Johtokunnan loppuvuoden vuosikatsaus

Meni muuten taas tämäkin postaus kaksi kertaa uusiksi, ennen kuin löysin aiheen josta olisi soveliasta kirjoitella.

Totta puhuen nyt täytyisi kyllä pitää vähän taukoa tästä suorastaan orjallisesta Blogin pitämisestä, ja keskittyä johonkin vähän hedelmällisempään. Kun vain keksisi, että mitä se hiukan hedelmällisempi jutustelu sitten olisi. Joka tapauksessa niin nyt tuntuu kyllä että on vähän paukut loppu kirjoitelmien osalta, mutta ei kuitenkaan ala tuntumaan siltä että tätä aivan väkisin väännettäisiin ihan vain Poleemisten aiheiden tai tunteenpurkauksien edesauttamiseksi. Kaipa kuitenkin se on selvää, että tietynlainen "avautuminen" on tämän Blogin kantava pääteema aiheesta kuin aiheesta, eli henkilökohtaisiin asioihin ja niiden käsittelemisiin pyrin enimmäkseen keskittymäänkin kirjoituksissani. Tämä ei ole suinkaan kaikille käynyt, mutta sillepä asialle minä en mitään voi - eikä se edes minua lopulta kiinnostakaan että mitä yleinen mielipide on minun Blogiani kohtaan. Mielestäni tämä on kuitenkin nyky-aikainen tapa jakaa kokemuksiaan, tuntemuksiaan ja ennen kaikkea ajatuksiaan omasta elämästään juurikin nyky-aikaiseen tyyliin Internetin aikakaudella, jossa monen ihmisen elämä on jollain tapaa sosiaalisesti läpinäkyvää tai julkista. Kaipa tämä minunkin Blogini on eräällä tavalla sellainen mahdollisuus lukea minun ajatuksistani ja yleensä varsin tylsähköstä elämästäni - varsinkaan kun en ole Facebookissa, jossa monet tuntemani ihmiset enemmänkin painivat näiden samojen juttujen kanssa toisessa muodossa.

On tavallaan aika hauskaa katsella noita vuosien mittaan kertyviä arkistoja tuossa ruudun oikealla puolella. Aluksi tämä Blogi oli ainakin mielestäni sisällöltään melko harmitonta "paasausta" sun muuta, jonka ympärillä roikkui erinäisiä tämän Blogin tapahtumia hyvin tiuhaan seuraavia ihmisiä, vaan sitten hommat muuttuivat tuossa 2007-2008 välillä aikalailla. Nyt vuoden 2009 Fear and Loathing in Finland on pikemminkin muuntautunut monesta ensikokemuksesta rikkaamman nuoren aikuisen miehen "matkakertomukseksi", jossa pyrin todellakin käsittelemään elämäni ympärillä pyöriviä juttuja sun muuta henkilökohtaista aina kuin mahdollista. Tämähän on siis kaikin tavoin nimenomaan (sanahirviötä käyttäen) Interaktiivis-julkinen päiväkirja, jota kuka tahansa voi seurailla aina kun huvittaa. Ja minä oikeastaan toivotan tervetulleiksi kaikki tätä lukemaan, sillä todellisuudessa minulle ei ole väliä että kuka tätä lukee ja mistäkin syystä. Hyvä vaan jos joku viihtyy täällä edes viittä sekuntia pitempään - harvemmin kuitenkaan varmaankaan viihtyy.

Olenko muuten koskaan ajatellut tämän Blogin sulkemista? Voin sanoa suoraan, että muutamia henkilökohtaiseen elämääni liittyviä aiheita en aio enää täällä käsitellä, sillä esim. seurustelusuhteisiin liittyvät jutut ovat nyt kantapään kautta opittu sellaisiksi, joista ei voi kirjoitella ilman älytöntä paskamyrskyä. Siksi en aio enää edes yrittää. Se ei kuitenkaan tarkoita ettäkö aikoisin ryhtyä tätä lopettelemaan, vaikka myönnän että negatiivisessa valossakin tämä Blogi on ollut tietyissä piireissä jo pitkään.

Eräs hauska piirre on myös tuo omituisuus, että vuosi 2008 puuttuu kokonaan arkistoista. Jotkut ehkä saattavatkin ihmetellä sitä ja samalla miettiä että onko kyseessä jonkinlainen Bugi, mutta vasta todelliset Dalleerin yksityiselämään syventyneet tietävät tyynen elegantisti, että se vuosi löytyykin tuolta Sotapäiväkirjan sisäpuolelta.

Mitä tulee muuten tuohon Sotapäiväkirjaan, niin sepä onkin sitten taas mielenkiintoisen tyypillinen tarina. Jossain määrin siitä ei tullut aivan juuri sitä mitä minä olin suunnitellut, sillä se kapsahti samaan perisyntiin kuin 99% muista Inttiblogeista; tekijä ei jaksanutkaan lomilla keskittyä yksityiskohtaisten kokemusten ylöskirjaamiseen, vaan 90% käytti aikansa rankkaan "Relaksoitumiseen", joka sitten vei kallista(?) työaikaa. Tämä on aika yleistä Inttiblogeille, ja siksi tuntuu että tuokin jäi melko selkärangattomaksi juuri siitä syystä. Tarkoituksenani onkin ollut kirjoittaa muistiinpanojen pohjalta hiukan mehukkaampi Sotapäiväkirja, mutta sitten taas toisaalta en tiedä että kannattaisiko noita juttuja enää näin jälkeenpäin edes kirjatakaan ylös.

Taas Mennään (Tammikuussa)

Ajattelin taas lähteä hiukan reissuun tuossa tammikuussa 2010. Melkein kuun alusta lähden, ja pois olen noin 2-3 viikkoa ja ehkä muutaman päivän päälle. Minnekö tällä kertaa lähden? En onneksi kovin pitkälle, ja monet varmaan jo tajuavatkin että minne olenkaan lähdössä. Jälleen.

Lento ei maksanut onneksi paljoa mitään, mutta siihen syynä olikin varmasti se että otin sen aika pitkän ajan päähän tästä hetkestä. Kun noita matkoja yleensä miettii lentolippujen kannalta, niin kannattaa yleensä varata ne aina mahdollisimman aikaisin. Silloin pääsee halvemmalla lähes aina.

Mitäs muuta? Tänä viikonloppuna ei ole töitä, mutta todennäköisimmin taas tulevana viikonloppuna on. Yritin tuossa pelailla tällä Vista-koneella Jagged Alliance 2: Wildfirea, mutta ilmeisesti Vistan paskuuden ansiosta se ei edes ottanut vastaan sen mukana tullutta rekisteröintikoodia, vaan nillitti siitä jotain. Kuulemma jonkun rekisterin viilaaminen ja höylääminen olisi voinut auttaa, ja kokeiltuani moista kikkaa niin eihän sekään nyt sitten toiminut. Vitun Vista taas ja kiitti saatana kauheasti.

Noh, voihan toisaalta tuolla vanhemmalla koneella pelailla WF:ää, jos haluaa. Ajattelinkin kenties iskeä sen tulille nyt tässä, ja mahdollisesti jopa kokeilla.

Once and again the snow swallowed everything

Päivän biisi: Alan Parsons Project - Games People Play

Eilen alkoi täälläkin oikein kunnolla satamaan lunta. Sitä nyt on tullut enemmän tai vähemmän viime aikoina muutenkin, mutta vasta nyt sitä on alkanut tupruttelemaan oikein kunnolla. Yölläkin oli satanut lunta.

Kuten jotkut hyvin tietävät, minä vihaan talvea, kylmää ja pimeää. Tämä on nyt taas oikein sikäli ihastuttava vuodenaika, että nyt saa kokea Kaamosmasennusta sun muuta paskaa oikein kunnolla. Luin eilen että suurien D-Vitamiinimäärien nauttimisella tuon voisi estää, ja siksipä ajattelinkin kokeilla moista "reseptiä". Toivon mukaan kuitenkin tuo lumi sulaisi pian pois.

Viime vuonna tähän aikaan oli tosiaankin aika ankeat oltavat, mutta TJ ei luonnollisestikaan ollut kovin masentava. Näin muuten eilen moottoritiellä huristelevan Paseja! Vautsi vau, armeijamuistot heräsivät jälleen eloon, ja hetken mietinkin siinä kuinka itse olin joko Pasin tai Tekan kyydissä, ja tähystin RK kädessä ajoneuvon kattoluukusta kurkistellen. Ehdottomasti hauskinta oli kenties tähystää sen aikana kun ajoimme kohti Kajaania ja keskellä moottoritietä - ihmisten katseita ajoneuvoissa ei voinut oikein olla huomaamatta. Eikä heidän vilkutuksiinsa ja TJ-käsimerkkeihinsä olla vastaamatta. Varsinkin naisten.

No joo, mutta sitten palataanpa taas asiaan.

Tuo Sika-Influenssa on nyt näemmä ylittänyt vihdoinkin todenteolla uutiskynnyksen, ja uutisissa ei näytä olevan enimmäkseen mitään muuta asiaa kuin Sikaflunssasta jauhamista. Kuopiossa oli kuulemma tarvittu vartijoita rokotusjonojen järjestystä ylläpitämään.

Tuo tuollainen vain osoittaa jälleen kerran minkälainen eläin ihminen on, ja kuinka se käyttäytyy kaikista muista piittaamattomana mikäli pelkää oman henkensä puolesta. "Vitut kaikista muista kunhan minä selviän"-ajattelu näyttää olevan Suomessakin aikamoinen käsillä oleva Mentaliteetti, enkä yhtään sitäpaitsi ihmettelekään moista. Aivan samanlaisia ihmisiä ne Atlantin toisella puolellakin möllöttävät ja toisiaan huvikseen tappavat ihmiset ovat, paitsi että tällaisissa asioissa me olemme aivan samanlaisia kuin hekin - tosin kukaan ei pidä siitä laajemmin melua. Pienikin uhka omalle selviytymiselle tai jatkuvuudella, niin johan ihminen puukottaa toista selkään heti ja välittömästi seurauksista piittaamatta. Fucking Savages.

Tuntuu muuten omituisen Jouluiselta tästä kaikesta huolimatta. Pitäisiköhän laittaa Richard Cheesen Silent Nightclub soimaan? Sehän on hänen ns. "Joululevynsä" parin vuoden takaa, ja se ensimmäinen biisi on mitä mahtavin "Joulutunnelmaltaankin". Ajattelin että tänä vuonna voisi myös kuunnella myös hieman Dean Martinia joulun aikoihin, ehkäpä se auttaisi hieman erinäisiinkin mielentiloihin - ja oikeastaan haluaisin olla ajattelematta kokonaan koko Joulua. Joulut ovat aina olleet melko huonoja joko henkisesti tai fyysisesti minulle, joten en nyt viitsisi kyllä vielä ajatella sitä aikaa ollenkaan. Saapa nyt kuitenkin nähdä että kuinka tässä käynee.

Näin muuten positiivisena asiana viime yönä aidon normaalin unen! Pienet sille! Kyseinen uni ei ollut mitenkään erityisen Halinalletasoa, mutta aiheeltaan se poikkesi huomattavasti entisistä: siinä Phil Collins oli päättänyt tehdä kaksi yllätyskeikkaa Suomessa (muistaakseni Oulussa ja Lahdessa?), ja oli päätynyt sen tiimoilta haastateltavaksi Huomenta Suomeen. Muistaakseni yritin soittaa lähetykseen kertoakseni kuinka erinomainen pitkän linjan artisti hän onkaan, ja kuinka kaikesta kokemastaan huolimatta hän ei ole mielestäni saanut tarpeeksi kunnioitusta lehdistöltä kuin kriitikoiltakaan. Ilmeisesti en päässyt lähetykseen, mutta muistan Phil Collinsin yrittäneen soittaa minulle - tai jotain. Muistan myös pohtineeni että kumpaan konserttiin menisin, ja taisin olla valitsemassa Lahtea.

Hetkellinen hyvänolontunne on muuten taas palannut elämääni tuon unen myötä. Nyt näen vain niitä tavallisen outoja ja Surrealistisia unia, ja ne painajaiset maailmanlopuista sun muusta ovat heikenneet. Hyvä juttu. Let's keep up the good work.

Follow my Ruin

Valitettavasti on kai sanottava, että Blogin pitäminen ja oman elämänsä kuulumisten kirjoittelu on jo muodostunut eräänlaiseksi harrastuksekseni (vaiko Obsessiokseni?), joten sinänsä on ihan loogista että juttua piisaa enemmän kuin tarpeeksi. Monet jotka ovat tätä blogia lukeneet ja IRL kommentoineet sisältöä, niin ovat todenneet että ainakin kirjoitan tänne paljon ja useasti. Ei oikeastaan yhtään edes nolota myöntää, että kenties teen sen juuri siksi ettei minulla ole omasta mielestäni vapaa-ajallani muutakaan tekemistä välillä - ja sitä paitsihan tämä blogi on erinomainen tiedotuskanava mm. kaikenlaisille vihamiehilleni(kö?) elämäni kuulumisista. Eli - as far as you're concerned, niin mä olen teidän henkilökohtainen Seiska-lehtenne nettiversio, jota tulee lukea vähintään joka toinen päivä uusien juorujen aikaansaamiseksi. Olen myös aivan varma siitä, että tämän Blogin sisältöä on päivitelty useammankin parin tai henkilön aamiaispöydässä jo lukuisia kertoja, joten siinäkin mielessä minä toimitan sisältöä (ehkä) elämiin(ne) ja enemmän tai vähemmän mielenkiintoista keskusteltavaa ihmisille.

Noh kuitenkin, tänään tuli nukuttua jopa vähän yli seitsemään aamulla. Kyseessä on pitkästä aikaa jopa ennätyksellisen pitkään nukuttu aika! Outoa että vaikka nyt tuleekin pimeämpää nopeammin kuin muulloin, niin siltikään ei periaatteessa nukuta. Kesäisinhän tämä on minulle ongelma, jolloin käytännöllisesti ei ole edes kovinkaan pimeää yötä, vaan enemmän tai vähemmän valoisaa lähes koko ajan. Silloin poden suurinta unettomuuttani - mutta nyt kumma kyllä talvellakin tämä on alkanut iskeytymään vaivaksi asti.

Luin tuossa muuten tänään aamiaisella erään jutun jostain Tampereen suunnalla tapahtuneesta murhasta. Joku keski-ikäinen mies oli ilmeisesti teilattu ja tämän jälkeen kuljetettu autolla pitkiä matkoja jonnekin Tampereen moottoritien suuntaan, jonne ruumis oli dumpattu. Tästä tapauksesta tuli mieleeni joku sellainen todella kaukainen muisto tässä maassa tapahtuneesta rikoksesta, jossa joku ns. "Erakoitunut herrasmies" oli tapettu jonnekin metsän siimekseen? Tästä rikoksesta on jo vuosia, enkä kyennyt löytämään varsinaisesti mitään järkevää informaatiota siitä. Se saattoi olla tuo Ilmajoenkin tapaus, vaan mistäpä minä tarkalleen tiedän.

Oikeastaan varmaan nyky-aikana on melko vaarallista olla erakko. Ainakin viimeaikaisten tapahtumien perusteella. Milloin vain ja missä vain jos kuvittelet erakoituneesi, niin ihmisiä ilmaantuu kotiovesi lävitse tappamaan sinut jonkun huhutun rahasumman perusteella ennen pitkää. Ja jos raha ei ole motiivi, niin sitten vähintään viina.

Jos minä olisin erakko, niin eläisin kyllä satavarmana jossain kuusenoksassa haulikko ja Ballistiset suojaliivit perusvarusteena. En minä vaan luottaisi että missään metsässä saisi olla rauhassa (nykyään), vaikka ehkä niin kovasti haluaisikin. Ja toisaalta en ole kyllä erakoksi ryhtymässäkään, mutta mietinkin nyt tässä sitä että kuinka perustavanlaatuista tuollainen erakoituminen toiminnallaan usein on, ja kuinka "Pottumaista" se on lähteä häiritsemään tuollaisen ihmisen itse valittua rauhaa. Tosin ahneudestahan siinä taisi olla kyse jälleen kerran teoiltaan, mutta on se silti ikävää ja turvatonta touhua tuo erakoituminenkin nykyään.

Kadotinpa muuten taas jonkun vähän kevyemmän aiheen tutkiskelun tässä erakoitumisen iloista paasatessani. Ilmeisesti en enää muista että mitä minun pitikään taas täällä asioista kirjoittaa, mutta kenties sitten huomenna taas riittää lisää sanottavaa jostakin asiasta. Nytpä puolestani lähden katsomaan jonkun elokuvan, jonka jälkeen pitäisi kai yrittää vähän siivoilla.

Teknisiä ongelmia vähän joka lähtöön

Tuo Kuvat.fi -palvelu näyttää aiheuttavan jonkinmoisia ongelmia tällä koneella. Ensiksi kyseinen sivusto, eli siis oma albumini ei meinannut latautua ollenkaan. Tämän jälkeen sitten ilmeisesti Flash-pohjainen sivuston käyttöliittymäkin rupesi temppuilemaan - ja nimenomaan tällä Firefoxin uusimmalla selaimella. IE8:lla tuo kumma kyllä toimi aivan moitteettomasti, mutta Firefoxilla sen kanssa on suunnattomia ongelmia. Sain sen kyllä toisaalta toimimaankin hieman paremmin Firefoxilla, mutta mitenkään huomattavissa määrin tuo ei kyllä parantunut. Epäilisin ongelmien aiheuttajaksi tätä Vistaa ja Firefoxia, sekä näiden yhdessä muodostamaa epäpyhää liittoa, jonka ansiosta tuo sivusto ei vieläkään toimi kunnolla.

Eräs toinen vähintään yhtä hauska ja toimimaton juttu on tuo konsepti nettipankkipalveluista. Itselläni on ollut muistaakseni noin viisi tai kuusi vuotta tili tuolla Säästöpankissa/Aktialla, ja siinä sen tilin avaamisen ohella sain sitten tuollaiset nettipankkitunnuksetkin. Alussahan homma pyöri oikein hyvin, mutta nyt viime vuosina tuo tuon pankin systeemi on ruvennut vituttamaan toimimattomuudellaan aika useasti. Eilenkin piti vain mennä tsekkaamaan tilin saldo, niin yrittäessäni kirjautua tuohon palveluun niin monitoriin iskeytyi kissan kokoisin kirjaimin oikein kaksikielisenä että "VIRHE! FEL! NETTIPANKKI ON TÄLLÄ HETKELLÄ SULJETTU VIANKORJAUSTA VARTEN". Tätä ennen sitten ongelmaksi muodostui se, että yrittäessäni suorittaa jotakin maksua sen kautta niin aluksi tuli jotain aivan älyttömiä virheilmoituksia, joista huolimatta kun klikkasi että "vahvista maksu", niin homma kuitenkin lähti pyörimään eteenpäin. Myös aika useasti olen huomannut juuri tuon pankin nettiominaisuuksien olevan joko kokonaan pois käytöstä mystisten vikojen ansiosta taikka sitten virkamiesmäisesti ne on suljettu tietyksi ajaksi "korjauksia varten".

Muistan lukeneeni erään tutkimuksen, jossa juuri vertailtiin noita eri pankkien nettipalveluita. Kuulemma Aktian/Säästöpankin tuo maksupalvelu oli pahnan pohjimmaisia, jollei jopa pohjimmaisin. Sitten lukemani mukaan vielä joku Aktia nettipankkipalvelun kehittäjä oli avoimesti todennutkin enemmän tai vähemmän epävirallisesti että "no joo, siis ihan paskahan tää kyllä onkin" tai jotain sinne päin. Hauskaa, että kyseinen pankki tiedostaa nettipankkipalveluihinsa kohdistuvat ongelmat, mutta päättää olla tekemättä niille juurikaan yhtikäs mitään. Vissin sitä rahaa tosiaan on - pankki kun on kyseessä - sitten niin paljon, että tuollaisia varsin perustavanlaatuisia ongelmia ei kukaan taivu hoitamaan enää.

Eipä silti, olen kyllä kuullut Osuuspankinkin omaavan vastaavanlaisia ongelmia. Parisen vuotta sittenhän siellä oli joku todella isokin kriisi muisteloni mukaan näihin nettipankkihommiin liittyen, mutta se sitten aikaansa myöten korjaantui. Olenkin siis ymmärtänyt että Osuuspankilla on nykyisin varsin hyvä nettipankkipalvelu, vai olenko aivan väärässä? Vaikeaa ainakaan uskoa ettäkö se olisi huonompi kuin tuon Aktian/Sp:n vastaava.

Kantava ajatus

Heräsin eilen taas about kolmen tunnin yöunien jälkeen. Pöydälle oli kerääntynyt viime kuukauden kaikkien perjantaiden NYT-liitteet, ja päätin ottaa projektiksi niiden lukemisen, kun en muutakaan keksinyt. Yleisesti ottaen tuntui siltä, että tuo Hesarin NYT-liite on huomattavasti pienentynyt sisällöltään sitten männävuosien, jolloin sen TV-liite oli pieni ja ohut läpyskä sen paksun NYT-liitteen välissä. Nyt asiat tuntuvat kääntyneen toisinpäin.

En jaksanut perjantaina tsekata sitä Lainvalvojat-sarjan viimeisintä osaa, jossa oli kuulemma jotain juttua sen Herlinin suvun jäsenen Kidnappauksesta. Jotenkin se tuntui älyttömän tylsältä edes ideana, sillä tuolloin kun se tapahtui niin meneillään oli suurinpiirtein 24/7 rummutus siitä asiasta ihan kaikkialla. Tuntui oikeastaan ihan uutistenkin katsomisen perusteella siltä, että kaikki olennainen tapauksesta oli nähty jo sen kautta muutenkin. Oikeastaan traagisinta siinä tapauksessa oli kenties se että kaikki tahot ja Agentuurit aina Puolustusvoimista saakka valjastettiin siihen etsintään, kun kyseessä oli jonkun pahasti vanhalta rahalta haisevan suvun jäsen. Jos mut olis kaapattu, niin varmaan kymmenen ihmistä olis' heti saapunut yhdeksän uutisiin kertomaan kaikelle kansalle että ei mua kannata edes etsiä, kun tsäänssit niiden lunnaiden maksuun olis joka tapauksessa tasan pyöreä nolla. Vois vähän kaapparia siinä vituttaa.

Mulle maksettiin taas jotain viikonloppulisiäkin. Tämä oli aika hauska ja positiivinen yllätys, vaikka nuo lisät eivät kyllä häävejä sinänsä summana olleetkaan, vaan kaikki rahasummathan mulle kelpaa oikein avoimin mielin. Saapa taas nähdä että pääsisikös töihin tuossa tulevana viikonloppuna. Muutenkin on taas jumittanut aika pahasti täällä viime aikoina.

Olen myöskin täs' miettinyt, että pitäisköhän hankkia tuollainen Don Johnson-tyylinen valkoinen Bleiseri. Kai se sopii esim. harmaiden farkkujen kanssa? Alle vois laittaa vaikka vuodenajasta riippuen jonkun T-paidan taikka sitten jonkun muun paidan. Yleensä en pidä valkoisesta takin värinä, mutta kesäisin tuo tuollainen valkoinen takki kyllä omaisi puolensa - varsinkin kun tuntuu että mulla on aivan liikaa edelleen mustia vaatteita, josta olen yrittänyt stigmaattisesti päästä eroon.

Milloinhan muuten se Röyksoppin uusi Albumi julkaistaan? Senhän pitäis' kai tulla vielä tämän vuoden puolella, mutta toistaiseksi ei ole näkynyt. Eräs asia mikä minua on mietityttää tuossa tulevassa albumissa on, että tuleeko siinä taas olemaan joku sen The Knifen solistin laulama kappale mukana? Tuntuu että ainoa syy miksi se pääsi tuohon Juniorin kappaleelle This Must Be It oli että aikaisemman julkaisun biisi What Else Is There oli niin suosittu - ja ovatpahan molemmat biisit toisaalta erittäin todella hyviä, mutta mietin että tuleeko tästä Karin Dreijer Anderssonista nyt sitten joku Röyksoppin luottovierailija guest female voicena? Oikeastaan mun mielestäni olisi parasta jos Röyksopp yrittäisi saada levyilleen mahdollisimman monen etenkin Skandinaavisen naislaulajan äänet vierailuille jollekin kappaleelle, eikä suinkaan näin että koko ajan näyttäisi olevan samat luottotyypit remmissä.

Röyksopp olis' muuten kiva nähdä Livenä. Nehän oli tuossa viime kesänä Ruotsin Way out West-festareilla, mutta se muistaakseni pidettiin just silloin kun piti lähteä takaisin kotimaan puolelle. Hiukkasen kyllä "Potutti", sillä mulla olis' ollut mielenkiintoa käydäkin siellä, mutta minkäs teet kun aikataulut on aina tällaisia. Koskaan ei ehdi mitään sellaista mitä pitäis, ja jos olisi osannut pelata korttinsa oikein, niin mukaan olisi saattanut saada naisseuraakin. Harmi että asiat taas meni liian perinteisesti.. Eli ei menny ollenkaan!

My main man, what's the problem with bus drivers ?

Porvoossa on kokemuksieni mukaan väestöön suhteutettuna aivan kamalasti todella vittumaisia Bussikuskeja. Olen ollut heidän kanssaan tekemisissä jo aika pitkään tasaisin väliajoin ja valitettavasti yhtä edelleen joudun sietämään heidän ylimielistä ja toisinaan täydellisen vittumaista käytöstään. Onneksi kuitenkin viime aikoina kohtaamiseni näiden kuljettajien kanssa on ollut vähäistä, mutta yleensä ylleni nousee aivan valtavan huomattava Sympatian aalto, kun näen jonkun joutuvan tekemisiin näiden samojen kuskien kanssa tai vieläpä silloin jos joku kertoo joutuneensa heidän kanssaan tekemisiin negatiivisessa mielessä.

Tavallaan sellainen oletettu De Facto lähdesuoja vituttaa tässä tapauksessa. Sen säilyttäminen "näiden henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi" on minusta piinaavaa, sillä kyseessä nyt kuitenkin on melkolailla vittumaisia, epäinhimmillisiä ja varsinaisen huonosti asiakaspalvelua taitavia Säkkejä, jotka ovat varmaan viimeiset 30 vuotta ahdistelleet ihmisten hilpeitä bussimatkoja suoranaisella vittuilullaan ja yleisellä käytöksellään. Tekisi ihan oikeasti mieli vain kertoa näiden Mulkkujen tuntomerkit ja reitit tässä heti ja nyt, sekä maalata isoin kirjaimin tähän postaukseen että "HE OVAT HUONOJA IHMISIÄ JA VITTUILEVAT KELLON YMPÄRI! ÄLKÄÄ MENKÖ HEIDÄN KULJETTAMIINSA LINJA-AUTOIHIN!".

Omassa elämässäni suurin ongelma nousi aikoinaan eräästä kuskista, joka varmaan kymmenen kertaa huomautti minulle siitä kuinka seisoin hänen mielestään väärin pysäkillä. Hän ei kuulemma päässyt parkkeeraamaan bussia oikein kaksikaistaisella moottoritiellä sen johdosta, että seisoin kuulemma bussin pysähtymiskulmaa ajatellen liian edessä. Kummallisesti yksikään muu kuski ei kiinnittänyt näihin asioihin mitään huomiota, vaan hoiti hommansa asiallisesti. Kuitenkin tämä vitun Herttuahan se olikin sitä mieltä, että joka kerta kannatti samasta asiasta vittuilla ja huutaa heti kun pääsi sisään bussiin. Kolmannella kerralla menetin hermoni tähän tyyppiin ja vittuilin takaisin ihan puhtaasti sen takia että huvitti antaa hänen maistaa omaa lääkettään. Käytin tuossa tilanteessa erittäin Vulgaaria, tilanteeseen (potentiaalinen matkustaja nousee Bussiin) täysin sopimatonta kieltä, ja olin siitä jopa erittäin ylpeäkin. Vitun hyvä niin. Saapa hänkin edes joskus kuulla kunniansa.

Tätä huonoa ihmistä edeltänyt kuski oli sitten ilmeisesti joku todella hermoromahduksen partaalla elävä äijä, jonka kanssa sain tapella lukioaikoina bussipysäkkien oikeista nimistä. Jätkä ei suostunut sittenkään myöntämään olevansa väärässä erään pysäkin nimen kanssa, kun toin hänelle kartan ja näytin alueen nimen sieltä hänelle lippukoneen nimeä eriävästi. Tuon lippukoneen ilmoittama nimi pysäkille oli hänelle kuin joku vitun pyhä ohjenuora, jota ei tosiaankaan sopinut kyseenalaistaa karttojen tiedoista huolimatta. Jos rahastusmasiinan mukaan sen pysäkin nimi olisi ollut "äitisi on vitun ruma lehmä", niin jätkä olisi varmasti muitta mutkitta uskonut senkin.

Tuo sama kuski nyt lähinnä ärähteli sitten yleisen vittumaisuutensa ansiosta kanssamatkustajille myös kaiken muun hyvän lisäksi. Kerran hän huusi suoraan kurkkua joillekin eläkeläisnaisille, sitten hän sätti jotain miestä ja sitten tietysti olin minä, josta kelpasi saada materiaalia aina tasaisin väliajoin.

Tämä ensimmäinen esimerkkitapaukseni on sellainen, että näen häntä aina välillä yhä edelleen. Tämän toisen Porvoon syövän olen nähnyt nykyään enää vain seisovan kahvitauoilla linja-autoaseman katoksen alla, syöpäkääryleitä poltellen ja varmaan sitä Kadettikoulun kustua opiskelupaikkaa salaa hiljaa mielessään itkien. Luultavasti hänelle kaikki matkustajat ja yleensäkin matkustajien kanssa toimiminen on eräänlaista terapiaa, joka korvaa sen että hän ei voi olla huutamassa kurkku suorana ilman mitään seuraamuksia varusmiehille. Ja toisaalta, omien kokemusteni mukaan kaikki Kadiksen käyneet kouluttajat armeijassa olivat vähän vaihdellen ihan asiallisiakin tyyppejä (toki muutamaa lukuunottamatta), ja pahimpia olivat lopulta ne kehäraakit, jotka olivat käyneet erinäisiä firman sisäisiä täydennyskursseja arvoasteikossa noustakseen.

Noh, nyt kuitenkin takaisin aiheeseen:

Mitä tulee tämän toisen tapauksen hommiin, niin hänet olen myös tavannut useasti - tosin tuskinpa hän enää edes muistaakaan minua, sillä olenhan kuitenkin tuolla suunnalla melko harvaan käyvä tällä hetkellä. Muutama vuosi sitten asiat olivat hiukan toisin.

Joka tapauksessa niin olen seurannut useampaankin kertaan hänen käytöstään, ja muistan miten tämä sama tyyppi kerran totaalisesti repesi jonkinlaiseen primitiiviseen raivoon, kun eräs nuori naismatkustaja pyysi häntä pysäyttämään bussin seuraavalle pysäkille huomattuaan jääneensä väärällä pysäkillä pois. Kun tuo Mulkku sätti tuota nuorta naista, teki mieli hypätä ylös ja huutaa sille turpeiselle pellelle takaisin että "mikä on sun vitun ongelmasi?! Jätkä on suurinpiirtein koko ajan jonkun kurkussa kiinni täällä, vittu saatana! Lopeta nyt se vitun nillitys ja aja vaan sitä saatanan bussia, perkele!"

Olen kuullut myös tapauksesta, jossa joku epämääräinen Porvoon kuski oli alkanut vaatimaan matkustajia maksamaan lippunsa viiden tai kymmenen euron seteleillä, ja että jos maksoi vain parinkympin setelillä, niin kuski oli kuulemma ajofirman sääntöjen mukaan oikeutettu olemaan antamatta mitään vaihtorahaa siitä. Kuulemma "vaihtorahat" tulisivat sitten postissa. Tuokin temppu ja moinen väite sinänsä kyllä kuulostaisi tuon kaksikon tekosilta, että ei sen puoleen.

Jotain uutta&paljastavaa

No juu, lisäsin tuohon vaatimattomaan linkkilistaani tuossa oikealla puolella linkin tuollaiseen Kuvagalleriaani. Sieltä löytynee erinäisiltä vuosilta erinäisiä kuvia - yllättäen erinäisistä aiheista. Huomasin tuossa juuri että päivämäärät niissä ovat aikalailla päin jotakin, mutta sille nyt et voine mitään kun kamerankin päivämäärät ovat olleet aivan hunningolla lähes kaikissa. Saatan jossain vaiheessa noita kuvien päivämääriä korjailla, mutta mitään en tietenkään lupaa.

Anyways, tuossa nyt on muutama Suburban Exploration-kuvasarjakin, jotka ovat vain ihan muutaman viikon vanhoja. En aio kertoa että missä ne on otettu, sillä se ei periaatteessa porukoille edes niinkään kuulu (ellette tietysti itse satu niitä löytämään), joten saatte nauttia niistä näin alkajaisiksi kuvien välityksellä.

Eli pitemmittä puheitta JOS kiinnostaa, niin katsokaapa nuo kuvasarjat lävitse. Sinne varmaan tulee tasaisin väliajoin lisää kuvia kunhan sellaisia ottelen tai jostain CD:iden kätköistä enää löydän.

Päivän Top 3 "väärin luetut lausahdukset"

- Routavaurio 2,5km = Roturadio 2,5Mhz

- Petturin palkka on kuolema = Petterin palkka on kuolema

- Laulaja rakastui kirkuvaan yleisöön = Laulaja rakastui Kirkan Mutsiin (???)

Ajanmies

Luin tuossa eräänä päivänä jonkun täysin satunnaisen tyypin Blogia, joka kertoi aivan avoimesti että halusi kehittyä paremmaksi Bloggaajaksi kuin mitä oli nyt. Hän arvioi ettei kyennyt juuri silloin tuottamaan kiinnostavia tekstejä eikä myöskään kirjoittamaan ajankohtaisista ja mielenkiintoisista aiheista. Hän kertoi, että oli aloittanut henkilökohtaisen kampanjan juuri näiden postauksiensa laadun parantamiseksi.

Minusta on tavallaan hauskaa, että jollakulla on suorituspaineita tällaisen Blogin pitämistä kohtaan. Jonkun mielestä on tuikitärkeätä ruokkia sitä yleisöä jatkuvasti jollain ajan hermolla roikkuvalla aiheella tai mielipiteellä, joka pitää sitten ihmiset kiinnostuneina sen Blogin sisältöä ja kenties vähän itse Blogin kirjoittajaakin kohtaan. Totta kai Blogit onkin varmasti luotu juuri tällaista mielipiteenilmaisua ja Interaktiivista artikkelinkirjoittelua varten, mutta itse olen moisesta ajattelusta luopunut jo aikoja sitten. Minulle Blogi on julkinen päiväkirja, ja niin näyttää olevan yllättävän monelle tuntemalleni tai tietämälleni henkilöllekin. Toisinaan mukaan pääsee kyllä ajankohtaisiakin aiheita käsitteleviä juttuja, mutta enimmäkseen kirjoittelen tänne vain sitä älytöntä ja ilmeisen ehtymätöntä tajunnanvirtaa elämääni ympäröivistä asioista, asenteistani ja ilmiöistä, jonka takia olen joutunut henkilökohtaisen elämäni puolella niin monesti vaikeuksiin. Olen kuitenkin nyt ymmärtänyt sen, että juurikin tällaiselle julkiselle päiväkirjanpidolle on aina oma varjopuolensa siinä vaiheessa, kun nimenomaan liikutaan siellä henkilökohtaisten asioiden puolella. Tämähän on totta, mutta se ei ole koskaan estänyt minua kirjoittamasta asioista eikä minun ole myöskään koskaan tarvinnut lopettaa tämän Blogin parissa mielipiteitteni julkaisua ja ilmaisua puhtaasti sen takia, ettenkö uskaltaisi niitä näin tämän ainoan henk.koht. Blogini puolella esittää.

Ja nyt kun taas mielipiteet on ilmaistu, päästään päivän polttaviin ajatuksiin:

Olisi mielenkiintoista lukea Pentti Saarikoskea joko hänen kääntämiensä teosten tai muiden kautta. En ole koskaan hänen tuotantoonsa tutustunut, mutta erään dokumentin hänen elämästään näin useita vuosia sitten. Kieltämättä kyseessähän on Traaginen persoona, mutta samalla kuitenkin selkeästi ei mikään tyhjäntoimittaja. Hänenlaistensa ihmisten tarinat noususta tuhoon ovat mielestäni oikeastaan suhteellisen arkisia nykyaikana, eivätkä suinkaan muuten epätavallisia varsinkaan Suomessa.

Syön tai söin muuten tässä samalla tätä kirjoittaessani Jogurttia. Se oli oikeastaan aikaa pahaa - jotenkin nuo erinäisiä marjoja sisältävät Jogurtit alkavat pikkuhiljaa etomaan minua. En halua enää syödä Marjajogurtteja, ja päädyinkin heittämään muutaman lusikallisen jälkeen koko setin roskiin. Hyh hyh hyy.

Huomenna luvassa kenties paljastuksia?

Poor Lonesome Cowboy

Päätin tuossa nyt pitkällisen pelon ja kauhun jälkeen olla ottamatta sitä H1N1-rokotetta. Suoraan sanottuna olen lukenut niin paljon kaikenlaista epämääräistä tietoa liittyen noihin tuon rokotuksen sivuvaikutuksiin, että alan pikkuhiljaa uskomaan että se voikin olla itseasiassa vaarallinen tai vähintään epävarma vaikutuksiltaan. Tai ehkäpä nämä epäilevät Tuomakset ovat vain saaneet ruokittua luontaista epäilystäni, ja täten saaneet vakuuttumaan että kyseinen rokote on jollain tapaa epäterveellinen. Joka tapauksessa niin voittaa minut sitten se tauti tai ei, niin en ota sitä rokotetta. Kenties tässä nyt sitten kuollaan jouluun mennessä.

Muuten niin asiat ovat jälleen aikalailla vatupassissa. Tulevalla viikonlopulla ei kai ole töitä, mutta sitten taas saattaa olla taikka sitten ehkäpä ei. Ihana elää näinkin epävarmaa elämää jälleen.

Näin muuten taas viime yönä kaksi aika rajua painajaista putkeen. Ensimmäisessä unessa iso meluava joukko ihmisiä tunkeutui jonkinlaiseen taloon jossa asuin, ja he alkoivat viettää siellä riehakkaita ja äänekkäitä Kotibileitä. Yritin yksikseni heittää sieltä porukkaa pihalle, mutta en onnistunut. Lopulta siellä sitten tapeltiin, ja soitin poliisit. Poliisi tyhjensi talon mutta Kriminaalit olivat saaneet aikaiseksi jo pahaa jälkeä.

Tämän jälkeen toinen uni oli taas jonkinlainen maailmanloppuun liittyvä. Tälla kertaa kävelin isokokoisen pilvenpiirtäjän aulaa pitkin ja katsahdin isoista lasiovista ulos, jossa näin taivaanrannassa jonkinlaisen jättimäisen ja vihertävän ulottuvuusportin avautuvan. Sieltä sitten ilmeisesti joku muukalaisrotu heitteli maan pinnalle atomipommeja, jotka osuessaan maahan aiheuttivat älyttömiä sienipilviä ja tämän ohella vieressäni seisonaan pojan palamisen elävältä. Oikeastaan tuon pojan kohtalo oli selkeästi jonkinlainen muistijälki siitä Silent Hill-leffasta, jossa se naispoliisi poltetaan elävältä sen Kultin toimesta siellä kirkossa.

Näiden painajaisunien jälkeen olinkin taas iloisesti lähinnä koko loppupäivän henkisesti käymistilassa. Aika helvetin brutaalia, että viime aikoina en ole kyennyt näkemään kuin painajaisia, ja nyt kaiken kukkuraksi näen kaksi painajaisunta putkeen. Pitäisi taas varmaan lopettaa nukkuminen, niin kuin kesällä. Sittenpä olisi ainakin lisää aikaa kaikkeen muuhun paitsi noista epäterveellisistä aiheista uneksimiseen.

Olen kyllä ruvennut miettimään tuota syytä näille painajaisille. Uskon sen syyn olevan juuri se mitä eräs tänne kommentoinut ehdottikin. Sitähän se juurikin varmasti mitä todennäköisimmin on, mutta aivan eri asia onkin sitten se että miten moinen loppuu. Kenties ajan kanssa.

Ennen tuntui että näin muuten vaan outoja unia, mutta nyt viime aikoina vain lähinnä painajaiset pyörivät mielessä. Tämä on melko ikävää, mutta minkäs edelleen teet. Toinen asia kanssa mikä saattaa vaikuttaa suurelti mielialoihin on tuo syksy - pitää olla taas niin saatanan synkkää ja ikävää. Koko ajan tuntuu että on pimeää, kylmää ja muutenkin alakuloista meininkiä.

Töissäkin sitä voi käydä

No jooh, taas on vaihteeksi muutamat työpäivät takana tässä. Huominen vielä jäljellä.

Eipä minulla nyt niiden osalta ole mitään kummempia sanottavia. Huonomminkin voisi kai mennä ja tylsempääkin voisi olla. Sen puoleen siis asiat ihan kunnossa.

Nautin tässä juuri kahvia. Valintani tälle päivälle on makeuttamaton Capuccino - siis sellainen "lisää vain kuuma vesi"-ratkaisun kahvi. Tämä on oikeastaan aika hyvää, ainoa ongelma on vain se että olen kuullut vähän kaikenlaista näiden kahvien Kaloripitoisuuksista lähinnäkin niiden sisältämän maitojauheen osalta. Eli ne saattavat hyvinkin lihottaa, ja uskoisin että ainakin nuo Nescafen erinäiset valmiskahvit tekevät niin. Täytyypä ottaa selvää asiasta ja juoda tätä kohtuudella, vaikka tosiasia tietenkin on että tämä on aivan liian hyvää poisheitettäväksi tai jätettäväksi kuppiin homehtumaan.

Lukemisen alla minulla on muuten ollut tässä jo muutaman viikon tuo Tapani Baggen teos nimeltä Julma Maa. Se on myöskin osoittautunut yllättävän hyväksi teokseksi siitäkin huolimatta että valitsin sen täysin ilman mitään ennakkotietoja teoksesta ja tekijästä - sekä se oli vieläpä ilmainen. Samalla kertaa sain ilmaiseksi tuon Brett Easton Elliksen Lunar Parkin, joka tulikin jo jokin aika sitten luettua loppuun, mutta mistä en kuitenkaan erityisesti pitänyt. Kuitenkin niin tätä Julmaa Maata sopii suositella, sillä se on ainakin minun mielestäni ihan suhteellisen realistinen ja ennen kaikkea mustalla huumorilla sävytetty rikosteos, jossa pariin kertaan Dialogi onnistui saamaan minut nauramaan hiukan ääneenkin. Aikalailla kieltämättä erikoista, että onnistuin saamaan kaksi ihan kohtuullisen hyvää ja viihdyttävää kirjaa itselleni täysin ilmaiseksi. Yleensähän niissä on aina jotain, jos niitä saa täysin summanmutikassa ja vieläpä saa ilmaiseksi, mutta tällä kertaa onnellisesti asiat eivät olleetkaan näin.

Kurkku meni poikki ja munat rikki

Minulla on ollut tässä viime päivinä ihan suhteellisen ikävää kurkkukipua. Lämpö ei ole ainakaan vielä noussut, eikä sen puoleen nenäkään ole tukkoinen tai vuoda. Tämä kurkkukipu kuitenkin on varsin epäilyttävää, sillä se saattaa hyvinkin olla tuon pelätyn Sikainfluenssan ensimmäinen oire. Voihan paska, jos asiat todella ovat näin - vielä Stimuloivampaa mennä kipeänä töihin. Alkaa olemaan taasen hiukka tyypillistä tällainen.

Olenkohan voinut saada kaulan seuduille kylmää esim. lenkillä tai muuten vain? Tämä tilanne kieltämättä kyllä nyt arveluttaa minua, tosin kuume ei ainakaan ole vielä iskenyt, joten asiat pitäisi kai kuitenkin olla siltä osalta vielä ihan hyvin. Ajattelin tuossa hankkia sen Influenssarokotteenkin, kunhan täälläpäin sitä aletaan "myymään" yksittäisille ihmisille. Saapa nyt vain nähdä, että missä vaiheessa nuo rokotukset täällä alkavat, ja siksi toisekseen jos minulla nyt on jo alkava Sikainfluenssa, niin onko sen ottamisessa enää sitten mitään hyötyä.

Minua ovat myöskin kiusanneet jälleen pitkän aikavälin jälkeen niinkin ihana ammattiryhmä kuin puhelinmyyjät. Tänään tuossa iltapäivästä kun makailin sohvalla lukien tuota Tapani Baggen Julmaa Maata, niin eräs lukemattomista puhelimessani sijaitsevista "älä vastaa"-numeroista tipahti ruutuun. Suurin osa näistä "älä vastaa"-nimellä esiintyvistä numeroista on netin ystävällisiltä ihmisiltä poimittuja puhelinmyyjien numeroita, ja eräällä keskustelupalstalla oli todella hyödyllinen Topicci tehty vain sille, että porukat julkaisivat siellä näiden puhelinmyyjien numeroita, joista porukat pystyvät sitten tarkistamaan sen että ovatko kenties joutuneet puhelinmyynnin yrityksen uhriksi.

Oikeastaan nuo puhelinmyyjät ovatkin aikalailla ärsyttävää porukkaa silloin, kun sinua kiusaa about 2-3 vakituista "myyjää", jotka soittelevat sinulle viikon tai parin välein samoista asioista. Kerran eräs tyyppi soitti minulle myyden jotain kanavapakettia Digiboksilleni kolme kertaa viikossa, ja joka kerta tämä sama tyyppi oli ilmeisesti "unohtanut" että en kolmannenkaan soittokerran jälkeen omannut Digiboksia jossa olisi kortinlukija. Nykyäänhän minulla sellainen on, mutta sen puoleen en edes telkkaria enää siinä määrin katselekaan, ettäkö sellaisen hankkimisessa olisi mitään järkeä. Joka tapauksessa niin tuollaiset ovat melko ärsyttävää porukkaa, varsinkin kun epäilen että he ihan tahallaan soittelevat uudelleen numeroihin josta kuitataan kaupusteluyritykset toteamalla että "EI, EN OSTA! ENKÄ OSTAISI VAIKKA ANTAISIT ILMAISEKSIKIN SEN! ÄLÄ SOITA TÄNNE ENÄÄ, SILLÄ VASTAUS TULEE OLEMAAN AINA SAMA!", tai sitten suurinpiirtein kaikilla puhelinmyyjillä on todella huono muisti.

Voisihan tässä kai kertoa vaikka kuinka paljon näitä juttuja Puhelinmyyjien kanssa asioimisesta, mutta totta puhuen haluan ja taidan mennä nyt kahville. Kahvi on hyvää ja sitä on useimmiten riittävästi.

Olen tässä jo vähän oikeastaan yli viikonkin katsellut tuota Ally McBealin toista tuotantokautta. Ei varmaan heti uskoisi, että näinkin paatunut paskiainen kun minä seuraisin Ally McBealia, mutta totta se nyt vain on. Muistan pikkulapsena inhonneeni tätä sarjaa, mutta nyt vanhempana olen löytänyt jonkinlaista lohdullista komiikkaa tämän sarjan useista eri henkilöhahmoista. Ja nimenomaan muutamat henkilöhahmot tässä sarjassa ovatkin se syy, miksi minä loppujen lopuksi pidänkin tätä nykyään ihan hyvänä sarjana. En suoraan sanottuna tiedä, että näytetäänkö tätä enää Suomen televisiossa, mutta tottahan se kyllä kieltämättä on, että tätä pitäisi näyttää Suomessa jälleen. Ellei jopa näytetäkin.. Mistäpä minä tiedän, kun en oikeastaan enää telkkaria katsele.

Muistan itseasiassa suhteellisen huonosti sen ajan, kun tämän pyöri televisiossa. Joitakin näistä jaksoista muistan, mutta suurinta osaa enää en. Tässä sarjassa on kuitenkin melko paljon suhteellisen Absurdia huumoria, joka aikalailla tosiaan tekee siitä katsomisen arvoisen. Enkä oikeastaan voi täysin olla samaa mieltä siitäkään, ettäkö tämä sarja olisi täysin naisille suunnattu naispäähenkilöstään huolimatta. Selkeästi tästäkin sarjasta löytynee asioita, jotka uppoavat ainakin Huumoria vaaliviin miehiin, kuten minuun. Henkilöhahmot ovat usein niin omituisia, että eräällä tavalla niihin ei voi enää suhtautua mitenkään muuten kuin positiivisella tavalla.

Tänään katselin muuten erään jakson, jossa oli yllätyksellisesti vierailevana tähtenä Bruce Willis! Se oli aika komea teko häneltä, varsinkin kun hän esiintyi tuossa jaksossa salanimellä, jota en enää muista. Sen salanimen sukunimi-osa oli kuitenkin "Willis", josta huomasinkin että ehkä kenties joku Willikselle sukua oleva voisi olla tässä sarjassa mukana. Aluksi epäilin Bruce Williksen jotakuta lasta, mutta täytyy sanoa että siinä vaiheessa kun Bruce Willis saapui kuvaan piilovittuilevana psykologina, niin kyseisen sarjan pisteet nousivat aivan uusiin sfääreihin arvoasteikollani. Tällaiset hauskat sivuroolit ovat aina todella tervetulleita juttuja, ja vaikka kieltämättä Bruce Willis teki ihan hyvä roolityön Frendeissäkin silloin sen erään naishenkilön isänä, niin jotenkin tämä oli vain parempi suorite siinä mielessä, että kukaan ei osannut todella varmaan varustautua Williksen osaan tässä jaksossa. Juuri tällainen yllätyksellisyys on parasta antia sarjassa kuin sarjassa.

Bruce Willis oli muuten kanssa tuossa Miami Vicen ensimmäisen tuotantokauden eräässä jaksossa, jossa hän oli paha kansainvälinen asekauppias, ja kaupitteli Stinger-ohjuksia. Hänellä oli kotonaan vielä todella pahiksenomaisesti asekataloogi nimeltä "Arsenal of Democracy", josta kuulemma selvisi kaikkien pahojen pyssyjen hinnat sun muuta!

On se Bryysse kyllä paha jätkä.

Cash helps me, again.

Uutisissa mainostettiin, että jotkut olivat suivaantuneet siitä että pankkiautomaattien käyttökieli oli kuulemma muuttunut Englanniksi. Ennen se oli Suomea, joka ei periaatteessa haitannut - eikä muuten haittaa tämä nykyinenkään tilanne. Lopulta itselleni ihan sama, että olisiko pankkiautomaattien käyttö mahdollista Suomeksi, Englanniksi tai Ruotsiksi. Kaikki kelpaa, vaikka jonkun Hindin kanssa voisikin kenties tulla ongelmia.

Tein tässä taas hiukan kauppaa, ja täytyy sanoa että iloisen positiivisen yllättynyt olen kyllä ollut sen tuottamista summista. Jälleen kerran Cash helps me, joka on kieltämättä oikein hyvä juttu. Saapa taas turhaa roinaa pois nurkista, ja lisää rahaa säästöön taikka käytettäväksi. Tämä tällainenkään elämä ei nimittäin suinkaan ole ilmaista, vaikka jotkut elävätkin vakaasti siinä käsityksessä että vanhempani maksavat kaikki kuluni. Se nyt ei kuitenkaan ole juurikaan koskaan pitänyt paikkaansa, eikä sen puoleen tulekaan pitämään. Ymmärrän kuitenkin miksi jotkut halusivat muiden ihmisten luulevan niin minusta. Joskus on vain helpompaa elää mielikuvien ja toisen käden tiedon muodostamassa kokonaiskuvassa, johon ei välttämättä syystä taikka toisesta haluakaan mitään muutosta.

