Kesää&lämpöä

Nyt on sitten asiat sillä tolalla että ulkona on taas järkyttävän kuuma ja muutenkin kesä on jälleen käynnistynyt alun vaikeuksien jälkeen.

Töissä miinuspuolena on se että suurin osa vakituisista on nyt sopivasti lomalla allekirjoittanutta lukuunottamatta. Oma lomani pitäisi sovitusti oikeastaan ajoittua vasta elokuulle, mutta sekin on aika epävarma juttu tällä hetkellä.

Olen oikeastaan ollut vähän niin kuin kipeänä viime päivät. Kieleni on jostain syystä eräästä kohtaa järkyttävän kipeä ja tämän ohella kurkkukin tuntuu siltä kun sillä olisi yritetty niellä teräsvillaa. Olen nakannut joka aamu suuhuni kasoittain Panadolia, mutta nähtäväksi jää että toimiiko se lopulta. Yhä edelleen on aika hutera olo.

Oikeastaan nyt on kyllä ihan kivat ilmat meneillään. Täytyy vaan muistaa juoda riittävästi koko ajan, sillä väkisinkin sitä hikoiluttaa vaikka ei tekisi mitään muuta kuin istuisi perseellään koko päivän.

Olen myös ollut omituisen väsynyt viime päivinä. Pystyn näemmä menemään nukkumaan lähes välittömästi töiden jälkeen ja heräämään töihin ilman sen kummempia tunnontuskia. Jossain päässä siis mättää jos vapaa-aikanakin väsyttää niin paljon ettei jaksa muuta kuin nukkua.

Eipä silti, onhan se toki niinkin että tämä helle on kanssa niin painostavaa että ei mitään rajaa. Ei oikein jaksa tehdä mitään sen puoleen kuin ajatellakaan.

Nyt on kyllä sen verran tukalata paikat että tällainen vannoutunut kesämieskin kieltämättä tunnustaa joutuvansa hellittämään.

Somewhere along the lines-

Kello on puoli yksi aamuyöllä. Tuhat ja yksi ajatusta vilisee päässäni. Ei oikein tiedä mistä aloittaa.

Tunnelmaan sopivaa musiikkia, joka soisi nyt siinä kohtaa jos kyseessä olisi elokuva:





Your little star stuck innuendows,
Inadequacies, foreign bodies.

And the sunlight shining through the crack in the window pane
Numbs my brain
And the sunlight shining through the crack in the window pane
Numbs my brain, oh Lord.

Edeltävää aikaa

Olin selkeästi jälleen fyysisesti väsyneempi kun halusin oikeastaan itselleni tunnustaakaan. Eilen töiden jälkeen menin nukkumaan joskus yhdeksän aikoihin ja heräilin kahdeksan aikoihin aamusta. Nukuttua tuli aikalailla noin 11-12 tuntia.

Harvemmin enää nykyisin edes ehdin nukkua noin pitkään. Useimmiten vapaapäivinäkin pitää lähes poikkeuksetta laittaa herätyskello päälle jotta ehtii jonnekin "rientoihin", vaikka kieltämättä joskus illat menevät niin pitkiksi että univelkaa jää väistämättä muutenkin.

Ostin Huutiksesta muutaman elokuvan DVD:lle pitkästä aikaa:

- Dogville
- Bringing out the dead
- To live and die in L.A.

Kirjastosta lainasin DVD:lle:

- Metropia
- Chinatown

Säät ovat olleet aika alakuloisia viime päivinä, joten nyt kun huomenna pienimuotoinen lomani alkaa, niin ajattelin katsella ihan vaan elokuvia. Viikonloppuna minulla on kyllä menoa, mutta varmaan tämän päivän ja huomisen katselen vain elokuvia vapaa-aikanani, kuten sanottu. Ulkona on kuulemma luvassa huonoa säätä, joten sinne on aivan turha lähteä käyskentelemään Havaijipaidat tuulessa lepattaen kun kumminkin tulee kylmä.

Välinpitämättömät päivät

Keskusteltiin töissä siitä kuinka todennäköistä on se että juhannuksena sataa ja kaikilla on kylmä. Tultiin siihen tulokseen että on ihan tyypillistä että näin käy, sillä monet ihmiset haluavat ja odottavat juhannusta elämiensä ratoksi muutenkin.

Tulimme myös siihen tulokseen että kukaan keskusteluihin osallistuneista ei muistanut oliko viime juhannus hyvässä säässä vietetty vai ei. Todennäköisimmin se varmasti oli paremmissa säissä vietetty, mutta eihän moisia voi muistaa nyt kuitenkaan.

Haluaisin nähdä erään elokuvan, nimittäin Charlton Hestonin tähdittämän "The Omega Manin" vuodelta 1971. Siitä on tavallaan tehty remake tuon I am legendin muodossa, mutta juuri tuo versio kiinnostaa minua ehkä eniten. Sitä on kuitenkin vaikea hankkia, enkä viitsisi ostella mitään Blueray-julkkaria siitä tähän hätään.

Tuon elokuvan juoni kertoo miehestä joka herää urbaaneissa ympäristöissä siihen että kaikki muut maailman ihmiset ovat kuolleet hulvakkaan biologisen sodankäynnin seurauksena. Häntä kuitenkin (lähes) ainoana jäljelle jääneenä ihmisenä kiusaa joukko albiinoja kannibaaleja.

Olen ajatellut tätä elokuvaa paljon viime aikoina. Jopa siinä määrin tämä elokuva on ollut ajatuksissani, että näin unen missä itse olin tuo "Omega Man" jossain päin Helsinkiä ja nuo albiinot kannibaalit ajoivat minua takaa punaisella avoautollaan. Muistan juosseeni heitä pakoon ja lopuksi luiskahtaneeni kalliolta alas jääkylmään veteen. Tuohon tunteeseen sitten heräsinkin ja ryhdyin taas etsimään tätä elokuvaa jostain halvalla.

Elokuvissakin.

Pitkästä aikaa minulla oli enimmäkseen vapaa viikonloppu. Kulutin sen enimmäkseen elokuvia katsellen.

Pääasiallinen elokuvakokemukseni oli tämä Inception vuodelta 2010. Pääosassa ikisamojen kasvojensa osalta oli Leonardo di Caprio ja muutama muukin tunnettu heppu kuten Michael Caine. Siinä oli sivuosassa se ysärillä tulleen "kolmas kivi auringosta"-sarjan nuori mies, joka omasi tuolloin puolipitkät hiukset. Tässä hänellä oli sellainen kreemillä täytetty liimaletti, tosin.

Elokuvan ohjaaja oli tämä Christopher Nolan. Sama heppu joka ohjasi muuten nämä uusimmat Batmanit, ja se taas näkyi tässä elokuvassa siten että se omasi muutaman saman näyttelijän kuin nuokin elokuvat. Se oli ihan hauska piirre, sillä noilla uusilla Batmaneilla ja tällä Inceptionilla oli jonkin verran yhteistä noin visuaalisen ilmeensä osalta. Harmi että Inceptionissä ei ollut Patrick Batem.. eikun siis Christian Balea.

Itse elokuvasta sanoisin että se oli melko vaikeaselkoinen. Kuvailisin sitä sekoitukseksi Matrixia, Dark Cityä ja jotain muuta Scifi-pätkää. Oikeastaan tuo nyt sattuu olemaan sellainen elokuva ettei sitä millään ymmärrä aivan täydellisesti ensimmäisellä katselukerralla, vaan tuo nyt pitäisi tarkastaa ainakin vielä toiseen kertaan jotta käsityskyky jotenkin päätyisi samoille aaltopituuksille elokuvan punaisen langan osalta.

Elokuva on huomattavan vaikeaselkoinen siinä mielessä, että vaikka sitä seuraisi järkähtelemättä koko ajan silmät ruudulla kiertäen, niin sen tapahtumat ja yleinen tarinankerronta paikoitellen hektisyydellään pirstoo katselukokemuksen vaikeaselkoiseksi. Ymmärrän kyllä nyt syyn siihen miksi muutama tietämäni tyyppi "kehui" tätä sellaiseksi että sen juonen osalta putoaa heti kärryiltä jos ei seuraa sitä 100% katseluajastaan.

On aika epätodennäköistä että katselin tätä nyt sitten kumminkaan aivan heti uudelleen. Kivaahan se olisi, mutta pitkästä aikaa näinkin älyllisesti haastava elokuva ei nyt kumminkaan ole aivan mieleeni. Tällaisia elokuvia on kieltämättä hyvä tehdä aina tasaisin väliajoin, mutta millekkään valtavirralle tämä ei varmaankaan jää muistiin muuna kuin sellaisena äärimmäisen monikerroksisena ja ajatuksia vaativana elokuvana, joka jää pienten piirien herkuksi noin niin kuin leffan juonen täydellisen käsittämisen ja visuaalisen tyylinsäkin osalta.

Kesä jatkukoon

Olen päättänyt yrittää ainakin kirjoitella blogia hiukan enemmän kuin ennen. Vaikka yksityiselämän ylläpito onkin tärkeää, niin selkeästi myös bloggaus tällaisessa muodossa on minulle tärkeä ajanvietetapa muutenkin. Minusta sen unohtaminen tai ylipäätään laiminlyönti ei ole hyvä asia, mutta välillä toki hiljaisuutta joutuu kokemaan tämänkin elämäni osa-alue.

Vaikka en ole blogin äärelle päässytkään, niin hiljaiseloahan tässä on vietetty enemmän tai vähemmän muutenkin. Totta kai suunnitelmia vähän suuntaan jos toiseenkin löytyy, mutta niiden toteuttaminen tapahtukoon ajallaan.

Pakko todeta myöskin että kirjojen lukeminen on saanut jälleen tuulta alleen. Tuossa hiljattain tuli myöskin tsiigailtua leffoja, nimittäin tämän suomalaisen "kauhuelokuvan" nimeltä Sauna tulin katsoneeksi tuossa eräänä päivänä. Koin sen kyllä aika unenomaiseksi ja äärimmäisen psykologiseksi kauhuelokuvaksi taide-elokuvamaisella toteutuksella. Se ei kyllä ollut aivan sitä mitä odotin, mutta ei nyt aivan täysi pettymyskään, näin todetakseni.

Viikonlopun saankin pitkästä aikaa olla vapaana, joten varmaan jotain ulkoilmaan liittyvää toimintaa tulen harjoittamaan kunhan vain ehdin. Siihen asti kuitenkin päätettäköön tämä melkoisen lattea postaus tähän.

Mennään itseemme

No nyt siis on jo viimeistään pakko todeta etten ole suinkaan kuollut. Tämä blogi on tainnut olla ns. "kesälomalla" vaikka sen kirjoittaja ei suinkaan ole ollutkaan lomalla.

Niin joo, ulkona on myös ihan kivat asteet tällä hetkellä. Lämpötilat huitelevat siinä reilusti yli kahdenkymmenen asteen, mutta minä saan nauttia (valitettavasti) vain keinotekoisen eli sähköistetyn ilmastoinnin suloista sisätiloissa. Oikeastaan onkin todettava että ne päivien parhaimmat hetket menettävät sään osalta merkityksensä kun on vaan koko ajan töissä eikä mitään muuta teekään.

Tällä hetkellä on myös todettava synkästi että aivan hirveästi sitä kauan kadoksissa ja yhä edelleen uhan alla olevaa vapaa-aikaa ei juurikaan löydy. On aika piinallista tällaisena vannoutuneena kesämiehenä olla kesät töissä ja tuijottaa ikkunoista vehreän vihreää luontoa ilman mahdollisuutta osallistua sen orgastisiin nautintoihin.

On muuten aika edistyksellistä olla viikonloppuna töissä. Juon kahvia ja luen vanhoja NYT-liitteitä. Niissä on artikkeleita C-kasettien historiasta maassamme, seksikkäiden naisopettajien tuntemuksia ihastuneista oppilaistaan sekä artikkeli jonkun muusikon säveltämästä "uudesta" suvivirrestä, jota voivat kuulemma laulaa kaikki.

Lupaan myös jossain vaiheessa vastata niihin jo kerääntyneisiin ihailijakirjeisiin.

Hyvää päivänjatkoa kaikille!

????

Oh fuck, I love maksamakkara.

Kaikki männöö rikki (osa I)

Voi ei.

"Rikoin" vahingossa kahvitteluhuoneessa sijainneen eettisesti tuotetun puisen kahvipurujen ammennukseen tarkoitetun lusikan. Se tippui mikron päältä johon se oli normaalisti sijoitettu sitä varten jos joku haluaisi kahmia kahvia keittimen sisään.

Onneksi kukaan ei nähnyt.

Aluksi mietin että jos vain pyrkisin korjaamaan tuon lusikan teipillä, mutta ikävänä piirteenä sille suunnitelmalle oli sitten taas se ettei teippi suostunut kiinnittymään kyseiseen lusikkaan ollenkaan. Lisäksi tuo eettisesti tuotettu puulusikka meni halki siten että kuppiosa ja varsi irtosivat täysin. Olisiko kantsinut ehkä ostaa alunperinkin muovinen kahvinannostelulusikka?

Päätin jättää korjausaikeet sikseen ja heitin lusikan roskikseen. Saapa jäädä sinne homehtumaan vähäksi aikaa, jonka jälkeen siirryin kuuntelemaan Blue Öyster Cultia.

Tulisi jo se loma.

Blaa blaa

Koko viikon on satanut vettä ja on hemmetin kylmä. Tänään vilkaisin erästä lämpömittaria talon seinässä ja siellä aika yksiselitteisesti numerot eivät todellakaan olleet nousussa. Ikävä tuulikin on vaivannut.

Kieltämättä blogin päivittäminen on jäänyt aika vähille viime aikoina. Ei suinkaan ole kyse siitä ettenkö haluaisi, mutta totta puhuen aikaa ei sille juuri nyt tässä tilanteessa jää. Olisi kyllä ihan kivaa jos jäisi ja ennen pitkää omaakin aikaa on saatava hinnalla millä hyvänsä ja vaikka väkisinkin.

Vituttaa ja väsyttää.

Tänäänkin piti herätä puoli kahdeksalta että ehti asioille. En edes muista milloin viimeksi olisi saanut herätä ihan spontaanisti silloin kun huvittaa. Herätyskello rytmittää unet liiaksi jo muutenkin.

Väsyttää ja itkettää.

Isla del Barco

Vautsi vau.

Jatkuvaa juoksentelua

Nyt minua ottaa päähän eli ns. "hajottaa" sellainen elämäni tosiasia että koko ajan pitäisi olla jonnekin menossa. Nykyään haluaisin luonnehtia viikonloppujani mielellään rauhan, rakkauden ja henkisen rauhoittumisen tyyssijoiksi, mutta olenkin huomannut että näin eivät asiat suinkaan ole.

Minulla on aikatauluja ja aina pitäisi olla jonnekin menossa. Miksi en vain voisi mennä kotiini ja yrittää relaksoitua töiden jälkeen? Näin ei kuitenkaan voi tehdä, sillä muuten huolella mietityt suunnitelmat menevät kuulemma pieleen. Minua on jo ehditty tämän epäaktiivisuuteni johdosta epäilemään sellaiseksi ihmiseksi joka ei kuulemma pidä lapsista. What bullshit.

Kevät tosiaan etenee enkä juurikaan ole käynyt kotona viime aikoinakaan. Helsinki pitää imussaan monella eri tavalla, eikä suinkaan kaikki mikä kiiltää sielläkään ole suinkaan kultaa. Oikeastaan on vähän ikävää että tällä hetkellä blogiinkaan ei tule mitään fiksuja, huolella mietittyjä kirjoitelmia vaan aina joudun muutaman rivin verran pahoittelemaan sitä kun en ehdi kirjoittelemaan blogiini ja kertomaan kuinka on niin kova kiire.

Ei kuitenkaan hätää pitemmällä tähtäimellä. Nyt olen aikeissa toteuttaa ainutlaatuisen ja mittavan kokoluokan omaavan operaation, jolla kenties saadaan aikaiseksi jopa se että omaakin aikaa löytyisi itselleni enemmän kuin kolme tuntia joka päivä kerran viikossa.

Viikon loppupuolella nähdään miten kävi. Ilmoittelen ehkä blogiin.. jos taas kerkeän.

Lomaa vaikka väkisin

Nyt voin sanoa kokeneeni melko kokonaisvaltaisesti kevään Helsingissä.

Olen nyt nähnyt sen miten kadut muuttuvat lumisista kanjoneista harmaankeltaisiksi asfalttiviidakkojen tukipylväiksi keväisen auringon paisteessa, sekä sen miten ylipäätään kaupunki siirtyy talvesta kevääseen ja jossain vaiheessa kesäänkin. Kävin eilen ja toissapäivänä nukkumassa muutaman yön kotona, mutta eipä tuo maiseman ja paikan vaihto juurikaan psyykkeessä mitenkään mitään muuttanut- olin edelleen aivan konkreettisesti tornitalojen, modernin arkkitehtuurin ja tuhansien uusien kasvojen maailmassa.

M ei usko minua kun kerta toisensa jälkeen kerron pitäväni Helsinkiä turvattomana kaupunkina etenkin yöaikaan. Eilen illalla joku bussinkuljettaja oli hakattu juurikin sielläpäin missä M asuu, joten tulemme varmasti käymään asiasta keskusteluja tänään kunhan vain työpäivänä täällä päättyy. Kenties välinpitämätön asenne tällaisia asioita kohtaan juontaa juurensa M:n yleensäkin huolettomammasta elintavasta, johon kuuluu eräänä osana liiallisen huolehtimisen vähäinen esiintyminen hänen käyttäytymisessään tilanteen kuin tilanteen osalta.

Työpäivistä puheenollen minulle on järjestelty nyt seuraaviksi pariksi viikoksi melko vähän työaikaakin. Se on kenties jopa ihan hyväkin, vaikka voisihan sitä jälleen töissäkin olla. Seuraavalla viikolla olen kuitenkin vain kolme päivää töissä ja tämäkin viikko kutistui nyt saman suuruiseksi. Pidän tätä eräänlaisena pakkolomautuksena, mutta veikkaisin että pikemminkin se taitaa johtua siitä että työnjohdolliset tahot ovat huomanneet minun olleen aika paljon töissä lopputalven sun muun ajan muutenkin.

Hukkasin viimeisen toimivan MP3-soittimeni erääseen bussiin tässä jokin aika sitten. En ole vieläkään jaksanut ostaa uutta, vaikka sinänsä ironisinta asiassa on kai se että pitkään podin epämukavuutta sen soittimen osalta lähinnä siksi että sen kuulokkeet olivat aivan mäsänä, mutta nyt kohtalon koura poisti itseasiassa koko soittimen olemassaolon niinkin tyylikkäästi ettei tuollaisia asioita muutenkaan tarvitse enää pitää huoltensa listalla ykkösenä. Anttilassa uudet soittimet olisivat hintaloukkaa 70-100€. Nyt kun voisi vielä päättää sen mallin sun muuta.

Nyt kuitenkin luvassa on pääsiäinen. En tarkalleen muista mitä tein viime pääsiäisenä, mutta varmaa kai on että se ei ollut mitään sellaista mitä me nyt olemme aikeissa toteuttaa. Raportoin siitä sitten kunhan seuraavan kerran olen koneen äärellä.

"I'm so happy to be back home again"

Kevät jatkuu. Vaalitkin tuli ja meni.

Oikeastaan nuo vaalit olivat siitä ikävät, että vaikutti pikemminkin siltä että kaikki sellaiset ehdokkaat jotka olen nähnyt livenä ja heidän sanomaansa tutustunut yhtään enempää eivät tuntuneet päässeen lävitse. Lisäksi oma henkilökohtainen vaaliskandaalini taisi pohjata tuossa eilen, kun huomasin että minun ääntäni ei vissiin sieltä oltukaan rekisteröity haluamalleni ehdokkaalle. Toisaalta kun asiaa ajattelee, niin aiheuttajana on saattanut hyvinkin olla ihan vaan epäselvä käsiala taikka sitten ääntenlaskijan (väärä) tulkinta ehdokasnumerosta. Kyllähän tietysti moinen käänne vähän itkettää, mutta minkäs teet enää tässä vaiheessa jos asiat ovat kerran menneet tuolla tapaa.

Fiilikset noin muuten ovat olleet kaikesta jo tapahtuneesta huolimatta aika hyviä. Parasta tietty on kevät ja lämpö, jota on muuten luvattu tällekin viikonlopulle ihan kiitettävästi.

Kiva juttu, tota

Ulkona lämmintä vähintään 13 astetta ja sisällä istuskellaan sunnuntaita "töitä" tehden. Elämä on joskus rankkaa.

Tämän siitä saa-

Kevät on nyt jopa alkanut täälläkin päin. Ikävää on tietysti se että aika paljon on myös sadellut tämän suuren, keväisen loiston ohella.

Töissä suuret henkilöstöpoliittiset uudelleenjärjestelyt ovat luoneet tilanteen jossa kesän suunnitelluista lomista ja tarkasta työjärjestyksestä ei oikeastaan ole mitään varmuutta tulossa. Toisinaan on ikävää kun organisaatio jolle mukamas työskentelee ei oikeastaan pidä sovituista asioista kiinni, vaikka kuinka yrittäisi jäsennellä jo vapaa-aikansakin niin että työt sujuisivat mahdollisimman sutjakkaasti.

Olen kuitenkin valitettavasti joutunut huomaamaan että niinhän se vaan menee pitemmällä tähtäimellä että asiat sotketaan kyllä ihan sinunkin puolestasi ja muiden toimesta mikäli ellet tajua tehdä sitä itsekin. Itse itseään ei siis tarvitse avustaa. Onneksi kuitenkin kyse on suhteellisen pienistä jutuista, mutta tietysti kokonaisuuden kannalta ajatellen olisi ihan mukavaa tietää muutamakin minua jo pitempään askarruttanut juttu näihin asioihin liittyen.

Vapaa-ajan osalta tekemistä jälleen riittää. Voisin sanoa että oikeastaan vapaa-ajan osalta tekemistä on jo niinkin paljon että vapaa-aikakin on kuin oikeastaan jäsenneltyä ja tarkasti ohjailtua "toimintaa", jossa nimenomaan aina pitää olla jossain johonkin tiettyyn aikaan ja tietyissä aikeissa. Tämä ei minusta ole oikeastaan se vapaa-ajan ydin ja perimmäisin tarkoitus, mutta kenties tilanne nyt vaan on niin että näin niiden asioiden on mentävä. Oikeastaan olin tuossa viikonloppuna eräillä kutsuilla käymässä, jonka sivutuotteena olin kovin väsynyt muutenkin.

Jälleen kerran voitaisiin siis sanoa että tämä tällainen vaatii verojaan, enkä totta puhuen jaksaisi enää töissäkään hirveästi sitä tahtia mitä tämä nyt on ollut jo aika kauan. Vähän voisi siis tahti helpottaa, mutta minkäs toisaalta teet kun kerran on aloitettu. Sentään se on kyllä ihan ihailtavaa että illat alkavat olla todella valoisia. On mukavaa lähteä töihin niin kuin lähteä töistäkin iltapäivällä tai illalla nähden jopa eteensä. Eilen näin ihmisten jopa yrittäneen aloittaa terassikautta tietyissä kohdin kaupunkia, mutta kyllähän ne juomalasit olivat sitten siihen jääneet kun oli huomattu että etenkin iltaisin ilma vetäytyy melko kylmäksi muutenkin.

Ikävä todeta ehkä näin, mutta kyllä ehdottomasti haluaisin vaan vapaa-ajallani edes jonkun verran nukkua ja levätä. Nytkään en oikeastaan pääse perjantaina viettämään mitään viikonloppua, vaan joudun lähtemään "kiertelemään" paikkoja yhteyksissä jos toisissakin melkeinpä puoleen yöhön. Tämä kaikki siis ihan vapaaehtoispohjalta "koska pitää olla hauskaa" jne.

Ai niin, tota.. (huomautus: part I)

Oikeastaan mä haluaisin nyt tämän syksyä muistuttavan kevään ja halpojen jatsinautintojen saattelemana ruveta kirjoittamaan tätä blogia niin kuin dekkarimuotoiseksi. Se olisi mielenkiintoisen kokeellinen projekti, joka voisi tuottaa uusia assosiaatioita eli mielleyhtymiä vallitsevan todellisuuden rajapintaan.

.. AHAHAHAHAHA. Mä meen nyt Punavuoreen.

Casual wednesday.

Sade vierii taivaasta pitkin Helsingin keskustan kiviharmaiden elementtitalojen rypästä. Ilma on hyvin syksyinen, vaikka päivämäärä kertookin että nyt kai pitäisi olla kevättä tulossa. Kevät on kuulemma tänä vuonna myöhässä, vaikka tuntuu että se oli kyllä aivan yhtä myöhässä viimekin keväänä.

Kuuntelen tässä John Coltranen häikäilemättömän tyylikästä jatsikappaletta "Jazz Casual" jonkun orkesterin säestämänä ja juon kahvia. Viikonlopuksi taitaa taas olla jonkinlaista settiä tiedossa, vaikka voihan se olla ihan oikeastaan mitä vaan karaoken, syömään menemisen ja muuten vaan oleilun väliltä. Oikeastaan yllätykset ovat ihan kivoja ja odotettujakin tältä saralta.

Kahvi on muuten pian taas loppu. Täytyy käydä ostamassa lisää kahvia, sillä ilman sitä en tosiaankaan aina oikein pysy hereillä tai muutenkaan oma henkilökohtainen ns. "flow" ei ole yhtä tautinen suinkaan ilman sitä.

Juttelin tänään ekstaattisen työkaverini kanssa, joka oli kuulemma onnistunut saavuttamaan ns. "Lucid"-unen jossa tosiaan tajusi näkevänsä unta ja täten kykeni havainnoimaan ympäristöään samaan tapaan kuin reaalitodellisuudessakin unen aikana. Unessa kuulemma tämä tyyppi oli mennyt jonkun asuntoon ja siellä sitten jutusteltuaan hetken siellä olleiden tyyppien kanssa sisään oli pamahtanut joku oravaa muistuttava elikko, joka oli täytynyt poistaa asunnosta ikkunan kautta. Unessa olleet tyypit kertoivat että välillä kämppään kuulemma tulee joku oravapeto aina kummittelemaan, mutta siitä pääsee eroon ihan vaan feidaamalla sen ulos ikkunan kautta.

Tuota tyyppiä kuunnellessani mieleeni tulvahti kyllä varsin mielenkiintoinen olotila. Tavallaan olin kateellinen siitä että hänen unensa olivat ja ovat niin mielikuvituksellisia, sillä nykyään nimittäin minä en enää ollenkaan muista uniani kovinkaan tarkkaan. Ehdotin tuolle tyypille että jos hän haluaa ja viitsii, niin tällaisten unien merkitseminen ylös kantsii ehdottomasti tehdä ihan jo jälkipolviakin ajatellen.

Ai niin, ja tänään muuten luin Wikipedian puolelta aiheesta "munat" eli Egg (biology).

Optinen harha

Menin ostamaan maitoa. Sen piti maksaa litralta 1,59€.

Kassalla sijainnut sinihiuksinen tyttö kuitenkin pyyti maitolitrasta vain yhdeksänkymmentä senttiä. Totesin että hintapyyntö taisi olla kevään ensimmäinen optinen harha johon onnistuin hairahtumaan.

Muuten niin koko viime viikon satoi. Aika paljon tuli vieteltyä aikaa sisätiloissa, ja mistäpä sitä tietää jos joutuu vieläkin viettämään aikaa sisätiloissa mukamas nyt virallisesti alkaneen kevään johdosta. Olin kyllä havaitsevinani lumien sulamista, mutta kyllähän tuota valkoista mönjää kaikkialla yhä edelleen paljoltikin on.

Eilinen maanantai oli muuten vapaapäivä. Kulutin tuon päivän lähinnä nukkumalla helvetisti, joka sitten kulminoitui siihen että yöllä ei väsyttänyt ollenkaan. Yhdessä vaiheessa muistan nähneeni unen siitä miten nukuin töissä jollain ihmeen sohvalla ja sitten pomoni löysi minut sieltä makaamasta. Oikeastaan tuo uni ei olisi voinut olla lähempänä totuudesta.. ainakaan mielikuvitustasolla.