Pahaa vai huonoa?

Luin tänään viime perjantain Hesarin mukana tullutta NYT-liitettä ja huomioin erään mielipidekirjoituksen palauteosiossa. Tämä palaute sisälsi asiaa siitä kuinka tämä omien sanojensa mukaan jo pitkään NYT-liitettä lukenut mieshenkilö ei pitänyt siitä että kyseisessä liitteessä kiroiltiin ja mainittiin huumeidenkäytöistä ja sekoiluista liian vapaasti. Tämä kuulemma heijasteli sitä että ko. liitteen toimittajat ovat niin nuoria.

Itse olen pikemminkin huomioinut sen että kyseisen liitteen monet jutut käsittelevät jollain oudolla tavalla äärimmäisen inhorealistisia tai muuten vaan negatiivisia aiheita. Tietenkin kysehän on tässä minunkin vastineessani vain omien henkilökohtaisten havaintojeni listaamisesta, mutta todetaan näin kumminkin että viime perjantainkin numerossa löytyi aika paljon melko negatiiviseen sävyyn väritettyjä tai ihan muuten vaan negatiivisia aiheita käsitteleviä juttuja.

Ensinnäkin oli eräs artikkelissa siitä miltä äitipuolista tuntui aina äitienpäivänä kun he tunsivat vissiin jonkinlaisia alemmuuskomplekseja siitä että olivat vain äitipuolia. Sitten oli joku kostoa sekä väkivaltaa käsittelevän elokuvan arvostelu, jossa oli myös eräs alaotsikko siitä kuinka kosto ei toimittajan mielestä ratkaise mitään.

Tämän ohella sitten oli tehty juttua siitä kuinka NYT-liite oli aika pitkäänkin jo vääntänyt sarkastisia vitsejä vain VR: stä sekä sitten sen toimimattomuudesta. Alkusivujen juttu käsitteli 24 tunnin tapahtumia ympäri Helsinkiä ja yhdessä vaiheessa saatiin sitten myötäelää erään toimittajan kipuja sen jälkeen kun hän yritti jaksaa katsella lävitse seitsemän tunnin pituista Angels in America-näytelmää. Tuo uutinen nyt oli sikäli mielenkiintoinen, että olisin itsekin halunnut nähdä joko tuon minisarjan taikka sitten vaikka tuon näytelmän, jos ei muuta.

Voidaan siis sanoa että minusta ongelma ei ole siinä ettäkö NYT-liittessä käytettäisiin jotenkin huonoa tai paheksuttavaa kieltä, vaan kyse on siitä että jutunaiheet ovat tuossa lehdessä olleet jo jonkin aikaa nihilistisia, inhorealistisia sekä jopa paljolti luotaantyöntäviä.

Kenties tuo nyt sitten kuvastaa eniten kai sitä mistä nämä toimittajat itse tykkäävät tehdä juttuja enemmän kuin siitä etteikö tavallisia tai muuten vaan vähän positiivisempia aiheita löytyisi artikkelien pohjiksi. En voi myös itsekään toisaalta sanoa ettenkö pyrkisi tekemään tuollaisia artikkeleita aina kun voisin, sillä itsekin myönnän olevani kirjoittajaprofiililtani varsin inhorealistiseen ulkoasuun ja usein myös ajoittain epäkohtiin pureutuvaa sorttia muutenkin. Toivoisin kuitenkin etteivät aivan kaikki tekisi samaan tapaan asioita, mutta toisaalta taas sitten onhan se kiva huomata että kaikki eivät pyri myöskään peittämään sitä arjellista rappiota mikä Helsingistäkin toisinaan kumpuaa.

Aiheista toisiin palatakseni huomasin että tänään taisi muuten virallisesti se talvi nyt sitten tulla tännekin. Maa on puoliksi sellaisessa vaaleassa kuurassa, vaikkakin lunta on luvattu vasta loppuviikoksi tai ehkäpä jopa huomiseksi. Tuo yöllinen kylmyys kuitenkin yllätti minut jälleen kerran vuosi toisensa jälkeen vähintään yhtä rankasti, eli eilisellä lenkillä olin taas jokseenkin aivan kauhuissani siitä että alkoi taas olemaan kylmää. Paska juttu tämä talvi silloin kun sen ensimmäiset päivät puskevat päälle.

Meneillään on myös muuten eräs todella mielenkiintoinen lukuprojekti, jota olen suunnitellut jo vuosikausia. Nyt kuitenkin olen aloittanut sen ja kenties jos jaksan ja ehdin, niin pyhitän sille oman postauksen tässä ehkäpä seuraavaksi. Sen asian tiimoilta minun onkin siis pakko vain ja ainoastaan todeta että nyt tiedän vihdoinkin miltä tuntuu esimerkiksi New Yorkilaisista kun elokuvissa, videopeleissä tai sarjakuvissa heidän kotikaupunkinsa tuhotaan jonkun suunnattoman ulkoisen vihollisvoiman toimesta ja Central Park, Manhattan tai Wall Street pyyhitään pois maailmankartalta.