Good tradition

Koko toissapäiväisen yön olin kaupungilla.

Helvetin hyvät ilmat nyt olleet. Vaikuttaa todenteolla siltä että ennustukset siitä että "todellinen kesä alkaa vasta juhannuksen jälkeen" todellakin toteutuivat. Vaatetus on tietysti ollut sen mukaista, vaikkakin viime yönä "majapaikalle" kävellessä olikin aika kylmät oltavat.

Kävin siinä keskikaupungilla sijaitsevassa Sushi-raflassakin eilen. Aterian mukaan sai muutaman kympin lisämaksulla jonkinlaista Japanilaista vihreää teetä sekä kupillisen Miso-keittoa, joka on kyllä toistaiseksi tämänastisista Misoista joita olen maistanut se parhain. Tuota paikkaa tulee kyllä suosia tulevaisuudessakin, vaikka totta puhuen kyseisen ravintolan lähellä on myös eräs Intialainen ravintola, jossa on sekä Take-away että seisova pöytä. Hinnatkaan eivät ole pahat, joten voisihan tuota tulevaisuudessa kokeilla.

Tänään tuli syötyä kasvispohjaisia kevätrullia. Nämä eivät olleet mitään Lidlin kamaa, vaan ihan varteenotettavaa mättöä - vaikka kyllä Lidlinkin rullat sopivat pienuudestaan huolimatta vaikkapa alkupaloiksi jollekin muulle aterialle. Nämä mitä minä nyt kuitenkin söin olivat vähän isompia, mutta täytteet olivat kuitenkin samaa luokkaa kuin entisissäkin. Olihan siellä ollut tarjolla lihapohjaisiakin kevätrullia, mutta viime aikoina olen pyrkinyt vähentämään hiukan liharuokia ja niiden tilalle puolestaan syömään enemmän kasviksia. Tämä tällainen vaihtoehto toimii varmasti paremmin pitemmän päälle.

Ostin myöskin toisen Playstation 2:n, HAHAHAHA LOL! Sain uuden sellaisen hintaan 75 €, joten ajattelin hankkia moisen ihan vaan varastoon mikäli tuo ensimmäiseni menisi/menee rikki. Olihan minulla aikoinaan kaksi Playstationia muutenkin, joten tällähän sitä traditioita vain jatketaan. Mahtavaa kun noitakin laatikoita saa nyt noin halvalla.. Pitäisi kai hankkia se kolmonenkin tässä joskus.

Ai niin. Eilen olin kaupungilla tosiaan koko yön. Tuli katseltua tämänkin kaupungin yöelämää pitkästä aikaa, ja mikäpä sen mukavampi aika pienelle kaupunkireissuilulle kuin kesäyöt. Viimeksi kävin erään puolitutun kanssa kaupunkikierroksella joskus kai viisi tai kuusi vuotta sitten.. Tällöin olin kai about 18 tai 19 - ei voi muistaa. No, joka tapauksessa nykyisin tuntuu että on mukavampaa lähteä yksin jonnekin kuin karmean miesköörin kanssa - naispartneri moiselle on tietenkin aivan eri juttu.

Olin oikeastaan aika yllättynyt että niinkin moni baari, ravintola ja muu "palveluliike" oli auki tähän aikaan vuodesta. Enpä olisi tosiaan uskonut, mutta eipähän siinäkään mitään ongelmaa - mitä runsaampi tarjonta niin sen parempi.

Eräs palvelustoverini armeijassa ollessani kertoi isoveljensä asuvan tässä kaupungissa. Hän usein lupasi aina lähteä katsomaan tyyppiä mikäli eräs työkeikka Norjassa ei onnistuisi. Leikittelin eilen illalla ajatuksella tavata joko hänet tai hänen isoveljensä täällä. Mietin tovin mitä sanoisin heille, ja tulin siihen tulokseen että mikäli tapaisin heidän niin ensimmäinen sana suustani olisi "there's just no escaping you, now is there?". Muistan kun kaverini näytti isoveljensä kuvan minulle IRC-galleriasta, ja sen jälkeen tänne tultuani olen pitänyt silmäni auki kyseisen tyypin varalle. Kuten varmaasti arvaattekin, niin en ole häneen täällä törmännyt - vaikka joka päivä mietinkin asiaa siltä kannalta että törmäisin. Se olisi varmasti melkoisen mystinen ensitapaaminen, mutta sepä minulle sopisi.

Samaisella yöreissulla tapahtui myös eräs toinen jälleen traditioksi muodostunut asia. Kun olin yksikseni eräässä nimeltämainitsemattomassa juottolassa, niin välittömään läheisyyteeni pyyhälsi eräs mieshenkilö. Tämä kaveri oli noin viidenkymmenen, omasi siistit vaatteet ja melko huolitellun hiustyylinkin. En arvannut hänen aivan heti alkavan sopertaa minulle päissään, mutta minkäs teet - tällaista se elämä tuo eteen joka päivä. Hän puhui minulle Englantia, ja kysyi että olenko yksin täällä vai miten asioiden laita on. Totesin että yksinhän minä olen - arvelin tämän tilanteen päättyvän jonkinlaiseen iskuyritykseen vanhemman homoseksuaalisen miehen aloitteesta, mutta onneksi vaistoni pettivät kerrankin pahemman kerran. Herra jutteli minulle hetken siitä kuinka hän oli saapunut kuulemma keskustaan taksilla, ja kuinka oli kestänyt kauankin saada taksi keskustaan asti tähän aikaan aamuyöstä. Itse kerroin että käytin julkisia tähän aikaan, sillä vaikka takseilla tai ihan omallakin autolla on yleensä mukavaa matkustella, niin usein tietyt tilanteet eivät mahdollista sitten palaamista samaa tietä. Julkiset olivat siis yön valinta.

Keskustelimme hetken muistaakseni jostain jalkapallo-ottelusta johon hän oli mennyt pari viikkoa sitten, ja kysyi että seurasinko jalkapalloa. Kerroin että olen enemmän nyrkkeilymiehiä, johon hän sitten vastasi että "well, that is a fine sport, too". Jonkin aikaa keskustelimme säästä, ja siitä kuinka todenteolla kunnollista kesää ei ole ollutkaan enää vuosiin. Tämän jälkeen hän sitten omituisesti avautui minulle - kertoi että hän oli oikeastaan varsin yksinäinen. Kerroin olevani tästä päätöksestä varsin yllättynyt, sillä en olisi aivan heti arvannut kenenkään täysin tuntemattoman ihmisen avautuvan minulle tällaisista asioista. Tämä mies oli selvästi jo hiukan tunteellisuuden rajamailla, josta epäilin syypäänä alkoholia - annoin hänen kuitenkin jatkaa sillä moinen tilanne ei ole minulle mitenkään vieras. Olen usein ottanut - tai pikemminkin saanut kuuntelijan roolin erilaisten henkisten avautumisten yhteydessä, ja se on kieltämättä helpompaa minulle vain kuunnella ja päästellä hyväksyviä äännähdyksiä purkauksen ajan, jonka jälkeen sitten tiivistää mietteeni tälle toiselle henkilölle aivan keskustelun lopussa.

Noh, hän kertoi minulle että noin neljä vuotta takaperin hän omasi suhteen noin minun ikäiseeni kieltenopiskelijaan paikallisessa korkeakoulussa. Elämä oli ollut ihanaa ja suhdekin oli ollut tuottelias siihen asti kunnes tämä kaveri oli jätetty syystä taikka toisesta - aika klassinen tarina, siis. Tämän jälkeen hän oli ratkennut "ryyppykausiin", jotka toistuivat aina tietyin väliajoin. Hän kertoi että tunsi syvää kaipausta ja ikävää tätä nuorta naista kohtaan, mutta tietenkään ei voinut olla enää missään väleissä hänen kanssaan eron johdosta. Katsoin parhaaksi ehdottaa hänelle kyseisen naisen unohtamista kokonaisuudessaan maisemanvaihdon kera, sillä se jos mikä tekee usein ihmeitä tällaisissa tilanteissa. Mies ei selvästikään halunnut minkäänlaista muutosta tilanteeseensa, ja jotenkin minulle tuli sellainen tunne että hän oli kertonut tämän saman tarinan kymmenille ihmisille jo ennestäänkin. Mies ei halunnut päätöstä henkisille vaivoilleen, vaan kyse taisikin olla vain puhtaasti myötätunnon ja ymmärryksen hakemisesta. En nähnyt hänen tilanteelleen minkäänlaista ulospääsyä, vaan pikemminkin arvelin tämän saman henkilön kiertäneen baareja jo varmaan vuosia jonkun tietyn liiketapaamisen tai vastaavan jäljiltä nousuhumalassa epäonnistuneesta suhteestaan jauhaen.

Keskustelumme alkoi käydä tylsäksi. En jaksa enää nykyisin kuunnella itseään toistavia ihmisiä, joten päätin lähteä siinä vaiheessa yötä kotiin. Jotenkin oli surkuhupaisaa, että jälleen kerran seuraani lyöttäytyi joku aivan muu kuin sellainen kenen seuraa siinä tilanteessa kaipasin. Tyypillistä että keski-ikäiset alkoholistit, huumeiden sekakäyttäjät, rumat naiset ja pullistuneilla egoilla varustetut tyypit usein yrittävät lyöttäytyä seuraani. Kerran kysyinkin eräältä että miksi aina minä päädyn kyseisten henkilöiden silmätikuiksi, niin tämä resuinen mieshenkilö vastasi että "no kun sä oot luotettavan näköinen".

Niin varmaan joo.