Salajuonia

Tänään tuo sää on taas jatkunut aika lämpimänä. Eipä tässä ole pahemminkaan kummempia jaksanut tehtäväksi suunnitella, joten leffoja on tullut katseltua aikalailla muun oleilun ohella. Aloitin tänään lukemaan erästä Nostradamuksesta, eli kuuluisasta ennustetekstien kirjoittajasta kertovaa teosta. Vaikken kyllä ennustuksiin yleensä uskokaan, niin kyllä kieltämättä vaikuttaisi että maailmanhistoriallisesti tuo tyyppi on ollut oikeassa muutamissa asioissa yllättävänkin pitkälle asti. Totta kai suurin osa hänen teksteistään voidaan tulkita lähes miten vaan, mutta kyllä tosiaan muutamia asioita hän näyttää pystyneen ennustamaan suhteellisenkin paikkaansapitävästi. Mietin teosta selailtuani että mistähän tällaiset ennustajanlahjat ovat hänelle tulleet, sillä tuskinpa hän aivan rändöminä keksikään juttujaan. Nämä tällaiset kysymyksethän ovat luonnollisesti "henkimaailman asioita", joten tuskinpa näille on ihan helppoa saada etsimääni loogisella tavalla selitettävää vastausta. Onhan näitä kuitenkin omaksi ilokseen ihan jännää pohtia toisinaan, I guess.

Tänään oli uutisissa myös noista uusista sormenjälkipasseista. Eli pähkinänkuoressa passeihin tulee kuulemma myös sormenjälki jotain tunnistusta varten. Asia mikä kuitenkin tuossa pisti vähän miettimään oli lause "Suomessa sormenjäljet tallennetaan lisäksi kansalliseen rekisteriin" - joka sai minulla ainakin todella mietintämyssyn sauhuamaan. Mikä tämä tällainen "kansallinen rekisteri" oikein on? Tarkalleenottaen mihin tarkoitukseen näitä sormenjälkiä kerätään? Voidaanko taata ettei sormenjälkitietoja käytetä väärin tulevaisuudessa? Itse olen ainakin niin skeptinen, vainoharhainen ja muutenkin pahinta pelkäävä ihminen, etten kyllä millään usko etteikö tuotakin systeemiä tultaisi jossain vaiheessa käyttämään rikollisessa tarkoituksessa hyväksi. Minä en ainakaan hanki mitään sormenjälkipasseja, kunnes on aivan pakko. Ja tuskinpa minulla hirvittävästi on varaakaan matkustella minnekään - jos jonkinlaisia tunnistepapereja tarvitaan, niin toivon että esim. ajokortti tai vastaava kelpaa. En oikein pidä ajatuksesta että valtiolla on kansalaistensa sormenjälkitietoja rekisterissä ilman oikeasti hyvää syytä, varsinkin kun nykyäänkin paljastuu kaikenlaisia tele-urkintaskandaaleja sun muuta hallinnollisten elinten korruptioon viittaavaa todistetta. Oman passini eräpäivä taitaa olla (by the way) vasta joskus lähemmäs 2015, mutta väkisinkin kyllä pistää mietityttämään että ollaanko sitä taas vain askeleen lähempänä jotain Orwellilaista poliisivaltiota, jossa kansalaisista pidetään tarkkaa lukua aina sormenjäljistä DNA-tietoihin.

Hmm.. Sitten oli kanssa pari päivää sitten uutisissa juttua näistä kansallisista sikainfluenssa-rokotteista. Kuulemma moinen operaatio aiotaan pistää käyntiin, ja täten ajattelinkin että voisihan sitä itsekin hakea moisen kaiken varalle mahdollisimman pian. Tuo on nyt on kai kuitenkin verrattaen halpa henkivakuutus, vaikka tietenkin on otettava huomioon että Suomessa ei aivan hirvittävästi tätä kyseistä sairautta ole vielä näkynytkään. Parempi kuitenkin aina varautua.. Joskun pahimpaankin. Eri asia tietty että toimiiko tuo rokotus, mutta käynpä sellaisen hakemassa ihan vaan sen takia että saa(n) siitä pienoista mielenrauhaakin.

Just too painstakingly.. hot

Helvetti että tänään on ollut kuuma. Sisälämpötila on lähennellyt 26 astetta luonnollisesti plussan puolella, ja ulkona sitten taas on ollut.. Hmm.. Varmaan jotakin about 30 astetta lämpöä. En kyllä vieläkään myönnä ettäkö olisi liian kuuma - tätä minä olen halunnut.

No, tulipa hoideltua se maalauskeikkakin melkolailla Pro Bono-periaatteella. En viitsinyt rahaa siitä ottaa, sillä kyseessä nyt kuitenkin oli aika yksinkertainen homma ja kivaahan se loppujenlopuksikin oli. Maalasin kohteen vielä toiseen kertaan, sillä se kuivui sään johdosta niin äkkiä että päätin aikaa olevan jäljellä vielä toiseen maalikerrokseen.

Samalla kun siinä maalailin, niin kyseisen talon omistaja tuli aina välillä juttelemaan minulle limutölkki kädessä. Tämä keski-ikäinen jätkä oli ihan mukava, ja yhdessä vaiheessa sitten päätti kertoa että hänen aikanaan armeijassa varusmiehet joutuivat kuulemma myös osallistumaan erilaisiin töihin niin kasarmialueella kuin sen ulkopuolellakin - siis tarpeen vaatiessa. Kerroin että kyllä meilläkin tavallaan oli moista toimintaa, mutta pääasiassa ulkopuolisille tarjottu apu oli joukko-yksiköstä toiseen muistaakseni kuukausittain kiertävä "HKK" (hälytyskomennuskunta), jonka tarkoitus oli olla leirikamppeet valmiina lähtöön mikäli joku rändömi-mummo tai vastaava eksyisi marjastusreissulla. Aika usein kun HKK aktivoitiin, niin kyseessä oli juuri jonkun Mumman etsiminen jostain metsästä - vaikka toisinaankin HKK joutui aika paskamaisiinkin tilanteisiin (mm. metsäpalojen sammutus) .

Nyt seuraa sitten viikon tai kuukauden "TRUE STORY"-aika:

Eräs kaveri jonka kanssa vietin koko P-kauden samassa tuvassa lähti sitten Aukkiin niin kuin minäkin. Aukissa ollessaan tämä kaveri oli joutunut HKK:n listalle, ja hänen käskettiin pakata tarpeellinen varustus reppuun lähtövalmiiksi. Valitettavasti HKK oli aktivoitu sillä kertaa (jolloin meidän AU-kurssimme oli onneksi olkoon lomilla!), ja tehtäväksi oli annettu poliisien avustaminen jonkun kadonneen puliukon etsimisessä.

Tämä kaverini oli sitten lähtenyt etsimään suuren joukon mukana tätä pultsaria joltain tietyltä metsä-alueelta, ja melko pian etsinnän alkamisen jälkeen kyseisen tyypin ruumis löytyi sieltä metsästä sitten melkoisen mädäntyneenä! TRUE STORY MOMENT! Noh, tätä kaveriani oli sitten taivuteltu hankkimaan itselleen kaikenmoista kriisiapua, mutta hänpä kysyessäni että minkälaiset fiilikset oli päällä tuon jälkeen totesi että "Noh, eipä se nyt oikeastaan tuntunut miltään - arvasinkin jo melkein lopputuloksen!"

Ja nyt loppuu sitten "TRUE STORY MOMENTS!"-osio tältä erää.

Helvettiläinen kun tämä kuumuus on todella käsinkosketeltavan trooppista. Ei meinaa oikein pystyä tekemään mitään muuta kuin keskittymään ruumiinsa jäähdyttämiseen eri keinoilla. Sauna auttoi hetkellisesti, mutta sitten taas kaikki tuli takaisin. Harkitsin jo ulkona nukkumista tälle yölle, mutta tuskinpa sekään nyt hirvittävästi auttaa, toisaalta.

Tässä lähipäivinä pitäisi tsekata DVD:ltä tuo James Clavellin romaanin pohjalta tehty TV-sarja nimeltään "Shogun". Tosiaan joskus pikkulapsena sen järkelemäisen teoksen luin, ja kait kaksi osaa telkkarista taisin myös tsiigailla. Se on kuitenkin nyt täällä tässä ja tänään hallussani, joten voisihan tuon katsoa - varsinkin kun se on niin hemmetin pitkä. Hyvä kirja se oli, mutta suurin osa henkilöhahmoista on kyllä aikalailla unohtunut.

Ai niin joo, tänään yks' blondi jutteli lyhyesti minun kanssani tuota maalausprojektia tehdessäni. Hän ulkoilutti koiraansa, joka oli puolestaan valtavan isohko kultainen noutaja. Tyttö tunsi sen keski-ikäisen äijän jonka laskuun tuota hommaa tehtiin, ja hän totesikin minulle ettei ollut nähnytkään minua näillä paikkeilla ennen. Totesin hänen olevan oikeassa, jonka jälkeen kliseisesti kehuin hänen koiraansa jänteväksi malliesimerkiksi kyseisen koiralajin edustajasta. Lisäsin loppuun että "minä kyllä kanssa niin pidän koirista", johon tyttö hymyili hetkellisesti ja totesi että "no niin joo, mut tää on mun äidin koira.."

Paint job (pro... poor?)

Goddamn, I haven't felt this good about a movie for a long time - can you believe this shit! Just watched Mallrats by none other than Kevin Smith himself! This must be like the second Kevin Smith movie I saw, with Clerks naturally being my favorite of all of them. I've always liked his movies simply because I can find some similarities between the situations, characters and stuff in them happening with my own life. Mallrats was a great fucking movie in every aspect. This man is a genius.

And you know, you might even call Mallrats one of those romantic movies, too. If some chick comes up to me in the future, I'm definitely telling her that my favorite chick-flick or "romance movie" is Mallrats - just to see how the girl responds! WOO-HOO, MOTHERFUCKERS!

Damn, I haven't seen a comedy movie that good in a while. Definitely have to see Chasing Amy soon, or perhaps even Clerks II. And additionally, let me say that alot of the current comedy movies haven't really made me laugh that hard as Mallrats did now. Maybe Borat let out some laughs, though.

Anyways, tomorrow's gonna be "help day" for me. A bunch of people saw me walking down from the store the other day, and them being neighbours asked if I wanted something to do. I asked them if I really looked that bored, and they replied by admitting that they were kinda too lazy to do their own bidding - and thus asked if I wanted to do something for them. The "something for them" meant painting their picket fence into a light shade of grey - which I was happy to agree to after they persuaded me with hard currency. The picket fence is kinda long, but then again I've got plenty of time on my hands - and I love being outside now that the weather is hot as hell. Just have to remember to take care of proper hydration by bringing lots of carbonated water with me. So, umm.. Probably gonna have a great day outside tomorrow by my current standards. And let's face it, I wouldn't be able to do this sort of shit back home, either.

Umm.. Finally, let me just say a few things about the weather. Wow, now don't we just have the greatest weather out there, or what!? At noon I checked the temperature inside, and it was 26 degrees! I won't care how much it is in Fahrenheit, but trust me - I'm sure the Americans would find it "hot enough" according to their scales too, you know.

Anyways, Got to go to sleep now. I've got an early wake-up call 'cause of my little "winning hearts and minds"-mission scheduled for tomorrow.

Bye bye!

And remember, people.. NOBODY WANTS TO BE TURNED INTO A MONKEY!

The day the king of pop died.

I really didn't see Michael Jackson kicking the bucket this early. What was he, about 50 years old? This is surprising, but then again considering the amount of plastic surgery and other operations performed on him, I couldn't really say that there wouldn't have been certain complications for him in the long run. And then again, you know, he is unique in the way that he's one of those black guys who turned into white guys.. Certainly such a change has had to leave its' marks on his physical condition, too. Anyways, I'd call this a tragic and unforeseen death. Rest in Peace, Michael Jackson. I wonder what happens to that monkey of his - "Bubbles" wasn't it? Or is his life "old news" already?

I'm not a big fan of his 90's and early 2000's music at all, actually - but I do like his 80's and late 70's stuff. That Moon Walk-stuff must've been phenomenal back in the day, and no matter what James Brown says, I'll still remember Michael Jackson as the original inventor of the Moon Walk - no matter how much he said that it was rip-off of his Camel Walk, or whatever the hell it was called.

Anyways, I'm sure Michael Jackson's gonna be sorely missed all over the world. And to think about it, wasn't he supposed to start some sort of a comeback tour? Clearly that's been cancelled now.

Hmm.. All of these deaths got me thinking again. I mean, Michael Jackson is dead now. I remember this one saying that goes along the lines that "when all of your idols are dead, then you'll now you've grown old". Clearly Michael Jackson wasn't really an idol of mine, but still I liked his music and considered him a good artist despite a somewhat tumultaneous private life. I've seen this guy on TV since I was probably like five years old, and I remember hits like "What about us", "Billie Jean", "Bad" and "Beat It" - and now that guy is dead! Man! How intensely surreal is that now, huh? It does make you wonder sometimes, you know.

Anyways, the weather has been perfect here. It's so goddamn hot that you can't do anything else besides lay in your backyard and absorb the precious rays of sunlight that these northern climates rarely have to offer. I bough some "medium protection sun care lotion" today, and tomorrow I'm definitely planning to soak up in the sun for the entire day. I don't know if girls dig tans anymore, but I'm definitely having one for this summer. The way I see things is that such things couldn't hurt.

Heräilin tänä aamuna todella piristävään auringonpaisteeseen vaihteeksi. Tai no, onhan tällä viikolla ja viime viikonloppunakin ollut todella lämpimät ilmat, että eipä sen puoleen.

Oli pakko taas kuunnella 80-luvun hittejä heti aamutuimaan kun heitin huiviin puurot, teet ja mineraalivedet. Ai niin, ja yhden Mangonkin söin.

Soittolista oli seuraava:

New Order - Bizarre love triangle
Expose - Come go with me
Dead or Alive - You spin me round
Rick Astley - Together Forever
Bananarama - Venus
Taylor Danes - Tell it to my heart
Madonna - Into the Groove
Yaz - Don't go
Frankie goes to Hollywood - Relax

Good tradition

Koko toissapäiväisen yön olin kaupungilla.

Helvetin hyvät ilmat nyt olleet. Vaikuttaa todenteolla siltä että ennustukset siitä että "todellinen kesä alkaa vasta juhannuksen jälkeen" todellakin toteutuivat. Vaatetus on tietysti ollut sen mukaista, vaikkakin viime yönä "majapaikalle" kävellessä olikin aika kylmät oltavat.

Kävin siinä keskikaupungilla sijaitsevassa Sushi-raflassakin eilen. Aterian mukaan sai muutaman kympin lisämaksulla jonkinlaista Japanilaista vihreää teetä sekä kupillisen Miso-keittoa, joka on kyllä toistaiseksi tämänastisista Misoista joita olen maistanut se parhain. Tuota paikkaa tulee kyllä suosia tulevaisuudessakin, vaikka totta puhuen kyseisen ravintolan lähellä on myös eräs Intialainen ravintola, jossa on sekä Take-away että seisova pöytä. Hinnatkaan eivät ole pahat, joten voisihan tuota tulevaisuudessa kokeilla.

Tänään tuli syötyä kasvispohjaisia kevätrullia. Nämä eivät olleet mitään Lidlin kamaa, vaan ihan varteenotettavaa mättöä - vaikka kyllä Lidlinkin rullat sopivat pienuudestaan huolimatta vaikkapa alkupaloiksi jollekin muulle aterialle. Nämä mitä minä nyt kuitenkin söin olivat vähän isompia, mutta täytteet olivat kuitenkin samaa luokkaa kuin entisissäkin. Olihan siellä ollut tarjolla lihapohjaisiakin kevätrullia, mutta viime aikoina olen pyrkinyt vähentämään hiukan liharuokia ja niiden tilalle puolestaan syömään enemmän kasviksia. Tämä tällainen vaihtoehto toimii varmasti paremmin pitemmän päälle.

Ostin myöskin toisen Playstation 2:n, HAHAHAHA LOL! Sain uuden sellaisen hintaan 75 €, joten ajattelin hankkia moisen ihan vaan varastoon mikäli tuo ensimmäiseni menisi/menee rikki. Olihan minulla aikoinaan kaksi Playstationia muutenkin, joten tällähän sitä traditioita vain jatketaan. Mahtavaa kun noitakin laatikoita saa nyt noin halvalla.. Pitäisi kai hankkia se kolmonenkin tässä joskus.

Ai niin. Eilen olin kaupungilla tosiaan koko yön. Tuli katseltua tämänkin kaupungin yöelämää pitkästä aikaa, ja mikäpä sen mukavampi aika pienelle kaupunkireissuilulle kuin kesäyöt. Viimeksi kävin erään puolitutun kanssa kaupunkikierroksella joskus kai viisi tai kuusi vuotta sitten.. Tällöin olin kai about 18 tai 19 - ei voi muistaa. No, joka tapauksessa nykyisin tuntuu että on mukavampaa lähteä yksin jonnekin kuin karmean miesköörin kanssa - naispartneri moiselle on tietenkin aivan eri juttu.

Olin oikeastaan aika yllättynyt että niinkin moni baari, ravintola ja muu "palveluliike" oli auki tähän aikaan vuodesta. Enpä olisi tosiaan uskonut, mutta eipähän siinäkään mitään ongelmaa - mitä runsaampi tarjonta niin sen parempi.

Eräs palvelustoverini armeijassa ollessani kertoi isoveljensä asuvan tässä kaupungissa. Hän usein lupasi aina lähteä katsomaan tyyppiä mikäli eräs työkeikka Norjassa ei onnistuisi. Leikittelin eilen illalla ajatuksella tavata joko hänet tai hänen isoveljensä täällä. Mietin tovin mitä sanoisin heille, ja tulin siihen tulokseen että mikäli tapaisin heidän niin ensimmäinen sana suustani olisi "there's just no escaping you, now is there?". Muistan kun kaverini näytti isoveljensä kuvan minulle IRC-galleriasta, ja sen jälkeen tänne tultuani olen pitänyt silmäni auki kyseisen tyypin varalle. Kuten varmaasti arvaattekin, niin en ole häneen täällä törmännyt - vaikka joka päivä mietinkin asiaa siltä kannalta että törmäisin. Se olisi varmasti melkoisen mystinen ensitapaaminen, mutta sepä minulle sopisi.

Samaisella yöreissulla tapahtui myös eräs toinen jälleen traditioksi muodostunut asia. Kun olin yksikseni eräässä nimeltämainitsemattomassa juottolassa, niin välittömään läheisyyteeni pyyhälsi eräs mieshenkilö. Tämä kaveri oli noin viidenkymmenen, omasi siistit vaatteet ja melko huolitellun hiustyylinkin. En arvannut hänen aivan heti alkavan sopertaa minulle päissään, mutta minkäs teet - tällaista se elämä tuo eteen joka päivä. Hän puhui minulle Englantia, ja kysyi että olenko yksin täällä vai miten asioiden laita on. Totesin että yksinhän minä olen - arvelin tämän tilanteen päättyvän jonkinlaiseen iskuyritykseen vanhemman homoseksuaalisen miehen aloitteesta, mutta onneksi vaistoni pettivät kerrankin pahemman kerran. Herra jutteli minulle hetken siitä kuinka hän oli saapunut kuulemma keskustaan taksilla, ja kuinka oli kestänyt kauankin saada taksi keskustaan asti tähän aikaan aamuyöstä. Itse kerroin että käytin julkisia tähän aikaan, sillä vaikka takseilla tai ihan omallakin autolla on yleensä mukavaa matkustella, niin usein tietyt tilanteet eivät mahdollista sitten palaamista samaa tietä. Julkiset olivat siis yön valinta.

