Where dreams come true -

Luin tänään erään armeijakaverini blogia, ja olin suorastaan hämmästynyt. Tyyppi oli lähtenyt Thaimaahan, ja kertoi blogissaan suurinpiirtein ainoastaan surffailleensa ja sekoilleensa erinäisten naisten kanssa pitkin Thaimaan kuumankosteita iltoja&rantoja. Hän oli jopa päässyt jonkinlaisille jatkoille erään täysin rändömin ja siellä tapaamansa naisen kanssa - WHAT ARE THE ODDS NOW!

Ei voi taas todeta mitään muuta kuin että "niin ne toiset". Toisaalta ennen tätä tempaustaan hän suunnitteli ryhtyvänsä rekkakuskiksi tai samanlaisen akateemisen opiskeluhelvetin palvojaksi kuin minä, mutta näyttää että ainakin tällä hetkellä hän on aito maailmanmatkaaja Madventuresin henkeen. Tuollainen reissu kieltämättä tekisi kyllä hyvää minullekin, joka on pikkuhiljaa alkanut uskomaan että tämä talvi on ihan oikeastikin kestänyt yhdeksättä kuukautta ja että kevättä ei tule koskaan. Sitäpaitsi minä elän niin täydellisesti menneessä muutenkin, että annan jo vähintäänkin entisilleni ihan aidosti aiheen pitääkin minua jonkinasteen luuserina.

No kuitenkin, tämä armeijakaverini- sanotaanko vielä että "hyvä armeijakaverini" jonka kanssa olimme samalla aliupseerikurssilla oikein hyvissä väleissä oli tosiaan päättänyt kuluttaa välivuotensa tällä tavalla kokemuksia keräillen. Tuo oli kyllä aivan helvetin hyvä ja nerokas keino, harmi vaan että olen edelleen itse aivan liian oravapyöräistynyt oikeasti kadotakseni tästä kaikesta. Se sellainen spontaanius millä tuo tyyppi kuitenkin päätti vain kylmän rauhallisesti "ottaa rahat ja kadota" muutaman elämän vastoinkäymisen johdosta todella sai minut ajattelemaan että siinä kaikessa oli takana vain ja ainoastaan helvetisti järkeä - puhdasta rationaalista irtautumista tästä ankeasta paskojen ihmissuhteiden, jatkuvasti huononevan yhteiskunnallisen tilanteen ja ankeiden sääolojen keskeltä. Tietysti jossain vaiheessa täytyisi ehkäpä kenties palata, mutta ennen sitä olisi periaatteessa aikaa paljonkin vain latautua ja tehdä kaikenlaista eskapistista seikkailupaskaa jossain tuhansien kilometrien päässä tästä kaikesta.

Olen todella ja aidosti väsynyt tähän meitä ympäröivään- niin kutsuttuun "vallitsevaan todellisuuteen", jossa tuntuu että suurin osa asioista menee vain huonompaan suuntaan lyhyin harppauksin vaikka mitä tekisi. Olisi tosiaan kiva vaan kadota jonnekin tropiikkiin ja jäädä sinne- vaikka kenties sekään ei tekisi kaltaisiani ihmisiä kovinkaan autuaaksi. Se nyt kumminkin tuntuu aika hyvältä ratkaisulta tähän hetkeen, ja minusta tuntuu että tänäkin tuulisena yönä yksin tuolla sängyssä makaillessani tulen miettimään tätäkin skenaariota enemmän kuin vain pienen hetken. Pahinta on tietysti herätä ja tuntea sen kylmän todellisuuden palaaminen tajuntaan, joka viestittää että kaikki oli vain unta ja talvi ei ole vieläkään ohitse.

Päivän biisi on kyllä nyt tasan Don Johnson Big Bandin Island Girl.