It was a damn beautiful day today. Clear, blue skies and the nature starting to awoke to its green beauty. I love the smell of summer. That smell has only good memories attached to it. And now to think of it, I don't think that the winter smells like anything really - unlike summer and autumn. The smell of summer is a fresh odor - it has something pure and new in its tender fragrance. Something to do with the wind, I'd say.
Today was the last day of the hunting license-lectures. This old guy appeared, and he had 11 firearms with him to show to us all. 9 rifles of various (more or less hunting) calibers along with a pair of pistols. The instructor brought his Sako TRG (wow !) and a normal Valmet 412 S double-barreled shotgun with him. Those were real nice pieces of hardware that he had with him, but I'd say that for me personally the old guy's two pistols were of more interest. He had a 9mm Cz75 pistol, which was a real treat to handle. And he also had that interesting little James Bond - pistol, the Walther P22 there. I recently read that Seung-Hui Cho, the Virginia Tech shooter, had a P22 with him. That pistol is alot smaller in size as to when compared to many others, but I'd guess that it can be a very lethal sidearm at close ranges - and especially if aimed at the head of a person. Still though, the P22 felt like a damn kids toy when compared to the Cz75. I'd be real interested of taking that thing to the range and squeezing off a few rounds with it - the P22, I mean.
Then there were almost a dozen different hunting rifles with scopes. Mostly chambered to .306 and .308 calibers. After you had seen one, you had pretty much seen them all. And the absence of a pump-action shotgun really bugged me. I would've been real interested of seeing one, since my interest in pump-action shotguns is ever growing. Then we watched a few DVD's concerning moose- and deer-hunting, too.
Today I've also been playing C&C: Renegade. That game is surprisingly good coming from a game company that has never made any FPS-games before. So far I've only completed a few levels, but the way the guys at Westwood have managed to transform the strategic action of the older games into an FPS-enviroment is just exiting to say the least. Renegade is indeed one of the best games in that questionable Electronic Arts C&C Collection.
Now though, I think I'll go and have a bloody good and refreshing walk in the nocturnal night.
Wednesday, May 23, 2007
Tuesday, May 22, 2007
No Rest for The Wicked
Turns out those guys from the municipality called me again yesterday. They offered me another two weeks of sanitation + gardening duty, but I declined of the offer. I've got another job coming though: my girlfriend's parents need some help with the dismantling of their former summer cabin - and I'll be the one to clean the site up.
This is good news for two reasons: they'll be paying me a full 6 euros an hour - compared to the municipal 'standard' of just 5.30 euros an hour. And what's best, is that no matter what these guys aren't very strict and tight-assed about work regulations. I landed a very potent summerjob this year, I'd say.
Yesterday I went to one of those hunting license-lessons again. The stuff presented there for us wasn't very interesting, but I tried to hang on for three hours. We're supposed to learn the names of several birds for the final exam a week from now. It seems that one has to be a bloody ornithologist in this country in order to just to be able to hunt. I'm really not that confident of my knowledge of birds - yet they're bound to ask of them during the exam. Fuck.
I watched Terminator 3 yesterday, as well. I haven't watched it in a while, but I felt like seeing it, despite the fact that it isn't exactly the best Terminator movie out there. Naturally T3 screwed with the official canon alot - but I'd still call the movie's subplot of ensuring John Connor's survival somewhat brilliant - I obviously didn't see the end playing itself out quite like that back in the day.
This is good news for two reasons: they'll be paying me a full 6 euros an hour - compared to the municipal 'standard' of just 5.30 euros an hour. And what's best, is that no matter what these guys aren't very strict and tight-assed about work regulations. I landed a very potent summerjob this year, I'd say.
Yesterday I went to one of those hunting license-lessons again. The stuff presented there for us wasn't very interesting, but I tried to hang on for three hours. We're supposed to learn the names of several birds for the final exam a week from now. It seems that one has to be a bloody ornithologist in this country in order to just to be able to hunt. I'm really not that confident of my knowledge of birds - yet they're bound to ask of them during the exam. Fuck.
I watched Terminator 3 yesterday, as well. I haven't watched it in a while, but I felt like seeing it, despite the fact that it isn't exactly the best Terminator movie out there. Naturally T3 screwed with the official canon alot - but I'd still call the movie's subplot of ensuring John Connor's survival somewhat brilliant - I obviously didn't see the end playing itself out quite like that back in the day.
Friday, May 18, 2007
Workday 9: The Grand Finale
Sometimes even a shitty summer job like the one I've been in for the past two weeks is actually worth doing. Today was indeed that day.
We were ordered to go plant grass again, but as it once again rained, me and my new friend were ordered to do indoors work today. A pretty ironic thing it was, since on our final day of work, we finally got ordered indoors. Figures, I guess.
So we were ordered to assist a bunch of construction workers doing a major renovation of a nearby elementary school. The guy we were supposed to report to was the same guy I had met last week while helping out at the plumbing renovation near the city hall. So anyway, we were told to get a pair of brooms and start cleaning up the floors of this thick, fine white dust which pretty much covered all of the floors. We did the job for awhile, and then descended a staircase down to this lower level, which included showers and gymnastics halls. There was a further staircase down to a thick-looking steel door - and it was left open. The guy who worked with me had been at that elementary school when he was alot younger, and he told me about the steel door. It had always wondered him. Now, naturally we could both guess that the place was a civil defence disaster shelter of some sort. So we went in - especially since the construction workers had alot more important matters on their hands than babysitting a pair of summer workers on their final four hours of work.
As we went in, I quietly hit all the light switches on the way, and a small hall of some sort opened up before our eyes. Apparently it had not been used for awhile, since there were even thicker layers of white dust littering everything. The little control room had several tables, maps, and a chalk board with stuff written on it along with a pair of messy desks. On the back there was a door leading further down the hall and a small alcove featuring an ancient telephone exchange along with a switchboard were inside. The stuff was real ancient - I'm talking about WWII-era and 50's gear.
The walls were littered with all sorts weird plans and maps: some of them included unit tags labeled with names such as "radiation monitoring crew" and "logistics team 1". The maps on the walls had all sorts of marks on them - and I'm purely guessing that the markings represented other shelters and civil defence shelters in the area. At that point we both understood, that we had quite probably stumbled upon an old emergency operations center for the municipality administration. The place was a strange mixture of 60's and 70's technology along with some 90's stuff as well. We saw one computer - but with no monitor connected, though.
We proceeded on, and came upon another small room. The room included a small kitchen and these rooms with beds. Disposable sheets and blankets were laying on the beds. We found kitchen utensils wrapped in plastic. Iodine pills and some sort of a military-published instruction manual on "upholding of communications on municipal level" was there among an old transistor radio.
The final room was a storage: radiation suits, geiger counters, hardhats, gasmasks of various models, medical kits, stretchers, clearing equipment and the sort were placed in neat little rows in bookcases, cubboards and shelves. The equipment looked quite old - I'm guessing that the stuff was mainly from the sixties and seventies. We found road maps still wrapped in plastic from 1984. The Geiger counters were last checked on 2003. All the documents found from the shelter pointed towards some sort of an exercise which had been held in 1995. As we sweeped through the shelter for the first time, it was nearing lunch break. We decided to call the search off while and have ou break. I also decided to visit my apartment quickly and get my digital camera for future documentation. Me and my co-worker buddy took a pair of protective glasses with gas-proof lenses with us as souvenirs.
So after the lunchbreak, we returned in full force. I took photos, and then we searched through the place. This time we found an order dated 1979 from some sort of a civil defence big shot all the way from Helsinki, urging to get rid of the older model M/39 etc. gasmasks. The shelves sure included alot of different models of masks - and the one I opened was indeed a model M/39 - which dates from WWII. Naturally they had slightly newer masks - models M/62 and M/65 there too. The had several dozens of these newer models from the 60's there - all piled into neat little rows on the shelves. I opened one gasmask container, and took a photo of the contents. Then we proceeded to open up the medical kits and inspect their contents. All the stuff you'd expect to be inside were there.
After searching for awhile, I made a quick conclusion about the place: most of the stuff there was completely outdated and in the event of a real disaster - highly dangerous to use. We speculated for a long time about the place's function. Was it still used ? It seemed like the place could've been operational - and perhaps the rescue operations would be led through these smaller shelters by orders from the shelters of the bigger cities of the area i.e. Seinäjoki and Vaasa. The place had all sorts of small notes with numbers and codes for the operational centers of the other neighbouring municipalities. So, we had indeed stumbled upon just one link in a long line of command center shelters in the area. Pretty crazy, huh ? We also attempted to pinpoint the locations of the other shelters from the map, but we figured that the maps could've been way too old and thus inaccurate. The place fascinated me in a very strange way - finding a semi-functional shelter like this was like my adulthood and childhood dreams had came true at the same time.
After taking photos, we naturally left and turned over our neon vests and a couple of other things. Our two week stint as sanitation division etc. workers ended and 1:30 PM on a rainy friday afternoon. Naturally our boss never knew about our exploration of the municipality administration shelter. It is pretty scary to think about that installation though, since the equipment there was so damn Cold Warish - and thus in questionable condition. If some sort of an accident were to happen here, then I'd guess that we'd be screwed. The gasmasks at that storage were clearly in no condition to be used. And to think that in the event of a crisis that 50's or 40's telephone exchange would actually used ? My god, we'd be literally more than screwed here.
Still though, the experience of seeing all that stuff there and actually managing to locate a real life shelter are once-in-a-lifetime experience for me. The discovery of the shelter was both fun and educational - or should I also note a warning of the state of civil defence in this municipality.
On a final note, I've got about 50 pictures of that place on my other computer. I'll probably make a Winzip file out of them and put them - after some legal consultation and consideration - for free download. So stay tuned for the next chapter.
We were ordered to go plant grass again, but as it once again rained, me and my new friend were ordered to do indoors work today. A pretty ironic thing it was, since on our final day of work, we finally got ordered indoors. Figures, I guess.
So we were ordered to assist a bunch of construction workers doing a major renovation of a nearby elementary school. The guy we were supposed to report to was the same guy I had met last week while helping out at the plumbing renovation near the city hall. So anyway, we were told to get a pair of brooms and start cleaning up the floors of this thick, fine white dust which pretty much covered all of the floors. We did the job for awhile, and then descended a staircase down to this lower level, which included showers and gymnastics halls. There was a further staircase down to a thick-looking steel door - and it was left open. The guy who worked with me had been at that elementary school when he was alot younger, and he told me about the steel door. It had always wondered him. Now, naturally we could both guess that the place was a civil defence disaster shelter of some sort. So we went in - especially since the construction workers had alot more important matters on their hands than babysitting a pair of summer workers on their final four hours of work.
As we went in, I quietly hit all the light switches on the way, and a small hall of some sort opened up before our eyes. Apparently it had not been used for awhile, since there were even thicker layers of white dust littering everything. The little control room had several tables, maps, and a chalk board with stuff written on it along with a pair of messy desks. On the back there was a door leading further down the hall and a small alcove featuring an ancient telephone exchange along with a switchboard were inside. The stuff was real ancient - I'm talking about WWII-era and 50's gear.
The walls were littered with all sorts weird plans and maps: some of them included unit tags labeled with names such as "radiation monitoring crew" and "logistics team 1". The maps on the walls had all sorts of marks on them - and I'm purely guessing that the markings represented other shelters and civil defence shelters in the area. At that point we both understood, that we had quite probably stumbled upon an old emergency operations center for the municipality administration. The place was a strange mixture of 60's and 70's technology along with some 90's stuff as well. We saw one computer - but with no monitor connected, though.
We proceeded on, and came upon another small room. The room included a small kitchen and these rooms with beds. Disposable sheets and blankets were laying on the beds. We found kitchen utensils wrapped in plastic. Iodine pills and some sort of a military-published instruction manual on "upholding of communications on municipal level" was there among an old transistor radio.
The final room was a storage: radiation suits, geiger counters, hardhats, gasmasks of various models, medical kits, stretchers, clearing equipment and the sort were placed in neat little rows in bookcases, cubboards and shelves. The equipment looked quite old - I'm guessing that the stuff was mainly from the sixties and seventies. We found road maps still wrapped in plastic from 1984. The Geiger counters were last checked on 2003. All the documents found from the shelter pointed towards some sort of an exercise which had been held in 1995. As we sweeped through the shelter for the first time, it was nearing lunch break. We decided to call the search off while and have ou break. I also decided to visit my apartment quickly and get my digital camera for future documentation. Me and my co-worker buddy took a pair of protective glasses with gas-proof lenses with us as souvenirs.
So after the lunchbreak, we returned in full force. I took photos, and then we searched through the place. This time we found an order dated 1979 from some sort of a civil defence big shot all the way from Helsinki, urging to get rid of the older model M/39 etc. gasmasks. The shelves sure included alot of different models of masks - and the one I opened was indeed a model M/39 - which dates from WWII. Naturally they had slightly newer masks - models M/62 and M/65 there too. The had several dozens of these newer models from the 60's there - all piled into neat little rows on the shelves. I opened one gasmask container, and took a photo of the contents. Then we proceeded to open up the medical kits and inspect their contents. All the stuff you'd expect to be inside were there.
After searching for awhile, I made a quick conclusion about the place: most of the stuff there was completely outdated and in the event of a real disaster - highly dangerous to use. We speculated for a long time about the place's function. Was it still used ? It seemed like the place could've been operational - and perhaps the rescue operations would be led through these smaller shelters by orders from the shelters of the bigger cities of the area i.e. Seinäjoki and Vaasa. The place had all sorts of small notes with numbers and codes for the operational centers of the other neighbouring municipalities. So, we had indeed stumbled upon just one link in a long line of command center shelters in the area. Pretty crazy, huh ? We also attempted to pinpoint the locations of the other shelters from the map, but we figured that the maps could've been way too old and thus inaccurate. The place fascinated me in a very strange way - finding a semi-functional shelter like this was like my adulthood and childhood dreams had came true at the same time.
After taking photos, we naturally left and turned over our neon vests and a couple of other things. Our two week stint as sanitation division etc. workers ended and 1:30 PM on a rainy friday afternoon. Naturally our boss never knew about our exploration of the municipality administration shelter. It is pretty scary to think about that installation though, since the equipment there was so damn Cold Warish - and thus in questionable condition. If some sort of an accident were to happen here, then I'd guess that we'd be screwed. The gasmasks at that storage were clearly in no condition to be used. And to think that in the event of a crisis that 50's or 40's telephone exchange would actually used ? My god, we'd be literally more than screwed here.
Still though, the experience of seeing all that stuff there and actually managing to locate a real life shelter are once-in-a-lifetime experience for me. The discovery of the shelter was both fun and educational - or should I also note a warning of the state of civil defence in this municipality.
On a final note, I've got about 50 pictures of that place on my other computer. I'll probably make a Winzip file out of them and put them - after some legal consultation and consideration - for free download. So stay tuned for the next chapter.
Thursday, May 17, 2007
One more for the road
I slept until 10 am today, and it still feels like I'd need more. For the time being, though, I don't feel like sleeping. Maybe later.
Anyway, this post is supposed to be about my experiences at work. Now, first of all, let me state the obvious: the pay sucks. We're ordered to do things there that would normally be tasks designed for machines. We're also ordered to do things which won't even normally be done by the normal municipal workers. We're the expendable crop - and that old geezer of a boss can order us to do the most vicious things for us to do.
Now, the pay sucks, and your work experiences greatly differ if you've got a different boss. So far, the old guy we've had has had fun on ordering us to do all sorts of shit on all sorts of weather. He won't come and checkp up on us, though. Instead he just drives around his pick-up and drinks alot of coffee in the fancy little restaurants we have here. This guy is not the worst of the worst, as you can probably imagine - since he is not one of the Nazi-kind. There's this female supervisor there who is much worse and strict. She's a real pain in the butt. And I saw her near the office the other day - and she verbally jumped on me and my buddy. The first thing out of her mouth was: "Why the hell are you just sitting there ? This will be deducted from your pay !" she said. Luckily the janitor of the place, a real cool guy, saved our butts by telling her that we had just been sitting there for a few minutes. What a crappy job. Hopefully I won't have to work under her this summer.
But, to get to the good and bad sides of the job, here's a few:
The Good
Anyway, this post is supposed to be about my experiences at work. Now, first of all, let me state the obvious: the pay sucks. We're ordered to do things there that would normally be tasks designed for machines. We're also ordered to do things which won't even normally be done by the normal municipal workers. We're the expendable crop - and that old geezer of a boss can order us to do the most vicious things for us to do.
Now, the pay sucks, and your work experiences greatly differ if you've got a different boss. So far, the old guy we've had has had fun on ordering us to do all sorts of shit on all sorts of weather. He won't come and checkp up on us, though. Instead he just drives around his pick-up and drinks alot of coffee in the fancy little restaurants we have here. This guy is not the worst of the worst, as you can probably imagine - since he is not one of the Nazi-kind. There's this female supervisor there who is much worse and strict. She's a real pain in the butt. And I saw her near the office the other day - and she verbally jumped on me and my buddy. The first thing out of her mouth was: "Why the hell are you just sitting there ? This will be deducted from your pay !" she said. Luckily the janitor of the place, a real cool guy, saved our butts by telling her that we had just been sitting there for a few minutes. What a crappy job. Hopefully I won't have to work under her this summer.
But, to get to the good and bad sides of the job, here's a few:
The Good
- The job can be a real pleasure if you're given the right supervisor (bossman/woman)
- Coffee tastes the best after a hard a physical day of work
- If you've got the right supervisor, you might have more breaks than real jobs - thus leaving more time to do almost anything.
- If you're given the wrong supervisor, your work experience can change into a very shitty survival game resembling life in Nazi Germany
- Sometimes you can be given really shitty jobs i.e. planting grass seeds in the middle of a huge storm
- Meaningless jobs are quite common in this temporary profession. Get used to it and try to orientate yourself according to the shittyness of the job. Sometimes it's just best throw your hands in the air and unofficially the take rest of the day off.
Wednesday, May 16, 2007
Workdays 5,6,7,8 - Hurricane Season
For the past four days our work has been extremely boring, and perhaps even unproductive. We've mainly spent our time drinking coffee and just talking about stuff. On monday and tuesday we were put on shrub-collecting duty, which meant that about 300 cut hawthorn bushes had to be removed from one spot at the back of the library and placed into neat vertical rows. Why it couldn't have not been done by machines, I have no idea. But we were put to work on it anyways. We accomplished it with great cursing and bitching, and I even managed to negotiate ourselves some benefits: we managed to leave work an hour earlier today (wednesday). The thorn-ridden bushes sucked terribly, too.
Yesterday and today we were also ordered to walk around this place again and plant seeds for grass. The target areas were on the sides of highways and stuff - which couldn't concern me much. Yesterday the grass-planting felt just boring, but on wednesday it just became pure torture. We had a very windy and stormy day, and it rained trenching buckets here. Yet our beloved bossman wanted to send us out to plant seeds. Me and my new friend took his car, and just threw seeds out of the window and into the strategic strips of land. Our little Problem was solved, and everyone was happy. Except maybe the bossman, if he had known.
After doing some strategic cropping, we returned back to the "office", and spent the rest of the day just drinking (coffee), eating and drinking. The only girl on duty today had apparently spent her time just raking outside in the terrible storm. Luckily we got out at three.
Yesterday and today we were also ordered to walk around this place again and plant seeds for grass. The target areas were on the sides of highways and stuff - which couldn't concern me much. Yesterday the grass-planting felt just boring, but on wednesday it just became pure torture. We had a very windy and stormy day, and it rained trenching buckets here. Yet our beloved bossman wanted to send us out to plant seeds. Me and my new friend took his car, and just threw seeds out of the window and into the strategic strips of land. Our little Problem was solved, and everyone was happy. Except maybe the bossman, if he had known.
After doing some strategic cropping, we returned back to the "office", and spent the rest of the day just drinking (coffee), eating and drinking. The only girl on duty today had apparently spent her time just raking outside in the terrible storm. Luckily we got out at three.
Sunday, May 13, 2007
Workday 4: Working Hard - or Hardly Working ?
I was at an exam back at the university on thursday, so naturally I wasn't at work that day. I did return back on friday, though.
We didn't do much that day. Me and the fat guy were instructed to go to the park again. And I'm talking about the long-forgotten shitty park at the edge of the town again. So there we were, anyways. This time the boss ordered us to load up the small flat-bed trailer full of leaves we had been raking up into these small or big piles. As we proceeded to fill the trailer with the crap, he just took off to drink coffee again, I suppose. It didn't take long for me and my lovely co-worker to fill it up, and thus we proceeded to just talk about stuff. We talked about different countries and trips to different places - pretty much just proceeded to have fun. For the next two or three hours, the boss just kept on driving us between this sewage treatment plant and the park - our duty was to empty the trailer of the leaves to a small field near the plant. The work was boring. While we were driving to the plant and back the boss kept on telling us about his trips to Russia. I found it extremely boring. He also promised to let us leave at 11:30 AM, but now it seems like he was just full of shit like usual.
So then after taking the final load back to the plant, the guy just drove us back to the small shack near the local fire station. We proceeded to wait the for a few hours, and after some time had passed, we were just ordered to go pick up trash again. We didn't do that for long, though. And went home at pretty much the same time we were supposed to.
We didn't do much that day. Me and the fat guy were instructed to go to the park again. And I'm talking about the long-forgotten shitty park at the edge of the town again. So there we were, anyways. This time the boss ordered us to load up the small flat-bed trailer full of leaves we had been raking up into these small or big piles. As we proceeded to fill the trailer with the crap, he just took off to drink coffee again, I suppose. It didn't take long for me and my lovely co-worker to fill it up, and thus we proceeded to just talk about stuff. We talked about different countries and trips to different places - pretty much just proceeded to have fun. For the next two or three hours, the boss just kept on driving us between this sewage treatment plant and the park - our duty was to empty the trailer of the leaves to a small field near the plant. The work was boring. While we were driving to the plant and back the boss kept on telling us about his trips to Russia. I found it extremely boring. He also promised to let us leave at 11:30 AM, but now it seems like he was just full of shit like usual.
So then after taking the final load back to the plant, the guy just drove us back to the small shack near the local fire station. We proceeded to wait the for a few hours, and after some time had passed, we were just ordered to go pick up trash again. We didn't do that for long, though. And went home at pretty much the same time we were supposed to.
Wednesday, May 09, 2007
Workdays 2 & 3: Unexpected assignments & forgotten parks
Me and my trusty friend, the fat guy, were ordered to this fairly rotten old park at the edge of town yesterday. It was located pretty close to the local water tower. The bossman transported us there.
Once we arrived to the scene, we saw the grim reality of our assignment: an old children's park located at the very edge of town - unlikely that anyone even used it. We started our jobs anyway, which was among a few other things, raking the yard clean of fallen leaves and branches. Pretty damn boring stuff. I did the job for an hour, and after that the bossman turned up again in his dark orange pickup. The fat guy broke the handle of his rake. The bossman told me to enigmatically leave my work as it was and get inside the vehicle. Then he just grimly ordered the other guy to continue his job.
I was then given a new assignment: a small apartment building located at the back of the city hall was getting its plumbing replaced. I was going to be ordered there. Luckily it was an indoors job, though.
So then I arrived to the building, and immediately was sent to work. The leading construction worker there had been drilling these huge holes to the floor, and he was searching for the exact location of the sewage pipes. I hauled all the small and large pieces of stone flooring and the separate crap out of the hole and the floor as he drilled. Then I had to drill a bit too. I was also ordered to put several batteries for an electronic buzzsaw for loading. The work was hard, but happened to take place indoors - which was always a bonus. I was also ordered to return to the site tomorrow - which I happily agreed to. I mean, just look at the options: either raking crap or spending time doing this sort of stuff indoors. I don't really know why the fat guy couldn't have handled the work there - which brings me to the main question: why me ? Was the post at he construction site a punishment or a reward ?
Anyway, the third day of work begun at the same site. I showed up at seven. Sadly the other workers didn't. Turned out that they turned up at eight - so naturally the bossman drove up and ordered me back to sanitation duties for an hour. He took me to this elementary school and told me to clean up all the trash around a certain fence. All these little kids were running around, but for some strange reason they didn't pay too much attention to me. Which is good.
As my work was done at a record time, the bossman finally took me back to the site. I proceeded to do pretty much the same stuff as I did yesterday, although the workers there broke up a few waste pipes which I had to carry out. You wouldn't believe the lovely odors they emitted. So, at noon we had finished. The work at the municipality-owned apartment was done, and sadly enough I was transferred back to raking at the god-forgotten park. It also started raining, and me and the guy just stopped working and started talking. We were even issued these disposable raincoats - which helped a bit in surviving the massive rainfall.
For the next three hours, we just spend talking about all sorts of things there. Forgot about work, and just let everything hang out. It was cool - and mostly important too. Then a few of his friends showed up, and my girlfriend showed up at the park too ! So, we just started to drink coke that she had brought with her and pretty much just chewed the fat, as the said. We all forgot about "supposedly important work" - but at least we had fun. After the clock was nearing 14:30, I split and walked back to the bossman's office and turned in the rake and went for home.
Anyways, that was for days 2 & 3. Tomorrow, thursday that is, I won't be going to work because of an exam I've got to take in the university. So here's me wishing all you a good time and best wishes until friday. Rock on !
Once we arrived to the scene, we saw the grim reality of our assignment: an old children's park located at the very edge of town - unlikely that anyone even used it. We started our jobs anyway, which was among a few other things, raking the yard clean of fallen leaves and branches. Pretty damn boring stuff. I did the job for an hour, and after that the bossman turned up again in his dark orange pickup. The fat guy broke the handle of his rake. The bossman told me to enigmatically leave my work as it was and get inside the vehicle. Then he just grimly ordered the other guy to continue his job.
I was then given a new assignment: a small apartment building located at the back of the city hall was getting its plumbing replaced. I was going to be ordered there. Luckily it was an indoors job, though.
So then I arrived to the building, and immediately was sent to work. The leading construction worker there had been drilling these huge holes to the floor, and he was searching for the exact location of the sewage pipes. I hauled all the small and large pieces of stone flooring and the separate crap out of the hole and the floor as he drilled. Then I had to drill a bit too. I was also ordered to put several batteries for an electronic buzzsaw for loading. The work was hard, but happened to take place indoors - which was always a bonus. I was also ordered to return to the site tomorrow - which I happily agreed to. I mean, just look at the options: either raking crap or spending time doing this sort of stuff indoors. I don't really know why the fat guy couldn't have handled the work there - which brings me to the main question: why me ? Was the post at he construction site a punishment or a reward ?
Anyway, the third day of work begun at the same site. I showed up at seven. Sadly the other workers didn't. Turned out that they turned up at eight - so naturally the bossman drove up and ordered me back to sanitation duties for an hour. He took me to this elementary school and told me to clean up all the trash around a certain fence. All these little kids were running around, but for some strange reason they didn't pay too much attention to me. Which is good.
As my work was done at a record time, the bossman finally took me back to the site. I proceeded to do pretty much the same stuff as I did yesterday, although the workers there broke up a few waste pipes which I had to carry out. You wouldn't believe the lovely odors they emitted. So, at noon we had finished. The work at the municipality-owned apartment was done, and sadly enough I was transferred back to raking at the god-forgotten park. It also started raining, and me and the guy just stopped working and started talking. We were even issued these disposable raincoats - which helped a bit in surviving the massive rainfall.
For the next three hours, we just spend talking about all sorts of things there. Forgot about work, and just let everything hang out. It was cool - and mostly important too. Then a few of his friends showed up, and my girlfriend showed up at the park too ! So, we just started to drink coke that she had brought with her and pretty much just chewed the fat, as the said. We all forgot about "supposedly important work" - but at least we had fun. After the clock was nearing 14:30, I split and walked back to the bossman's office and turned in the rake and went for home.
Anyways, that was for days 2 & 3. Tomorrow, thursday that is, I won't be going to work because of an exam I've got to take in the university. So here's me wishing all you a good time and best wishes until friday. Rock on !
Monday, May 07, 2007
Workday 1: Getting started
Today my spring/summerjob officially started. I showed up at the workplace at around seven, and three other people came there as well. I half-knew one of them.
The man in charge was a weird old fellow constantly chewing something and taking long pauses after saying just a few words. We spent five minutes just watching the dude draw little stickmen on a piece of paper. He had drawn - or at least I'm supposing it was him - a large breasted stick figure on the paper as well. It didn't seem to bother the ladies of the group, though. So then he asked us to guess how long it would take for him to draw as many little stickmen on the paper as there were people in China. What bullshit.
So then we were sent to the streets. We were issued these neon-colored vests and a really handy little tool for picking up trash from the street. The "pike", as I call it, even featured this really sharp bayonet-like stick. We were also given big plastic waste bags - and on our way we were.
The center of town was full of trash littering the streets: empty packs of cigarrettes, candy wrappers, napkins, receipts, broken beer bottles and pretty much everything you'd figure as trash. We spent walking through the center of the town through the early hour traffic like a pair of ghosts wearing neon vests. We picked up trash. An old grandma asked me about the trash-picking device a.k.a. "The Pike". Then I talked to a pair of construction workers also working for the municipality. One of the workers said that his son was also studying at the university. Cool.
We spent several hours just walking around the town. The work itself today was quite independent in the sense that we were just told where to go and get the area cleaned as soon as possible. The weather today was a bit too hot for me though. I had a black long-sleeved T-shirt ion top of a normal T-shirt. And on top of it all was a normal running jacket.
We spent several hours carrying our sticks and the black trashbags with us. I hadn't packed any drinks or food with me. Sure wish I would've.
So then we just retraced our steps back to the little house which we started from. As my partner, a fat dude, called the boss as he had left someplace - we received a new assignment: large heaps of trash had somehow formulated to the back of a supermarket and a small hotel at the center. The sanitation department - which meant us - had been getting complaints about the untidy state of the place. We had been at the location earlier, but most of the trash had pretty much escaped our tidy moves. So we went there. I found a full bottle of beer from the hotel's side entrance, but I just had to throw it in the bag. Didn't feel like keeping it.
We spent most of the day cleaning the back of the hotel and the supermarket. There were these large heaps of trash located at a small ditch at the back - and by the looks of it - some of the stuff we found must've been from the freakin' 80's ! Pretty bizarre.
After we had finished there, we just left a pair of garbage bags there for the mobile units to pick up. Then we proceeded yet again to walk back to the little building. This time we were just ordered to comb through a few highways near a small factory complex. Didn't find too much trash from there - and to tell you the truth - after six hours of just walking around in the heat I really didn't feel like finding any either.
The day ended at 15:30 PM. After turning in our vests and pikes, I was so beat that I just went home with my girlfriend and took a long shower. Then went to bed and slept until eight PM.
Interesting stuff found from the trash on 7.5.2007:
The man in charge was a weird old fellow constantly chewing something and taking long pauses after saying just a few words. We spent five minutes just watching the dude draw little stickmen on a piece of paper. He had drawn - or at least I'm supposing it was him - a large breasted stick figure on the paper as well. It didn't seem to bother the ladies of the group, though. So then he asked us to guess how long it would take for him to draw as many little stickmen on the paper as there were people in China. What bullshit.
So then we were sent to the streets. We were issued these neon-colored vests and a really handy little tool for picking up trash from the street. The "pike", as I call it, even featured this really sharp bayonet-like stick. We were also given big plastic waste bags - and on our way we were.
The center of town was full of trash littering the streets: empty packs of cigarrettes, candy wrappers, napkins, receipts, broken beer bottles and pretty much everything you'd figure as trash. We spent walking through the center of the town through the early hour traffic like a pair of ghosts wearing neon vests. We picked up trash. An old grandma asked me about the trash-picking device a.k.a. "The Pike". Then I talked to a pair of construction workers also working for the municipality. One of the workers said that his son was also studying at the university. Cool.
We spent several hours just walking around the town. The work itself today was quite independent in the sense that we were just told where to go and get the area cleaned as soon as possible. The weather today was a bit too hot for me though. I had a black long-sleeved T-shirt ion top of a normal T-shirt. And on top of it all was a normal running jacket.
We spent several hours carrying our sticks and the black trashbags with us. I hadn't packed any drinks or food with me. Sure wish I would've.
So then we just retraced our steps back to the little house which we started from. As my partner, a fat dude, called the boss as he had left someplace - we received a new assignment: large heaps of trash had somehow formulated to the back of a supermarket and a small hotel at the center. The sanitation department - which meant us - had been getting complaints about the untidy state of the place. We had been at the location earlier, but most of the trash had pretty much escaped our tidy moves. So we went there. I found a full bottle of beer from the hotel's side entrance, but I just had to throw it in the bag. Didn't feel like keeping it.
We spent most of the day cleaning the back of the hotel and the supermarket. There were these large heaps of trash located at a small ditch at the back - and by the looks of it - some of the stuff we found must've been from the freakin' 80's ! Pretty bizarre.
After we had finished there, we just left a pair of garbage bags there for the mobile units to pick up. Then we proceeded yet again to walk back to the little building. This time we were just ordered to comb through a few highways near a small factory complex. Didn't find too much trash from there - and to tell you the truth - after six hours of just walking around in the heat I really didn't feel like finding any either.
The day ended at 15:30 PM. After turning in our vests and pikes, I was so beat that I just went home with my girlfriend and took a long shower. Then went to bed and slept until eight PM.
Interesting stuff found from the trash on 7.5.2007:
- 1 full, unopened bottle of beer. According to the label, it would've only expired three months from now.
- A broken - but still pretty cool-looking old-style cigarette lighter
- Various trash from the by-gone eras
Sunday, May 06, 2007
Yllätysten yllätys: sainpa sittenkin töitä. Olen nyt virallisesti Kauhavan kunnan palveluksessa - kaikesta huolimatta.
Kun kävin kyselemässä työpaikan saantia jätettyäni hakemuksen jo yli kuukausi sitten, oli vastaus tyly: nimeäni ei ainakaan ollut listassa. Viime viikolla sitten onnisti, kun minulle soitettiin ja tarjottiin töitä. Siispä päätin ottaa tarjouksen vastaan. Ainoa varjopuoli tällä hetkellä on kaiketi se, että työni alkavat heti huomenna aamulla kello seitsemän. Varoituaika oli siis kaiketikin aika lyhyt. Onpahan nyt kuitenkin sitten aika varhain aloitettu kesätyöpaikka. Which means money. Hurray.
Vappu meni täällä ainakin melko päin ahteria. Vaasassa kansa juhli todella upeassa räntäsateessa ja kylmäkin oli kuin missäkin taka-siperiassa. Seinäjoella käydessämme ilma oli hiukan parempi, vaan juhlakansa oli kyllä ainakin siellä näyttänyt jäävän aika pitkälti vain kotiin. Pohjanmaan vapun pilannut elementti oli siis pelkästään huono sää. How typical.
Lähdin myös viime perjantaina, eli n. 2 päivää sitten käymään Helsingissä ja samalla tietysti vanhempien luona Sipoossa. Lauantaina sitten tuli tehtyä melko harvinainen baarikierros kolmen muun kaverin kanssa, jonka aikana oli kyllä todellakin asiallista meininkiä ilmassa. Toisin sanoen oli siis kiva tavata kavereitaan pitkästä aikaa. Varsinkaan kun ei ole muutamia heistä nähnyt pitkään aikaan.
Nyt täytyy kuitenkin lähteä tästä hieman lepäilemään huomista täyttä työpäivää varten. Teenpä taas tähän loppuun lupauksen kirjoitella enemmän - vaan nythän sitä asiaakin luulisi olevan enemmän.
Kun kävin kyselemässä työpaikan saantia jätettyäni hakemuksen jo yli kuukausi sitten, oli vastaus tyly: nimeäni ei ainakaan ollut listassa. Viime viikolla sitten onnisti, kun minulle soitettiin ja tarjottiin töitä. Siispä päätin ottaa tarjouksen vastaan. Ainoa varjopuoli tällä hetkellä on kaiketi se, että työni alkavat heti huomenna aamulla kello seitsemän. Varoituaika oli siis kaiketikin aika lyhyt. Onpahan nyt kuitenkin sitten aika varhain aloitettu kesätyöpaikka. Which means money. Hurray.
Vappu meni täällä ainakin melko päin ahteria. Vaasassa kansa juhli todella upeassa räntäsateessa ja kylmäkin oli kuin missäkin taka-siperiassa. Seinäjoella käydessämme ilma oli hiukan parempi, vaan juhlakansa oli kyllä ainakin siellä näyttänyt jäävän aika pitkälti vain kotiin. Pohjanmaan vapun pilannut elementti oli siis pelkästään huono sää. How typical.
Lähdin myös viime perjantaina, eli n. 2 päivää sitten käymään Helsingissä ja samalla tietysti vanhempien luona Sipoossa. Lauantaina sitten tuli tehtyä melko harvinainen baarikierros kolmen muun kaverin kanssa, jonka aikana oli kyllä todellakin asiallista meininkiä ilmassa. Toisin sanoen oli siis kiva tavata kavereitaan pitkästä aikaa. Varsinkaan kun ei ole muutamia heistä nähnyt pitkään aikaan.
Nyt täytyy kuitenkin lähteä tästä hieman lepäilemään huomista täyttä työpäivää varten. Teenpä taas tähän loppuun lupauksen kirjoitella enemmän - vaan nythän sitä asiaakin luulisi olevan enemmän.
Friday, April 27, 2007
Kovan viikon ilta
Tyttöystäväni asuu hyvin pian jopa puoli kilometriä kauempana kuin ennen minusta katsoen. Pelottavaa totutella siihen että hän tulee asumaan aivan keskustassa.
Toissapäivänä tuli otettua oikein kunnolla ja kirjaimellisesti yhteen tuon samassa talossa asuvan noidan kanssa kenestä puhuin jo aikaisemminkin. Olimme poistumassa tyttöystäväni luota kun tämä kurppa ilmaantui välittömään näkökenttääni, ja vieläpä katseli minua harvinaisen vihaisesti. Minä en kuitenkaan siinä tilanteessa jaksanut enää pidätellä raivoani häntä kohtaan, ja vihaisiin ilmeisiin vastasin sanomalla: "No hui kauheaa kun pelottaa". Kyseinen nainen sitten räjähti oikein kirjaimellisesti silmille, ja minä siinä samassa. Tämän varsin äänekkään väittelyn aikana minä en todellakaan pysynyt rauhallisena - ja samalla varmistuin jopa siitä että kyseinen kurppa on ihan oikeasti hullu. Hänellä tuntui myös olevan minusta varsin selviä mielipiteitä huolimatta siitä, että olen puhunut hän kanssaan n. vuosi sitten minuutin ajan. Ja kaikki nämä mielipiteet olivat myöskin sitten negatiivisia viimeistä pilkkua myöten. Tätä mielisairasta kurppaa on kyrpinyt koko vuoden se että vedän vessan joka kerta kun käyn siellä öisin (myös syytös koski tyttöystävääni) . Psyko-Mummo väittää heräävänsä siihen - ja ratkaisuksi tähän kyseinen tyyppi tarjosi pottaa. Ja vieläpä ihan vakavalla naamalla. Lisäksi hän väitti minun potkivan seiniä ja kuljeskelevan pitkin katuja "omille jutuilleni naureskellen" - johon sitten vastasin ilmoittamalla halukkuuteni haastaa hänet käräjille moisesta. Mummeli uhkasi myös "hankkia minulle porttikiellon kyseiseen taloon" kuulemma ihan poliisilaitokseltakin. Ongelmana vaan tietty olisi ensinnäkin se, että hän ei tiedä nimeäni eikä hän myöskään omaa oikeuksia rajoittaa toisen suomen kansalaisen liikkumisvapautta. Tätä ei Mummo-Hitleri kuitenkaan näyttänyt ymmärtävän - vastalauseistani huolimatta.
Yksi hauskimmista kommenteista - ei onneksi ainakaan minun mittapuuni mukaan pahimmista - oli epäilemättä se kun nainen hiljeni hetkeksi ja katsahti minuun päin toteamalla: "perkele, mä sanon sulle nyt yhden asian: SÄ OLET OUTO !!!". Kieltämättä tuo yritys olla hyvin epäkohtelian minulle oli kyllä ihan kansainvälisestikin kovin vaatimatonta. Tiedustelinkin häneltä sen jälkeen sitä, että missä apukoulussa opetetaan noin jälkeenjääneitä vastauksia. Minä kyllä oikeastaan ihan tykkäsinkin siitä kun moinen mummeli kutsui minua oudoksi. Se saattoi jopa olla oikeassa - mielisairaudestaan huolimatta.
Eilen menin sitten kouluun. Kävellessäni tämän mummelin asuinpaikan ohitse, tämä sama mielenvikainen huuteli minulle joitakin epämääräisyyksiä parvekkeeltaan. Tällä kertaa en kuitenkaan provosoitunut, vaan kävelin ohitse. Käsittääkseni tältä tyypiltä olisi pitänyt pyytää anteeksi - vaan eipä hän ainakaan itse kokenut siihen tarvetta minun kohdallani.
Eilen sitten selvisi, että kyseisen mummon moottorina toimii todellakin - yllätyksellisesti mielenalalääkkeet ! Tämä pikku rakkikoira haukkuu siis pillerien voimalla ! Kuinka ihastuttavan ennalta-arvattavaa ! No, tämän jälkeen me emme enää tyttöystäväni asunnolle mene. Tyhjensimmekin sen tänään. Tätä mielisairasta mummoa ei kyllä onneksi näkynyt. Isännöitsijä on uhannut soittaa poliisit seuraavalla kerralla - siis mikäli mummeli ilmaantuu vielä meille aukomaan päätään.
Sitten muita uutisia
Wappu tulee ! Ja tämä on vieläpä minun ensimmäinen vappuni ylioppilaana ! Lakit ja nakit päähän ! Vau ja Jee.
Vapun virallisena päivänä taidan karata Vaasaan katsastamaan sen tarjoamat huvit. Sen jälkeen myös tämän vuoden kovimmat työurakat ovat ohitse - ja totta puhuen niin kyllä suurin osa koulustakin. Vappu symboloi siis edelleenkin suuren vapauden ja onnen täyttymystä !! Vapun jälkeen lähdenkin siis taas käymään tuolla etelämmässä suomessa hiukan sen meininkiä katsastamassa. Olen suunnittelut tälle varsin tylsälle kesäkuulle myös hiukan toisenlaista toimintaa: nimittäin aionpa suorittaa itselleni metsästäjäntutkinnon paikallisessa kansalaisopistossa. En tarkalleen tiedä vielä että mitä hyötyä siitä on - mutta toivon mukaan edes jotakin. Ja totta puhuen tämä on suhteellisen halpa keino saada edes jotakin tekemistä koko kuukaudelle. Lisää siis epämääräisiä luentoja ja pitkiä muistiinpanoja ihan opiskelun ulkopuolellakin !
Loppuun vielä nk. "harrastevinkki": mikäli olet pilvessä tai tykkäät muuten vaan pelata todella huumeisia pelejä, niin kannattaa kokeilla PS2-formaatin sienipilvistä Katamari Damacy-nimellä kulkevaa trippiä. Tämä on sitä nk. "kovalla huumeella tehtyä psykedeelistä tajuntaa avartavaa materiaalia" - etkä varmasti pety !!
Toissapäivänä tuli otettua oikein kunnolla ja kirjaimellisesti yhteen tuon samassa talossa asuvan noidan kanssa kenestä puhuin jo aikaisemminkin. Olimme poistumassa tyttöystäväni luota kun tämä kurppa ilmaantui välittömään näkökenttääni, ja vieläpä katseli minua harvinaisen vihaisesti. Minä en kuitenkaan siinä tilanteessa jaksanut enää pidätellä raivoani häntä kohtaan, ja vihaisiin ilmeisiin vastasin sanomalla: "No hui kauheaa kun pelottaa". Kyseinen nainen sitten räjähti oikein kirjaimellisesti silmille, ja minä siinä samassa. Tämän varsin äänekkään väittelyn aikana minä en todellakaan pysynyt rauhallisena - ja samalla varmistuin jopa siitä että kyseinen kurppa on ihan oikeasti hullu. Hänellä tuntui myös olevan minusta varsin selviä mielipiteitä huolimatta siitä, että olen puhunut hän kanssaan n. vuosi sitten minuutin ajan. Ja kaikki nämä mielipiteet olivat myöskin sitten negatiivisia viimeistä pilkkua myöten. Tätä mielisairasta kurppaa on kyrpinyt koko vuoden se että vedän vessan joka kerta kun käyn siellä öisin (myös syytös koski tyttöystävääni) . Psyko-Mummo väittää heräävänsä siihen - ja ratkaisuksi tähän kyseinen tyyppi tarjosi pottaa. Ja vieläpä ihan vakavalla naamalla. Lisäksi hän väitti minun potkivan seiniä ja kuljeskelevan pitkin katuja "omille jutuilleni naureskellen" - johon sitten vastasin ilmoittamalla halukkuuteni haastaa hänet käräjille moisesta. Mummeli uhkasi myös "hankkia minulle porttikiellon kyseiseen taloon" kuulemma ihan poliisilaitokseltakin. Ongelmana vaan tietty olisi ensinnäkin se, että hän ei tiedä nimeäni eikä hän myöskään omaa oikeuksia rajoittaa toisen suomen kansalaisen liikkumisvapautta. Tätä ei Mummo-Hitleri kuitenkaan näyttänyt ymmärtävän - vastalauseistani huolimatta.
Yksi hauskimmista kommenteista - ei onneksi ainakaan minun mittapuuni mukaan pahimmista - oli epäilemättä se kun nainen hiljeni hetkeksi ja katsahti minuun päin toteamalla: "perkele, mä sanon sulle nyt yhden asian: SÄ OLET OUTO !!!". Kieltämättä tuo yritys olla hyvin epäkohtelian minulle oli kyllä ihan kansainvälisestikin kovin vaatimatonta. Tiedustelinkin häneltä sen jälkeen sitä, että missä apukoulussa opetetaan noin jälkeenjääneitä vastauksia. Minä kyllä oikeastaan ihan tykkäsinkin siitä kun moinen mummeli kutsui minua oudoksi. Se saattoi jopa olla oikeassa - mielisairaudestaan huolimatta.
Eilen menin sitten kouluun. Kävellessäni tämän mummelin asuinpaikan ohitse, tämä sama mielenvikainen huuteli minulle joitakin epämääräisyyksiä parvekkeeltaan. Tällä kertaa en kuitenkaan provosoitunut, vaan kävelin ohitse. Käsittääkseni tältä tyypiltä olisi pitänyt pyytää anteeksi - vaan eipä hän ainakaan itse kokenut siihen tarvetta minun kohdallani.
Eilen sitten selvisi, että kyseisen mummon moottorina toimii todellakin - yllätyksellisesti mielenalalääkkeet ! Tämä pikku rakkikoira haukkuu siis pillerien voimalla ! Kuinka ihastuttavan ennalta-arvattavaa ! No, tämän jälkeen me emme enää tyttöystäväni asunnolle mene. Tyhjensimmekin sen tänään. Tätä mielisairasta mummoa ei kyllä onneksi näkynyt. Isännöitsijä on uhannut soittaa poliisit seuraavalla kerralla - siis mikäli mummeli ilmaantuu vielä meille aukomaan päätään.
Sitten muita uutisia
Wappu tulee ! Ja tämä on vieläpä minun ensimmäinen vappuni ylioppilaana ! Lakit ja nakit päähän ! Vau ja Jee.
Vapun virallisena päivänä taidan karata Vaasaan katsastamaan sen tarjoamat huvit. Sen jälkeen myös tämän vuoden kovimmat työurakat ovat ohitse - ja totta puhuen niin kyllä suurin osa koulustakin. Vappu symboloi siis edelleenkin suuren vapauden ja onnen täyttymystä !! Vapun jälkeen lähdenkin siis taas käymään tuolla etelämmässä suomessa hiukan sen meininkiä katsastamassa. Olen suunnittelut tälle varsin tylsälle kesäkuulle myös hiukan toisenlaista toimintaa: nimittäin aionpa suorittaa itselleni metsästäjäntutkinnon paikallisessa kansalaisopistossa. En tarkalleen tiedä vielä että mitä hyötyä siitä on - mutta toivon mukaan edes jotakin. Ja totta puhuen tämä on suhteellisen halpa keino saada edes jotakin tekemistä koko kuukaudelle. Lisää siis epämääräisiä luentoja ja pitkiä muistiinpanoja ihan opiskelun ulkopuolellakin !
Loppuun vielä nk. "harrastevinkki": mikäli olet pilvessä tai tykkäät muuten vaan pelata todella huumeisia pelejä, niin kannattaa kokeilla PS2-formaatin sienipilvistä Katamari Damacy-nimellä kulkevaa trippiä. Tämä on sitä nk. "kovalla huumeella tehtyä psykedeelistä tajuntaa avartavaa materiaalia" - etkä varmasti pety !!
Monday, April 23, 2007
Vein tänään postiin lykkäyshakemukseni asepalveluksesta. Postissa sain odottaa melkein viisi minuuttia pitempään yhden vaivaisen postimerkin ostoa siksi, että joku paikallinen mummeli päätti sitten käydä juttelemaan oikein tarkemmin postin tädin kanssa joistakin rikkaruohoista. Kylläpä taas.. Hmm.. "Potutti".
Yksi Sipoolainen ystäväni - jonka olen tuntenut ihan ala-asteelta lähtien menee suorittamaan asepalveluksensa tänä kesänä. Hän on muistaakseni muutaman kuukauden päästä lähdössä. Ja tietysti Vekaranjärvelle. Eilen naureskeltiinkin sitä, että minäkin olisin joutunut tasan samaan paikkaan palvelemaan hänen kanssaan mikäli olisin tänä kesänä lähtenyt. En kuitenkaan mennyt, sillä minun vähintäänkin arveluttava "palvelukseni" yliopistolla olisi siitä kärsinyt. Lykkäystä siis taas jälleen ja toistamiseen luvassa. Hipit rautaa !!
Tyttöystäväni muuttaa myöskin. Tosin vain hiukan toiselle puolelle tätä pientä kylää. Sosiaaliseen verkostoon on siis luvassa vain pieniä muutoksia. Syy poismuutolle on hänen talossaan asuva varsin epämiellyttävä vanhempi noita, joka on suorastaan tehnyt niin minunkin kuin tyttöystävänikin elämästä helvetin. Ei tästä asiasta kannata tämän enempää jauhaa - vaikka mieli tekisikin. Oli miten oli - niin muuttohan tästä tulee. Minä tosin pysyn omassa asunnossani for the time being.
Tänään kävin myös kaupassa tuossa paikallisessa Lidlissä. Paikalla oli myös kourallinen Saksalaisia, jotka kaikkien suureksi yllätykseksi ostivat helvetinmoisen määrän Wurstia (lue: nakkeja) ! Moinen stereotypinen ele sai minutkin kyllä hetkeksi hieman naureskelemaan, sillä kyseinen tapaus osoitti että kaikki stereotypiat eivät millään voi olla aina vääriäkään ainakaan gastronomisessa mielessä. Ja onpahan minulla lopulta todisteita siitäkin kun suomalainen lapsiperhe tilasi eräässä etelän lomakohteessa lihapullia ja perunamuussia kun tarjolla olisi ollut ehkä vähän normeistakin poikkeavaa syöpöteltävää.
Yksi Sipoolainen ystäväni - jonka olen tuntenut ihan ala-asteelta lähtien menee suorittamaan asepalveluksensa tänä kesänä. Hän on muistaakseni muutaman kuukauden päästä lähdössä. Ja tietysti Vekaranjärvelle. Eilen naureskeltiinkin sitä, että minäkin olisin joutunut tasan samaan paikkaan palvelemaan hänen kanssaan mikäli olisin tänä kesänä lähtenyt. En kuitenkaan mennyt, sillä minun vähintäänkin arveluttava "palvelukseni" yliopistolla olisi siitä kärsinyt. Lykkäystä siis taas jälleen ja toistamiseen luvassa. Hipit rautaa !!
Tyttöystäväni muuttaa myöskin. Tosin vain hiukan toiselle puolelle tätä pientä kylää. Sosiaaliseen verkostoon on siis luvassa vain pieniä muutoksia. Syy poismuutolle on hänen talossaan asuva varsin epämiellyttävä vanhempi noita, joka on suorastaan tehnyt niin minunkin kuin tyttöystävänikin elämästä helvetin. Ei tästä asiasta kannata tämän enempää jauhaa - vaikka mieli tekisikin. Oli miten oli - niin muuttohan tästä tulee. Minä tosin pysyn omassa asunnossani for the time being.
Tänään kävin myös kaupassa tuossa paikallisessa Lidlissä. Paikalla oli myös kourallinen Saksalaisia, jotka kaikkien suureksi yllätykseksi ostivat helvetinmoisen määrän Wurstia (lue: nakkeja) ! Moinen stereotypinen ele sai minutkin kyllä hetkeksi hieman naureskelemaan, sillä kyseinen tapaus osoitti että kaikki stereotypiat eivät millään voi olla aina vääriäkään ainakaan gastronomisessa mielessä. Ja onpahan minulla lopulta todisteita siitäkin kun suomalainen lapsiperhe tilasi eräässä etelän lomakohteessa lihapullia ja perunamuussia kun tarjolla olisi ollut ehkä vähän normeistakin poikkeavaa syöpöteltävää.
Saturday, April 21, 2007
Double side-step
I've got this assignment for an essay on social linguistics. The second, and final deadline is this month's 30th. So far I haven't had much interest in reading the required segments of the book. I've been having a pretty low morale altogether over this project. And there's a very good reason for it too: the teacher of the course was quite literally a real bastard to me. I'd have never imagined that someone of his status would've been so goddamn childish and lame. What an asshole.
The other problem for the course were the essay books. The guy gave us a list of about ten books, which at the time were all on loan. As I tried to get my hands on just one, all of the books were gone and had been re-loaned by the other 55 students of the course on the waiting list. There were something like 1 or 2 copies per book. Naturally I had to improvise, and took a book which covered some of the essay topics and will write the essay based on the crap in it. I'm still pretty baffled about the university library, which doesn't have enough books to go around for everyone. There's over 5000 students at my university, and there were over fifty people at the course- who all need a book to write an essay about ! Can you spell misorganization ?
Anyway, let's face it, though: that essay needs to be written. And fast. I'll probably get to it later today - which means the night in my case. I've been playing the allied campaign on Red Alert 2 today, and have finally met a mission which is pretty damn hard and tricky. Anyone know how to knock out the powerplants in mission 8, and thus destroy the psychic beacon ? If you do, I'd be real grateful. The various walkthroughs have been pretty crappy over this matter.
It's been raining here again. There's these huge gusts of wind outside and there was even a few piles of snow littering around the roads. Yesterday I almost freakin' hypothermized (sp?) myself while walking to the shop and back. We've still got full-blown winter here anyway you look at it. Those lucky bastards in south.
I also had to sent an email to this particular teacher of a course I was in a month ago. I haven't received my two study points from it. The shittiest part of the matter is, that the teacher-guy just told us pretty casually to contact him personally if we didn't get any points. What the fuck ? When did it become our business to remind the teachers to give us the points ? Aren't they supposed to, like, remember it all by themselves ? Jesus, talk about lazyness. Anyway, I sent him an email about it - hopefully he'll handle the matter soon enough.
I also had this terrible dream last night about witnessing a plane crash here. A passenger jet flew above me and one of its wings ripped away from the rest of the chassis - then the entire jet came down a kilometre away from me. All I could do was to watch the carnage and try to call people about it. What a terrible nightmare to see on a saturday morning.
The other problem for the course were the essay books. The guy gave us a list of about ten books, which at the time were all on loan. As I tried to get my hands on just one, all of the books were gone and had been re-loaned by the other 55 students of the course on the waiting list. There were something like 1 or 2 copies per book. Naturally I had to improvise, and took a book which covered some of the essay topics and will write the essay based on the crap in it. I'm still pretty baffled about the university library, which doesn't have enough books to go around for everyone. There's over 5000 students at my university, and there were over fifty people at the course- who all need a book to write an essay about ! Can you spell misorganization ?
Anyway, let's face it, though: that essay needs to be written. And fast. I'll probably get to it later today - which means the night in my case. I've been playing the allied campaign on Red Alert 2 today, and have finally met a mission which is pretty damn hard and tricky. Anyone know how to knock out the powerplants in mission 8, and thus destroy the psychic beacon ? If you do, I'd be real grateful. The various walkthroughs have been pretty crappy over this matter.
It's been raining here again. There's these huge gusts of wind outside and there was even a few piles of snow littering around the roads. Yesterday I almost freakin' hypothermized (sp?) myself while walking to the shop and back. We've still got full-blown winter here anyway you look at it. Those lucky bastards in south.
I also had to sent an email to this particular teacher of a course I was in a month ago. I haven't received my two study points from it. The shittiest part of the matter is, that the teacher-guy just told us pretty casually to contact him personally if we didn't get any points. What the fuck ? When did it become our business to remind the teachers to give us the points ? Aren't they supposed to, like, remember it all by themselves ? Jesus, talk about lazyness. Anyway, I sent him an email about it - hopefully he'll handle the matter soon enough.
I also had this terrible dream last night about witnessing a plane crash here. A passenger jet flew above me and one of its wings ripped away from the rest of the chassis - then the entire jet came down a kilometre away from me. All I could do was to watch the carnage and try to call people about it. What a terrible nightmare to see on a saturday morning.
Friday, April 20, 2007
Elokuva-Arvostelu: Battle Royale
No nyt tuli tämäkin vihdoin nähtyä. Se tuli suomen neloselta muutamia viikkoja sitten. Tässäpä siis arvostelu kokemukseni pohjalta.
Ymmärrän hyvin sen miksi tämä elokuva on saanut mitä erilaisempaan kritiikkiä osakseen. Sen käsittelemä aihe on samalla japanilaisittain toteutettu bisarri - ja jopa hiukan perverssikin väkivallalla leikittely. Juuri sen hahmot, n. 40 lukioikäistä nuorta tyttöä ja poikaa tappamassa toisiaan mitä mielikuvituksellisin keinoin eloonjäämiskilpailun nimissä kieltämättä on aika jännä konsepti juoneksi. Se on kuitenkin toteuttu harvinaisen erinomaisesti ja melkein salaperäisesti. Elokuvan alusta voi jo kenties arvata mitä tuleman pitää - paitsi että tuskinpa ihan sillä volyymillä. Huolimatta elokuvan päähenkilöistä, eri selvästi ala-ikäisistä nuorista tytöistä ja pojista, on se silti hyvinkin raakaa ja hurmeista viihdykettä. Tällaista ei useinkaan varmaankaan näe länsimaisten ohjaajien ja käsikirjoittajien julkaisemana - joka tekeekin BR:stä melko uniikin kokemuksen.
Elokuvan fiktiivinen eräänlaiseksi kylmäveriseksi tappokilpailuksi naamioitu eloonjäämiskamppailu käydään autiolla saarella viranomaisten tarkan valvonnan alla. Tämä kuvausympäristö on minusta hieno. Koko elokuvan henki uhkuu jonkinlaista primitiivistä ja eläimellistä taistelun ja eloonjäämisen taitoa joka kuitenkin mahdollisesti kylpee jokaisen ihmisen sisässä. Tämä "kill or be killed" - tyyli elokuvassa on hyvä lähtökohta sikäli, että se osoittaa jokaisen ihmisen iästä ja sukupuolesta riippuen pystyvän tietyissä äärimmäisissä olosuhteissa melkoisiin uhrauksiin ihmisyytensäkin uhalla. Elokuvan nuoret näyttelijät saavat aikaan erinomaisia kohtauksia ja ihan hyvää näyttelyä. Minusta kuitenkin paikoitellen useimmat näyttelijöistä ovat aivan liian välinpitämättömiä ja jopa tunteettomia tappamisen alkaessa. Mielestäni elokuvan lähtökohta ei missään nimessä tehnyt näistä lapsista täysin tunteettomia väkivaltaa kohtaan. Oikeastaan hyvinkin päinvastoin. Siltikin kilpailujen ohessa tappaminen on elokuvassa aika ihmeellisenkin helppoa näille nuorille henkilöille.
Battle Royale on hyvä elokuva siitäkin huolimatta että sen päähenkilöiden johdosta siitä voisi luulla vaikka mitä. Kyseessä ei siis ole missään nimessäkään tyylitön animemainen nuorten söpöjen tyttöjen ja ehkä vähän poikienkin tähdittämä tappeluleffa. Tämä on äärimmäisen kylmäverinen ja raaka pätkä. Se on kuitenkin juoneltaan ja ennen kaikkea toteutukseltaan erinomainen. Elokuva valitettavasti kuitenkin äityy loppupuolella hiukan liiankin actionmäiseksi uhraten suhteellisen vankkaa realismiaan. Myös erilaiset unikohtaukset ja erityisesti elokuvan loppu tuntuivat minulle ainakin hieman nopeasti keksityiltä ja aika epäselviltäkin. Kenties joku syvällisempi ihminen osaisikin kehitellä tähänkin pätkään syitä niille - minulle ne kuitenkin olivat melko irrallisia kokonaisuuksia.
Ymmärrän hyvin sen miksi tämä elokuva on saanut mitä erilaisempaan kritiikkiä osakseen. Sen käsittelemä aihe on samalla japanilaisittain toteutettu bisarri - ja jopa hiukan perverssikin väkivallalla leikittely. Juuri sen hahmot, n. 40 lukioikäistä nuorta tyttöä ja poikaa tappamassa toisiaan mitä mielikuvituksellisin keinoin eloonjäämiskilpailun nimissä kieltämättä on aika jännä konsepti juoneksi. Se on kuitenkin toteuttu harvinaisen erinomaisesti ja melkein salaperäisesti. Elokuvan alusta voi jo kenties arvata mitä tuleman pitää - paitsi että tuskinpa ihan sillä volyymillä. Huolimatta elokuvan päähenkilöistä, eri selvästi ala-ikäisistä nuorista tytöistä ja pojista, on se silti hyvinkin raakaa ja hurmeista viihdykettä. Tällaista ei useinkaan varmaankaan näe länsimaisten ohjaajien ja käsikirjoittajien julkaisemana - joka tekeekin BR:stä melko uniikin kokemuksen.
Elokuvan fiktiivinen eräänlaiseksi kylmäveriseksi tappokilpailuksi naamioitu eloonjäämiskamppailu käydään autiolla saarella viranomaisten tarkan valvonnan alla. Tämä kuvausympäristö on minusta hieno. Koko elokuvan henki uhkuu jonkinlaista primitiivistä ja eläimellistä taistelun ja eloonjäämisen taitoa joka kuitenkin mahdollisesti kylpee jokaisen ihmisen sisässä. Tämä "kill or be killed" - tyyli elokuvassa on hyvä lähtökohta sikäli, että se osoittaa jokaisen ihmisen iästä ja sukupuolesta riippuen pystyvän tietyissä äärimmäisissä olosuhteissa melkoisiin uhrauksiin ihmisyytensäkin uhalla. Elokuvan nuoret näyttelijät saavat aikaan erinomaisia kohtauksia ja ihan hyvää näyttelyä. Minusta kuitenkin paikoitellen useimmat näyttelijöistä ovat aivan liian välinpitämättömiä ja jopa tunteettomia tappamisen alkaessa. Mielestäni elokuvan lähtökohta ei missään nimessä tehnyt näistä lapsista täysin tunteettomia väkivaltaa kohtaan. Oikeastaan hyvinkin päinvastoin. Siltikin kilpailujen ohessa tappaminen on elokuvassa aika ihmeellisenkin helppoa näille nuorille henkilöille.
Battle Royale on hyvä elokuva siitäkin huolimatta että sen päähenkilöiden johdosta siitä voisi luulla vaikka mitä. Kyseessä ei siis ole missään nimessäkään tyylitön animemainen nuorten söpöjen tyttöjen ja ehkä vähän poikienkin tähdittämä tappeluleffa. Tämä on äärimmäisen kylmäverinen ja raaka pätkä. Se on kuitenkin juoneltaan ja ennen kaikkea toteutukseltaan erinomainen. Elokuva valitettavasti kuitenkin äityy loppupuolella hiukan liiankin actionmäiseksi uhraten suhteellisen vankkaa realismiaan. Myös erilaiset unikohtaukset ja erityisesti elokuvan loppu tuntuivat minulle ainakin hieman nopeasti keksityiltä ja aika epäselviltäkin. Kenties joku syvällisempi ihminen osaisikin kehitellä tähänkin pätkään syitä niille - minulle ne kuitenkin olivat melko irrallisia kokonaisuuksia.
Suomen kevät jatkuu ainakin täällä todella ihanissa merkeissä: sataa vettä, sataa vettä, sataa vettä ja tuulee. Eipä silti, muutama päivä sitten oli kyllä jopa kaksi tai kolme ihan aurinkoista ja lämmintäkin päivää. Olen myös pistänyt merkille omituisen "autojenlainaamis-kulttuurin" asuintaloni ylimpien kerroksien asukkaiden keskuudessa.
Tämä sakki näyttää ajelevan toistensa Fiateilla + muilla autoilla kaiket päivät ja sitten taas vaihtavansa ne oman mielensä mukaan. Kenties he ovat läheistä sukua jollain tasolla - vaikka suhteellisen eksoottisia sukunimiä omaavatkin. Kenties minäkin voisin anoa pääsyä tällaiseen "car pool" - järjestelmään, sillä sen vaikutus voisi olla jokseenkin miellyttävä kun voisi ajaa toisten autoilla ja palautella ne sitten aina kun huvittaa.
Ostin myös tuosta keskustassa sijaitsevasta Info-kirjakaupasta "mukamas halvalla" Arto Paasilinnan teoksen Kymmenen Riivinrautaa. Nähtyäni muutamia osia kirjan pohjalta tehdystä TV-sarjasta, totesin ettei sen juoni kiinnostunut minua pätkääkään. Kenties jonkinlainen herätysostosmainen vimma tarttui minuun kirjakaupassa, ja siten kirja sitten kiikutettiin kotiin asti. Vähän kyllä itse asiassa hävettää sen osto, sillä opiskelijan minimaalisella budjetilla tällaiset päätökset koetaan vähintään kymmenkertaisina lompakossa. Ja varsinkin varovaisuutta olisi kai kannattanut harjoittaa tietäen että Paasilinna kirjoittaa toisinaan aika huonojakin teoksia. No, nyt on kuitenkin myöhäistä enää itkua tiristää asiasta - luettavahan tuokin on kun kerran tuli se hankittua. Karttuupa Paasilinna-kokoelmani ainakin yhdellä kirjalla. Niitä taitaa muuten nyt olla 17. Vau, äiti, mulla on kokoelma.
Tämä sakki näyttää ajelevan toistensa Fiateilla + muilla autoilla kaiket päivät ja sitten taas vaihtavansa ne oman mielensä mukaan. Kenties he ovat läheistä sukua jollain tasolla - vaikka suhteellisen eksoottisia sukunimiä omaavatkin. Kenties minäkin voisin anoa pääsyä tällaiseen "car pool" - järjestelmään, sillä sen vaikutus voisi olla jokseenkin miellyttävä kun voisi ajaa toisten autoilla ja palautella ne sitten aina kun huvittaa.
Ostin myös tuosta keskustassa sijaitsevasta Info-kirjakaupasta "mukamas halvalla" Arto Paasilinnan teoksen Kymmenen Riivinrautaa. Nähtyäni muutamia osia kirjan pohjalta tehdystä TV-sarjasta, totesin ettei sen juoni kiinnostunut minua pätkääkään. Kenties jonkinlainen herätysostosmainen vimma tarttui minuun kirjakaupassa, ja siten kirja sitten kiikutettiin kotiin asti. Vähän kyllä itse asiassa hävettää sen osto, sillä opiskelijan minimaalisella budjetilla tällaiset päätökset koetaan vähintään kymmenkertaisina lompakossa. Ja varsinkin varovaisuutta olisi kai kannattanut harjoittaa tietäen että Paasilinna kirjoittaa toisinaan aika huonojakin teoksia. No, nyt on kuitenkin myöhäistä enää itkua tiristää asiasta - luettavahan tuokin on kun kerran tuli se hankittua. Karttuupa Paasilinna-kokoelmani ainakin yhdellä kirjalla. Niitä taitaa muuten nyt olla 17. Vau, äiti, mulla on kokoelma.
