So he won't break

Taisi tulla taas aikalailla liioiteltu otsikko tuohonkin. Varsinkin kun 90% tapauksissa valitsemallani otsikolla ei ole mitään tekemistä postauksen sisällön kanssa, mutta minkäs teet - that's how I roll with it.

Noh, minullapa ei ole oikeastaan mitään uutta kerrottavaa. Pari päivää olen tässä elänyt aikalailla todella omituisen euforian kourissa, sillä minusta on pitkästä aikaa tuntunut että asiat ovat kohdillaan ja muutenkin olen ihan tyytyväinen elämääni. Kenties ympärilläni olevien ihmisten tilanteet tosiaan ruokkivat Egoani tällä tavalla, ja tämä saa muiden ihmisten ongelmat monella eri osa-alueella tuntumaan suuremmilta kuin omani. Ja eipä silti, en nyt näe että minulla hirvittävästi mitään ongelmia oikeastaan onkaan tällä hetkellä. Lähinnä kai kyse on vain käytännön järjestelyistä monellakin osa-alueella, jotka pikemminkin vaativat työtä toteutuakseen kuin mitään suoranaista ongelmanratkaisua. Eli juu, kaikki menee ihan hyvin tällä hetkellä. On se nyt lopulta ihan huojentavaakin todeta että "mulla menee oikeestaan ihan hyvin", vaikka todella huono kevätsää, kesätöiden vähyys ja monetkin muutkin jutut ovat nykypäivän realiteetteja. Oikeastaan nähdäkseni omalta kohdaltani "asiat voisivat aina olla huonommin", kuten tuo kliseinen lause kuuluu. Mutta totta se kuitenkin on. Asennoitumisestakin tässä on kyse.

Olen tässä pohtinut juuri tätä eroa ihmisten tunnereaktioiden välillä moneenkin asiaan. Lähinnä olen miettinyt jo pitkään ihan empiiristen havaintojenikin perusteella juuri sitä miten ihmiset usein suhtautuvat elämän tuomiin vastoinkäymisiin tai huonoihin uutisiin - puhumattakaan useista tai jatkuvista huonoista uutisista tai elämän negatiivisista tapahtumista. Minusta on alkanut jo pitkään tuntumaan siltä että vaikka olenkin pohjimmiltani pessimistinen ihminen, niin siitäkin huolimatta en jää rypemään ongelmiini, vaan kiroilen hetken onneani ja totean että "arvasin tämän tapahtuvan ennen pitkää" tai että "merkithän tästä olivat ilmassa jo aikoja sitten", jonka jälkeen seuraa elämänhaluni palauttava Katarsis. Näin on käynyt useasti, ja varmasti tulee vielä käymäänkin. Pidän oikeastaan siitä piirteestä itsessäni että salaa jossain mieleni sopukoissa osaan aina odottaa nykyään jonkinlaisen ongelman, ongelmatilanteen tai negatiivisen kokemuksen saapumista. Totta kai yllätyksiäkin tulee, mutta sanotaanko näin että jos kuulen esim. jonkun tietämäni henkilön ajaneen kolarin, niin totean vain hänen persoonansa tuntien että arvasin sen käyvän ennen pitkää hänen luonteenpiirteillään ja käyttäytymiselläänkin. Samaa pätee ihmissuhteissa, raha-asioissa sun muussakin. Eipä tämä lamakaan minua mitenkään laudalta lyönyt, vaan arvasin että ennen pitkää markkinatalousjärjestelmässämme seuraisi globaalin talouspolitiikan ansiosta myöskin uusi lama. Olen osannut odottaa menneisyydessäni monelta ihmiseltä juuri sellaista käyttäytymistä tai sellaisia ratkaisuja mitä he ovat tehneetkin elämässään myöhemmin - kaiketi vaan joskus sen asian käyminen toteen on tosiaankin hetkellisesti pysäyttänyt, mutta useimmiten kuitenkaan ei. Kenties tämä johtuu siitä että tunnen ja tunsin näiden ihmisten persoonat erittäin syvällisesti, tai kenties olen vain niin kaavoihin kangistunut epäilemään ihmisiä että sitten kun he käyttäytyvät tasan niin kuin olen odottanutkin, niin asia ei oikeastikaan hirveästi säväytä.

No juu, mutta! Palataanpa jälleen arkeen.

Tänään on nimittäin taas jälleen yksi sunnuntai, ja telkusta tulee kolmannen kauden kolmas jakso Madventuresia. Viime viikolla Tunna ja Riku olivat entisen Neuvostoliiton alueella travellaamassa, ja tänään vissiin Afrikassa tai jossain. Pitääpä katsoa oikein innolla.

Lenkilläkin on tullut käytyä taas oikein ahkeran tunnollisesti. Muutaman päivän tauon pidin tällä viikolla, ja suoraan sanoen vaikuttaisi siltä että juoksukuntoon sekin näyttää ainakin minun fysiikallani vaikuttavan. Näyttää siltä että minun tulisi ihan oikeasti juosta joka päivä eikä pitää minkäänlaisia välipäiviä, sillä ne eivät oikeasti näytä toimivan ainakaan minulla. Välipäivät pikemminkin alentavat jo saavutettua kuntotasoa, eikä tässä lajissa voi todellakaan sanoa ettäkö levolla olisi mitään merkitystä minkään kanssa. Eri asia tietysti jos nostelisi painoja, niin silloin lihakset saattaisivat kehittyä levossa, mutta juoksukunnon kannalta tämä lepäily ja taukoilu on ainakin minun fysiikallani turhaa.

Mutta juu, tällaista tänään. Huomenna kenties jotain erilaisempaa asiaa jälleen. Pyrin tässä taas kirjoittamaan muutaman "kantaaottavan" postauksen kunhan jaksan, sillä asiaakin on eräästä osa-alueesta nyt yllätyksellisesti löytynyt.