Luin myös uutisista tämän jutun Amerikkalaisesta pikkupojasta, joka olisi mukamas jotenkin päätynyt isänsä kehittämän lentovehkeen mukana taivaisiin. Siitä oli kuulemma noussut hirveä Mediahuomio, kun puoli Amerikkaa oli kuulemma ollut aivan täpinöissä siitä että oliko poika hengissä, vaiko kenties pudonnut satojen metrien matkan alas säävehkeen sisältä. Kun se keksintö sitten vihdoin tuli sieltä alas, niin poika ei ollutkaan enää sen sisällä. Muutamia tunteja myöhemmin se poika lyötyi kuulemma kotoaan piilottelemasta jostain kellareiden komerosta.

Juttu oli ilmeisesti lavastettu julkisuusarvon saamiseksi. Halpamaisinta siinä kai kuitenkin oli se, että tuon mukamas kadonneen pojan etsintään sidottiin kuitenkin varmaan aika iso määrä pelastuslaitoksen yksiköitä sun muuta kalustoa, jonka ei tosiaankaan olisi tarvinnut olla liikkeellä jonkun Jenkki-älykääpion takia. Alustavasti poliisi oli ilmeisesti uskonut tuon perheen tarinan, mutta nyt onkin päätynyt iskemään koko porukalle sitten sakkoa sun muuta pikkukivaa vaikka mistä. Ei kai tähän asiaan voine sanoa enää mitään muuta, kuin että ajat taitavat olla niin kovin ikävät, että porukka keksii vaikka mitä huomiota saadakseen - ja oikeastaan totta puhuen varmaan sitäkin enemmän tempun takana on ihmiskunnan suurin innoittaja, nimittäin aiemmin hiukan toisessa asiayhteydessä mainitsemani "Cash" - eli raha.

More bounce to the ounce

Pitkästä aikaa voisi keksiä jotakin hieman vanhempaa pelattavaa, ja täten päätinkin edetä takaisin juurilleni näissä asioissa. Sehän on tunnettu fakta, että ainoa asia mitä minä oikeasti teen päivät pitkät on "kusisessa kämpässä istuminen Rockstarin pelejä pelaten", ja luonnollisestihan kaikki muut aktiviteetit ovat vain teeskentelyä, joten päätin osoittaa tältä osin stereotypiat oikeiksi (jälleen kerran?):



Eli GTA: Vice City pärähti käyntiin. Tuota GTA III:akin hieman mietin, mutta se on kyllä periaatteessa vielä alkeellisempi kun VC, joten tämä oli sikäli ihan luonnollinen valinta. Siitä on aikaa varmaan about 2-3 vuotta, kun viimeksi pelasin tätä Vice Cityä, ja tunnetustihan "ainoastaan Rockstarin pelejä" pelaavana luuserina minun on pakko toisinaan päästä rypemään Luuseriudessani, ja silloin tietenkin pelaan GTA-pelejä, sillä olenhan GTA-luuseri henkeen ja vereen.

Money don't pay

Jees, tänään meni tuo Stalker lävitse. Minulla on ollut se kesken jo aika pitkään, enkä totta puhuen edes ollut kovinkaan kaukana lopusta siinä, mutta minkäs teet kun laiskuus iski ja kiinnostus hiipui muutama kuukausi sitten. Hyvä kuitenkin että nyt sain sen pelailtua lävitse.

Sain tämän ns. "Money Endingin", jossa pelaajahahmo esittää pelin lopussa toivomuksen "I want to be rich". Aluksi kaikki näyttää menevän hyvin, mutta pelin loppu kielii pikemminkin sellaisesta "ahneella on paskainen loppu"-tason Moralismista, joka kyllä itseäni vähän ihmetytti, vaikkakin se oli kieltämättä melko odotettuakin. Tuo peli oli kyllä kieltämättä ihan hyvä kaikin puolin, mitä nyt vaan lopua kohden se muuttui aika raskaaksi räiskinnäksi, johon väsyi äkkiä. Onneksi se kuitenkin pääsi loppumaan siinä vaiheessa kun räiskintä alkoi tylsistyttää.

Kieltämättä jäi vähän tyrmistynyt olo tuosta lopusta, kaikesta huolimatta. Vaikka se oli havaittavissakin, että kaikesta spontaanisuudestaan huolimatta asiat eivät tulisi sujumaan niin kuin ajateltiinkaan, niin oli se nyt kuitenkin melko paska juttu että tuolla tavalla sitä pelaajahahmoa huijattiin. Jätkä taisteli vuodattaen verta, hikeä ja varmaan kyyneleitäkin päästäkseen Tsernobylin ytimeen, mutta sitten siellä paikan päällä se paljon hehkutettu "Wish Granter" olikin tosiasiassa aika hitonmoinen huijari! Jos mä olisin tämän tiennyt, niin olisin ampunut sen paskaksi esim. jollain RPG:llä tai vastaavalla. Ja jos en olisi siihen pystynyt, niin varmaan olisi kuitenkin kannattanut yrittää.

Ronin

Olen kehittänyt uudenlaisen teorian onnellisuuteen ja Materialistisiin seikkoihin liittyen elämässäni. Tämä(kin) teoria periaatteessa perustuu siihen, että ihminen tarvitsee ja kaipaa lopulta elämäänsä jatkuvaa ja alati arvaamatonta muutosta. Ilman muutosta ei voi elää - tuli se sitten missä muodossa tahansa.

Ennen uskoin siihen, että kun säästää rahaa ja odottaa sen kasvua tarpeeksi hartaasti - välttäen samalla kaikenlaisia heräteostoksia sun muuta Impulssishoppailua, niin tämän perusteella tosiaankin kannattaa panostaa siihen Materialistiseen puoleen. Uskoin siis siihen, että säästämällään rahalla kuuluisi enimmäkseen hankkia kiinteää materiaa, eikä niinkään esim. hassata rahojaan lyhyisiin iloihin, kuten vaikkapa juhlimiseen sun muuhun. Uskoin, ja uskon edelleen enimmäkseen siihen, että kuluttamastaan rahasummasta tulisi jäädä edes jonkinlainen konkreettinen jälki muistoksi hataraa muistikuvaa lukuunottamatta.

Tällaisella säästäväisyydellä on kuitenkin varjopuolensa. Ainakin itselleni.

Kun sinulle jatkuvasti suuremman tai pienemmän aikavälin kuluttua alkaakin kertyä sitä "Konkreettista jälkeä" niukasta rahankäytöstäsi ja säästäväisyydestäsi, niin tämän jälkeen alatkin ymmärtämään että itseasiassa kaikki Materia ympärilläsi onkin juuri sitä mitä se pohjimmiltaan monille on; turhaa taakkaa, jonka hankkimisesta tulee lopulta vain älytön Noidankehä, joka kestää hautaan asti. Vaikka kuinka säästäväisesti ja "just the basics"-tasolla eläisikin, niin valitettavasti sitä tavaraa kuitenkin väistämättä kasaantuu. Sitä luulee hetken, että kun hankkii jotakin kovan pähkäilyn, niukkuuden tai säästämisen seurauksena, niin sitten kyseisen tavaran, esineen tai asian hankkimisesta olisi jotenkin onnellinen tai tyytyväinen. Minun elämässäni ainakin tällä hetkellä tuo onnellisuus kestää vain muutamia hetkiä, jonka jälkeen tuo tunne kääntyy minua vastaan osoittaen sormellaan ja kysyen - Miksi sinä nyt oikeastaan tuonkin menit ostamaan?

Haluan alkaa elämään sellaista elämää, jossa rahat haaskataan hetkellisiin huvituksiin. Niistä ei jää mitenkään konkreettisia todisteita seuraavalle päivälle tai aamulle. Tällä hetkellä moiset asiat tuovat minulle helpotusta, sillä moiset aktiviteetit tuovat minulle aivan toisenlaisia muistoja vastalahjanaan. Nuo muistot eivät tuijota minua kelmeästi takaisin jonkun kaapin pohjalta tai hyllyn päältä päivittäin syyllistäen minua jo pelkällä olemassaolollaan. Olen vakavasti alkanut uskomaan siihen, että ainoastaan sellaiset kokemukset jotka liittyvät rahan käyttöön tuhlailevassa mielessä ovat tällä hetkellä ns. "hyviä muistoja", sillä ne eivät tuo mukanaan mitään syyllistävää painolastia.

Tein tällaisia kokeita asiaan liittyen vuonna 2008. Voisi oikeastaan todeta, että pidin moisen Sosiaalisen kokeen tuloksista, ja niitin sen hedelmiä hymy kasvoillani. Kieltämättä kenties haluaisin palata moiseen aikaan, sillä se saa minut unohtamaan niin monta muutakin asiaa, jotka ovat toisaalta tällaisen Materialismipelon ohella ja sen takana piileviäkin.

Kuuntelin muuten tänään U2:n Albumin nimeltä Unforgettable Fire. Todella erinomainen kokemus tämäkin, ja se on muistaakseni julkaistu vuonna 1984. En voi suoraan sanottuna aina ymmärtää, että miksi tällaisetkin albumit unohdetaan kokonaan tällaisten yhtyeiden tuotannoista, ja War-albumin kaltaisia, varsin poliittisia tekeleitä hehkutetaan sitten maasta ääriin. Täytyy kuitenkin todeta, että sopivissa määrin politiikka musiikissa on erittäin tärkeä ja mielenkiintoinen lisä, mutta totuus on myös se, että toisille bändeille ja ennen kaikkea niiden esikuville sopii paremmin tuo politiikkaan sekoittuminen kuin taas toisille. Minusta on puolestani aina tuntunut, että U2 on vain Bonon poliittisen Opportunismin jatke, jonka kautta hän koettaa jollain tapaa kanavoida pyrkimyksiään MTV:n ja musiikkimaailman kautta. On kuitenkin todettava, että vaikka kieltämättä Unforgettable Fire sisältää myös jossain määrin poliittisesti latautuneita kappaleita, niin on se kuitenkin kokonaisuutenaan vähemmän poliittisempi kuin tuo aikaisempi Albumi, War.

Itselläni on oikeastaan eräs toinenkin tähän asiaan liittyvä ristiretki meneillään. U2 oli kuulemma tokaissut '85, että se olisi yhtyeenä 1980-luvun merkittävin tuotos. Vaikka tuo varmaan meneekin monella lävitse kuin vettä vaan siis faktuaalisena informaationa, niin itse en todellakaan ole valmis olemaan väittämän kanssa samaa mieltä. Tietoni kuitenkin 1980-luvun Angloamerikkalaisesta populaarimusiikista on niin suppea, että vielä en voi mitenkään julkistaa omaa versiotani tapahtumista. Kenties muutaman vuoden päästä voin sitten vakavalla naamalla kertoa kaikille mahdollisille halukkaille, että mikä on 1980-luvun merkittävin yhtye omasta näkökannastani.

Voices

Näin eilen yöllä taas sellaisen klassisen "maailmanloppu"-unen. Liikennemerkit sulivat ydinaseen paineaallon aiheuttamasta kuumuudesta, talot paloivat kuin helvetintulessa - tuhkaa ja luurankoja kaikkialla.

Olen miettinyt jo pitkään sitä, mitä moiset unet voisivat tarkoittaa. Väittänen tänään, tässä ja nyt että suurin osa ihmisistä näkee tuollaisia unia juurikin tuollaisista aiheista joskus. Mielenkiintoista olisi oikeastaan saada tietää se, että minkälaisia eri selityksiä moisille unille voisi ollakaan. Ja tarkoitan nyt siis ihmissuhteellisia ja Psyykkisiä selityksiä, enkä niinkään mitään Terminaattorista pöllittyjä enneuniselityksiä maailmanlopulle. Vähän oikeastaan vieläkin kyseinen uni puistattaa minua, sillä siitä on pitkä aika kun viimeksi näin vastaavanlaisen, ja totta puhuen olen kehittänyt sellaisen teorian, että tuollaiset suhteellisen graafiset maailmanloppua käsittelevät painajaiset ovat itseasiassa elimistön alitajunnallisia varoituksia jostain vakavasta ja kuolettavasta sairaudesta, kuten esim. Kivessyövästä.

No jooh, siirrytään muihin aiheisiin.

Miami Vicen ensimmäinen kausi tuli tsiigailtua lävitse. Erinomainen sarja on kyllä kieltämättä kyseessä, ja mieleni tekisikin hypätä heti seuraavaan kauteen. Ongelmana onkin nyt lähinnä se, että en oikeastaan tiedä että haluaisinko hankkia juurikin tähän hätään lisää MV:n kausia. Ideanani on jo pitkään ollut DVD-kokoelmani pienentäminen, ja kieltämättä pelkästään tänä vuonna olen myynyt pois varmaan noin 60 elokuvaa, mutta vielä muutama pitäisi saada poistettua. Edelleenkin toisaalta tuntuu että kaikkea on liikaa. Vitun Materialismin taakka.

Sain kinuttua itselleni taas yhden vuoron tulevalle viikonlopulle. Tälle työnantajataholleni se nyt sitten sopi, joten viikon päästä on taas yksi kolmen päivän työputki. Sain tuon viime pätkän palkankin tässä muistaakseni parisen päivää sitten, ja kieltämättä ihan hyvä raha siitä kolmen päivän työstä tulikin. En tosin yhtään ihmettele, kun ne kaksi viimeisintä päivää menivät melkein kymmentuntisiksi ja epäilisin että ne muutamat viimeiset tunnit sitten kai laskettiin "ylitöiksi", tai jotain. Toivon mukaan tuosta työstä nyt kehittyisi sellainen kaksi viikonloppua kuussa kattava pätkähomma, tosin tällä kertaa täytyi kyllä suurinpiirtein anella että pääsi sinne töihin tulevaksi viikonlopuksi. Onneksi kuitenkin suhteet tuohon paikkaan nyt takasivat sen, että pääsin sinne puoliksi pyynnöllä.. ja puoliksi niillä suhteilla, arvioisin. Kuulemma kevätkaudella olisi kai mahdollista päästä ihan vakituiseksikin, mutta se nyt sitten tuo mukanaan muutamia reunaehtoja lähinnä niistä työajoista, joita minun pitää vielä vähän selvitellä. Eipä silti, kyseessähän on kuitenkin pohjimmiltaan ihan OK-tason homma, että sen puoleen en valita ainakaan työn määrää tai muutakaan. Kyllä siellä viihtyy.

Miami Heat

Tuli eilen tuossa hankittua onnellisesti uutta vastaavassa kunnossa oleva Miami Vicen ensimmäinen kausi boksina. Todella hyvä ostos, varsinkin niin halvalla. Tarkoituksena olisi vähän niin kuin hankkia sitten tuo toinenkin kausi, sillä minusta on tullut todellakin aikamoinen 80-luvun, tai tuttavallisemmin "Kasarin" ystävä. Nykyään musiikkikin on lähes ainoastaan 1980-lukua, niin kuin suurin osa seuraamistani televisiosarjoistakin. Pakko siis todeta, että mä elän selkeästi nyt oman elämäni 1980-lukua uudelleen.

No mutta, muutamat asiat ovat kyllä Miami Vicea katsoessa huvittaneet minua. Ensinnäkin tulee mieleen se todella Liberaali tapa, miten vähintään joka toinen sarjan henkilö polttaa tupakkaa tai sikareita suurinpiirtein ihan kaikkialla. Hauskimmat huomaamani paikat ovat olleet oikeustalolla ja ravintolassa. Noinhan asiat taisivat olla tosiaan 1980-luvulla, jolloin sisällä tupakoiminen ei ollut millään tavalla Moraalisesti tai Eettisesti rangaistavaa - mietinpä vain että ottiko moinen tapa oikeasti ketään yhtä pahasti päähän kuin ainakin nykyään.

Sitten toisekseen huomioitava asia ovat olleet Pastellipukujen älytön määrä ja erityisesti niiden värimaailma. Nämä ovat kyllä selkeästi sitä aidointa 1980-lukua, ja täytyykin miettiä että kuinka epämuodikkaita yleisen normin mukaisesti Sonny Crocketista ja Rico Tubbsista tulikaan sitten 1990-luvun puoliväliin ja loppuun mennessä? Käsittääkseni aivan 1990-luvun alkuvuosina pastellipuvut vielä jotenkin menettelivät Amerikkalaisissa sarjoissa, mutta mitä pitemmälle 1990-lukua mentiinkään, niin selkeästi pastellit puvun väreinä laskivat suosioltaan. Ja periaatteessa Matlockiahan ei lasketa, sillä vaikka se olikin 1980-luvun sarja, niin muistaakseni Matlockilla ei ollut pastellipukuja (vaikka ideana se olisikin kyllä kieltämättä jännä), vaan lähinnä harmaita virallisempia pukuja niitä oikeuskäsittelyn Byrokraattisia normistoja tehostamaan.

Mutta joo, täytyy kyllä sanoa että Miami Vice on edelleen kova sarja. Joka jaksossa 1980-luvun musiikkia, 1980-luvun aseita ja kiihtyvää rikosjännäriä. Tämä on kyllä kieltämättä erinomainen sarja, ja sopii katseltavaksi oikein hyvin nyt tähän alkutalven harmaaseen ja tummaan Atmosfääriin.

Lähtekää Miamiin!