Aitojen sukeltajien mysteeri.

No niin , tulin juuri veretseisauttavalta ja varsin hykerryttävältä kuvausmatkalta paikallisesta "centrumista". Kuvia tuli , hauskaa oli , ja kaikinpuolin muukin aktiviteetti oli aika jännää. Lupaan laittaa kuvia tänne blögiin heti kun vain pystyn/ehdin kiireiltäni.

Mutta , taas minulle kävi varsin omituinen sattuma kun olin palailemassa kotiin hölkäten pitkin maantienvierusta. Heh , saanen kertoa tämänkin yöllisen kohtaamisen tarkemman tapahtumienkulun;

Kävin kuuluisassa "Buddhien" talossa , ja sen jälkeen päätin hölkätä kotiin asti muutaman kilometrin päässä kun ei viitsinyt enää kävelemäänkään lähtemään. No , etenin verkkaisesti kohti ensimmäistä bussipysäkkiä todella lähellä taloani , kun pihamme ja naapurin väliseltä "ei-kenenkäänmaalta" ilmaantui puskien takaa omituinen äijä (!). Äijä huuteli jotakin minulle Ruotsiksi aluksi , mutta en kuullut mitään sen kamalan "Sibbo" - aksentin alta ja huusin Suomeksi takaisin pyyntöjä selvennykseen alkuperäiskielellä. Minulla oli päälläni Saksan armeijan maastokuvioitu (sekä hupullinen) Flecktarn - takki ja tämä tyyppi sitten taidokkaasti huuteli minua "sotamieheksi".

Menin lähemmäs tuota herraa , joka oli noin ehkä kolme tai kaksi vuotta (ainakin) minua vanhempi. Huomasin hänellä myös mustan pipon jossa oli "dykare" - logo ja päällään sillä oli harmaa takki. Se kantoi vielä mukanaan mustaa urheilukassia. Tämä hieman alkoholijuomilta tuoksuva miekkonen alkoi kyselemään minulta etelää ja pohjoista , sekä länttä ja itää.

Yritin osoitella eri suuntiin , ja nopeasti mietin sitä lännen ja idän tarkkaa suuntaa. Mies ei kuitenkaan uskonut juttujani , ja totesi minulle "ettei tarvinnut seisoa korkeassa polviasennossa mun edessäni" kun nyt sattui minulta niin käymään. Myös eri ilmansuunnat taisivat tälläkin herralla olla hieman hakusessa , jos minullakin , nimittäin. Ensiksi Helsingin ja Porvoon ilmansuunnat olivat kääntyneet ympäri ja sitä selvitellessämme mies raapaisi auki urheilukassinsa ja tarjosi sieltä esim. viskiä. Totesin etten juo , ja sain käteeni puolikkaan pullon jotakin mitä tämä kutsui "Blandikseksi". "Blandis" osoittautui Schweppes-yhtiön punaiseksi juomaksi josta otin kohteliaasti lyhyen ryypyn ihan sen takia että en halunnut olla ilkeä. Ihan sitä limonaadiahan se oli , koska muussa tapauksessa olisin sylkenyt sen pois.

No , siinä sitten hän kyseli takistani ja kertoilin Airsoftista. Hän kyseli minun "mutkaani" , ja totesin kantavani peleissä M4:sta. Yhdessä vaiheessa sitten tämä tyyppi soitti ilmeisesti veljelleen , joka oli ilmeisesti myös pyörinyt "autolla" Itäkeskuksen ja meidän läheisen Shell - huoltoasemamme väliä. Heh heh , Itäkeskus on kyllä hieman pitemmällä , mutta jos on kerran varaa bensaan , niin voihan sitä kaiketi ajaa vaikka Ivaloon , I think. Tämä mies puhui veljelleen Ruotsiksi , ja sen mitä osaan tässä kertoa viestin sisällöstä , on se että hän kertoi seisovansa tienposkessa "killen" kanssa joka ei juo viinaa vaan ainoastaan hänen "Blandiksiaan". Muuta en sitten kuunnellut niinkään , ja katselin vain ympärilleni.

No , sitten jutut airsoftista jatkui. Tämä mies kyseli että oliko airsoft samanlaista kuin paintball (jonka entiseksi harrastajaksi tämä herra kuulemma tunnustautui). Totesin että lajeilla oli eroja , ja hän tiesi kertoa että oli ollut kovakin paintballin harrastaja viisi vuotta sitten. Sitten puheemme siirtyivät taas ilmansuuntiin , josta selvisi että tämän kassiäijän piti kuulemma asuakin "jossain täälläpäin". Ihmettelin että miksei se osannut sitten kotiinsa , sillä kovinkaan pitkälle sen ei kai pitänytkään mennä. Kai. Tyyppi kertoi myös asuneensa 27 vuotta Helsingissä ennenkuin oli ilmeisesti saapunut Sipooseen , mutta jotenkin äijä ei vaikuttanut ainakaan 28 vuotiaalta, vaan pikemminkin noin 22 - 23 vuotiaalta "Heebolta".

Sitten silmiini osui omituinen yksityiskohta. Nimittäin , äijällä oli päällään samanlaiset M/91 - varsikengät kuin minulla !! Oh my god , olin haljeta ihmetyksestä ja kysäisinkin niistä. Tämä herra vain totesi niiden olevan "intin" ja että oli rehellisesti ostanut ne kaupasta. Näistä kengistä päästiin taidokkaasti seuraavaan puheenaiheeseen , sillä kysäisin sitten tyypiltä että missähän sitä oli käyty asepalveluksessa.

Mies väitti olevansa sukeltaja (merivoimat). Kuulemma arvokin oli alikersantti ja vain hänen "ammattiylpeytensä" sukeltajana oli estänyt häntä menemästä RUK:iin (reserviupseerikoulu). Kuulemma "kaikki aidot sukeltajat" pysyivät alikersantteina eivätkä menneet RUK:iin. No , minähän en tunnesti tiedä miten asiat tehdään merivoimissa , joten nyökkäilin vain ymmärtäväisesti.

Kyseinen äijä kyseli että mitä tein "kylillä" tähän aikaan yöstä , ja totesin olevani siellä ihan "ajanviettotarkoituksissa". Sitten tuli jäähyvästien aika , kun samainen äijä lähti kohti huoltoasemaa noin kilometrin päässä. Toivotin onnea "himan" löytämiselle ja hölkkäsin itse kotipihalle.


Huh huh , näin rankkaa juttua ei olekaan käynyt pitkään aikaan , I tell you. Kai se äijä löysi kotiinsa , sitten.. I hope.