Yrjöjen aikakausi

Eli tänään sitten puolestaan yrjöttää ja oikeastaan voisi jo alkaa syksyäkin ennustamaan. Voihan oksennus.

Työasioista en lähde nyt avautumaan, vaikka ehkä kumminkin pitäisi. En kuitenkaan jaksa pitkästyttää niitä vähäisiä(?) lukijoitani tällaisilla aiheilla jotka kuulemma muutenkin tekevät minusta tylsän ihmisen aina välillä. Ei siis ruokita stereotypioita tällä kertaa.

Tänään on ollut toistaiseksi melko ikävä ja surkea päivä. Minua on jo väsyttänyt, olen kuolannut tyynylleni ja nukkunut ikkuna auki puoleen seitsemään aamulla. Olen kuitenkin aloittanut sellaisen perustavanlaatuisen elämänmuutoksen, että olen vähentänyt kahvin juontia sen vaikeudesta huolimatta, ja ryhtynyt juomaan teetä. Tee on toki myös jossain määrin elimistöä kuivattava diureetti, mutta kai kumminkin hiukan vähemmän kun kahvi.

Pohdin tässä lapsuudenmuistojani ja sitä kuinka Sipoossa pienenä poikana omistin 8-bittisen Nintendon joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Minulla oli siihen todella paljon pelejä, joista yksi tänään juuri muistui mieleeni erityisesti. Kyseessä on lisenssipeli nimeltään M.C. Kids, joka on siis McDonalds-ketjun rahoittamaa propagandaa pienille lapsille suunnattuna.

Peli oli silloiseen mielentilaan ihan mukavaa viihdettä ja muistankin pelanneeni sitä usein sadepäivinä. Nyt kuitenkin vanhemmalla iällä kun miettii sitä minkälainen peli on kyseessä, niin minua alkaa ihan oikeasti itkettämään se miten kaksinaismoralistinen firma tuo McDonalds-korporaatio lopulta onkaan. Tai no, kyllähän se lafka on rahoittanut jotain sairaiden lasten auttamiseen tarkoitettuja asuntoja(kin), mutta sanotaan näin että viimeistään se Supersize Me sai minut ajattelemaan heidän elintarvikepuolensa olevan melko paha juttu ihan noin kansainvälisestikin mitattuna.

Pahin virhe taisi kuitenkin tapahtua siinä kun ylipäätään myin sen Nessin pois eräälle "pikkupojalle" nykypäivän rahassa hyvä kun sataan euroon. Onhan sekin jo sinänsä melko noloa, varsinkin kun se laatikko peleineen kaikkineen oli ihan hyväkuntoinen, eikä nykypäivänä olisi noin halpaa hintaa tarvinnut siitä edes pyytää.

Tänään on kyllä taasen sitten muihin asioihin siirryttäessä niin synkän harmaa päivä että oikein itkettää. Taidan laahustaa kotiin tänään ja ehkäpä vaan katsoa elokuvia. Itseasiassa lainasin eilen joukon DVD-elokuvia Itäkeskuksen kirjastosta asti, vaikka vannoinkin taannoin etten menisi sinne enää kun minua siellä niin verisesti viime kerralla loukattiin. Fakta taitaa kuitenkin olla että Itäkeskus on yhä edelleen ehkäpä se kaikista parhaiten tuntemani maantieteellinen alue itäisestä osasta kaupunkia, sillä Sipoon/Porvoon aikoinani se kulminoitui vuosien varrella pääasialliseksi hengailumestaksi monessakin mielessä. Tietysti voidaan kysyä että kannattaako Itikseen asti lähteä ylipäätään juuri minkään takia varsinkin kun itse asuu aivan toisella puolella kaupunkia, mutta kyllähän toisaalta ihmiset vaeltavat vuosittain mekkaan uskonnollisten kokemusten toivossa, joten miksen minäkin mielenkiintoisten elokuvakokemusten perässä.