Lisää Helsingistä

Alkaa kyllä ottamaan päähän tämä jatkuva ravaaminen Helsingissä.

Eipä silti, näillä näkymin sitä tulee nyt sitten ehkä olemaan luvassa aika paljon muutenkin. Toisaalta onhan se ihan hyväkin, mutta sanotaan näin että eräiden ulkopuolisten tahojen joustamattomuuden ja täydellisen organisaatiokyvyn puutteen vuoksi tässä tilanteessa nyt sitten ollaan. Kiitos yksityiselle sektorille.

Täytyy kirjoitella näistä asioista vähän enemmän kenties ehkä jopa huomisen jälkeen.

Nyt kuitenkin jutellaan jostain vähän kevyemmästä:

On tullut nimittäin eilen katseltua muutamia elokuvia. Ensimmäisenä katselin tuon elokuvan "Dead Snow", joka on alkuperäiskielellä "Død snø". Kyseessä on Norjalainen natsizomppareita sisältävä pläjäys, joka on oikeasti aika hemmetinkin hyvä.

Ensinnäkin tämä teos tarjosi raikkaan tuulahduksen valkokankaalle siinä mielessä että se oli Norjalainen. Voisin luetella hyvinkin paljon Ruotsalaisia ja ehkäpä jopa Tanskalaisiakin elokuvia, mutta Norjalaiset eivät oikein muistissani ainakaan elokuvillaan loista.

Joka tapauksessa tämä oli aika hauska elokuva, paitsi että sen ulkohuussissa tapahtunut seksikohtaus sinällään ällötti minua ihan oikeasti vain lähinnä sen itsensä takia. Olen kuitenkin aika varma että sellaisiakin nuoria naisia ihan varmana löytyy joille maistuu seksi ulkohuussissa zompparien tuijottaessa jostain kolosta himoissaan.

Ryhdyin myös yöllä katselemaan tuota Akira Kurosawan Seitsemään Samuraita. En tajunnut sen olevan yli kolmea tuntia pitkä syväluotaavan itämainen Samurai-kertomus, vaan oletin tuon klassikon päätyvän ns. "pakettiin" korkeintaan muutamassa tunnissa. En ole siis jaksanut katsoa sitä loppuun, mutta saa nyt nähdä että milloin minulla on oikeastaan aikaa ruveta sitä katselemaankaan.

Täälläpäin on sadellut myös paljon lunta. Siinä määrin täällä on sadellut paljon lunta, että sitä on ihan joka paikassa ja paljon kolareitakin on sattunut. Tuossa muutama päivä sitten päädyin vai pitäisikö sanoa että "päädyimme" erään kolaripaikan läheisyyteen, ja se olikin muuten sikäli historiallinen tapahtuma että en ole koskaan nähnyt kolaripaikkaa melkein välittömästi kolarin tapahduttua.

Tunnelma oli kieltämättä aavemainen mutta pehmeä. Siniset hälytysajoneuvojen valot vilkkuivat, mutta tuntui oudolla tavalla että kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista. Näin vain toisen autoista hautautuneena syvälle ajoradan vieressä sijaitsevaan lumipenkkaan ja pienen joukon ihmisiä sen ympärillä.

Tunnelma oli tosiaan aavemainen ja tavallaan ihan kuin jostain maalauksesta tai jopa unenomaisesta kertomuksesta. Olin itsekin selkeästi sivustakatsojan roolissa ja samalla kykenin näkemään silmilläni paloja raadollista todellisuudesta jonka joku tai jotkut olivat juuri kokeneet.

Odotan tämän päivän pohjalta ehkä eniten syntymäpäivääni. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minusta tuntuu hyvältä olla ja hengittää. Kuten olen jo todennut muutamaankin kertaan, niin tämä vuosi on kaikesta huolimatta maistunut paremmalta kuin viime vuodet ja muutenkin fiilikset ovat viimeaikaistenkin sekoilujen pohjalta edelleen ihan hyvät. Kenties voitaisiin jopa sanoa että ne ovat paranemaan päin entisestään.

Huomenna aamulla taas Helsinkiin. Nyt pieni hengähdystauko ja kenties jotain musiikkia.