Keskustelimme hetken muistaakseni jostain jalkapallo-ottelusta johon hän oli mennyt pari viikkoa sitten, ja kysyi että seurasinko jalkapalloa. Kerroin että olen enemmän nyrkkeilymiehiä, johon hän sitten vastasi että "well, that is a fine sport, too". Jonkin aikaa keskustelimme säästä, ja siitä kuinka todenteolla kunnollista kesää ei ole ollutkaan enää vuosiin. Tämän jälkeen hän sitten omituisesti avautui minulle - kertoi että hän oli oikeastaan varsin yksinäinen. Kerroin olevani tästä päätöksestä varsin yllättynyt, sillä en olisi aivan heti arvannut kenenkään täysin tuntemattoman ihmisen avautuvan minulle tällaisista asioista. Tämä mies oli selvästi jo hiukan tunteellisuuden rajamailla, josta epäilin syypäänä alkoholia - annoin hänen kuitenkin jatkaa sillä moinen tilanne ei ole minulle mitenkään vieras. Olen usein ottanut - tai pikemminkin saanut kuuntelijan roolin erilaisten henkisten avautumisten yhteydessä, ja se on kieltämättä helpompaa minulle vain kuunnella ja päästellä hyväksyviä äännähdyksiä purkauksen ajan, jonka jälkeen sitten tiivistää mietteeni tälle toiselle henkilölle aivan keskustelun lopussa.

Noh, hän kertoi minulle että noin neljä vuotta takaperin hän omasi suhteen noin minun ikäiseeni kieltenopiskelijaan paikallisessa korkeakoulussa. Elämä oli ollut ihanaa ja suhdekin oli ollut tuottelias siihen asti kunnes tämä kaveri oli jätetty syystä taikka toisesta - aika klassinen tarina, siis. Tämän jälkeen hän oli ratkennut "ryyppykausiin", jotka toistuivat aina tietyin väliajoin. Hän kertoi että tunsi syvää kaipausta ja ikävää tätä nuorta naista kohtaan, mutta tietenkään ei voinut olla enää missään väleissä hänen kanssaan eron johdosta. Katsoin parhaaksi ehdottaa hänelle kyseisen naisen unohtamista kokonaisuudessaan maisemanvaihdon kera, sillä se jos mikä tekee usein ihmeitä tällaisissa tilanteissa. Mies ei selvästikään halunnut minkäänlaista muutosta tilanteeseensa, ja jotenkin minulle tuli sellainen tunne että hän oli kertonut tämän saman tarinan kymmenille ihmisille jo ennestäänkin. Mies ei halunnut päätöstä henkisille vaivoilleen, vaan kyse taisikin olla vain puhtaasti myötätunnon ja ymmärryksen hakemisesta. En nähnyt hänen tilanteelleen minkäänlaista ulospääsyä, vaan pikemminkin arvelin tämän saman henkilön kiertäneen baareja jo varmaan vuosia jonkun tietyn liiketapaamisen tai vastaavan jäljiltä nousuhumalassa epäonnistuneesta suhteestaan jauhaen.

Keskustelumme alkoi käydä tylsäksi. En jaksa enää nykyisin kuunnella itseään toistavia ihmisiä, joten päätin lähteä siinä vaiheessa yötä kotiin. Jotenkin oli surkuhupaisaa, että jälleen kerran seuraani lyöttäytyi joku aivan muu kuin sellainen kenen seuraa siinä tilanteessa kaipasin. Tyypillistä että keski-ikäiset alkoholistit, huumeiden sekakäyttäjät, rumat naiset ja pullistuneilla egoilla varustetut tyypit usein yrittävät lyöttäytyä seuraani. Kerran kysyinkin eräältä että miksi aina minä päädyn kyseisten henkilöiden silmätikuiksi, niin tämä resuinen mieshenkilö vastasi että "no kun sä oot luotettavan näköinen".

Niin varmaan joo.

Blue Monday '88

Eilen ja tänään tuli taas kuunneltua aikalailla 80-luvun hittejä aina kun kerkesi. Mahtavaa kamaa tekivät varsinkin Guns n' Roses, Simply Red, New Order, Phil Collins yms. tuohon aikaan. Täytyy taas myöntää itselleen että moista kamaa ei vaan enää tehdä - mutta onneksi 80-lukukin kesti tosiaan sen 10 vuotta, jonka aikana biisejä ehti tulla artistilta kuin artistiltakin aivan hemmetisti. Kuunneltavaa siis riittää minullakin varmasti melkolailla loppuiäkseni.

Hmm.. Olen taas aikalailla vähän pohtinut asioita syvällisemmin näin juhlatunnelmienkin ohella. Toisinaan tulee mietittyä "edellisen elämän" tilanteita ja tapahtumia, jotka sitten negatiivisten asioiden osalta vahvistavat ennakkokäsityksiäni ihmisistä ja heidän luonteestaan. Tämä saattaa kuulostaa itsekehulta, mutta väitän että monenkin ihmisen luonteenpiirteet sun muut ovat avautuneet minulle ennen pitkää kunhan olen heihin kauemmin ja lähempää tutustunut. Aina en tosiaankaan ole pitänyt siitä mitä olen joutunut kohtaamaan, ja toisinaan olen pyrkinyt myötäelämään ja mahdollisimman pitkälle ymmärtämäänkin eri ihmisten reaktioita ja mahdollisia salattuja agendoja. Minulla kuitenkin on rajani, niin kuin jokaisella ihmisellä.

Kaipa suurin ongelmani on oikeastaan se, etten luota suurimpaan osaan ihmisistä. En oikeastaan totta puhuen luota edes vanhempiini - en ole varmaan koskaan luottanutkaan. Valitettavasti minun on todettava että olen elämässäni toistaiseksi joutunut toteamaan käytännönkin kautta että aika (yllättäväkin) monet ihmiset eivät ole oikeasti sitä mitä he pitkään ja hartaasti esittävät ja yrittävät ylläpitää. Tämä onkin yksi syy miksi en useinkaan halua tutustua moneenkaan ihmiseen syvällisemmin, sillä syvällisempi tutustuminen johonkuhun merkitsisi taas sitä että olisi suuret mahdollisuudet kohdata jälleen joku kaksinaamainen selkäänpuukottaja, jolla ei olisi edes uskallusta loppujenlopuksi olla rehellinen minulle.

Puhutaan suoraan: nykyisin en löydä tai tapaa enää ihmisiä joista aidosti pidän. Tällä hetkellä tunnen vain kourallisen aidosti luotettavia, "hyviä tyyppejä" jotka ovat paitsi mukavia ja persoonaltaan mielenkiintoisia tyyppejä - mutta myös muuten luotettavia. Vaikka onkin täysin mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja viettää heidän kanssaan aikaa, niin 99% ihmisistä kuuluu minun luokitteluni mukaan sellaisiksi joiden kanssa olisi ihan kiva olla ns. "puheväleissä", mutten missään nimessä haluaisi tuntea heitä mitenkään yhtään syvällisemmin. Olen valitettavasti vain niin varovainen nykyisin sen suhteen että kenen kanssa olen, mitä kaikkea heille kerron itsestäni ja vielä miten paljon haluan heidän tuntevan minua. Minulla ei ole tosiaankaan mitään Platonisia suhteita vastaan niin seurustelu-, kuin esim. ystävyysmielessäkään, ja tavallaan tuntuukin melkein helpommalta ryhtyä moisiin kuin ruveta aidosti avaamaan itseään jollekin toiselle ihmiselle sen pelossa että mitä kaikkea vastareaktiona voikaan saada pitemmällä tähtäimellä aikaiseksi. Olen yksinkertaisesti menettänyt uskoni minkäänlaiseen "luottamukseen" tai "rehellisyyteen" tai muuhun yhteenkuuluvuutta ihmisten välisissä suhteissa kuvaavaan juttuun. alan pikkuhiljaa uskomaan siihen mantraan että "2000-luvun suhteissa ei ole tunteille sijaa, vaan kyse on vain ja ainoastaan pinnasta" - olen pohtinutkin ja tavallaan tehnyt kenttäkokeitakin asiaa koskien. Kenties kaiken on tosiaan vain tarkoituskin olla pinnallista, sillä toisinaan ihmiset eivät vaan kykene keskinäiseen rehellisyyteen siinä määrin että sen ympärille kannattaisi varsinkaan rakentaa minkäänlaista suhdetta.. Seurustelun tai muunkaan varaan.

Usein myös käy niin, että jos joskus ihan oikeasti tapaan ihmisen joka vaikuttaisi todella mielenkiintoiselta ja mukavalta monessakin mielessä, niin siitäkin huolimatta kyseinen ihminen ei sitten niinkään ole kiinnostunut minusta. Moinenhan on ihan tyypillistä toki, sanoisin! Mutta se vain kuvaa sitä kuinka jotkut ihmistyypit vain sattuvat olemaan sellaisia jotka vetävät puoleensa aivan vääränlaisia tyyppejä. Itse uskon että olen juuri tällainen persoona, joka vain sattuu useimmiten tapaamaan ne väärät tyypit ja saa siitä sitten kalliisti maksaa myöhemmin. Ne hyvät tyypit päätyvät sitten aivan toisenlaisten seuraan. Tuota voisi jo kutsua "the story of my life"-otsikkoon kuuluvaksikin.

Ympärilläni on koko ajan ihmisiä, mutta moneenkaan en halua tutustua kädenpuristusta kummemmin. Missä ovat kaikki ns. "aidot" persoonat? Missä ovat muutaman todella pitkäaikaisen kaverini kaltaiset tyypit? Missä helvetissä he ovat? Ovatko he kuolleet sukupuuttoon, vai elänkö vain maailmassa jossa Karman rangaistuksena minulle ei suoda eteen kuin persoonia joilla tulee aina olemaan epärehellisiä tarkoitusperiä ja juonia päämenokseni? Ennenkaikkea tulisiko minunkin nyt antautua muutamaan puhtaasti Platoniseen suhteeseen, jossa saisin kenties hetkellisesti sitä mitä haluan - mutta sen jälkeen kaikki olisi taas ennallaan? Pitäisikö etsiä pitemmän vai lyhyemmän kaavan ratkaisuja?

Do they even exist in my world?

Party all the time.

No, nyt on kovin osuus tästäkin juhannuksesta ohitse. Taitaa olla parasta todeta että kaikkien suunnitelmien romuttumisesta, huonosta säästä sun muusta huolimatta tämä oli oikeastaan aika erinomainen juhannus. Ruokapuoli oli varmasti parasta ikinä - siis siinä mielessä että se poikkesi täysin siitä normaalista proverbiaalisesta "mätöstä" mitä yleensä kuvittelisi pohjoismaisen juhannuksen omaavan. Menihän näihin tarjoiluihin hemmetisti rahaa, mutta parempi kerrankin kokea vähän vaihtoehtoisempi juhannus näin ruokatarjoilunkin puolesta kuin vaan sekoilla ympäriinsä siinä samassa ja vanhassa. Life, essentially, is about almost constant change, now isn't?

Ja loppupuolella oli myös ihan kivaa viettää juhannusta vähän tällaisella isommalla porukalla, sillä sosiaalinen kanssakäyminen näinkin laajamittaisesti on usein vähintään kilpailunomaista toimintaa, jossa saa aikaiseksi vaikka minkälaisia tilanteita jos haluaa.

Kävin aamulla ostamassa taas hiukan uutta vaatetusta. Viime aikoina vaatetukseen on kyllä mennyt aikalailla rahaa, mutta totta puhuen sitä kyllä tarvitaankin.. Tai, ainakin siltä nyt tuntuu. Ainoa asia mikä taas hieman kusi monessakin osa-alueessa, niin oli varmasti tämä hemmetinmoinen ukkosmyrsky ja kaatosade, joka alkoi puoleltapäivin kun olin palailemassa takaisin asunnolle. Vältyin kuitenkin aikalailla kastumiselta.

Toissapäivänä kävin myös ostamassa muutaman uuden pelin Playstationilleni. Eräästä kulmaputiikista täällä löytyi aivan saatanan odotuksettomasti kaksi peliä joiden olemassaolosta yllätyin: mukaan lähti Volitionin tekemä täysin uusi The Punisher sekä sitten epähuomiossa ostin myös tällaisen sarjakuvamaisen räiskintäpelin kun XIII (a.k.a. Thirteen) luullen sitä peliksi nimeltä Killer 7. Olisi kieltämättä pitänyt olla hiukan tarkkaavaisempi, mutta minkäs teet kun on niin paljon monia muitakin asioita mietittävänä kesken ostosreissujen. Samalla kertaa huomasin muuten erään todella kunnioitettavannäköisen Sushi-baarin lähellä tuota liikettä, ja nyt kun maanantaina lähden taas omille teilleni, niin siellä on aivan pakko syödä lounasta. Näin vilaukselta kun kyseisen paikan tarjoilija kantoi kahdelle naisasiakkaalle lautasellisia Sushia, ja vannon että en ole vähään aikaan nähnyt niin tuoretta kalaa kuin silloin. Simply delicious.

Mitäs huomenna? Varmaan ihan vaan täällä loikoilua viikonlopun ajaksi - varsinkin kun kaikki huomionarvoinen on kiinni tai suljettu Juhannuksen osalta. Maanantaina kuitenkin sitten uusille urille, ja toivottavasti paremman säänkin tukemana!

Just get the fuck out, seriously.. Srsly...

Ja tämäkin juhannus - tai tuttavallisemmin "Jussi" menee kyllä nyt taas niin perseelleen että. Siis puhtaasti sään osalta. Noh, elämässähän ei voi aina saada kaikkea sitä mitä haluaa - varsinkaan hyvää säätä taikka ikuista ihailua ja rakkautta vastakkaiselta sukupuolelta.

Koska olen proverbiaalisena "vieraana talossa", on minun tehtäväni kuulemma vähän ohjata tätä juhannuksen kattauksen suuntaa haluamaani suuntaan. On minulla jo jonkinlainen idea siitä että mitä meidän tulisi nauttia näin juhannuksen kunniaksi, mutta saapa nähdä nyt että miten kauppojen tarjonta realiteettina päivää ennen varsinaista juhla-aattoa vastaa mielikuviani. Voinee siis taas mennä tällaiseen "ostetaan mitä saadaan"-tason hankintamäärään, mutta minkäs teet.

Eilen sain ensimmäisen kosketukseni Windows Vistaan. Hyi helvetti mitä järkyttävää paskaa! Kyseessä oli tavallaan niin kuin Pro Bono - juttu, jossa piti tarkistella hieman erään kannettavan sisältöä, ja käyttiksenä oli tietty tämä Vista. Että otti päähän yrittää saada siitä mitään selkoa, mutta tulipahan sekin nyt koettua. Aion kuitenkin välttää sen hankkimista - vai pitäisikö käyttää termiä "sen tartuttamista" omaan koneeseeni. Oli kyllä tosiaan sellainen "welcome to another planet"-fiilis kun kyseistä käyttistä siinä tutkiskeli, ja tätenpä raamatullisesti aionkin todeta että pesen käteni koko jutusta enkä ajattele sitä enää koskaan.. Ellei siitä saa rahaa tai jonkun viehättävän neidin puhelinnumeroa vastapalvelukseksi. Fat chance of that happening.

Tuli luettua tuo American Psycho nyt sitten loppuun. Hemmetti mikä kirja! Tämä pääsee kyllä nyt Top 10 - lukukokemusteni listalle, enkä ole kokenut tällaista heräämistä johonkin näinkin erinomaiseen kerrontaan ja kuvailuun keskittyvään novelliin sitten.. Noh, en varmaan muutes koskaan (lue: vähään aikaan)! Pakko kyllä lisäillä tämä tuonne Bloggerinkin profiilisivulle, jotta kaikki muutkin pääsevät ihastelemaan sitä faktaa että minäkin pidän siitä kirjasta eikä minua pelota myöntää sitä. Lisäksi tuo kirjan päähenkilö, kaikesta sairaudestaan huolimatta omaa muutaman todella huomattavan yhtäläisyyden minun kanssani - esimerkiksi jätkää kutsutaan (suku)nimensä (Patrick Bateman) perusteella leikkisästi työtoveriensa puolesta "Batmaniksi" - Vähän niin kuin muuten minuakin tietyissä piireissä sukunimeni ansiosta/johdosta. Muutenkin jätkä on selvä kauris, jos nyt haluaa horoskooppeihin uskoa. Itse pidän niiden persoonallisuusarviointia yleisesti pelkkänä kuriositeettina, mutten voi kuitenkaan kieltää ettenkö olisi paljolti huomannut tiettyjä yhtäläisyyksiä yleisten luonteenpiirteiden osalta tietyissä oikeassa elämässä tapaamieni ihmisten kanssa. Kyllä horoskoopeilla - siis minun teorioideni mukaisesti - on luonnekuvaustensa osalta paljoltikin yhteistä toisinaan oikeidenkin ihmisten osalta, kuten sanoinkin. En kuitenkaan usko niihin tarkkoihin päivähoroskooppeihin, ne nyt ovat selkeästi täyttä paskaa ensimmäisestä alkukirjaimesta viimeiseen lauseeseen asti. Keksittyjä alusta loppuun tietysti ja luonnollisesti.

Ai niin, ja Patrick Bateman kuuntelee Genesistä.

Noh, sitten vielä viimeiseen aiheeseen:

Tänään pitäisi tosiaan kiertää vielä kaupat lävitse, vaikkakin perjantainakin pitäisi tehdä sama. Lauantaina sitten vähän hellittää, mutta sunnuntai ja maanantai ovat aikalailla "closely booked" joka tapauksessa. Sää nyt tietysti on se epävarmin seikka monessakin asiassa, mutta minkäs teet kun sää on mitä on nykyäänkin. Pitää miettiä tuota pukeutumistakin vähän tämän sään mukaan - mikä tavallaan kyllä vakavasti ainakin minun arvomaailmani kohdalta kyseenalaista sen että meillä olisi meneillään mikään kasvihuoneilmiö tai "globaali ilmaston lämpeneminen". Eikö joku jo vähän niin kuin luvannut trooppista säätä ja palmupuita jokaisen kadun varrelle Suomessakin tämän "ikävän" ilmaston lämpenemisen sivutuotteena? Ei minua suoraan sanottuna kiinnosta ne pahat puolet tässä asiassa, kunhan vaan Suomessakin ja yleisesti pohjoismaissa olisi helvetin paljon lämpimämpää koko vuoden ympäri niin hyvä olisi. Jos kasvihuoneilmiö tietäisi mikä olisi sille itselleen parasta, niin se huolehtisi ainakin vähintään Suomeen helvetin hyvät säät sillä se saisi minut puolestaan iloiseksi ja LUPAAN SEKÄ VANNON että jos Suomessa alkaisi nyt hyvinkin nopeatempoinen ja ikuisesti lämpimämpään säähän tähtäävä ilmastonmuutos, niin olisin loppuelämäni tämännäköinen <-- I SWEAR TO GOD!

Noh, eipä minulla sitten muuta tältä erää. Mikäli minä en jaksa kirjoittaa mitään kummempaa tämän blogin puolelle enää juhannuksen ajalta, niin toteanpa vain kaikille että oikein kivoo juhannusta ja muistakaa olla hukkumatta. Se olisi ikävää sotkeutua moiseen.

Ja tähän loppuun pitkästä aikaa "päivän biisi" harvinaisen kesäiseen meininkiin tähtäävällä teemalla:

Guerilla radio?

Viime päivinä on tullut kuunneltua tuota Radio Kipinää, joka on niinkös Sotaharjoitusradio tuolle MAANVYÖRY 09-harjoitukselle. Vaikka luulisi että se olisi älyttömän korrektia "koti, uskonto ja isänmaa"-vyörytystä, niin tuo toivomuspohjainen musapuoli on kyllä ollut todella jees lähetyksien aikana. Muusta annista en aio kommentoida (it's the music that counts, ladies and gentlemen!) , mutta tuo musa kyllä on ollut erittäin jees! Miun maun mukkaan kerrankii!

Viime päivinä on soinut ainakin Eppu Normaalin "Hipit Rautaa", Bob Marleyn "No Woman No Cry", Stevie Wonderin "Higher Ground" sekä suuren hevimäärän ohella myös Klamydiaa ja Sleepy Sleepersiä. Tuleehan tätä kuunneltua aikalailla jo senkin takia että eräs vakioasemistani joita kuuntelen, Radio Rock, on loppupeleissä aikalailla samoja raskaamman musiikin listahittejä renkuttava asema muutenkin - ja tällä kertaa tällainen tilapäinen vaihtoehto on ihan jees.

Ajattelin tuossa myös hankkia tuollaisen Xbox 360 VGA HD AV - kaapelin, sillä kuulin että sillä saisi liiteltyä kyseisen pelikonsolin näihin uudempiin litteämpiin näyttöihin sekä HD-telkkareihin. Kyseisiä telkkareitahan minulla ei ole, mutta sitten tuollainen uusi näyttöhän tuli hankittua tässä eilen, ja siinä näyttäisi olevan liitännät moiselle setille. Olisi ihan kivaa saada screenshotteja ja pelivideoita monestakin Xboxin pelistä, joten tuo kaapeli on kyllä pakkohankinta aika pian. Eikä se näytä olevan kuin viidentoista euron pintaan, joten eipähän tuo suuri sijoitus ole.

Mitäs muuta? Noh, ilmat on edelleen aika huonot mutta illalla paistoi jopa hiljalleen aurinkokin. Selvää parannusta on siis havaittavissa.

Huomiseen siis, meine damen und herren.

Mua pelottaaaaaaa!

Todella friikkiä taas.

Tuonne takapihan puolelle kerääntyy nyt varsinkin sateisten ilmojen jälkeen huomattava määrä joko ruskeita tai mustia etanoita matelemaan ympäriinsä. Nämä etanat kuuluvat ns. "tappajaetanoiden" lajiin, joka tunnetaan siitä että ne käyvät kuulemma oikein mielellään kaikkien syömäkelpoisten kasvien kimppuun puutarhassa. Ne myöskin aitoon syöpäläisten tapaan lisääntyvät vauhdilla ja kuulemma myös täysin kaksineuvoisesti lisääntyvät, eli eivät tarvitse koiras-, tai naaraspuolista partneria lisääntyäkseen.

Noh, minulle sitten sanottiin että jos niitä näkyy pitkin ja poikin takapihan kivityksiä, niin olis' tosi mukavaa jos viitsisin kumautella niitä hengiltä aina kun näen. No, eilenhän sitten niitä tuli sellaiset kaksitoista kappaletta matelemaan pitkin ja poikin takapihan kivetyksiä sateen jälkeen, ja päätin sitten melko rauhattomasti läiskiä ne olemattomiin. Tuossa "etanoiden ryhmässä" oli myös todella isoja yksilöitä, jotka armottomasti läiskin kuoliaaksi. Tämän jälkeen kuvittelin että moinen invaasio oli ainakin ohitse muutaman päivän osalta.

Noh, tuossa noin viisitoista minuuttia sitten istuskelin tässä koneella kuunnellen radiota, kun havaitsin jonkun epämääräisen ruskean pitkulaisen läiskän ikkunassa. Tarkemman tsiigailun päätteeksi tämä pitkulainen olento paljastui ETANAKSI JONKA MAHTAVAN ISOT TUNTOSARVET MULKOILIVAT SUORAAN IKKUNASTA SISÄÄN MINUA KOHTI! HOLY SHIT! THE REVENGE OF THE SATANIC ETANA-ARMY FROM ULOTTUVUUS X!

Lähinnä friikkimäisimmän tunteen sai aikaiseksi se että kyseinen etana oli jotenkin onnistunut kiipeämään ikkunalasiin kiinni, ja tämän jälkeen sen mustat pitkät tuntosarvet mulkoilivat sisään minua kohti. Tuli sellainen tunne että tuo etana oli vaan joku suuremman lynkkausporukan lähettämä tiedustelija, joka kävisi vahvistamassa maalin.

Noh, jos muutaman kuukauden päästä jossain lehdessä kerrotaan nuoren miehen ruumiin löydetyn jostain perämetsän ojasta täynnä tappajaetanoita, niin se olen sitten tyynen elegantisti muuten minä!

Hmm.. Kylläpä tuli tosiaan harvinaisen tukala olo. Tältä täytyy varmaan monenkin henkeään uhatun hepun tuntua! Ja tämä alkaa saada jo muutenkin halvan kauhuleffan mittasuhteet. Toisaalta voisi harkita koko takapihan "ruohoalueiden" strategista napalmointia jollain helposti syttyvällä aineella, jolla sitten Vietkongin tapaan ne savustettaisiin ulos yksi kerrallaan! Tätä takapihaahan muuten sitten dominoi nyt ja ikuisesti ihmiskunnan kaksijalkaiset edustajat EIVÄT-KÄ MITKÄÄN KOTILOPIRULAISET MAAN SISÄLTÄ!! THE EAGLE WILL RISE TO VICTORY! Ainoa ongelma on tietysti se että miten sitten selittää porukoille polttaneensa puolet heidän istutuksistaan ja pensaistaan "satanististen ulottovuus-X:stä tulleiden tappajaetanoiden invaasion takia". Kenties valkotakkiset miehet tulisivat sen jälkeen noutamaan minut hyvinkin pian.

No, jäämme nyt seuraamaan tilannetta.

Smash da' TV!

Hohhoijaa, sain tänään vihdoinkin 100% oman LCD-näytön koneeseeni. Teki mieli tosiaan huutaa ja karjua riemusta, sillä minulla ei ole koskaan moista ollut. Vihdoinkin pääsin eroon niistä järkyttävistä läski-pönttönäytöistä, jotka ovat olleet osa minun elämääni jo niin pitkään. Teki mieli tosiaan mäiskiä paloiksi tuokin näyttö niin kuin siinä Palefacen videossa kappaleelle "Back to Square One". DIE DIE DIE, YOU FREAKIN' PHAT-ASSED PÖNTTÖNÄYTTÖ!

Täällä on taas aikalailla satanut, mutta sehän ei ole estänyt minkäänlaista hulppeaa toimintaa. Eipä tässä oikeastaan sen kummempaa ilmoiteltavaa taaskaan.

Play ball!

Shape of things to come (part 1)

Lihakset huutavat jälleen pikkuhiljaa toimintaa. Pitäisi lähteä taas lenkkeilemään, ja juosta oikein pitkiä lenkkejä. Tuntuu tosiaan siltä että ruumis kaipaa jonkinlaista liikunnallista aktiviteettia, mutta pelkäänpä että se ei taida juuri nyt olla täysin mahdollista. Katsotaan muutaman viikon päästä, OK?

Tilailin itselleni tuon Bret Easton Ellingsin teoksen "American Psycho". Kuulin siitä jo itseasiassa n. 12-vuotiaana erään varsin löyhämoraalisen nuoren miehen toimesta, mutta luonnollisesti en koskaan lukenut sitä sen ikäisenä. Nyt taas vanhempana se iskeytyi tielleni, vähän samaan tapaan kuin Fight Club tuli tietoisuuteeni ensin elokuvana - ja nyt taas olen jo vuosia halunnut lukea sen kirjana. Minun mielessäni niin Fight Club kuin American Psycho lukeutuvat jollain omituisella tavalla samaan aihepiiriin hieman, joten tuntuu myös loogiselta että nyt kun sain tietää Easton Ellingsin teoksesta, on minun puolestani nähtävä piakkoin vuonna 2000 valmistettu elokuva kyseisestä teoksesta. Pääosassa muuten Christian Bale, joka tekee yllättävän hyvän (lue: erinomaisen!) roolisuorituksen. Muutenkin on aika pelottavaa että elämäni on pyörinyt viime aikoina useasti Christian Balen tähdittämien elokuvien ympärillä - kuukausi takaperin katsoin toista kertaa elämässäni The Dark Knightin, ja nyt parisen päivää sitten tuli katseltua Balen tähdittämä Rescue Dawn. Tämän jälkeen sain melkein välittömästi tietää American Psychon elokuvaversiosta. Onko tässä ympyrässä enää mikään sattumaa?

Eräs toinenkin hauska asia kävi tässä noin vähän yli viikko sitten lähtiessäni Saksaan. Olin kuuden aikoihin illasta Helsinki-Vantaan lentoasemalla, portin 22 edustalla odottelemassa ensimmäistä lentoa ulos maasta. Paikallahan vilisi älytön määrä ihmisiä, ja eräässä vaiheessa tein sitten varsin varteenotettavan havainnon ihmismassan keskeltä kävelemästä suoraan minua vastaan: mies näytti aivan mahdottoman paljon Tuomas Holopaiselta, Nightwishin kosketinsoittaja-keulakuvalta. Olen itseasiassa aivan varma että se oli hän. No, joka tapauksessa hän oli palaamassa Düsseldorfista ainakin koneen aikataulutietojen perusteella. Hän vaikutti itseasiassa melko tympääntyneeltä - enkä kyllä lopulta yhtään ihmettelekään, sillä kyseiset julkkikset ovat varmasti saaneet jo tähänkinastisen elämänsä aikana sadoittain faneja ahdistelijoikseen varmaan ihan kaupassakäyntien aikana aina lentokentille asti jo muutenkin. Huomioin siis kyllä hänet, mutta missään tapauksessa en olisi halunnut aloittaa hänen kanssaan keskustelua sanoin "hei, etkös sä muuten ole se..", sillä siinä tapauksessa olisin saanut osakseni varmasti huomattavasti ynseän penseähköä halveksuntaa. Mikäli tuo henkilö tosiaan oli Tuomas Holopainen, niin hän varmasti odotti kymmenien Seiskan ja Iltalehden kuvaajien (puhumattakaan faneista) vyöryä suuntaansa heti siinä vaiheessa kun koneesta ulos pääsi, joten enpä yhtään ihmettele miksi hän oli hiukan yrmeännäköinen.

Hmm.. Ja tuon aiheen jälkeen onkin sitten taas palattava "small talk"-aiheisiin. Nimittäin sää on ollut täällä taas aivan paskaa - kylmää on ja kehtaa sataakin vielä! Tuntuu että aivan alkukesästä, vai pitäisikö sanoa että loppukeväästä oli vielä ihan kunnolliset ilmat, mutta nyt on kyllä asiat taas muuttuneet todella huonoiksi. Kenties tästäkin tulee taas niitä märkiä sadekesiä, jotka tullaan muistamaan sitten juuri sellaisina mitä ne pohjimmiltaan olivatkin: täysiä ilonpilaamisen multihuipennuksia, jolloin mitään sellaista mitä suunnittelit koko kylmän, märän ja loskaisen talven et voinut loppujen lopuksi toteuttaa lähes ollenkaan. Noh, hyvä asia kesässä on kai kuitenkin pohjimmiltaan se että niitähän tulee aina lisää, ja "parempi onni ensi kerralla" pitää paikkansa tässäkin tapauksessa. Kaiholla muistellen siis sitä vuosituhannen alun "kuivuuskesää" Suomessa muutama vuosi takaperin! Cheers to you for making me feel like it was a real summer at least once in my decrepit lifetime!

Huomenna on kyllä pakko käydä pitkästä aikaa saunassa. En olekaan käynyt saunassa piiiiitkään aikaan, ja se jos mikä on harvinaisen eskapistinen ja samalla vapauttava kokemus ainakin minulle. Saapahan makailla rauhassa tunninkin jos haluaa, ja vain olla itsekseen. Sauna on kyllä kanssa erinomainen keksintö kaikessa yksinkertaisuudessaan. Here's to you, Sir Sauna!

Today was a good day

Olen tällä hetkellä "at an undisclosed location". Viime viikolla oltiin tosiaan pari päivää Saksassa, ja loppuaika nyt sitten ollaan oltu täällä. Matka meni ihan hyvin, ja Kiel-nimisessä pikkukaupungissa tuli käytyä ja oleiltua tiistaista torstaihin. Internetiäkin sai käyttää hiukan rajoitetusti.

Täytyy sanoa että reissuhan tosiaan meni ihan hyvin, ja ilmat olivat yllättävän hyviä. Lämmintä siis piisasi, vaikkakin nyt paluumatkalla täällä alkoi satamaan ja ilmat ovatkin olleet pääsääntöisesti melko huonot. Tuulta on piisannut ja samalla vettä satanut lähes joka päivä. Kesästä 09' on tullut siis aikalailla huonohko ainakin sään osalta.

Hohhoijaa, nyt taas on kyllä sellainen olo että ei jaksaisi kirjoittaa yhtään enempää mistään tällä kertaa. Pitkästä aikaa tuolla ulkona paistaa jopa aurinko, joten voisi lähteä käymään hieman ulkoilemassa ja vaikkapa matkustaa ihan kaupunkiinkin asti kun ei ole parempaakaan tekemistä.