Pahoitteluni siitä että tämä toinen osa tulee nyt vasta sunnuntain puolella, mutta minkäs teet kun työpäivän jälkeen oli taas niin helvetin jumittava olo - täten menin kotiinpäin saavuttuani heti nukkumaan ja nukuinkin aamuun asti. Aamulla ehdin kuitenkin tuossa katsella loppuun Halloweenin ja Elefanttimiehen (The Elephant Man).
Nytpä alkavat taasen sitten pohdinnat.
Halloweenin alkuperäisversio on varmaan niitä ensimmäisiä sen elokuvaformaatin kauhupätkiä, jossa hyveellisesti käyttäytyvä naishenkilö on pääosassa ja juuri tuon luonteenpiirteensä vuoksi lopulta pelastuukin kuolemalta. Tämä ensimmäinen Halloween noudattaa aikalailla tuota kaavaa, eikä se sen puoleen ole mitenkään huono idea vielä tässä vaiheessa kauhuelokuvien laajaa historiaa. Näitä tällaisia ihmisten luonteenpiirteitä ja käyttäytymismalleja kauhuelokuvissa stereotyyppisesti käsiteltiin muuten sellaisessa pätkässä kuin Scream, jonka ensimmäinen osa kaikesta teinihömpästään huolimatta oli ihan kelvollinen.
Halloweenin tunnelmaa, eli atmosfääriä rakennetaan suhteellisen kauan ja hartaasti erinäisellä valon ja varjojen yhteistoiminnalla, kunnes sitten se varsinainen "kauhu" alkaa vasta ylitse puolivälin kyseisessä leffassa. Tämä ei kuitenkaan ole huono juttu, sillä aivan liian usein näkee tämänkin alan elokuvissa sen varsinaisen toiminnan sun muun alkavan liian äkkiä.
Kaikenkaikkiaan siis sanoisin että tämä ensimmäinen Halloween oli aika erinomainen teos lähinnä tunnelmaltaan.
Sitten seuraavana on vielä tämä vuonna 1980 julkaistu The Elephant Man. Se kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan 1800-luvulla eläneestä, pahasti epämuodostuneesta Joseph Merrick-nimisestä miehestä. Tämä leffaversio on ainakin lukemani perusteella suhteellisen raflaava noiden faktojensa osalta, mutta tietysti jotainhan siinä on tottakin Merrickin henkilöhistorian osalta, vaikkakin moni asia on aika liberaalisti muokattu ja uuttakin kehitetty juurikin juonen hyödyttämiseksi.
Ihan ensimmäiseksihän täytyy todeta tästä elokuvasta, että nyt luettuani Merrickistä hyvin lyhyesti, niin siitäkin huolimatta vähän ihmetytti että miksi elokuvassa oli otettu noinkin paljon vapauksia hänen taustansa osalta. Oliko tarkoituksena viihdyttää katsojaa enemmän ja siten saada periaatteessa myös Merrickistä kurjemman kohtalon kokenut hahmo kuin hän oikeastaan olikaan? Yritettiinkö moisella ratkaisulla saada kenties lisää säälipisteitä tätä hahmoa kohtaan vai kuinka?
Vaikka elokuva periaatteessa olikin paljon sykähdyttävää materiaalia, niin minusta muutamat perustavanlaatuiset juonenkäänteet olisi saanut jättää tekemättä tai vähintään muunnella vähän realistisempaan suuntaan.
Yleisesti ottaen kuitenkin elokuva oli ihan hyvää tasoa, ja tietysti maskeeraus tämän Merrickin osalta oli todella erinomaista. Tuostahan taisi irrota Oscarikin tai pari sen tiimoilta.
Enempää minulla ei olekaan nyt sanottavani näiden elokuvien osalta, vaan pahoittelen hiukan sitä että tämän postauksen julkaisu taas venyi eilisestä. Olin kuitenkin sen verran väsynyt töistä tultuani, etten jaksanut sitten kirjoittaa tätä loppuun ja siksipä tämä julkaistaan vasta nyt maanantain puolella.
Kolmas osa sitten vielä jossain vaiheessa.. Jossa muuten käsitellään kahta ns. "sotaelokuvaa".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment