Vihdoinkin asiaan

Eilinen postaus ei niinkään käsitellyt niitä asioita mitä sen ehkä piti, joten pyhitän nyt tämän postauksen toivottavasti enimmäkseen juuri sen asian jauhamiseen mistä oli alunperin tarkoituskin.

Eli siis olen lukenut tässä tämän viikon aikana sellaista suomenkielistä teosta nimeltään Punainen Porvoo. Se on 2008 ilmestynyt ja Antti Kauranteen kirjoittama, joka puolestaan on tällainen aktiivireserviläinen ja maanpuolustushenkinen persoona muutenkin.

Tässä teoksessa juoneksi muodostuu se että Venäjä ja Suomi päätyvät aseelliseen konfliktiin toistensa kanssa ja eräs aspekti konfliktista ovat itämerellä käytävät öljykuljetukset ja niiden jatkumisen turvaaminen Venäjälle. Tähän suunnitelmaan kuuluu sitten juonellisesti se että Porvoon Sköldvikin eli Kilpilahden öljynjalostamo sekä osia Porvoosta otetaan haltuun suurella yllätyshyökkäyksellä, johon Suomalaiset ehtivät juuri ja juuri valmistautumaan.

Tämä on minun mielestäni siksi äärimmäisen kiinnostava teos että kun se tapahtuu kotikulmilla ja mm. Porvoon saaristoon suoritetaan Venäläisten toimesta maihinnousuja sekä samalla koko Porvoo pistetään murskaksi erinäisillä iskuilla, niin sitä ei voi kuin ihailla niitä yksityiskohtaisia selostuksia siitä miten joku paikka isketään tuhannen murkulaksi täälläkin päin. Juuri samaahan saavat kokea monissa elokuvissa ja muissa medioissa julkaistavat teokset, jossa vaikkapa fiktiiviset hirviöt tai armeijat murskaavat vaikkapa nyt New Yorkin maaperää sekä sitten sen maamerkkejä sellaisella antaumuksella, että aivan varmasti mielikuvituksellisimmat yksilöt pohtivat päässään että "jaa-a, miltähän tuo näyttäisi oikeassa elämässä.. varmaan hitsin siistiltä!".

Mainitaanhan teoksessa tietty Sipoon porukkakin. Oikeastaan paras kohta teoksessa täytyi olla se kun Venäläinen maahanlaskurykmentti vai mikä olikaan pudotettiin erään junanradan lähelle, ja siitä se lähti sitten kuulemma etenemään kohti Sipoon Nikkilää junanradan suunnassa, eli toisin sanoen se ennen pitkää päätyi Sipooseen ja kaikki Nikkiläläiset taisivat päätyä eräänlaiseen ns. Red Dawn -tilanteeseen, jossa seesteiset elonhetket periferiassa rikkoutuivat siihen kun yhtäkkiä taivaalta tipahtaa niskaan Venäläisten invaasio.

Eli joo, tämä Punainen Porvoo on siksi ollut jännittävä teos että siinä on saanut lääkitä "fiktiivisen tuhovimman nälkäänsä", mutta en tietenkään koskaan toivo ettäkö hunajan ja simpukkapuhelinten maahan, eli "pyhään jokikaupunkiin" koskaan hyökkäisi minkäänlainen Venäläinen armada samaan tapaan kuin Star Warsissa ne pahikset.

On kuitenkin hauskaa että joku on jaksanut ja viitsinyt kirjoittaa tällaisen teoksen. Oletan että kirjoittaja itse on aikoinaan asunut täällä, sillä hän näyttää tuntevan paikat ja toimintatavat niin hyvin että jo pelkästään se itsessään tekee teoksesta jännittävää luettavaa.

Mutta joo, nyt sitten seuraavat jauhamiset pyhitän seuraavaan postaukseen.