Saturday, March 31, 2007
Star Wreck
Blogissani en ole vielä kertaakaan so far käsitellyt tätä suomalaisen amatöörielokuvan huipentumaa, eli Star Wreck:ä. Mikäli joku teistä ei tiedä että mistä on kyse, niin Google varmasti auttaa. Nyt kuitenkin varsinaiseen tekstiin.
Itse olen seuraillut Star Wreckin kehittymistä suhteellisen vähän. Joskus ala-asteella taisin sen ensimmäisistä, animoiduista osista kuulla, jotka tulikin sitten katsottua. Tietenkin pidin niiden huumorista - ennen kaikkea siksi ne olivat sinällään jo hyvin tehtyjä parodioita Star Trekistä ja muutenkin oivaltavia toteutukseltaan. Myös myöhemmin julkaistut täydet elokuvat Star Wreck:stä olivat mielestäni katsottavia, vaikka kieltämättä tietty amatöörimäisyys niissä paistoi suorasti läpi. Ymmärrettävää se tietysti on, että varmaankaan niillä taidoilla ja resursseilla ei tuolloin sen parempia saatu aikaiseksi. Eipä silti, ihan hyviähän nekin olivat, vaan mielestäni Star Wreck:n ydin on edelleen näissä animaatioissa.
Muutamia vuosia sitten kuulin Star Wreck: In The Pirkinningistä. Vaikka edellinen osa jäikin tavallaan aika jännittävään kohtaan juonellisesti, niin tämän uuden elokuvan käsikirjoitus ainakin tuossa vaiheessa oli hiukan hämmentävää katsottavaa: mukaan oli keksitty ottaa toisen suositun Scifi-sarjan, Babylon 5:n ympäristö. Vaikka kyseisen sarjan fani olenkin, niin minusta tämä oli kyllä jokseenkin hieman arveluttava idea. Star Wreck on ainakin minulle aina merkinnyt nimenomaan Star Trek - parodiaa, eikä niinkään tällaista sekoitusta. Jotkut kuitenkin näemmä siitäkin pitivät.
In the Pirkinning sai aikamoista julkisuutta kun se vihdoinkin julkaistiin. Minusta se olikin tekijöilleen aivan oikeutettua - sillä tekiväthän he kiistämättä todella suuren työn teoksensa eteen. Minusta kuitenkin kohu kyseisestä elokuvasta oli vähän liiankin suhteeton: tuntui jopa välillä siltä, että kaikki olivat unohtaneet kyseisen elokuvan olevan vain toisesta sarjasta lainattujen hahmojen ja alusten komediallinen risteytys. Monet pitivät In the Pirkinningiä jonkinlaisena pioneerityönä, vaikka minusta juhlahumussa kyllä unohdettiin aika pitkältikin se, että sarjan tekijöiltä ei oikeastaan tarvittu muuta kuin tarpeeksi parodiallinen käsikirjoitus elokuvaansa - kaikki muu aina aluksista ja uniformuista oli jo saatu täysin valmiina lainaan muualta. Vaikka onkin poikkeuksellista että tämän kokoluokan elokuva tehtiin suomessa, niin minusta on kyllä kokonaan unohdettu sen kuitenkin olleen vain fanipätkä. 90 % sen sisällöstä ei niinkään ollut omaa, vaan lainattua. Ja sen pitäisi olla sellainen tosiasia, jota ei tulisi missään vaiheessa unohtaa.
Star Wreck: In the Pirkinning on toteutukseltaan tietysti ihan erinomainen - kunhan vain muistaa että mikään ei ole omaa, alkuperäistä kehitelmää. Myös näyttely elokuvassa oli jokseenkin hieman heikkoa: esimerkiksi päähenkilönä toiminut Pirk ja häntä näytellyt Samuli Torssonen olivat tylsistyttävän monotoninen yhdistelmä ainaisen ylinäytellyn raivonsa kanssa. Käsittääkseni elokuvan käsikirjoituksen kyhääminen ei tuskinkaan ollut niin vaikeaa, sillä henkilöhahmot ovat aina tavalla tai toisella emäsarjoistaan lainattujen henkilöidensä parodiallisia vastakohtia aina nimiään myöten. Käsittääkseni siis In the Pirkinningin suurin haaste olikin kerätä varat kasaan moiseen spektaakkeliin - ja saada kaikki kuvaukset hoidettua hyvissä ajoin pois alta.
In the Pirkinning on siis efekteiltään tietysti amatöörielokuvana erinomainen. Juoneltaan se ei kuitenkaan minua niinkään kiinnostanut. En myöskään voi ymmärtää sen saamaa suhteetonta kohua, sillä monetkin ovat antaneet sellaisen kuvan kyseisestä elokuvasta, että se olisi täysin originaalia materiaalia tekijöiltään. Se on edelleenkin vain fanipätkä - vaikkakin kieltämättä suhteellisen mojovalla budjetilla. Ja tämän kun pitää mielessä, voi aika pitkälti nauttia siitä sellaisena ilman minkäänlaista meuhkaamista sen ylivertaisuudesta esim. Tuntemattoman Sotilaan ensimmäiseen versioon suomalaisen elokuvana huippuhetkenä.
Itse olen seuraillut Star Wreckin kehittymistä suhteellisen vähän. Joskus ala-asteella taisin sen ensimmäisistä, animoiduista osista kuulla, jotka tulikin sitten katsottua. Tietenkin pidin niiden huumorista - ennen kaikkea siksi ne olivat sinällään jo hyvin tehtyjä parodioita Star Trekistä ja muutenkin oivaltavia toteutukseltaan. Myös myöhemmin julkaistut täydet elokuvat Star Wreck:stä olivat mielestäni katsottavia, vaikka kieltämättä tietty amatöörimäisyys niissä paistoi suorasti läpi. Ymmärrettävää se tietysti on, että varmaankaan niillä taidoilla ja resursseilla ei tuolloin sen parempia saatu aikaiseksi. Eipä silti, ihan hyviähän nekin olivat, vaan mielestäni Star Wreck:n ydin on edelleen näissä animaatioissa.
Muutamia vuosia sitten kuulin Star Wreck: In The Pirkinningistä. Vaikka edellinen osa jäikin tavallaan aika jännittävään kohtaan juonellisesti, niin tämän uuden elokuvan käsikirjoitus ainakin tuossa vaiheessa oli hiukan hämmentävää katsottavaa: mukaan oli keksitty ottaa toisen suositun Scifi-sarjan, Babylon 5:n ympäristö. Vaikka kyseisen sarjan fani olenkin, niin minusta tämä oli kyllä jokseenkin hieman arveluttava idea. Star Wreck on ainakin minulle aina merkinnyt nimenomaan Star Trek - parodiaa, eikä niinkään tällaista sekoitusta. Jotkut kuitenkin näemmä siitäkin pitivät.
In the Pirkinning sai aikamoista julkisuutta kun se vihdoinkin julkaistiin. Minusta se olikin tekijöilleen aivan oikeutettua - sillä tekiväthän he kiistämättä todella suuren työn teoksensa eteen. Minusta kuitenkin kohu kyseisestä elokuvasta oli vähän liiankin suhteeton: tuntui jopa välillä siltä, että kaikki olivat unohtaneet kyseisen elokuvan olevan vain toisesta sarjasta lainattujen hahmojen ja alusten komediallinen risteytys. Monet pitivät In the Pirkinningiä jonkinlaisena pioneerityönä, vaikka minusta juhlahumussa kyllä unohdettiin aika pitkältikin se, että sarjan tekijöiltä ei oikeastaan tarvittu muuta kuin tarpeeksi parodiallinen käsikirjoitus elokuvaansa - kaikki muu aina aluksista ja uniformuista oli jo saatu täysin valmiina lainaan muualta. Vaikka onkin poikkeuksellista että tämän kokoluokan elokuva tehtiin suomessa, niin minusta on kyllä kokonaan unohdettu sen kuitenkin olleen vain fanipätkä. 90 % sen sisällöstä ei niinkään ollut omaa, vaan lainattua. Ja sen pitäisi olla sellainen tosiasia, jota ei tulisi missään vaiheessa unohtaa.
Star Wreck: In the Pirkinning on toteutukseltaan tietysti ihan erinomainen - kunhan vain muistaa että mikään ei ole omaa, alkuperäistä kehitelmää. Myös näyttely elokuvassa oli jokseenkin hieman heikkoa: esimerkiksi päähenkilönä toiminut Pirk ja häntä näytellyt Samuli Torssonen olivat tylsistyttävän monotoninen yhdistelmä ainaisen ylinäytellyn raivonsa kanssa. Käsittääkseni elokuvan käsikirjoituksen kyhääminen ei tuskinkaan ollut niin vaikeaa, sillä henkilöhahmot ovat aina tavalla tai toisella emäsarjoistaan lainattujen henkilöidensä parodiallisia vastakohtia aina nimiään myöten. Käsittääkseni siis In the Pirkinningin suurin haaste olikin kerätä varat kasaan moiseen spektaakkeliin - ja saada kaikki kuvaukset hoidettua hyvissä ajoin pois alta.
In the Pirkinning on siis efekteiltään tietysti amatöörielokuvana erinomainen. Juoneltaan se ei kuitenkaan minua niinkään kiinnostanut. En myöskään voi ymmärtää sen saamaa suhteetonta kohua, sillä monetkin ovat antaneet sellaisen kuvan kyseisestä elokuvasta, että se olisi täysin originaalia materiaalia tekijöiltään. Se on edelleenkin vain fanipätkä - vaikkakin kieltämättä suhteellisen mojovalla budjetilla. Ja tämän kun pitää mielessä, voi aika pitkälti nauttia siitä sellaisena ilman minkäänlaista meuhkaamista sen ylivertaisuudesta esim. Tuntemattoman Sotilaan ensimmäiseen versioon suomalaisen elokuvana huippuhetkenä.
Friday, March 30, 2007
Ségolène Royal with Cheese
A few weeks ago at the university a certain course was at full swing. Our teacher, a curiously warped British male, asked quite spontaneously if we knew who Ségolène Royal was. The way this teacher pronounced the word 'Royal' instantly made me smirk and chuckle. The teacher noticed this, and figured that since I found it so funny, I also had to know who she was. Lucky for us both, I knew exactly who she was - and thus I answered correctly.
The way this British teacher of ours pronounced the word was quite hilarious, to say the least. The pronounciation sounded alot more american, and specifically southern. The word had a curious 'wideness' to it, which in my mind should only be encountered in places like Tennessee or Arkansas. The way he pronounced the word also reminded me of the dialogue at the start of Pulp Fiction. Now, I'm referring to the scene which included Samuel L. Jackson and John Travolta driving the car while converging about hamburgers: in this dialogue it is revealed that a Quarter Pounder with Cheese in France is called a "Royale with Cheese". The teacher's pronounciation reminded of the way Samuel L. Jackson said the sentence "Royale with Cheese" while replying to Travolta's character. Whenever I think of that teacher, I instantly start replaying the scene in my head for some strange reason.
Anyway, speaking of hamburgers, and Quarter Pounders in specific: I decided to dig up some information concerning this "Royale with cheese" - product. Now, we all seem to know for some strange reason, that a Quarter Pounder with Cheese is an american product specifically served in the McDonalds hamburger joints. Naturally McDonalds is a global thing nowadays, and thus there's this one curious characteristic in their products no matter where you buy them from: they're all called pretty much the same even if translated. Now, luckily Wikipedia has an article about Quarter Pounders with Cheese. Normally one has to take information obtained from Wikipedia with a large grain of salt, but this time visual evidence in the article has indeed proved my suspicions correct: in France the product is in actuality called Quart De Livre Avec Fromage, which probably is just a literal translation of the original american name. This brings me to conclude, that Vincent (Travolta's character) was either a liar and thus had never been in France - or then the writers of the script had been a bit sloppy. This doesn't really bother me at all with Pulp Fiction, since it is a great movie, and I even do understand that the viewers would've probably missed the point of the entire dialogue if a Quart De Livre Avec Fromage hadn't been called a Royale with Cheese in this one. It just wouldn't have worked with actual names, and perhaps the real word would've been too hard to pronounce anyways.
