Just too painstakingly.. hot

Helvetti että tänään on ollut kuuma. Sisälämpötila on lähennellyt 26 astetta luonnollisesti plussan puolella, ja ulkona sitten taas on ollut.. Hmm.. Varmaan jotakin about 30 astetta lämpöä. En kyllä vieläkään myönnä ettäkö olisi liian kuuma - tätä minä olen halunnut.

No, tulipa hoideltua se maalauskeikkakin melkolailla Pro Bono-periaatteella. En viitsinyt rahaa siitä ottaa, sillä kyseessä nyt kuitenkin oli aika yksinkertainen homma ja kivaahan se loppujenlopuksikin oli. Maalasin kohteen vielä toiseen kertaan, sillä se kuivui sään johdosta niin äkkiä että päätin aikaa olevan jäljellä vielä toiseen maalikerrokseen.

Samalla kun siinä maalailin, niin kyseisen talon omistaja tuli aina välillä juttelemaan minulle limutölkki kädessä. Tämä keski-ikäinen jätkä oli ihan mukava, ja yhdessä vaiheessa sitten päätti kertoa että hänen aikanaan armeijassa varusmiehet joutuivat kuulemma myös osallistumaan erilaisiin töihin niin kasarmialueella kuin sen ulkopuolellakin - siis tarpeen vaatiessa. Kerroin että kyllä meilläkin tavallaan oli moista toimintaa, mutta pääasiassa ulkopuolisille tarjottu apu oli joukko-yksiköstä toiseen muistaakseni kuukausittain kiertävä "HKK" (hälytyskomennuskunta), jonka tarkoitus oli olla leirikamppeet valmiina lähtöön mikäli joku rändömi-mummo tai vastaava eksyisi marjastusreissulla. Aika usein kun HKK aktivoitiin, niin kyseessä oli juuri jonkun Mumman etsiminen jostain metsästä - vaikka toisinaankin HKK joutui aika paskamaisiinkin tilanteisiin (mm. metsäpalojen sammutus) .

Nyt seuraa sitten viikon tai kuukauden "TRUE STORY"-aika:

Eräs kaveri jonka kanssa vietin koko P-kauden samassa tuvassa lähti sitten Aukkiin niin kuin minäkin. Aukissa ollessaan tämä kaveri oli joutunut HKK:n listalle, ja hänen käskettiin pakata tarpeellinen varustus reppuun lähtövalmiiksi. Valitettavasti HKK oli aktivoitu sillä kertaa (jolloin meidän AU-kurssimme oli onneksi olkoon lomilla!), ja tehtäväksi oli annettu poliisien avustaminen jonkun kadonneen puliukon etsimisessä.

Tämä kaverini oli sitten lähtenyt etsimään suuren joukon mukana tätä pultsaria joltain tietyltä metsä-alueelta, ja melko pian etsinnän alkamisen jälkeen kyseisen tyypin ruumis löytyi sieltä metsästä sitten melkoisen mädäntyneenä! TRUE STORY MOMENT! Noh, tätä kaveriani oli sitten taivuteltu hankkimaan itselleen kaikenmoista kriisiapua, mutta hänpä kysyessäni että minkälaiset fiilikset oli päällä tuon jälkeen totesi että "Noh, eipä se nyt oikeastaan tuntunut miltään - arvasinkin jo melkein lopputuloksen!"

Ja nyt loppuu sitten "TRUE STORY MOMENTS!"-osio tältä erää.

Helvettiläinen kun tämä kuumuus on todella käsinkosketeltavan trooppista. Ei meinaa oikein pystyä tekemään mitään muuta kuin keskittymään ruumiinsa jäähdyttämiseen eri keinoilla. Sauna auttoi hetkellisesti, mutta sitten taas kaikki tuli takaisin. Harkitsin jo ulkona nukkumista tälle yölle, mutta tuskinpa sekään nyt hirvittävästi auttaa, toisaalta.

Tässä lähipäivinä pitäisi tsekata DVD:ltä tuo James Clavellin romaanin pohjalta tehty TV-sarja nimeltään "Shogun". Tosiaan joskus pikkulapsena sen järkelemäisen teoksen luin, ja kait kaksi osaa telkkarista taisin myös tsiigailla. Se on kuitenkin nyt täällä tässä ja tänään hallussani, joten voisihan tuon katsoa - varsinkin kun se on niin hemmetin pitkä. Hyvä kirja se oli, mutta suurin osa henkilöhahmoista on kyllä aikalailla unohtunut.

Ai niin joo, tänään yks' blondi jutteli lyhyesti minun kanssani tuota maalausprojektia tehdessäni. Hän ulkoilutti koiraansa, joka oli puolestaan valtavan isohko kultainen noutaja. Tyttö tunsi sen keski-ikäisen äijän jonka laskuun tuota hommaa tehtiin, ja hän totesikin minulle ettei ollut nähnytkään minua näillä paikkeilla ennen. Totesin hänen olevan oikeassa, jonka jälkeen kliseisesti kehuin hänen koiraansa jänteväksi malliesimerkiksi kyseisen koiralajin edustajasta. Lisäsin loppuun että "minä kyllä kanssa niin pidän koirista", johon tyttö hymyili hetkellisesti ja totesi että "no niin joo, mut tää on mun äidin koira.."