No tämä vuosi alkaakin sitten olemaan tässä.
Melkoinen antikliimaksi kyllä tämä päivä tälle vuodelle. Oltiin töissä ja sekoiltiin taas kaikenlaista aikalailla asioihin liittymätöntä, mutta sainpa sentään avattua henkilökohtaisemman dialogin erään henkilöstöpäällikön kanssa kenties tulevaisuudessa tapahtuvien muutosten varmistamiseksi. Voi ainakin yrittää turvata asemaansa tässä vaiheessa, vaikka se ei nyt mitään ehkä tulekaan muuttamaan. Kokeiltava kumminkin on.
En ehtinyt oikeastaan mihinkään alennusmyynteihinkään. Joulukin meni aikalailla ohitse myöskin, mutta työtehtävät ovat tulleet oikein tutuiksi. Samoin voisi kai sanoa että väkisinkin Helsinki on tullut myöskin yhtä tutuksi, enkä suoraan sanottuna ollenkaan sano ettäkö se olisi huono juttu. Vastareaktiona kuitenkin kahviaddiktioni on herännyt eloon kahta kauheammin, enkä nykyään pääse mitenkään käyntiin ilman kahviannosta tai siis lähinnä annoksia. Tämä addiktio on siis räjähtänyt käsiin eikä loppua näy, tosin itse taidan olla näine addiktioineni siitä pienimmästä päästä kun kumminkin toisaalta asiahan on niin että monet elleivät kaikki työtoverini melkein polta tupakkaa ja/tai juo kahvia.
Aika erikoista että tämäkin pieni pohdiskelu alkaa nyt sitten olemaan tämän vuoden viimeinen postaus. Ei kai päästä vielä tuhanteen postaukseen nyt sitten kumminkaan, mutta ennen pitkää kyllä tämän vuoden puolella varmaan siihenkin sitten edetään. Olen kyllä miettinyt moneen kertaan tämän blogin aiheita tai siis lähinnä uusia aiheita, ja kyllä niitä varmaan tuleekin puheeksi sitten vuoden kuluessa.
En tiedä että kuluiko tämä vuosi liian nopeasti vai liian hitaasti. En osaa päättää myöskään että oliko tämä enemmän hyödyllinen kuin hyödytön vuosi. Tuntuu tämä kuitenkin hyödyllisemmältä kuin viime vuosi, mutta samalla tuntuu että muutama asia joka tänä vuonna hoidettiin myöhässä kuntoon olisi pitänyt korjata jo paljonkin aiemmin. Kirottu olkoon ilmeisen ikuinen jälkijunassa kulkemiseni tiettyjen asioiden osalta.
En osaa sanoa vielä että mitkä asiat tulevat olemaan aiheina vuoden 2011 postauksessa, mutta sanotaan näin että yritän välttää niin työasioista kuin inhorealistisen Helsingin kuvaamiseni työstämistä. Jutellaan jostain muusta kivasta.
Lopuksi pakko kuitata vuosi Big Countryn biisin "East of Eden" sanoituksilla:
"Some days I just don't worry
I let it pour through me
Some days I walk into
The very depths of me
So I wait out here to the east of eden"
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment