Tässä on nyt pitkästä aikaa ainakin mielestäni vain asiakirjoitus. Tällä kertaa julkaisen pitkäaikaisen mietintöni perusteella oman ratkaisuni Suomen yhteiskunnan erään peruskysymyksen tiimoilta. Tämä mietintöni koskee nimittäin siviilipalvelusta ja sen parempaa hyödyntämistä siviilipelastustoimen tehtäviin suuronnettomuuden tai muun kriisin aikana tai sellaisen uhatessa.
Lähtökohtana mielestäni tässä maassa on se että mikäli asevelvollisuutensa suorittaa varusmiespalveluksen kautta, sijoittuu kriisin aikana useimmiten taisteleviin tai ainakin aseellisiin Suomen puolustusvoimiin. Siviilipalvelus eroaa totta kai tästä siinä mielessä että sen aikana useampikin Siviilipalvelusmies käy työssä, ja ymmärtämykseni mukaan suurin osa palveluksesta koostuukin nimenomaan työn suorittamisesta jossakin valtiollisessa tai kunnallisessa laitoksessa.
Otin selvää jo jokin aika sitten hieman Suomen siviilipelastusjärjestöistä. Sellaisista järjestöistä kuten VAPEPA, Suomen Punainen Risti ja jollain tapaa myös MPK ry löytyi kyllä tietoa, ja tutustuinkin hieman niiden kokoonpanoon ja hyvin pintapuolisesti myös kriisiajan valmiuteen. Näkisin kuitenkin että maassamme ei ole varsinaisesti mitään virallista siviilipelastusjärjestöä, esimerkiksi samaan tapaan kuin Saksassa, jossa käsittääkseni ihan pesunkestävän siviilipelastusjärjestön rooli on Technische Hilfswerk-järjestöllä. Tämä kyseinen järjestö on kyseisessä maassa ollut pystyssä jo varmaan 1920-luvulta asti, ja se siis nojaa vapaaehtoisiin yhteiskunnan elintärkeitä komponentteja ylläpitäviin ja korjaaviin ryhmiin, joilla on siis varsin laaja skaala tehtäväalueenaan.
Vaikka siviilipalveluksessa käsittääkseni onkin mahdollista saada n. kuukauden verran siviilipelastuspuolenkin koulutusta, niin se näyttää kuitenkin jäävän auttamattoman pieneksi, sillä palvelus koostuu pääasiallisesti vain työpalvelusta. Minusta siis kannattaisi kehittää siviilipalvelusta sellaiseksi, että kun kerran siellä palvellaan se vuosi, niin sen aikana siviilipalvelusmiehet saisivat siviilipelastuspuolen tehtäviin liittyvää koulutusta. Tämä koulutus sisältäisi juuri esim. väestönsuojelullista tointa, pelastustoimintaa, lääkintää ja muutakin tarpeellista mitä nyt ikinä tarvitsisikaan kotirintamalla kriisin aikana. Palveluksen jälkeen näistä siviilipalvelusmiehistä muodostettaisiin sitten kriisiaikoihin oma joukkonsa, joka voisi toimia yhteistyössä Maakuntajoukkojen kanssa.
Peräänkuulutan siis siviilipalveluksessa entistä enemmän väestösuojelullisemman roolin ja koulutuksen tarjoamista. Nykyisessä palveluksessa pitäisi oikeastaan mielestäni laajalti luopua työpalvelusta, ja muuntaa siviilipalvelus juurikin väestönsuojelullisiin ja pelastustoimea kriisioloissa tukeviin tehtäviin. Palveluksen aikana siviilipalvelusmies saisi valita joko aiemman koulutuksensa tai kiinnostuksensa mukaan yhden "alan" tai militaristisemmin ilmaistuna "koulutushaaran", jonka tehtäviä hän opettelisi koko palveluksensa ajan. Kenties näillä osastoilla voitaisiin myös rauhan aikana osallistua esim. pelastuslaitosten harjoituksiin. Pääasia olisi kuitenkin se että siviilipalvelusmies osaisi palveluksensa lopussa oman erikoisalansa tehtäviä, eli esimerkiksi hänet oltaisiin voitu kouluttaa vapaapalokunnan tehtäviin, taikka sitten vaikkapa siviilipuolen lääkintämieheksi, sillä kumpiakaanhan ei voi olla kriisiaikoina liikaa. Täten näillä siviilipalvelusmiehillä voitaisiin täyttää se pelastushenkilökunnan ja väestönsuojeluhenkilöstön huutava tarve juurikin kriisioloissa, sillä olisi vain ajan kysymys milloin sille tulisi tarvetta. Olisi myös ihan hyvä idea järjestää näille pelastustehtäviin koulutetuille Siviilipalvelusmiehille ajoittain juuri kertausharjoitusten tapaisia harjoituksia, jossa heitä kenties hiukan lisäkoulutettaisiin ja samalla pidettäisiin huolta että taidot eivät ruostu.
Eli toisin sanoen haluaisin siviilipalveluksen muutettavan enemmän yhteiskunnan kriisiajan tarpeita huomioon ottavaksi koulutukseksi. Tällä hetkellä tuntuu hiukan omituiselta laittaa siviilipalvelusmies työpalveluun kun heistä voisi muodostaa kriisiaikoja varten pelastustoimea tukevia resursseja, joita voitaisiin kouluttaa omiin tehtäviinsä juurikin siviilipalveluksen aikana. Nyt kai on olemassa sellainen menettelytapa että kriisin uhatessa siviilipalveluksen käyneistä koulutetaan juuri näihin rooleihin miesvoimaa, mutta minusta varautuminen ja koulutus tulisi järjestää jo palveluksen aikana jotta edes jonkinlainen valmius työn aloittamiseen olisi mikäli tilanne niin vaatisi. Oikeastaan olisikin hyvä että kun kriisitilanne alkaisi, niin nämä omiin aloihinsa koulutetut siviilipalvelusmiehet kerättäisiin kokoon juuri maakuntajoukkojen ja yleisesti pelastuspalvelujen yhteydessä ja sijoitettaisiin toimiinsa juurikin palvelukseenastumismääräyksen kautta. Aluksi nämä siviilipalveluksen käyneet voisivat toimia esim. paikallisten pelastuslaitosten apuna, taikka sitten puolestaan heistä voitaisiin koota omia ryhmiä tai joukkueita esim. raivaustoimiin. Täten saataisiin aikaiseksi edes auttava siviilipelastusvalmiuteen tarkoitettu reservi kriisiaikoja varten.
Itse olen maavoimissa varusmiespalveluksen suorittanut reservin aliupseeri, eikä minulla ole mitään siviilipalvelusta tai sitä suorittaneita vastaan, kunhan vain haluaisin löytää sille vaihtoehtoisen käyttötavan tulevaisuudessa. Toivottavasti joku päättäjistämme keksii tämänkin mahdollisuuden - niin ainakin toivon.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment