeisesti kuului.

Lopulta naispuolinen kuljettaja kyllästyi tuohon mieheen ja about Sipoon kohdilla heitti hepun matkoihinsa. Tähän olin tyytyväinen- paitsi että Sipoolainen "kaljanjuojamies" kuittaisi ulosheitot tyylikkäästi toteamalla että hän olisi muutenkin jäänyt tässä pois. Noh, olimmehan teknisesti ottaen silloin kai Sipoossa, joten suurta menetystä ei hänelle ajallisesti kai koitunut.

Eilen minua illalla samaisessa bussissa tuijotti joku epämääräinen ilmeisen Porvoolainen blondi. En tarkalleen osaa sanoa kuka hän oli ja miksi minun pärstäni häntä kiinnosti. Hän kuitenkin sivusilmällä tsiigaili minua ja tulkitsin jopa jonkinlaista mielenkiintoa hänen osaltaan minun olemustani kohtaan. Se toki saattoi olla jopa halpamaista halveksuntaa minua kohtaan, mutta olin niin väsynyt että en jaksanut jatkaa mitään söpön Porvoolaista silmäpeliä minkään viileän kuningattaren kanssa.

Voidaan taas kai kysyä näin omasta puolesta että mitä merkitystä näilläkin päivillä on mukamas taas kokonaisuuden kannalta ollut? Tällaiset päivät saavat uskomaan että elämä(ni) on tosiaankin vain täysin satunnaisia tapahtumia nivottuna yhteen päivästä toiseen ilman mitään järkeä tai logiikkaa muutenkaan.