Elokuvissakin.

Pitkästä aikaa minulla oli enimmäkseen vapaa viikonloppu. Kulutin sen enimmäkseen elokuvia katsellen.

Pääasiallinen elokuvakokemukseni oli tämä Inception vuodelta 2010. Pääosassa ikisamojen kasvojensa osalta oli Leonardo di Caprio ja muutama muukin tunnettu heppu kuten Michael Caine. Siinä oli sivuosassa se ysärillä tulleen "kolmas kivi auringosta"-sarjan nuori mies, joka omasi tuolloin puolipitkät hiukset. Tässä hänellä oli sellainen kreemillä täytetty liimaletti, tosin.

Elokuvan ohjaaja oli tämä Christopher Nolan. Sama heppu joka ohjasi muuten nämä uusimmat Batmanit, ja se taas näkyi tässä elokuvassa siten että se omasi muutaman saman näyttelijän kuin nuokin elokuvat. Se oli ihan hauska piirre, sillä noilla uusilla Batmaneilla ja tällä Inceptionilla oli jonkin verran yhteistä noin visuaalisen ilmeensä osalta. Harmi että Inceptionissä ei ollut Patrick Batem.. eikun siis Christian Balea.

Itse elokuvasta sanoisin että se oli melko vaikeaselkoinen. Kuvailisin sitä sekoitukseksi Matrixia, Dark Cityä ja jotain muuta Scifi-pätkää. Oikeastaan tuo nyt sattuu olemaan sellainen elokuva ettei sitä millään ymmärrä aivan täydellisesti ensimmäisellä katselukerralla, vaan tuo nyt pitäisi tarkastaa ainakin vielä toiseen kertaan jotta käsityskyky jotenkin päätyisi samoille aaltopituuksille elokuvan punaisen langan osalta.

Elokuva on huomattavan vaikeaselkoinen siinä mielessä, että vaikka sitä seuraisi järkähtelemättä koko ajan silmät ruudulla kiertäen, niin sen tapahtumat ja yleinen tarinankerronta paikoitellen hektisyydellään pirstoo katselukokemuksen vaikeaselkoiseksi. Ymmärrän kyllä nyt syyn siihen miksi muutama tietämäni tyyppi "kehui" tätä sellaiseksi että sen juonen osalta putoaa heti kärryiltä jos ei seuraa sitä 100% katseluajastaan.

On aika epätodennäköistä että katselin tätä nyt sitten kumminkaan aivan heti uudelleen. Kivaahan se olisi, mutta pitkästä aikaa näinkin älyllisesti haastava elokuva ei nyt kumminkaan ole aivan mieleeni. Tällaisia elokuvia on kieltämättä hyvä tehdä aina tasaisin väliajoin, mutta millekkään valtavirralle tämä ei varmaankaan jää muistiin muuna kuin sellaisena äärimmäisen monikerroksisena ja ajatuksia vaativana elokuvana, joka jää pienten piirien herkuksi noin niin kuin leffan juonen täydellisen käsittämisen ja visuaalisen tyylinsäkin osalta.