No lähtipä taas tämäkin postaus käyntiin oikein kunnollisella otsikolla. Monet tähän blogiin täysin tutustumattomat varmaan nyt kuvittelevat, että aion esittää jonkinlaisia Shakespearen sonaatteihin verrattavia lyyrisiä jaksoja - erehdytte kuitenkin pahasti. Aion nyt vain käsitellä ihan sitä kaikkea, mitä minun tulisi vielä tehdä ennen kesälomaa tämän kevääksi kutsutun ajan sisällä.
Kevät on siis todellakin tullut. Jopa täällä Kauhavalla, niin kuin Vaasassakin ilma on ihan siedettävän lämmin ja kadut alkavat muun eläimellisen luonnon tapaan paljastua lumikinoksien alta. Palosaaren sillalla tosin edelleen puhaltaa todella murhaava viima - vaan uskonpa senkin olevan eräs elämän tosiasioista, jota ei pieni ihminen voi oman elämänsä aikana muuttaa.
Muutama kurssikin on jo päättynyt: olen siis uskomattomasti avannut akateemisen pistetilini kohti maisteriutta (lue: pikemminkin ensiksi kandidaatiutta) tänä kohtalokkaana keväänä. Tällä hetkellä aktiviteetit yliopistolla ovat myös aika minimissään, vaikka edelleen kaksi esseetä pitääkin palautella tulevan viikon aikana. Kävin hakemassa itselleni myös yliopiston kirjastosta, Tritoniasta, itselleni kirjastokortin. Se on melko persoonaton läpyskä, joka jättää hyvin vähän tilaa mielikuvitukselle. Onpahan nyt kuitenkin sellainenkin, että voi sitten lainailla mitä ikinä huvittaakaan.
Yritimme tässä muutama viikko takaperin hankkia minulle polkupyörää. Tyttöystäväni oli huomannut läheisen sillan alla virtaavan joen uomassa ihan kohtuullista kuntoa omaavan pyörän. Heti saimme ainakin tuhat ja yksi ideaa sen restauroimiseksi - vaikka reunaehtona oli tietysti renkaiden ehjä kunto ja rungon ehjyys. Nostimme improvisoiduin koukuin ja 20 metrin paksuisen pyykkilangan avulla sen joesta vähintäänkin suurella vaivalla. Minun tuurini kuitenkin saneli seuraavat tapahtumat: pyörän runko oli painonut istuimen kohdalta niin kasaan ettei sitä voinut oikeastaan käyttää enää mihinkään. Ironisesti päädyimme heittämään sen takaisin jokeen - ja se jopa upposi pohjaan asti tällä kertaa. Tämän kokemuksen siivittämänä ei voi kuin todeta sen, että kenties minun pitäisi tuoda Sipoosta oma pyöräni takaisin tänne. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Olen myös ryhtynyt juomaan valmiskahveja. Minä en nimittäin omista kahvinkeitintä, mutta onneksi moderni (Saksalainen) teknologia on keksinyt nk. "valmiskahvit", joita Saksalaisten kolmas maailmanvalloitusyritys nimeltään Lidl myy. Nuo kahvit ovat oikeastaan melkoisen halpoja, muistaakseni n. 2 € kappale, ja kuumaan maitoon sekoitettuna vastaavat melko lähelle oikeaa Capuccinoa/Macchiatoa yms. kahvijuomaa. Ne ovat melko riittoisia ja säilyvät hyvin metallipurkeissaan - raus und march Lidliin siitä siis niitä ostamaan !
Nyt lähden kuitenkin tästä pitämään huolta asuntoni hygienian tasosta imuroimisen avulla. Lisää postauksia tulee nyt sitten taas.. kun.. tulee..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment