Better living through movies

Rupesin taas pitkästä aikaa katselemaan ihan elokuvia, kun viime aikoina vapaa-ajan ovat lähinnä visuaaliselta puoleltaan täyttäneet vain TV-sarjat - tai siis se "eräs TV-sarja". Mietin pitkään että mitkä leffat sitä oikein lähtisi pitkästä aikaa katselemaan uudestaan, ja tulin siihen tulokseen että katsoisin muutaman sellaisen joka jätti jälkensä minuun vähän aikaa sitten, sekä katselin lävitse myös sellaisia mitä en ole pitkään aikaan katsonut lävitse. Lista ei ehkä sinänsä ole kovinkaan Akateemisesti palkittujen elokuvien osalta loistelias, vaan pikemminkin nämä elokuvat tulivat uusintavuoroon sen takia että olen jo aina välillä pitkän ajan sisällä miettinyt niiden uudelleenkatselemista jonkun tietyn seikan jätettyä jälkensä niissä minuun jo aikaisemmin.

Leffalista on siis seuraavanlainen:

Blade Runner - Final Cut (1982)
Halloween (1978)
Deer Hunter (1978)
Wild Geese (1978)
Tora! Tora! Tora! (1970)
The Elephant Man (1980)

Aika erikoinen, vaikkakin täysin puhtaasti tahaton yhteensattuma tässä listassa on se, että kolme noista elokuvista on julkaista samana vuonna. Voin kuitenkin tosiaan vakuuttaa, että moinen yhteensattuma näiden kaikkien kolmen elokuvateoksen välillä on puhtaasti tahaton, enkä tosiaankaan ole ajatellut mitenkään katsastaa kolmea eri teosta tuolta samalta vuodelta ihan vaan laajemman otannan aikaansaamiseksi.

Toistaiseksi olen nyt katsonut Blade Runnerin tuolla viimeisimmällä leikkausversiolla, Deer Hunterin sekä Halloween on vielä toistaiseksi meneillään.

Syy miksi valitsin Blade Runnerin on se, että ennen tätä olen nähnyt vain muistaakseni "Director's Cut"-leikkausversion siitä muistaakseni joskus 6-7 vuotta sitten, ja tällöinkin todella huonolaatuiselta VHS-nauhalta. Viime kesänä tuli hankittua tuo Final Cut-versio, joka muistaakseni julkaistiin 2007. Huomioitavaa on myös sekin, että Blade Runnerista on ollut olemassa useita eri leikkausversioita vuosien ja vuosikymmenten mittaan, tämän ollessa nyt sitten se viimeisin julkaistu.

Katselin Blade Runneria sohvalla maaten. Jotenkin se sen unenomainen ja rauhallinen kerronta on aina iskenyt sekä tehnyt syvän vaikutuksen minuun, ja jotenkin tuntuu että tuon kyseisen elokuvan värimaailmakin on sellainen "unenomaisen sininen" kokonaisuudeltaan, joka hyödyntää vain ja ainoastaan tummia värejä. Blade Runnerin näkeminen uudelleen oli kyllä todella positiivinen kokemus, ja vieläpä on annettava jälleen kerran erinomaisesta sivuosasta plussia Edward James Olmokselle, joka tässäkin leffassa esittää jälleen salaperäistä kyttää, jolla on enemmän kerrottavanaan kuin aluksi näyttäisi.

Sitten mitä taas tulee tuohon Deer Hunteriin, niin minä olen aina vierastanut sitä että tietyt tahat pitävät sitä jotenkin oleellisena "Vietnam-leffana" ja suitsuttavat sitä jotenkin muutenkin niin erinomaisena tekeleenä. Mielestäni tuo hyvin lyhyt Vietnam-osio kyseisessä leffassa on lavastukseltaan kliseinen, puvustukseltaan täynnä jonkin verran asiavirheitä ja tämän ohella vieläpä täysin sekavakin. En minä ainakaan tajunnut että miksi yhtäkkiä ne jätkät olivat taistelun tuoksinnassa ja tämän jälkeen sitten jossain räjähteli jotain vähän ja sitten kaikki olivatkin jo sotavankeja!

Mielestäni Deer Hunter ei ole niinkään elokuva Vietnamista tai Vietnamin sodasta selviämisestä tai muusta sellaisesta. Se on enemmänkin tarinan pikkukaupungin kaveriporukasta ja heidän kohtaloistaan tiettynä ajanjaksona, vaikka kieltämättä paikoitellen se varmasti tuona ilmestymisaikanaan oli hyvinkin realistinen paikoitellen kuvaukseltaan asiaa kohtaan. En kuitenkaan näe sitä mitenkään erityisen realistisena tai muuten hyvin tehtynä, sillä en edes oikein välillä osaa päättää itsekään että mistä tämän elokuvan oikeastaan pitäisi edes kertoa. Onko se sodanvastainen elokuva? Onko ihmissuhteista kertovaa Draamaa? Lisäksi tämä elokuva on aidosti paikoitellen liian pitkä ja muutamat vuorosanat kohtauksineen ovat vähintään absurdeja asianyhteyden huomioonottaen.

Deer Hunterissa on kuitenkin muutamia ihan hyviä kohtauksia, ja ihan ensimmäisenä valitsen ne kohtaukset missä Robert De Niron hahmo kavereineen metsästää jylhillä vuorilla peuroja. Pelkästään jo se luonnon kuvaaminen sillä tavalla miten se tässä elokuvassa tehdään on erinomaisen laajaa sekä yksityiskohtaista, ja juuri niistä kohtauksista tulen tämän elokuvan muistamaankin. Toinen ääripää tähän visuaaliseen harmoniaan leffassa ovat sitten ne kohtaukset, jossa pelaillaan härskisti Venäläistä Rulettia erinäistenkin tahojen pakottamana - mikä tunnelma niissä onkaan! Mahtavan piinaavia ovat nuo kohtaukset, ja kaikin puolin missään vaiheessa ne eivät mene ylitse eikä alitse jännittävyydessään.

Mutta, minulla on nyt oikeastaan jo tämän päivän puolella yksi työvuoro tuossa ja kello on pian puoli kuusi aamulla. Työni alkavat joskus tuossa yhdeksän aikoihin aamusta, ja takaisin tulen sitten varmaan joskus kuuden aikoihin. Ajattelin mennä vielä nukkumaan vähäksi aikaa, joten jatketaan tätä elämänlaadun parantelua elokuvien kautta seuraavan katsastuskierroksen jälkeen tänään.. Jos siis ehdin katsoa Halloweenin lävitse jossain vaiheessa.