The way this British teacher of ours pronounced the word was quite hilarious, to say the least. The pronounciation sounded alot more american, and specifically southern. The word had a curious 'wideness' to it, which in my mind should only be encountered in places like Tennessee or Arkansas. The way he pronounced the word also reminded me of the dialogue at the start of Pulp Fiction. Now, I'm referring to the scene which included Samuel L. Jackson and John Travolta driving the car while converging about hamburgers: in this dialogue it is revealed that a Quarter Pounder with Cheese in France is called a "Royale with Cheese". The teacher's pronounciation reminded of the way Samuel L. Jackson said the sentence "Royale with Cheese" while replying to Travolta's character. Whenever I think of that teacher, I instantly start replaying the scene in my head for some strange reason.
Anyway, speaking of hamburgers, and Quarter Pounders in specific: I decided to dig up some information concerning this "Royale with cheese" - product. Now, we all seem to know for some strange reason, that a Quarter Pounder with Cheese is an american product specifically served in the McDonalds hamburger joints. Naturally McDonalds is a global thing nowadays, and thus there's this one curious characteristic in their products no matter where you buy them from: they're all called pretty much the same even if translated. Now, luckily Wikipedia has an article about Quarter Pounders with Cheese. Normally one has to take information obtained from Wikipedia with a large grain of salt, but this time visual evidence in the article has indeed proved my suspicions correct: in France the product is in actuality called Quart De Livre Avec Fromage, which probably is just a literal translation of the original american name. This brings me to conclude, that Vincent (Travolta's character) was either a liar and thus had never been in France - or then the writers of the script had been a bit sloppy. This doesn't really bother me at all with Pulp Fiction, since it is a great movie, and I even do understand that the viewers would've probably missed the point of the entire dialogue if a Quart De Livre Avec Fromage hadn't been called a Royale with Cheese in this one. It just wouldn't have worked with actual names, and perhaps the real word would've been too hard to pronounce anyways.
Kuvia Vaasasta:
Melkein rautatieaseman edestä otettu kuva.
Mm. Postin toimipisteen sisältävä talo.
Toisenlainen kuvakulma nk. "postitalosta".
Katunäkymää.. Hmm.. En nyt kyllä juuri muista että mistä katuosoitteesta.
Wärtsilän tehtaat.
Tarkalleen en tiedä tämän talon taustoja. Kenties joku Vaasalainen osaisi sanoa että mikä se on. Minua lähinnä kiinnosti - ja on oikeastaan kiinnostanutkin jo pitemmän aikaa tuo torni.
Lähempää kuvaa tornista.
Vaasan Sähkön voimalaitos lähellä Palosaaren rantaa.
Thursday, March 29, 2007
Olipa kieltämättä aika helpottavaa: lääkärin mielestä kaikki arvot aina sydänfilmistä verenpaineeseen ovat erittäin hyvässä kunnossa - eikä rintakipukaan ollut mitenkään fataalia. Lääkärin mielestä rintakivut olivat siis jokseenkin normaaleja minun tapauksessani.. mitä ikinä se sitten tarkoittikaan. Lääkäri määräsi minut myös pysymään poissa kaikenlaisesta kovemman luokan liikunnasta toipilaana. Pääasia kuitenkin että rintakivut eivät olleet ihmeellisempiä. Looks like I live to see another day.
Tänään kävin koulussa istumassa muutaman tunnin. Siellä palauteltiin yksi kirja-arvostelu ja ihmeteltiin epämääräisiä etuliitteitä englanninkielisiin sanoihin. Aika standardia siis. Otin myös erilaisia kuvia Vaasasta tänään kamerallani; täytyy julkaista ne jossain vaiheessa.
Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä kenties jopa nukkumaan. Kenties te jotka tätä luette ette suinkaan mene nukkumaan luettuanne tämän - yrittäkääpä siis pärjäillä mitä erilaisimpien ongelmienne ja unelmienne kanssa aina seuraavaan postaukseen asti.
Tänään kävin koulussa istumassa muutaman tunnin. Siellä palauteltiin yksi kirja-arvostelu ja ihmeteltiin epämääräisiä etuliitteitä englanninkielisiin sanoihin. Aika standardia siis. Otin myös erilaisia kuvia Vaasasta tänään kamerallani; täytyy julkaista ne jossain vaiheessa.
Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä kenties jopa nukkumaan. Kenties te jotka tätä luette ette suinkaan mene nukkumaan luettuanne tämän - yrittäkääpä siis pärjäillä mitä erilaisimpien ongelmienne ja unelmienne kanssa aina seuraavaan postaukseen asti.
Wednesday, March 28, 2007
Perkele ! Tämän rauhallisen ja työteliään ulkokuoren alla on itse asiassa kutenut jotakin todella mätää viime viikonlopusta asti. Olen nimittäin sairastunut outoja rintakipuja + flunssakin on omituisesti tullut takaisin. Olin viimeksi flunssassa n. kuukausi sitten. Meninpä siis tänään lääkäriin.
Lasaretissa minulta otettiin verikokeet ja minut jopa vyötettiin kiinni johonkin sydämen lyöntejä mittaavaan koneeseen. Verenpainekin otettiin, joka puolestaan oli kaikkien yllätykseksi ihan optimaalisella tolalla. Nämä rintakivut ovat kuitenkin hiukan aiheuttaneet allekirjoittaneessa pientä paniikkia. Tarkalleen en osaa sanoa, että ovatko nämä kivut lähellä sydäntä vaiko vain rintaa, ja siten mahdollisesti keuhkoja. Itse epäilisin että tässä sairastellaan taas jälleen yhtä keuhkoputkentulehdusta - tai mahdollisesti sydänlihaksen tulehdusta. Oli miten oli, niin muutaman tunnin sisällä menen käymään varsinaisesti lääkärillä, joka osaa sanoa sitten enemmän siitä, että mikä minua vaivaa. Epämääräiset rintakivut ovat kuitenkin vähentyneet päivä päivältä.
Syy miksi pelkään sydänlihaksen tulehdusta on, että viimeksi ollessani kuumeessa ja flunssassa en oikeastaan noudattanut sääntöä levosta. Kuntoilin ja nostin painoja - mitä ei todellakaan olisi saanut tehdä. Olen kuitenkin suhteellisen tottelematon tällaisissa asioissa, sillä koen nykyisin jatkuvasti tarvetta kuntoilla tai liikkua. Aliarvioin viimeisimmän sairauteni vakavuuden. Tällaisesta toiminnasta saattaa hyvinkin seurata valitettavasti juurikin sydänlihaksen tulehdus tai keuhkoputkentulehdus. Jään "innolla" odottamaan että mitä tästäkin seuraa. Tiedän kuitenkin nyt sen, että missään nimessä ei pidä lähteä liikuskelemaan pahan sairauden alla enää koskaan.
Lääkärissä käynnit ovat myös olleet aika piinaavia minulle. Vaikka toinen vanhemmistani työskenteelekin nk. terveydenhuoltoalalla, niin en koskaan pysty ajattelemaan kunnolla ollessani lääkärissä. Pidän itseäni suhteellisen kovana kaverina, ja väitän useasti kestäväni vaikka mitä, mutta todellisuus on kyllä se, etten kestä sairaalan olosuhteita kovinkaan hyvin. Viime keväänä YO-kirjoitusten jälkeen omatessani keuhkoputkentulehduksen jouduin ihan alkuun verikokeisiin, jotka eivät sujuneet minun kohdaltani kovinkaan hyvin. Hoitaja kysyi minulta, ilmeisesti ilmeeni perusteella, että pelkäänkö neuloja sekä verikokeita. Totesin etten missään nimessä, vaan fakta taitaa kuitenkin olla se, että en millään välitä kyseisestä toimenpiteestä. Tänään kävi aivan sama juttu: minua hirvitti vieläpä sekin että hoitaja totesi: "antaa sen veren lorottaa ihan rauahssa sieltä vähän sinne purkkiin". Olin varmasti valkoinen kuin Michael Jacksonin lakana tuonkin toimenpiteen jälkeen.
Lasaretissa minulta otettiin verikokeet ja minut jopa vyötettiin kiinni johonkin sydämen lyöntejä mittaavaan koneeseen. Verenpainekin otettiin, joka puolestaan oli kaikkien yllätykseksi ihan optimaalisella tolalla. Nämä rintakivut ovat kuitenkin hiukan aiheuttaneet allekirjoittaneessa pientä paniikkia. Tarkalleen en osaa sanoa, että ovatko nämä kivut lähellä sydäntä vaiko vain rintaa, ja siten mahdollisesti keuhkoja. Itse epäilisin että tässä sairastellaan taas jälleen yhtä keuhkoputkentulehdusta - tai mahdollisesti sydänlihaksen tulehdusta. Oli miten oli, niin muutaman tunnin sisällä menen käymään varsinaisesti lääkärillä, joka osaa sanoa sitten enemmän siitä, että mikä minua vaivaa. Epämääräiset rintakivut ovat kuitenkin vähentyneet päivä päivältä.
Syy miksi pelkään sydänlihaksen tulehdusta on, että viimeksi ollessani kuumeessa ja flunssassa en oikeastaan noudattanut sääntöä levosta. Kuntoilin ja nostin painoja - mitä ei todellakaan olisi saanut tehdä. Olen kuitenkin suhteellisen tottelematon tällaisissa asioissa, sillä koen nykyisin jatkuvasti tarvetta kuntoilla tai liikkua. Aliarvioin viimeisimmän sairauteni vakavuuden. Tällaisesta toiminnasta saattaa hyvinkin seurata valitettavasti juurikin sydänlihaksen tulehdus tai keuhkoputkentulehdus. Jään "innolla" odottamaan että mitä tästäkin seuraa. Tiedän kuitenkin nyt sen, että missään nimessä ei pidä lähteä liikuskelemaan pahan sairauden alla enää koskaan.
Lääkärissä käynnit ovat myös olleet aika piinaavia minulle. Vaikka toinen vanhemmistani työskenteelekin nk. terveydenhuoltoalalla, niin en koskaan pysty ajattelemaan kunnolla ollessani lääkärissä. Pidän itseäni suhteellisen kovana kaverina, ja väitän useasti kestäväni vaikka mitä, mutta todellisuus on kyllä se, etten kestä sairaalan olosuhteita kovinkaan hyvin. Viime keväänä YO-kirjoitusten jälkeen omatessani keuhkoputkentulehduksen jouduin ihan alkuun verikokeisiin, jotka eivät sujuneet minun kohdaltani kovinkaan hyvin. Hoitaja kysyi minulta, ilmeisesti ilmeeni perusteella, että pelkäänkö neuloja sekä verikokeita. Totesin etten missään nimessä, vaan fakta taitaa kuitenkin olla se, että en millään välitä kyseisestä toimenpiteestä. Tänään kävi aivan sama juttu: minua hirvitti vieläpä sekin että hoitaja totesi: "antaa sen veren lorottaa ihan rauahssa sieltä vähän sinne purkkiin". Olin varmasti valkoinen kuin Michael Jacksonin lakana tuonkin toimenpiteen jälkeen.
Subscribe to:
Posts (Atom)
