Munarikasta Äitienpäivää, bitches!!

Pian on kai Pääsiäinen. Hyvää Pääsiäistä ja Glad Påsk.. Tai jottain.

Viime aikoina olen jälleen enemmänkin keskittynyt omien asioideni hoitoon, luonnollisesti. Televisiota on tullut katseltua vähän kaikenlaista, muutama leffakin on tullut tsiigailtua lävitse, joista mainittakoon jälleen kerran oman elämäni suurin innoittaja, Clerks ja sitten tietenkin tämä Thin Red Line, joka on oikeastaan päätynyt olemaan aina vaan parempi mitä enemmän sitä katsookaan.

Hmm.. Aika erikoinen otsikko tällä postauksella, huh? Noh, kerronpa hieman sen etymologiasta ennen seuraavia käsiteltäviksi saapuvia aiheita. Nimittäin kyseinen lause "munarikasta äitienpäivää" oli erään täysin kajahtaneen naisihmisen suusta kuultu lause ollessani pieni poika joskus aikoinaan vuonna nakki&kilpi. Tämä mielisairas nainen ei suinkaan ollut äitini, eikä minulle mitenkään sukua - kunhan nyt vaan sattui asumaan muutamia talorykelmiä lähellä minua joskus tuolloin. Tosin varmasti kävi monella mielessä että se oli minulle varmaan sukua, mutta voin onnekseni (onneksenne?) sanoa että tällä kertaa kyseessä ei ollut sukulaiseni. Noh, tämä akkahan oli vähän latvasta laho, kuten aikaisemminkin totesin, ja hän toivotti aina usein pääsiäisenä ihmisiä nähdessään että "munarikasta äitienpäivää" kovaan ääneen, ja muutamat vanhemmat ihmiset kai jotenkin suivaantuivatkin kyseisen akan jutuista - kuvittelivat kaiketikin että akka vittuili ihmiselle tuolla lauseella. Kyseinen nainen oli kuitenkin kai sen verta latvasta laho ettei ymmärtänyt pääsiäisen ja äitienpäivän eroa - saatika sitten että olisi ymmärtänyt jättää pois etuliitteen "munarikasta" tuosta sotkusta. Noh, tuosta kyseisestä jutusta tuli kuitenkin aikamoinen lentävä lause sitten lapsuudenaikanani, ja saattoihan tuo pitääkin lopulta paikkaansa joillekin äitee-immeisille varsinkin äitienpäivänä ja miksei myös pääsiäisenä, sillä onhan se kyllä kieltämättä monille varmasti munarikasta aikaa... HAHAHAAHAH!!! REPESIN!! LOOLZZZ!! OMG STFU and GTFO!

Kuuntelin myös pitkästä aikaa Youtuben puolelta jo edesmenneen Yölinjan nauhoitettuja puheluita. Mikäli jollekulle kyseinen radio-ohjelma/TV-ohjelmakin ei ole tuttu, niin jälleen kerran ylitsepääsemättömän tärkeilevä ystävämme Wikipedia on korvaamaton apu. Noh, lyhyesti sanottuna Yölinjahan oli tosiaan melko seko ohjelma, missä jo nykyään vissiin kaupunginjohtajanakin toimiva Pekka Sauri auttoi ihmisiä puhelimitse ongelmineen. Tällaisesta konseptistahan ei saa tosiaankaan ennen pitkää mitenkään asiallista, joka oikeastaan olikin koko ohjelman ydin. Sen parasta antia oli juuri vakavan asiallinen Pekka Sauri ja sitten mitä häröimmät soittelijat erilaisine ongelmineen, ja valitettavan usein pilasoittoineen. Nyt kun hiukan vanhemmalla iällä tätäkin ohjelmaa ja sen sisältöä pohtii, niin oikeastaanhan pilasoitot eivät olleet edes mitenkään hauskoja useinkaan - vaikkakin erityisesti siinä vaiheessa kun mm. "Lepakkoluola" alkoi kiusaamaan Sauria säännöllisesti feikki-tarinoillaan, niin väkisinkin siinä kyllä repesi. Yleisesti ottaen pilasoitot olivat kuitenkin perseestä, niin kuin ne ovat oikeastaan yleensä elämässä muutenkin.

Muistan tämän ohjelman pyörineen öisin aina yläasteen aikoina. Silloinhan sen fanittaminen oli minun ja kaveriporukkani kohdalla kaikista korkeimmillaan, ja tavallaan kiehtoikin idea siitä että voi jospa pääsisi itse Pekka Saurin tuolille vastailemaan näihin epämääräisiin ongelmiin. En olisi varmasti itse kyennyt aivan samaan, eli siis sellaiseen tyyneen rauhallisuuteen, jota Pekka Sauri omasi koko lähetyshistorian ajan - mutta olisi se vaan ollut hauskaa monin tavoin. Häpeilemättä siis voinen todeta, että Yölinjan juontaja oli yksi semi-fiktiivisistä toiveammateistani yläasteella, joka jo varmasti kertoo aika paljon minun persoonastani ja muutenkin vakavuudestani monia asioita kohtaan.

Noh, anyways.. Yölinja oli kyllä parhautta. Harmi että se lopetettiin, mutta niinhän kaikelle hyvälle käy ennen pitkää. Huonot asiat ovat muutenkin minusta pysyviä juttuja elämässä enemmän kuin hyvät ja miellyttävät asiat, joten oli aivan luonnollista että samalla hauska ja hyödyllinen ohjelma kuten Yölinjakin sitten lopetettiin. Perseestähän se oli, mutta onneksi monet olivat nauhoitelleet ohjelman parhaimpia paloja - ja oikeastaan kiitos Shit-tuben yleistymisen, niin niitä voi nyt kuunnella ihan koska vaan ja milloin vaan. Ennen Juutuuppiahan ainut tapa saada kuulla Sauria olivat jo normiksi muodostuneet MP3-tiedostot, joiden kautta parhaimpia puheluita sitten leviteltiin pitkin nettiä. Kun Yölinja loppui, niin myös näiden tiedostojen määrä alkoi vähenemään radikaalisti, sillä jälleen kerran YLE taisi suuttua jostain tekijänoikeusasioihin liittyvistä seikoista, ja monet Saurin ajan tallennukset hävisivät sen siliän tien, niin sanoakseni. Youtube toi kuitenkin takaisin ihan hyvän määrän Pekka Saurin Yölinjaa, vaikkakaan ei tietenkään aivan kaikkea. Valitettavasti.

Noh, Yölinja on kuitenkin osa kiistatonta varhaisnuoruuttani ja sitä ei voida minulta viedä! Ei ainakaan ennen kuin sairastun johonkin aivojen muistilohkoja sulattavaan neurologiseen sairauteen, jonka myötä unohdan kaiken tällaisen asian ja istun kasviksena vanhainkodin nurkassa vanhoja BumtsiBum-ohjelman uusintoja katsellen. Päässäni minulla on muuten takuuvarmana nk. "Paappalakki", joka oikeastaan vain ja ainoastaan sopii hiukan varttuneemmille herrasmiehille muutenkin. Noh, se kuitenkin siitä Offtopicista nytten.

Jaa-a.. No, huomenna on sitten kai jo joku pääsiäispäivä. Tällä kertaa oveni takana ei ole käynyt yhtään virpojaa, tosin viime vuonna olin sopivasti kotosalla juuri näihin aikoihin arrrrrrmeijasta lomilla, kun oven taakse ilmaantui joku ihmeen YH-äitee lapsiensa kanssa virpomaan. Annoin tyypeille lomapuvun taskusta löytyneet kolikot, ja tavallaan vähän aikaa tunsinkin itseni jollain tapaa normaaliksi ihmiseksi kun tällä tapaa käyttäydyin. Sain palkaksi niitä vitsoja, vai mitä nyt olivatkaan, ja ne taisivat jäädä olohuoneen pöydälle lojumaan pitkäksi aikaa. Tuota 2008 vuoden pienoista "pääsiäislomaa" taisi muuten edeltää viikko oppilasvääpelin hommia armeijassa, eli jouduin toimimaan valvojana koko viikon AUK:ssa, ja muistaakseni viimeisenä päivänä sairastuin kuumeeseen ja tetsasin jossain 39 asteen kuumeessa pitkin metsiä ja samalla pidin kirjaa koko fucking komppanian vahvuudesta joka hetken joka sekunti. Taisin siis olla muuten normaalisti ihan hiukan kipeänäkin viime pääsiäisenä - eli jälleen kerran osoitus siitä että 2008 oli myös paska vuosi monella tapaa. Paskempi kun 2007, by the way.