Kylmää kyytiä

Talvi ei vain oikein ota hellittääkseen niin pakkaslukemien kuin yleisluonteisten ja samalla negatiivissävytteisten uutisten osalta.

Eilen nimittäin legendaarinen komediapappa Leslie Nielsen kuoli. Muistan että pari kuukautta sitten selailin IMDB: tä ja mietin hiljaa että vanhaksi tuo Nielsenkin on onnistunut elämään. Hänhän syntyi vuonna 1926 tai niillämain, joten kuollessaan äijä oli kahdeksankymmenen ikävuoden paikkeilla. Ihan kunnioitettava saavutus nykyään.

Ikävää silti että hän lähti luonnollisesti aivan liian aikaisin. Ne alastomat aseet sekä se "airplane"-elokuva jatko-osineen oli kyllä toisaalta ihan hauskaa materiaalia, joten sinänsä olisi toivonut hänen jatkavan tekosiaan vielä jonkin aikaa, mutta ihan hauskan uran hän heitti siitäkin huolimatta.

Sään osalta on ollut hyvin kylmää. Viime yö lähenteli pariakymmentä, ja oikeastaan se mikä täällä tekee tuon sään entistä kylmemmäksi ovat nämä rannikkoseudut yleensäkin, joissa tuuli on paljon kylmempi kuin sisämaassa. Monessa eri kohdin tätä maata asuneena voin valitettavasti todeta että täällä on oikeastaan ollut kaikkein ikävintä asua etenkin talvella, kun tuo tuuli vie tämän kylmyyden aivan uudelle asteelle toisin kuin sisämaassa. Sisämaassa pakkanen on usein kieltämättä kylmää luonnollisesti, mutta se on oikeastaan "kuivaa" eikä omaa samanlaista kosteutta itsessään kuin täällä rannikkoseuduilla.

En todellakaan voi sanoa nauttivani lenkkeilystäkään. Sen puoleen en minä ole täällä kenenkään jälkiä nähnyt vakiolenkkeilypaikassani muutenkaan, eli veikkaisin muiden ihmisten olevan sen verran fiksuja etteivät he edes lähde näillä ilmoilla ulos lenkkeilemäänkään. Minuakin on oikeastaan varoitettu siitä kuinka tosi kylmällä ilmalla ei kannattaisi lenkkeillä, koska kuulemma äärikylmä ilma tekee pahaa keuhkoille, jota minun on puolestani aika vaikea uskoa. Olen kuitenkin päättänyt itsepintaisesti käydä lenkillä, vaikka suoraan sanottuna vaatetus on ollut viime päivinä kolminkertainen ja sen päälle pukeminen sekä sitten sisälle saavuttaessa pois ottaminen ovat olleet aika hajottavia kokemuksia sinänsä.

Sehän tässä talvessa taitaakin olla eräs ikävimmistä piirteistä silloin kun on kylmä- siis nimenomaan puhun tästä suunnattomasta vaatesirkuksesta. Aina pitää huolehtia siitä että vaatetusta on tarpeeksi, sillä kahtena viime päivänä olen meinannut palelluttaa sormeni jostain kumman syystä fleece-hanskojeni lävitsekin lenkillä käydessäni. Nämä sormien jäätymiset tuovat minulle mukavia muistoja niistä ajoista kun kerran yläasteella onnistuin palelluttamaan molemmat kätöseni erään pakkasen aikana, eikä niitä sulattaessa todellakaan ollut erityisen kivaa. Onneksi altistus kylmälle oli aika lyhyt, mutta sen jälkeen minuun on iskostunut mantrana se ettei käsineitä saa koskaan unohtaa pakkasilla, sillä muuten käy aivan helvetin huonosti.

Katselin eilen erään elokuvankin, nimittäin vihdoinkin tämän elokuvaversion Jens Lapiduksen Snabba Cashista. Se oli elokuvana oikeastaan parempi kuin odotin, vaikka tietysti hyvin paljolti se oli erilainen verrattuna kirjateokseen. Tämä oli kuitenkin todella tyylikkäästi tehty, eikä mitään ylilyöntejä juuri tapahtunut kuin ehkä lopussa. Minusta se oli siis ihan hyvä elokuva, vaikka todella monet väittivät sen olevan huono samalla kehottaen "vain lukemaan sen kirjan".

Eräs hauska piirre tuota elokuvaa katsoessa taisi olla se kun seurasin sen lävitse jopa alkuperäistekstityksellä, eli Ruotsiksi. Mietin koko ajan että miten suomentaisin lauseet ja dialogit, eikä suuremmalti ongelmia suunnitellussa ilmennytkään kuin ensimmäisten kohtausten "Lasse från Gnesta"- sekä "Brommavatten"-dialogien Suomentamisessa. Se tulisi olemaan vaikeaa, sillä itsellänikin oli ongelmia pysyä perässä sen slangin sekä sanaston tiimoilta. Olisi mielenkiintoista nähdä miten kääntäjä on kääntänyt sen englanniksi, ja tämän jälkeen pohtia että olisiko se mahdollista kääntää jotenkin luontevasti kotimaan kielelle ilman että vitsin pointti jotenkin väljähtyisi tai menisi kokonaan ohitse.