Tuijottelua

Lauttasaaressa satoi jälleen viime yönä.

Join teetä parvekkeella ja katselin ulos märkään pääkaupunkiseudun yöhön. Sade ropisi pitkin peltikattoja sekä kaukaisuudessa siintyvä kirkontorni hohti oudosti öisen valaistuksen nuollessa sen neliömäisen pitkää rakennetta.

Vastapäätä taloani on toinen hyvin samankaltainen varmaan joskus 1970-luvulla kyhätty betonimöhkäle ainakin neljän kerroksen muodossa. Huomionarvoisinta tässä rakennuksessa on kai se että ko. rakennuksen neljännessä kerroksessa asuu ihan kivasti kämppänsä sisustanut nainen, joka aina välillä kuikuilee ulos ikkunasta ilmeisesti olohuoneensa puolelta.

Nyt illan hämärtyessä huomasin naisen jälleen käyskentelevän olohuoneessaan sininen valtavahko yöpaita päällään. Emme tietenkään puhu itsessäänkään kovin pienikokoisesta naisesta, joten kyseessä tosiaan oli melko iso yöpaidaksi kudottu kasa kangasta hänen yllään. Nainen taisi huomata minut parvekkeellani nojailemassa harmaaksi maalattuun kaiteeseen, johon vastasin vain näyttämällä siltä että katselin jonnekin kaukaisuuteen ihan muissa asioissa sen kummemmin tuijottamatta häneen tai hänen siniseen yöpaitaansa.

Pohdin juuri silloin että tällaiset tilanteet ovat oikeastaan aika vaikeita moneltakin eri kantilta. Jos eläisin jossain Jenkkilän ihmemaassa, niin saisin varmaan tai siis se nainen olisi jo soittanut poliisin jostain tirkistelystä ja vaatisi kolmea miljoonaa euroa henkisestä kivusta ja särystä. Toisaalta taas jos tämä olisi joku (huono) elokuva, niin tuo nainen alkaisi automaattisesti paljastelemaan itseään ja lopulta välillemme puhkeaisi orastavan fyysinen suhde, joka päättyisi varmaan siihen että naisen putkimiehenä toimiva aviomies löytyisi jostain arkusta kuolleena ja minä joutuisin siitä selliin.