Pirullisia vaimoja , peruukkeja sekä väsymyksen "multihuipennus".

Juu , heräsin melkein juurikin äsken. Täytyy kirjoittaa tämä uni ihan "ylös" , koska niin saatanan omituinen tämä oli.

No niin:

Kaikki alkoi siitä kun olin ilmeisesti jossain juhlissa. Olin yksin , ja muistan seisoneeni jossain huoneessa minkä äärellä istui ihmisiä pukeutuneina nk. "Barokki" - ajan vaatetukseen. Sisään lappasi koko ajan ihmisiä , ja yksi äijä joka näytti ihan sen Joonas Hytösen ex - shown kitaristilta sitten tuli ja tahtoi suudella minua Nk. "tervehtimis" - mielessä (poskisuudelma , you know).

Nämä järjestivät kaikenmaailman outoja tansseja siellä. Minulla oli tosin täysin mustat vaatteet.

Yhdessä vaiheessa sisään ilmestyi aika groteski näky. Ensin en ollut tunnistaa , mutta ilmeisesti omituinen mieleni jotenkin päätti yhdistää uneeni erään tyypin yläasteen luokaltani. Tämä tyyppi sitten jotenkin tuli paikalle ja menin hänen kanssaan ulos koko talosta missä nämä Barokki - ajan sikailut jatkuivat.

Menimme talon taakse jossa oli metsää. Aloimme juosta pois koko alueelta , ilmeisesti meitä jahtasi jokin. Metsä vaihtui kaupunkimiljööksi sodan jäljiltä. Kaveri yhtäkkiä ojensi minulle aika suuresta povitaskustaan kaksi kappaletta sellaisia lännenelokuvien revolvereja. Niillä sitten aloimme ammuskelemaan ympäriinsä juosten jossakin vähintään kaupunkitaisteluhelvettiin verrattavassa olotilassa. Ne revolverit kuulostivat vähintään joltain hemmetin nallipyssyiltä.

Tämä "kaveri" oli aina muutaman askeleen edellä minua ja yhdessä vaiheessa aivan rikki ammutusta talosta alkoi joku ammuskelemaan meitä. Hyppäsin suuren tiilikasan taakse ja muistan vieläkin miten ne luodit vilahtivat toisensa jälkeen pääni yläpuolelta. Kaverini juoksi pää kolmantena jalkana suureen "vajaan" , joka oli lähistöllä. Tässä vajassa oli lasiovet (!!??) . Minä katselin tiilikasan takaa niitä kahta ammuttua kerrostaloa joista meitä oli ammuttu ja itsekin menin nopeasti "syöksähtäen" sinne vajaan.

Sitten kaikki muuttui taas ihan surrealistiseksi. Yhtäkkiä nimittäin tämä vaja olikin suuri baari. Kaikki siellä sisällä oli ihan jäätynyt. Lunta oli lattioilla mutta pöydät olivat täynnä pieniä punaisia kynttilöitä jotka sattuivat olemaan vielä päälläkin. No , kävelin peremmälle baariin , ja huomasin että pöydät olivat täynnä kaikenmaailman pieniä ruokalajeja. Heh , mm. Donitseja (en ole muuten koskaan syönyt varsinaisia Donitseja) ja pikkuleipiä. Ilmeisesti olin niin nälkäinen , että rupesin kauhomaan niitä suuhuni ja kaverini kysyi baarin perältä että "Otaks sä limpparia ?"

Sitten tämä kaverini meni sinne ovelle ja katseli sieltä ulos vähän aikaa , ja sen jälkeen meni takaisin istumaan. Ilmeisesti olimme selvinneet jonkinsorttisesta väijytyksestä.

Sen jälkeen muistan että minulla oli yhtäkkiä päälläni sellaiset LC2 - tetsarit (Airsoftiin - liittyvä juttu) . Ja , otin ne pois päältäni ja heitin ne eräälle lumiselle pöydälle. Lähistöllä oli omituinen jääkaappi/pakastin - yhdistelmä jonka oven avasin. Kiäh , sieltä sitten poimin mukaani sellaisen pakastepizzan ??

Rupesimme kaverini kanssa sovittamaan pakastepizza - pakkausta tetsarieni takalaukkuun (ei se nyt niin iso ole oikeasti , perkele !!) ja saimme sinne mahtumaan myös täysin fysiikan ja todellisuuden rajoja uhmaten yhden pienen pullon Coca Colaakin. Sen jälkeen kai keskustelimme vielä jotain ja löysimme itsemme lumisesta talvimetsästä. Kaverini selitti , että tämä paikka missä nyt oltiin , oli tulevaisuus ja täällä oli ikuinen talvi jonkun hirvittävän melodramaattisen käänteen takia. Pääsimme pienelle soratielle , jonka aikana minä otin tetsarien juomapullotaskusta yhden sellaisen oliivinvihreän "canteenin" ja join siitä. Siinä oli vettä. Heh , kaverini silmät suurenivat valtavasti.

"Onko tuo vettä ?" , se kysyi.

Vastasin myöntävästi , ja kaverini alkoi hapuilemaan sitä minun kädestäni. Annoin sen kyseiselle tyypille , nimittäin minulla oli vielä toinenkin jostain kumman syystä. Tämä piteli pulloa käsissään kuin mitäkin kukkaa , ja sitten joi siitä pitkällisen kulauksen. Heh, se ei ollut koskaan nähnyt vettä.

Sen jälkeen minun selvästi Scifiä - rakastava mieleni taas pääsi ottamaan yliotteen , ja kaverini ilmoitti että maa oli ollut roudassa jo niin kauan , ettei hän koskaan ollut maistanut vettä ja ainoa "janojuoma" tulevaisuudessa oli erilaiset limut kuten esim. Coca-Cola. Hieman ihmettelin kaverini lausuntoa , koska vierellä virtasi puro kaikesta kylmästä huolimatta.

Sitten tapahtui taas aivan täysin surrealistinen käänne. Maa alkoi tärisemään , ja helvetin omituista örinää alkoi kuulumaan.

Olimme jossakin ilmeisesti suuren tienviitan vieressä , kun kaverini alkoi tämän tärinän ja örinän pelossa tärisemään itsekin. "Mikä on ?" , kysyin.

Metsän laitaan ilmestyi sellainen ihme tummansiniseen ja mustaan kaapuun pukeutunut olento joka ilmeisesti leijui ilmassa , ja sillä ei ainakaan ollut jalkoja. Koko komeuden kruunasi omituinen mustavalkoinen "luurangon pää" joka sillä oli. Rupesin hihittelemään varmaan ihan oikeastikin , koska muistan unessa nauraneeni aikalailla sille olennolle. Tämä olento sitten lähestyi meitä verkkaiseen tahtiin metsästä , ja minä sekä kaverini vain katselimme hiljaa eteenpäin. "Mikä tuo on ?" kysyin kaveriltani hieman huvittuneena. Kaveri oli ihan peloissaan ja vastasi nopeasti "Ääägghh , tuo on mun vaimoni !"

Okei , sitten ei enää naurattanut vaan kauhistutti , tosin olento oli jo päässyt meidän lähellemme ja se vetäisi kaavustaan hitonmoisen ison huttupulikan ja alkoi riehumaan sillä ! Minä juoksin hieman poispäin , mutta kaveriini se osui ja tämä olento mätki sen äijän ihan "litteäksi" siihen maahan. Hyi , vertakin tuli.

Minä suutuin näkemästäni niin , että muistin että tetsarieni vyössä oli edelleen kiinni veitsi , ja niinpä sen kanssa lähdin juoksemaan tätä pirullista mätkijää vastaan. Tökkäsin veitselläni sitä kerran , jos toisenkin. Sitten sivalsin sillä vielä yhden kerran , ja tämä kaapuluuranko päästi kamalan naurunhörähdyksen ja lopuksi helvetinmoista pihinää. Sitten se koko olento vaan katosi ilmaan , niinkuin kamalan savun peittämänä. Harmi vaan että , kaverini se oli päässyt jo eliminoimaan.

Nostin sen tummansinisen kaavun siihen sen tienviitan päälle ja kokeilin veistäni siihen. Jostain syystä se kangas meni rikki todella helposti , ja ihan "kokeillakseni" leikkasin kankaaseen vielä muutamia viiltoja.

Sen jälkeen olikin taas omituisesti kesä. Nyt olin samaisella tiellä , ja taas alkoi kuulumaan kamalaa tärinää ja jyrinää. Valmistauduin uuteen "pääkallohirviöön" , mutta metsästä ilmaantuikin kamalia määriä karhuja. Ensin yksi , sitten toinen , ja ne kaikki juoksentelivat ohitseni. Tajusin jostain kumman syystä , että niille piti huutaa takaisin ja karjuin sen minkä kurkusta lähti. Nekin karjahtelivat aikalailla , ja tunsin itseni vähintään pelottavankin "eläimelliseksi" tapaukseksi.

Taisin pelästyttää niitä karhuja myös , ja ne vaan juoksentelivat ohitseni myöskin karjahdellen. Sitten jyrinä voimistui entisestään ja metsästä alkoi lappaamaan vaikka mitä eläintä. Muistan ainakin yhden pesukarhun. No , sekin ohitti minut ja sitten onneksi heräsin...


Täytyypä todeta , että olipa taas harvinaisen kieroutunut uni pitkään aikaan. En tiedä miksi näen tällaisia , mutta asiaan on voinut vaikuttaa se , että minulle tarjottiin ennen nukkumaanmenoa yksi lasillinen "Schweppesin" nk. "Russchian" - juomaa.

Se ilmeisesti sekoitti pään pahemmin kuin Moskovan juna-aseman vessat..