A brand new week

Joo, taas alkoi uusi viikko ja nyt eletään sitten marraskuun ensimmäistä. Tätä vuotta ei ole enää hirveästi jäljelläkään.

Nukuin viime yön jälleen kerran tuossa sohvalla. Katselin sellaisen elokuvan kuin "Sudden Impact" Clint Eastwoodilta. Se taisi olla kasarileffa ja kuului näihin Dirty Harry-elokuviin.

Se oli oikeastaan ihan kiva leffa eikä ollenkaan huonokaan. Toki se vähän pisti silmään että siinä oli naispääosassa tämä Sondra Locke, joka oli tai siis on Clint Eastwoodin vaimo. Tätä ennen hän ja Eastwood näyttelivät ainakin niissä elokuvissa yhdessä jossa oli se eräs apina ja se moottoripyöräjengi mukana.

Viikonloppukaan ei ole ollut yhtään huono noin säänsä osalta. Oikeastaan on ollut ihan lämmintä ja mukavaa välillä. Saapa nähdä tosin että milloin taas kylmenee ja on ikävää. Tämän viikon torstaina ja perjantaina pitää muuten taas mennä Helsinkiin, mutta (onneksi?) vain suhteellisen pikavisiiteille. Olen oikeastaan ajatellut pyhittää tämän koko viikon lukemiselle erinäisistä turhanpäiväisistä aiheista, eli toisin sanoen "eiks ookin kivaa?".

Katselin Youtubesta sellaisen elokuvan tuossa vähän aikaa sitten noin puoleenväliin nimeltään "Marquis", joka oli Ranskalainen ja äärimmäisen kieroutuneesti animoitu osittain eläinnaamareihin pukeutuneilla tyypeillä ja vahalla. Elokuva kertoi Markiisi De Sadesta, joka oli ihan loogisesti teljetty vankilaan pahojen tekosiensa johdosta. Välillä hän kuitenkin jutteli erektiolleen ja sitten ne muut perverssit eläinhahmot säätivät kaikenlaisia sellaisia juttuja mitä nyt voikaan odottaa Ranskalaiselta pseudo-eroottiselta K12-ikätarran omaavalta pätkältä.

Tuo kyseinen elokuva oli muistaakseni aivan 80-luvun loppupuolelta tai 90-luvun alusta. Se oli kuitenkin erittäin surrealistinen kokemus jo pelkästään senkin takia että siinä tosiaan ne eri hahmot olivat eläimiä, joka kai kieli siitä että kaikki nuo eläimet olivat vähän niin kuin jotain reflektioita siitä mitä ne eri persoonat olivat lopulta sisimmässään sitten kaiken sen alla. Juuri tuo Markiisi itse oli jonkinlainen koira, mutta ei kuitenkaan yhtä epäselvällä tavalla kun Hessu Hopo, joka on erittäin epäselvällä tavalla koira ainakin jonkun virallisen selityksen mukaan. Tietysti muitakin eroavaisuuksia tämän koiramarkiisin ja Hessu Hopon väliltä löytyi, mutta näkisin kuitenkin että painavin eroavaisuus näiden molempien vähintään yhtä fiktiivisten hahmojen välillä täytyi ja täytyy olla se että Hessu Hopo ei ole minun tietääkseni missään vaiheessa alkanut täysin spontaanisti nylkyttämään epärealistisen suurella erektiollaan jotain kiviseinää, johon ilmestyy muutaman sekunnin kuluessa silmät tarkkailemaan tuota epämääräistä toimintaa varsin paheksuva katse pupilleissa.

Mutta joo, vaikka nykyään arvostankin tuollaisia äärimmäisen taiteellisia projekteja, niin nyt taitaa kyllä jäädä tämä elokuva katsomatta kaikesta huolimatta. Kenties sitten jossain vaiheessa jos löydän tuon jostain Porvoon Citymarketista alelaarin syövereistä kahdella eurolla tai jos vaikkapa Agapio Racing Team päättää hoitaa ko. pätkän suomidubbauksen, niin sitten lupaan uhrata siihen jälleen aikaani.