Kävin oikeastaan jo eilen palauttamassa sen Setsuanin hyvän ihmisen takaisin koulun kirjastoon. Kun minulla oli reilusti yli puoli tuntia aikaa tänään , kahmin itselleni kirjastosta yhden "Time" - lehden viime kuulta , kaksi "ruotuväkeä" ja jonkun ison opuksen Itä-uudenmaan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta.
Timessä oli juttu yhdysvaltain armeijan kansalliskaartia ja reserviä uhkaavasta miehistöpulasta jatkuvasti kiristyvän Irakin "sotaretken" takia. Kuulemma on vaikeaa löytää uusia värvättäviä erityisesti kansalliskaartiin , kun mahdollisuudet Irakiin komennukselle lähettämisestä ovat moninkertaistuneet koko retken alettua. Uusia tulokkaita ei tipu , koska kaikki pelkäävät saavansa komennuksen Persianlahdelle. Jutussa kerrottiin myös noin 30 - vuotiaasta naisesta , joka oli armeijassa sotilaana toimiessaan joutunut jättämään jokin aika sitten noin 2 vuotiaan lapsensa kotiin isovanhempiensa luokse hoitoon koko vuodeksi kun hänet oli määrätty Irakiin.. Tuosta jutusta tuli mieleen se , että miltähän mahtaisi tuntua , jos omakin äiti olisi sattunut olemaan samassa tilanteessa.. It wouldn't have been nice.
Jutussa kerrottiin Alexandrian kaupungin (Virginiassa) kansalliskaartin värväystoimistosta. Viime kuussa paikalle oli lipunut tasan yksi "Erich" - niminen mies joka oli päättänyt sitoutua palvelukseen kaikesta huolimatta. Valanvannomistilaisuudessa olivat siis paikalla vain tämä tyyppi , ja yksi armeijan viranomainen.
Noh , Ruotuväessä ei ollut mitään uutta.. Pikemminkin sitä samaa vanhaa "Res. vääpeli Mutikainen ylennetään päivänä XX.XX.XXXX reservin..." ja sitten tietysti juttuja varusmiesten lomarahoista ja joistakin juhlista minne puolustusministeri Seppo Kääriäinen oli mennyt frakki päällä sotaveteraaneja kättelemään.. The usual stuff.
Kuvataiteessa väen väkisin pakotin opettajan antamaan minulle toisen työn tehtäväksi. Totesin etten pystyisi tekemään mitään kovinkaan realistista "mainosjulistetta" Porvoosta , ihan jo senkin takia että en ollut oikeastaan paikkakuntalaisiakaan ja kaiken muun lisäksi en ole lainkaan kiinnittänyt huomiota Porvoon "maamerkkeihin" joita olisi mukamas pitänyt lisätä siihen työhön (Hey , man , I only work here..)
Nyt sitten teen toisenlaista työtä "paikoista missä kuljen päivän mittaan". Nämä paikat ovat sitten juurikin aika yksitoikkoisia , mutta saanpa ainakin piirtää helvetisti metsää ja peltoja , puhumattakaan muutamista "SIPOO" - , sekä "PORVOO" - nimikylteistä. Tämähän sopii mainiosti !!
Tänään myös eri tunneilla paikalle iski aivan helvetisti ysiluokkalaisia ohjaajien juostessa perässä. Ne olivat tulleet katsomaan että miltä paikka oikein näyttääkään. Ne ilmaantuivat "tsekkaamaan" meitä maantiedon sekä kuvataiteen tunneilla. Hirveästi en kiinnittänyt huomiota näiden tyyppien ulkonäköön , paitsi että yksi niistä oli aivan äärettömän pitkä "black man" ja toinen sellainen vähintään kolmosluokkalaiselta näyttävä (kirjaimellisesti !) pikkupoika. Muistan nähneeni koulussamme kerran myös toisen "black manin" , nimeltään Mohammed taikka Ahmed. Viimeksi näin kyseisen tyypin Englannin neloskurssilla kun koko lukukausi alkoi silloin syksyllä. Sen koomin en ole kuullut , enkä nähnyt.
Ai niin , näin muuten Tuukakin tuossa juuri kun olin lähdössä koulusta kolmen aikoihin ! Äijä oli soittamassa kännykällään jonnekin , ja päätin kysäistä miten filosofian ja Ruotsin kurssit olivat menneet. Kauhukseni sain tietää , että Tuukka oli repäissyt filosofian kolmoskurssista todella yllättäen seiskan !? Siis , mitä !?
Aivan , olin itsekin hieman ihmeissäni. Herraa itseään se ei kylläkään näyttänyt häiritsevän , tosin. Olin ihmeissäni jo siitäkin , että olin saanut sitten monin verroin paremman numeron kuin.. "the man himself".
Skeeriä , hyvät lukijat , skeeriä !!!
No , ehkäpä tämä numero johtui siitä kuuluisasta nk. "lukion nelos-mentaliteetista"..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment