Lunta.

En oikein saanut unta suurista pyrkimyksistäni huolimatta. Menin kyllä omasta mielestäni ihan aikaisin nukkumaan, mutta heräsin ainakin kahteen kertaan kunnes vihdoinkin puolen viiden aikoihin aamusta päätin herätä eli nousta ylös.

Sillä aikaa tänne oli satanut aika paljon lunta. Lunta oli tullut ihan runsaasti, jolloin minäkin koin ihan runsaan paniikkikohtauksen. Tuntuu oikeastaan siltä että joka vuosi siihen ensimmäiseen oikeaan lumisateeseen ei vaan osaa suhtautua oikein, vaan aina ensiksi tulee sellainen fiilis että "mitä!? nytkö jo lunta!?". Tämän jälkeen sitten seuraa se jo perinteeksi muodostunut vitutus koko asiaa kohtaan.

Toisaalta kyllähän tuo lumi tuo aikamoista parannusta maisemaan kumminkin. On hiukan valoisampaa ja tämän ohella tuo lumi peittää alleen kaiken mikä on muuten vaan ruskean, harmaan ja muun väristä. Tällainen näkökanta tai siis katsantokanta oikeastaan johtuu siitä että olen jo pitkään pyrkinyt näkemään tilanteita mahdollisimman kaksijakoisina siinä mielessä että etsin tapahtumista elämässäni nykyisin aina jotain hyvää sekä huonoa. Uusimman elämänideologiani mukaan siis tilanteessa kuin tilanteessa on aina oltava jotain hyvääkin, mikäli siinä katsotaan olevan jotain huonoakin. Tämä pätee totta kai toisinkin päin sitten.