Ainakin yksi asia on selkeästi toteutunut uuden vuoden lupauksistani. Oikeastaan sen toteutuminen alkoi jo reilusti viime vuoden puolella. En nimittäin ole jaksanut ottaa osaa mihinkään väittelyihin tai muihinkin oikeassa elämässä sen puoleen kuin millään keskustelufoorumeillakaan enää pitkiin aikoihin. Voisi kai sanoa että olen lopen kyllästynyt väittelemisiin, sillä en lopulta näe että niistä on juurikaan mitään hyötyä. Korkeintaan niillä saadaan aikaiseksi kireä ja epäystävällinen ilmapiiri, ja se nyt ei lopulta palvele kenenkään etuja.
En sitten tiedä että missä määrin tämä kaikki järkeily johtuu upouudesta ja varsin syrjäänvetäytyvästä asenteestani, mutta näin ne asiat nyt kuitenkin tulevat olemaan. Tai ehkäpä minusta on lopullisesti tulossa sellainen "jees-mies" joka kai haluaisin sisimmässäni todella ollakin, sillä silloin ei tarvitsi käydä jatkuvaa henkistä kamppailua milloin mistäkin ja milloin minkäkin kanssa. Olisin oikeastaan ihan mielelläni pelkkä konformisti loppuelämäni. Tai sellainen tämänhetkinen trendi nyt näyttää kumminkin olevan kohdallani.
Tuossa muuten juuri eräänä päivänä pohdin sitä, että en koskaan täysin muistanut exäni syntymäpäivämäärää ilman vähintään yhtä varmennustarkastusta jostain kirjallisesta lähteestä, mutta kummasti muistan edelleen sen rynnäkkökiväärin sarjanumeron joka minulla oli armeijassa. Olenkin tullut jälleen siihen tulokseen että olen tulossa lopullisesti hulluksi, vaikka tietysti psykologisesti katseltuna tuo johtuu siitä että armeijassa se typerä sarjanumero painettiin enemmän tai vähemmän ystävällisesti selkärankaan asti. Edellisten seurustelukumppaniensa syntymäpäivien opettelu ja muistaminen on sekin kai suotavaa, mutta harvemmin sitä kai painetaan selkärankaan samalla tapaa. Ainakaan toivottavasti ei.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment