Tuijottelua

Lauttasaaressa satoi jälleen viime yönä.

Join teetä parvekkeella ja katselin ulos märkään pääkaupunkiseudun yöhön. Sade ropisi pitkin peltikattoja sekä kaukaisuudessa siintyvä kirkontorni hohti oudosti öisen valaistuksen nuollessa sen neliömäisen pitkää rakennetta.

Vastapäätä taloani on toinen hyvin samankaltainen varmaan joskus 1970-luvulla kyhätty betonimöhkäle ainakin neljän kerroksen muodossa. Huomionarvoisinta tässä rakennuksessa on kai se että ko. rakennuksen neljännessä kerroksessa asuu ihan kivasti kämppänsä sisustanut nainen, joka aina välillä kuikuilee ulos ikkunasta ilmeisesti olohuoneensa puolelta.

Nyt illan hämärtyessä huomasin naisen jälleen käyskentelevän olohuoneessaan sininen valtavahko yöpaita päällään. Emme tietenkään puhu itsessäänkään kovin pienikokoisesta naisesta, joten kyseessä tosiaan oli melko iso yöpaidaksi kudottu kasa kangasta hänen yllään. Nainen taisi huomata minut parvekkeellani nojailemassa harmaaksi maalattuun kaiteeseen, johon vastasin vain näyttämällä siltä että katselin jonnekin kaukaisuuteen ihan muissa asioissa sen kummemmin tuijottamatta häneen tai hänen siniseen yöpaitaansa.

Pohdin juuri silloin että tällaiset tilanteet ovat oikeastaan aika vaikeita moneltakin eri kantilta. Jos eläisin jossain Jenkkilän ihmemaassa, niin saisin varmaan tai siis se nainen olisi jo soittanut poliisin jostain tirkistelystä ja vaatisi kolmea miljoonaa euroa henkisestä kivusta ja särystä. Toisaalta taas jos tämä olisi joku (huono) elokuva, niin tuo nainen alkaisi automaattisesti paljastelemaan itseään ja lopulta välillemme puhkeaisi orastavan fyysinen suhde, joka päättyisi varmaan siihen että naisen putkimiehenä toimiva aviomies löytyisi jostain arkusta kuolleena ja minä joutuisin siitä selliin.

Normaalia

Syön Thaimaalaista valmisateriaa.

Toisessa pahvipurkissa on synteettiseltä maistuvaa riisiä.

Toisessa taasen jotain voimakkaasti maustettua lihaa. Se on ihan kivaa.

Sekoilua eilen Itäkeskuksen kirjastossa. Muistin että DVD:eitä sai lainata 10 kappaletta, mutta todellisuudessa niitä saikin olla lainassa kerrallaan vaan 5 kappaletta. Nuo kolme alkuperäistä olivat kertyneet jo Lauttasaaresta.

Myös joku Spurgu aukoi siellä päätänsä ja haisi vanhalle viinalle.

Aamulla ja yöllä sateli paljon. Nyt kuitenkin paistaa aurinko.

Pitäisi taas siivota, imuroida ja pestä pyykkiä sekä astioita.

Why bother-

Eilen keskipäivällä minulle soitti joku juippi, joka halusi kovasti kaupitella minulle Bambusukkia. Hän kuulosti jo oikeastaan valmiiksi melko flegmaattiselta, jonka jälkeen erehdyin vastaamaan hänen puheluunsa.

Kiemurtelin hänen myyntipuheistaan ulos melko nopeasti ja tämän jälkeen selittelin kaikkea hämärää vain estääkseni mahdollisen Bambusukkien myyntiyrityksen kohteeksi joutumisen mahdollisimman terävästi.

Mies kuitenkin turhautui luurin toisessa päässä melko nopeasti ja totesi:

"NO NIIN NIIN, MÄ OON IHAN VARMA ETTÄ ET SÄ KUITENKAAN HUOMENNA EDES VASTAA KUN MÄ SOITAN. NIINHÄN NE KAIKKI SANOO, TOTA"

No voi turkasen v*ttu! Miksi sitten soittelet jos kerran tiedät suurella todennäköisyydellä että kaupat eivät tule natsaamaan? Välillä kyseenalaistan puhelinmyyjien työmotivaation, ja oikeastaan se vaikuttaakin melko epätoivoiselta alalta jo muutenkin. Ylipäätään tämä tuote "Bambusukista" vaikutti aika erikoiselta- liekö moisia edes olemassa? Oliko tämä vain yritys saada minut tilaamaan kenties Apu-lehteä, paskoja parranteriä, Aku Ankkaa tai jotain naisten urheiluliivejä?

Nyt suoraan sanoen loukkaannuin noista jutuista mitä siellä luurissa sanottiin. Eipä minulle ole pitkään aikaan muutenkaan soiteltu noista firmoista, mutta vielä vähemmän nykyään tai etenkään viime aikoina. Nyt kuitenkin tuollaisen jutun kuuleminen luurista oli todella ihmeellistä ja nyt päätinkin että suurella todennäköisyydellä en vastaa enää ollenkaan "tuntemattomiin numeroihin"- eli siis niihin missä näytössä lukee vain että tuntematon numero.

Toisiin asioihin siirryttäessä katsoin eilen sellaisen Scifi-pätkän kuin "The Quiet Earth" joka oli oikeastaan vähän niin kuin Omega Man ja I am Legend. Siinä täysin yksin maailmassa pyörivä pälvikaljuinen ukko sekoaa ja luulee olevansa maailman kuningas, jonka jälkeen hän ampuu haulikolla Jeesus-patsaita pukeutuneena naisten valkoiseen mekkoon. Lisäksi hän ajaa frakki päällä junalla.

Elokuva päätyy kuitenkin paremmille raiteille kun ukkeli vähän selviää ja sattumalta löytää pari muutakin "eloonjäänyttä" tyyppiä. Elokuva oli kyllä todella kiva ja totta puhuen pystyinkin samaistumaan tuohon ukkeliin todella paljon, sillä juuri tuolta minusta tuntuu useasti varsinkin yöaikaan Lauttasaaressa, joka muuntautuu täysin kuolleeksi valtakunnaksi kesäöisin ja vain oikeastaan verenhimoiset Zompparit puuttuisivat katukuvasta.

Tänään kun on perjantai niin minä lähden vielä käymään Porvoossa. Voin kertoa myös sen verran että luin eilen sielläpäin sattuneen jonkun helvetin veriteon jälleen kerran.

Hauskin homma tuossa veriteon uutisoinnissa taisi olla se aspekti että siinä kerrottiin veriteon tapahtuneen ns. "Pyllykallion puistossa"???

SIIS MIKÄ!?

"PYLLYKALLION PUISTOSSA"?

Kontrastieroja?

VAI

Töissä aamulla.

Olen jälleen töissä.

Arvailemme kahvilaatua jota käytetään ilmaisissa kahvikupposissamme.

Vietin eilisen illan kooten huonekaluja sekä kuunnellen musiikkia. Tänä aamuna ei kuitenkaan väsyttänyt ihan niin paljon kuin tavallisesti, mutta kyllä sitä kumminkin toivoisi että unet antaisivat entistä enemmän energiaa. Saatan jopa tänään mennä nukkumaan päästyäni töistä.

Lainasin kaksi elokuvaa; Boogie Nights ja Angels in America. Kiva kontrasti noissa leffoissa, jossa toisessa kytätään 70-luvun Jenkkilän pornoteollisuutta ja toisessa sitten on yliluonnollisen uskonnollista teemaa kasarilla. En oikein tiedä että kumman katsoisi ensiksi, vaikka toisaalta valinta taitanee olla siinä määrin selvä että olen jo kerran nähnyt Boogie Nightsin enkä tuota toista koskaan.

Monen viikonlopuksi hakemaan vielä joitakin tavaroita entisestä asuinpaikastani. Sitten kai kaiken pitäisi olla "himassa" ja asiat jotenkin ruodussa.

Nyt tiedän myös missä kaikki saaren juopot käyvät juomassa. Asun siinä määrin strategisessa kohdin saarta että voin tutkailla heidän edesottamuksiaan bussipysäkillä sekä terassilla oman makuuhuoneeni kätköistä. Oikeastaan tähän tarkoitukseen voisi hommata pikantin kaukoputken, sillä sitä käyttämällä voisin muutenkin tutkailla ihmisten olohuoneisiin tirkistelijämäisen harrastukseni kautta ja täyttää persoonallisuuteni aukkoja toisten ihmisten elä(i?)miä vakoilemalla.

Pitääpä alkaa etsimään halpoja kaukoputkia tästä kaupungista. Eikä sen putken tarvitse oikeastaan edes olla "halpa" sinänsä, vaan se voi olla tosi hyväkin kunhan vaan ei piekse lompakkoa liikaa sillä saatan menettää siihen äkillisesti kiinnostukseni tai saada vaikka vakoilutuomion...AHAAHAHAHAHHA-HÄHHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHHÄ.

En ole vielä bongannut yhtään julkkista. Epäilen kyllä että vuokraisäntäni saattaa olla julkkis tai ainakin sukua moiselle, sillä sukunimi viittaisi tuonne avoautojen suuntaan ja muutenkin sellaiseen ylelliseen elämään josta kaltaisemme rotat voivat vain haaveilla. Toisaalta kyllähän rotatkin voivat elämässä onnistua- hyvänä esimerkkinä nyt vaikkapa Turtlesien mestari, "Splinter"-nimeä totteleva Kung Fu-rotta joka oli ennen suurmestari Hamato Yoshi ja Silppurin pahin vihollinen. Nykyäänhän tai siis silloin kasarilla ko. heppu asusteli viemäreissä kilpikonnien kanssa ja myös ulottuvuus-X liittyi vahvasti asioihin. Kaikessa oli oikeastaan kyse mutaatioista ja niiden sopeutumisesta vallitsevaan, urbaaniin yhteiskuntaan sekä näiden eriarvoistumisesta lain sekä ihmistenvälisten suhteiden edessä.

Lääh.

Oletteko huomanneet että postaukset ovat alkaneet olemaan melko "huuruisia" viime aikoina? Pohditteko mielessänne sitä että onko kyseessä huumeet?

Ostin:

Tosi ihana American Psycho-teemalla varustettu T-paita. Toki valkoisena.

Oon töissä nyt.
Plääh.

Oblique

Koillisväylä is my new home.

Illat ovat jossain määrin kylmenneet ja kesä ylitse puolen välin.

Työt ovat siinä määrin olleet hektisiä viime aikoina alati muuttuvan(?) luonteensa johdosta että univelkaa, sosiaalisten suhteiden kylmenemistä sekä kaikkea muutakin kivaa on tullut koettua. Lisäksi olen ostanut paljon huonekaluja joita en osaa ensinnäkään koota.

Lahjoitin entisen mikroni ja piskuisen kahvinkeittimeni jollekin Chileläiselle Patrick-nimiselle opiskelijalle. Ensiksi olin aikeissa pyytää niistä paljon rahaa, mutta lämpenin hänen ahtaaseen tilanteeseen olemalla hyvän karman edustaja ja lahjoittamalla molemmat kodinkoneet hänelle ilman sen kummempia varauksia. Patrickille kiitos siitä että mikro ja kahvinkeitin kelpasivat.

Toisekseen tänne meidän saarellemme tulee kuulemma ennen pitkää metrokin. Se tarkoittaa sitä, että näin koillisväylän varrella asuvana metrotyömaa sijaitsee aivan naapurissa ja siellä tehdään Ruoholahdesta, Kampista ja kai vähän Espoonkin puolelta todella äänekkäitä räjäytystöitä parikin kertaa päivässä.

Ennen räjäytyksiä seuraa pitkä piippauksia muistuttava hälytysääni, jonka rytmin tihentyessä seuraa lopulta massiivinen räjähdys tärisyttäen ikkunalaseja sekä muita kiinteitä paikkoja lähimaastossa. Pari päivää sitten räjähdykset laukaisivat muutaman auton varashälyttimet myöhään illalla ja juuri nyt tätä kirjoittaessani räjähteli jälleen.

Tässä havainnollistava kaavio:

PIIP-

PIIIP-

PIIIIIP-

PIIIIIIIIIIIIP-

PIIPIPIPIPIPIPIPIPIIPIPIPIPIPIP-

PIPIPIPIPIPIPIIPIPIPIPIPIPIPIPIPI-

-KABOOOM- -KABOOM- -KABOOM-

Oikeastaan tuon metron ilmaantuminen tänne oli ihan paska idea. Pidän siitä että metroverkkoa laajennetaan, mutta sitten taas toisaalta se saattaa hyvinkin nostaa alueen kiinteistöjen vuokra- sekä myyntihintoja kulkuyhteyksien parantuessa entisestäänkin.

Suosittelen myös itselleni Vattuniemeä sekä lukuisia kuvauksellisia rantoja.

Höh höh.. ohoh.

No täällä sitä nyt sitten ollaan ja nettikin näemmä toimii.

Piti mennä Espooseen. Päädyinkin Selloon ja siitä jotenkin Meilahteen.

Kampista takaisin "saarelle" ja nyt sitten taas täällä.

Nyt tarttee unta ja nälkä!! Myös on.

EI KIITOS, TOTA JOO NIIN

HUOM! Tämä postaus on taas niitä harvoja kertoja jolloin ulosanti käsitellään ns. "selkokielellä", eli sillä kielellä miten normaalin verbaalisesti tämän kaiken teille rakkaille lukijoille selvittäisin- mikäli siis eläisimme reaalimaailmassa kuutiomaailman sijaan!

AHAHAHAHAHA

Mä olen nyt kerännyt IMDB:n puolelle mun accounttiin "my movies"-kohtaan piakkoin noin sata elokuvaa jotka mun pitäisi katsoa. Mä pelkään että kyseessä on mahdoton urakka, sillä sata elokuvaa kertaa mun nykyinen vapaa-aikani yhdistettynä tarkoittaa suurinpiirtein sadan vuoden savottaa. Muutenkin jää koko ajan leffoja katsomatta loppuun eikä niitä sitten kuitenkaan ehdi katsoa loppuun kun pitää aina tehdä jotain muuta.. ON MULLAKIN VISUAALIS-TAITEELLISET TARPEENI, PERKELE!!

Eräs asia mua kuitenkin jaksaa lohduttaa tässä kylmässä maailmassa, sillä aivan pian mä voin rituaalinomaisesti polttaa tuon SIPOO-PORVOO-ASKOLA-VARMAAN JOKU FUCKIN' LOVIISA -akselilla käyvän typerän kirjastokortin, jonka jälkeen mä voin ylipäätään poistua näiltä paskoilta leveysasteilta jonnekin harmaan seitkytlukulaiseen betonihelvettiin henkisen turmion voimalla. Eipä silti, kyllä mä olen aina ihan kunnioittaen suhtautunut siihen kaupunkiin joka on mulle tällä kertaa antanut juuret Remu Aaltosen uuniin palaneiden rusinapullien ja summittaisten hampurilaisjonoissa suoritettujen avoauto-ammuskeluiden muodossa. Että siis kyllähän "tänne" kannattaa muuttaa ja mennä asumaan niihin kalalta haiseviin joihinkin ihmeen punaisiin koppeihin tuossa joen rannalla, jossa varmaan wanhat mummot kuivaa jotain kapakalaa ja osallistuu Marttakerhojen syysriehaan.

Mä luin myös tässä ihan just äsken jonkun Espoolaisen "pojan" blogia, joka antoi vähän niin kuin ymmärtää että hän olisi Laura Vanamon poikaystävä tai vähintääkin ehkä jopa salarakas. Kuka Laura Vanamo sitten on´? No, se on kuulemma joka anime-pissis Youtubesta, jolla on jotain tekemistä Salkkari-Ismon kanssa.. KAI. Vitsi mun nenä vääntyy kummallisiin asentoihin jos rupeaa miettimään tällaisten alakulttuurillisten ilmiöiden perustavanlaatuisia syitä.

Mä haluaisin nyt vielä tunnustaa että oikeastaan ainoa asia mitä mä todella jään kaipaamaan täällä on varmaan se että en koskaan perustanut mitään Fight Club-kerhoa jonkun kusisen bensa-aseman takapihalle, jossa me kaikki toverilliset parinkympin tienoilla risteilevät hämärähemmot oltais voitu mätkiä toisiamme päin pläsiä joka kerta kun töissä pomot, sihteerit tai jotkut kohteiden esimiehet oli sanoneet meille pahasti. Siten me oltais voitu saada jälleen yhteys omaan minuuteemme ja sit tota kans korjata rikkoutunutta isä-poikasuhdetta muutenkin kuin vaan alkoholin voimalla.

Vitsi että mua väsyttää.. meen kahville.

Subtrooppisen helvetillinen yö

En saanut juurikaan unta viime yönä.

Tällä kertaa syynä taisi olla tämä povattu "subtrooppinen yö", jonka johdosta ei ole mitenkään epätavallista että öisinkin lämpötilat huitelevat parinkymmenen asteen tienoilla. Pyörin sängyssä tällä kertaa yksin varmaan kello neljään, jonka jälkeen katkonaisella unella sinnittelin kello yhdeksään. Yhdeksältä sitten heräilin kun piti lähteä vähän myöhemmäksi töihin.

Voin tällä hetkellä kahvikuppi nenän alla ihan kohtuullisen ihmismäisesti. Itseasiassa vähän ihmetytti että miksi minua ei hajota tai väsytä yhtään tämän enempää, vaan iltapäivää kohden sekin varmaan sitten taas laantuu.

Katselin eilen yhden elokuvan väsymystiloistani huolimatta. Se oli sellainen kuin "To live and die in L.A.", jossa oli CSI:n ensimmäisen sarjan ensimmäisestä kaudesta William Petersen tosi coolina poliisina ja sitten pahiksena tosi nuori ja samalla tosi cool Willem Dafoe. Dafoe oli tässä elokuva murhaaja-rahanväärentäjä, eikä leffasta todellakaan puuttunut selkeän yllätyksellisiä käänteitä.

Kyseessä oli siis kasarileffa, joka toi kyllä todella paljon mieleen niin Miami Vicen kun ylipäätään Michael Mannin tuotannon muutenkin. Tästä elokuvasta minä pidin juuri näistä edellämainituista syistä, vaikka eniten ehkä arvostinkin elokuvassa sitä että se on täynnä muutamia aivan saaketin arvaamattomia juonenkäänteitä, jotka eivät anna kuulua itsestään ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä tällainen on realistista, joka myöskin sinällään toi elokuvaan lisää syvyyttä ja juoneen mielenkiintoa.

Yöllä satoi aivan kaatamalla. Kaatosade kesti ehkä viitisentoista minuuttia, mutta sen aikana tuntui että taivas, katto ja sisuskalutkin repesivät. Oikeastaan nyt aamulla kelit olivat ihan yhtä ahdistavat, joten lisää ukkosta sun muuta on varmaan luvassa.

Juttelin pari päivää sitten E:n kanssa metroasemalla mennessäni kotiin. Hän kertoi että puliukot olivat ilmoittaneet läheiseltä R-kioskilta saatavan aamuisin puuroa vain euron hintaan. Kyseinen uutinen oli todella hämäräperäinen, eikä E myöskään uskonut tuota. Hän kertoi että puliukoilla on tapana kuulemma aina iskeä häntä tuollaisilla kommenteilla tai ainakin yrittää iskeä hänen ostaessaan tupakkaa. Naurahdin hänen kommenteilleen ilkikurisesti ja mietin miksei hän mainitse enää juuri ollenkaan miestään, josta puhuimme paljon silloin kun tapasin hänet tai muutenkin niihin aikoihin.

E on siitä erikoinen "eksä", että vaikka suhteemme olikin "short but sweet", niin siitäkin huolimatta välimme ovat ihan hyvät. Toki ehkä tätä tilannetta edesauttaa se että mitään kovin kunnollista suhdetta ei koskaan päässyt muodostumaan sen takia että tapasin M:n kesken kaiken ja niinpä tämä kuvio jäi hyvinkin avonaiseksi. Eipä silti, se kuvio joka meillä oli saattoi olla sekin jo sinänsä aika tuhoon tuomittu, joten on kai fiksuinta vaan pitää tätä kuviota ns. "takataskussa" ja tyytyä olemaan hänelle enemmän kaverillinen toveri (vaiko toverillinen kaveri?) aina kun kerkeää tai jaksaa.

Mielenkiintoista kuinka jotkut ihmiset edes pientä huomiota saatuaan päätyvät avaamaan koko maailmansa tarvittaessa sinulle ilman sen kummempia sitoumuksia tai mitään muutakaan. Tuntuu usein että taidan olla eräs niistä harvoista jotka työpaikalla aidosti ovat hyvissä väleissä E:n kanssa ja joiden kanssa hän juttelee muustakin kuin hyvin äärimmäisen tavallisista asioista. Tämä on mielenkiintoinen ja uusi piirre sosiaalisessa kentässäni, eikä suinkaan missään mielessä vähäpätöinen juttu.

Nyt kuitenkin siirryn lukemaan sanomalehtiä. Hyvää jatkoa kaikille päivän lukijoille ja muistakaa kolistella alasti pitkin Helsingin katuja seuraavan helleaallon sattuessa!

????

Cursed earth

In the second millenium, Finland changed.

Climate. Municipalities. All were in upheaval...

Parts of the country transformed into a poisonous scorched desert,

Known only as "Itä-Uusimaa"

Millions of people crowded into a few mega cities where roving bands of street savages created violence the justice system could not control.

The law as we know it in Porvoo collapsed.

Jälleen kerran olen suorittanut spektaakkelimaisen paon kulmilta joissa minut ehkä joskus tunnettiin. Tällä kertaa on kuitenkin ryömitty yhä syvemmälle maakuntamme pimeimpään urbaanihelvettiin, mutta tällä kertaa vain todeten että "no man is an island, but I come pretty close".

Tukikohta on siis perustettu "saarelle", joka on jo useampaan kertaan esiintynytkin varsin epäsuorasti tämän blogin kirjoituksissa. Pyydän anteeksi sitä että en ole ehtinyt asiasta tiedottamaan, mutta työt, vähäinen vapaa-aika ja edes jonkinlaisen parisuhteen ylläpitäminen samaan aikaan ei ole tätä harrastusta vähään aikaan voinut millään viedä eteenpäin.

Puolet kesästä on nyt aikalailla mennyt eikä vieläkään voi sanoa että kovinkaan moni suunniteltu asia olisi toteutunut. Ehkäpä viisaat toteaisivat tähänkin lopputulokseen että ei varmaan kannata tehdä sitten mitään suunnitelmia jos ei kerran pysty niitä pitämään. No, hehän ovat ihan oikeassakin.

Muuten niin olen ostanut Bonsaipuun, kahvikuppeja, huippumodernin tai ainakin vähän tilavamman ja rosterisemman kahvinkeittimen, taulujen kehyksiä sekä Dawn of the Dead- T-paidan, jonka kylkiäisinä tuli joku paska Jessica Alban elokuva. Kaikkea ne pakkaavatkin vaatteiden mukaan jos ne ostaa Maarianhaminasta.

Stay tuned.

Seuraavat 30 päivää

Tuli käytyä todella rakentavan viihteellinen keskustelu töissä tänään siitä kuinka kesän työskenneltyään ei oikeastaan enää edes huomaa ajan lipumista ohitse. Kohta varmaan vaan

On aivan totta että mm. kesäkuu 2011 on mennyt kuin siivillä.. TÖISSÄ OLLESSA. Eli toisin sanoen seesteinen arki on purrut pään poikki kesämieleltä ja vapaa-aika on sitten ollut vielä abstraktimpaa touhua noin yleisesti.

On kai todettava että tästä kesästä en ole ehtinyt nauttimaan yhtään. Se on vähän ikävä juttu sinänsä, sillä sen perusteella elokuuksi luvatut lomat eivät enää tule merkitsemään yhtään mitään siinä vaiheessa kun ne sitten todella iskevät päälle. On ikävää huomata että tämä kesä taisi mennä taas sille klassiselle "paljon suunnitelmia, vähän toteutuneita juttuja"-tason linjalle, joka on vähän muutenkin aivan liian yleistä.

Töissä on ollut kovin hiljaista ja varmaan tämänkin kuun lopun osuuden osalta se tulee jatkumaan.

Ilmat ovat sentään kylmenneet. Ei tarvitse enää nukkua kaikki ikkunat avoinna ja ilman peittoa, vaan voi jopa sulkea ikkunat ja päätyä uinahtamaan välillä.

Kesää&lämpöä

Nyt on sitten asiat sillä tolalla että ulkona on taas järkyttävän kuuma ja muutenkin kesä on jälleen käynnistynyt alun vaikeuksien jälkeen.

Töissä miinuspuolena on se että suurin osa vakituisista on nyt sopivasti lomalla allekirjoittanutta lukuunottamatta. Oma lomani pitäisi sovitusti oikeastaan ajoittua vasta elokuulle, mutta sekin on aika epävarma juttu tällä hetkellä.

Olen oikeastaan ollut vähän niin kuin kipeänä viime päivät. Kieleni on jostain syystä eräästä kohtaa järkyttävän kipeä ja tämän ohella kurkkukin tuntuu siltä kun sillä olisi yritetty niellä teräsvillaa. Olen nakannut joka aamu suuhuni kasoittain Panadolia, mutta nähtäväksi jää että toimiiko se lopulta. Yhä edelleen on aika hutera olo.

Oikeastaan nyt on kyllä ihan kivat ilmat meneillään. Täytyy vaan muistaa juoda riittävästi koko ajan, sillä väkisinkin sitä hikoiluttaa vaikka ei tekisi mitään muuta kuin istuisi perseellään koko päivän.

Olen myös ollut omituisen väsynyt viime päivinä. Pystyn näemmä menemään nukkumaan lähes välittömästi töiden jälkeen ja heräämään töihin ilman sen kummempia tunnontuskia. Jossain päässä siis mättää jos vapaa-aikanakin väsyttää niin paljon ettei jaksa muuta kuin nukkua.

Eipä silti, onhan se toki niinkin että tämä helle on kanssa niin painostavaa että ei mitään rajaa. Ei oikein jaksa tehdä mitään sen puoleen kuin ajatellakaan.

Nyt on kyllä sen verran tukalata paikat että tällainen vannoutunut kesämieskin kieltämättä tunnustaa joutuvansa hellittämään.

Somewhere along the lines-

Kello on puoli yksi aamuyöllä. Tuhat ja yksi ajatusta vilisee päässäni. Ei oikein tiedä mistä aloittaa.

Tunnelmaan sopivaa musiikkia, joka soisi nyt siinä kohtaa jos kyseessä olisi elokuva:





Your little star stuck innuendows,
Inadequacies, foreign bodies.

And the sunlight shining through the crack in the window pane
Numbs my brain
And the sunlight shining through the crack in the window pane
Numbs my brain, oh Lord.

Edeltävää aikaa

Olin selkeästi jälleen fyysisesti väsyneempi kun halusin oikeastaan itselleni tunnustaakaan. Eilen töiden jälkeen menin nukkumaan joskus yhdeksän aikoihin ja heräilin kahdeksan aikoihin aamusta. Nukuttua tuli aikalailla noin 11-12 tuntia.

Harvemmin enää nykyisin edes ehdin nukkua noin pitkään. Useimmiten vapaapäivinäkin pitää lähes poikkeuksetta laittaa herätyskello päälle jotta ehtii jonnekin "rientoihin", vaikka kieltämättä joskus illat menevät niin pitkiksi että univelkaa jää väistämättä muutenkin.

Ostin Huutiksesta muutaman elokuvan DVD:lle pitkästä aikaa:

- Dogville
- Bringing out the dead
- To live and die in L.A.

Kirjastosta lainasin DVD:lle:

- Metropia
- Chinatown

Säät ovat olleet aika alakuloisia viime päivinä, joten nyt kun huomenna pienimuotoinen lomani alkaa, niin ajattelin katsella ihan vaan elokuvia. Viikonloppuna minulla on kyllä menoa, mutta varmaan tämän päivän ja huomisen katselen vain elokuvia vapaa-aikanani, kuten sanottu. Ulkona on kuulemma luvassa huonoa säätä, joten sinne on aivan turha lähteä käyskentelemään Havaijipaidat tuulessa lepattaen kun kumminkin tulee kylmä.

Välinpitämättömät päivät

Keskusteltiin töissä siitä kuinka todennäköistä on se että juhannuksena sataa ja kaikilla on kylmä. Tultiin siihen tulokseen että on ihan tyypillistä että näin käy, sillä monet ihmiset haluavat ja odottavat juhannusta elämiensä ratoksi muutenkin.

Tulimme myös siihen tulokseen että kukaan keskusteluihin osallistuneista ei muistanut oliko viime juhannus hyvässä säässä vietetty vai ei. Todennäköisimmin se varmasti oli paremmissa säissä vietetty, mutta eihän moisia voi muistaa nyt kuitenkaan.

Haluaisin nähdä erään elokuvan, nimittäin Charlton Hestonin tähdittämän "The Omega Manin" vuodelta 1971. Siitä on tavallaan tehty remake tuon I am legendin muodossa, mutta juuri tuo versio kiinnostaa minua ehkä eniten. Sitä on kuitenkin vaikea hankkia, enkä viitsisi ostella mitään Blueray-julkkaria siitä tähän hätään.

Tuon elokuvan juoni kertoo miehestä joka herää urbaaneissa ympäristöissä siihen että kaikki muut maailman ihmiset ovat kuolleet hulvakkaan biologisen sodankäynnin seurauksena. Häntä kuitenkin (lähes) ainoana jäljelle jääneenä ihmisenä kiusaa joukko albiinoja kannibaaleja.

Olen ajatellut tätä elokuvaa paljon viime aikoina. Jopa siinä määrin tämä elokuva on ollut ajatuksissani, että näin unen missä itse olin tuo "Omega Man" jossain päin Helsinkiä ja nuo albiinot kannibaalit ajoivat minua takaa punaisella avoautollaan. Muistan juosseeni heitä pakoon ja lopuksi luiskahtaneeni kalliolta alas jääkylmään veteen. Tuohon tunteeseen sitten heräsinkin ja ryhdyin taas etsimään tätä elokuvaa jostain halvalla.

Elokuvissakin.

Pitkästä aikaa minulla oli enimmäkseen vapaa viikonloppu. Kulutin sen enimmäkseen elokuvia katsellen.

Pääasiallinen elokuvakokemukseni oli tämä Inception vuodelta 2010. Pääosassa ikisamojen kasvojensa osalta oli Leonardo di Caprio ja muutama muukin tunnettu heppu kuten Michael Caine. Siinä oli sivuosassa se ysärillä tulleen "kolmas kivi auringosta"-sarjan nuori mies, joka omasi tuolloin puolipitkät hiukset. Tässä hänellä oli sellainen kreemillä täytetty liimaletti, tosin.

Elokuvan ohjaaja oli tämä Christopher Nolan. Sama heppu joka ohjasi muuten nämä uusimmat Batmanit, ja se taas näkyi tässä elokuvassa siten että se omasi muutaman saman näyttelijän kuin nuokin elokuvat. Se oli ihan hauska piirre, sillä noilla uusilla Batmaneilla ja tällä Inceptionilla oli jonkin verran yhteistä noin visuaalisen ilmeensä osalta. Harmi että Inceptionissä ei ollut Patrick Batem.. eikun siis Christian Balea.

Itse elokuvasta sanoisin että se oli melko vaikeaselkoinen. Kuvailisin sitä sekoitukseksi Matrixia, Dark Cityä ja jotain muuta Scifi-pätkää. Oikeastaan tuo nyt sattuu olemaan sellainen elokuva ettei sitä millään ymmärrä aivan täydellisesti ensimmäisellä katselukerralla, vaan tuo nyt pitäisi tarkastaa ainakin vielä toiseen kertaan jotta käsityskyky jotenkin päätyisi samoille aaltopituuksille elokuvan punaisen langan osalta.

Elokuva on huomattavan vaikeaselkoinen siinä mielessä, että vaikka sitä seuraisi järkähtelemättä koko ajan silmät ruudulla kiertäen, niin sen tapahtumat ja yleinen tarinankerronta paikoitellen hektisyydellään pirstoo katselukokemuksen vaikeaselkoiseksi. Ymmärrän kyllä nyt syyn siihen miksi muutama tietämäni tyyppi "kehui" tätä sellaiseksi että sen juonen osalta putoaa heti kärryiltä jos ei seuraa sitä 100% katseluajastaan.

On aika epätodennäköistä että katselin tätä nyt sitten kumminkaan aivan heti uudelleen. Kivaahan se olisi, mutta pitkästä aikaa näinkin älyllisesti haastava elokuva ei nyt kumminkaan ole aivan mieleeni. Tällaisia elokuvia on kieltämättä hyvä tehdä aina tasaisin väliajoin, mutta millekkään valtavirralle tämä ei varmaankaan jää muistiin muuna kuin sellaisena äärimmäisen monikerroksisena ja ajatuksia vaativana elokuvana, joka jää pienten piirien herkuksi noin niin kuin leffan juonen täydellisen käsittämisen ja visuaalisen tyylinsäkin osalta.

Kesä jatkukoon

Olen päättänyt yrittää ainakin kirjoitella blogia hiukan enemmän kuin ennen. Vaikka yksityiselämän ylläpito onkin tärkeää, niin selkeästi myös bloggaus tällaisessa muodossa on minulle tärkeä ajanvietetapa muutenkin. Minusta sen unohtaminen tai ylipäätään laiminlyönti ei ole hyvä asia, mutta välillä toki hiljaisuutta joutuu kokemaan tämänkin elämäni osa-alue.

Vaikka en ole blogin äärelle päässytkään, niin hiljaiseloahan tässä on vietetty enemmän tai vähemmän muutenkin. Totta kai suunnitelmia vähän suuntaan jos toiseenkin löytyy, mutta niiden toteuttaminen tapahtukoon ajallaan.

Pakko todeta myöskin että kirjojen lukeminen on saanut jälleen tuulta alleen. Tuossa hiljattain tuli myöskin tsiigailtua leffoja, nimittäin tämän suomalaisen "kauhuelokuvan" nimeltä Sauna tulin katsoneeksi tuossa eräänä päivänä. Koin sen kyllä aika unenomaiseksi ja äärimmäisen psykologiseksi kauhuelokuvaksi taide-elokuvamaisella toteutuksella. Se ei kyllä ollut aivan sitä mitä odotin, mutta ei nyt aivan täysi pettymyskään, näin todetakseni.

Viikonlopun saankin pitkästä aikaa olla vapaana, joten varmaan jotain ulkoilmaan liittyvää toimintaa tulen harjoittamaan kunhan vain ehdin. Siihen asti kuitenkin päätettäköön tämä melkoisen lattea postaus tähän.

Mennään itseemme

No nyt siis on jo viimeistään pakko todeta etten ole suinkaan kuollut. Tämä blogi on tainnut olla ns. "kesälomalla" vaikka sen kirjoittaja ei suinkaan ole ollutkaan lomalla.

Niin joo, ulkona on myös ihan kivat asteet tällä hetkellä. Lämpötilat huitelevat siinä reilusti yli kahdenkymmenen asteen, mutta minä saan nauttia (valitettavasti) vain keinotekoisen eli sähköistetyn ilmastoinnin suloista sisätiloissa. Oikeastaan onkin todettava että ne päivien parhaimmat hetket menettävät sään osalta merkityksensä kun on vaan koko ajan töissä eikä mitään muuta teekään.

Tällä hetkellä on myös todettava synkästi että aivan hirveästi sitä kauan kadoksissa ja yhä edelleen uhan alla olevaa vapaa-aikaa ei juurikaan löydy. On aika piinallista tällaisena vannoutuneena kesämiehenä olla kesät töissä ja tuijottaa ikkunoista vehreän vihreää luontoa ilman mahdollisuutta osallistua sen orgastisiin nautintoihin.

On muuten aika edistyksellistä olla viikonloppuna töissä. Juon kahvia ja luen vanhoja NYT-liitteitä. Niissä on artikkeleita C-kasettien historiasta maassamme, seksikkäiden naisopettajien tuntemuksia ihastuneista oppilaistaan sekä artikkeli jonkun muusikon säveltämästä "uudesta" suvivirrestä, jota voivat kuulemma laulaa kaikki.

Lupaan myös jossain vaiheessa vastata niihin jo kerääntyneisiin ihailijakirjeisiin.

Hyvää päivänjatkoa kaikille!

????

Oh fuck, I love maksamakkara.