Vein tänään postiin lykkäyshakemukseni asepalveluksesta. Postissa sain odottaa melkein viisi minuuttia pitempään yhden vaivaisen postimerkin ostoa siksi, että joku paikallinen mummeli päätti sitten käydä juttelemaan oikein tarkemmin postin tädin kanssa joistakin rikkaruohoista. Kylläpä taas.. Hmm.. "Potutti".

Yksi Sipoolainen ystäväni - jonka olen tuntenut ihan ala-asteelta lähtien menee suorittamaan asepalveluksensa tänä kesänä. Hän on muistaakseni muutaman kuukauden päästä lähdössä. Ja tietysti Vekaranjärvelle. Eilen naureskeltiinkin sitä, että minäkin olisin joutunut tasan samaan paikkaan palvelemaan hänen kanssaan mikäli olisin tänä kesänä lähtenyt. En kuitenkaan mennyt, sillä minun vähintäänkin arveluttava "palvelukseni" yliopistolla olisi siitä kärsinyt. Lykkäystä siis taas jälleen ja toistamiseen luvassa. Hipit rautaa !!

Tyttöystäväni muuttaa myöskin. Tosin vain hiukan toiselle puolelle tätä pientä kylää. Sosiaaliseen verkostoon on siis luvassa vain pieniä muutoksia. Syy poismuutolle on hänen talossaan asuva varsin epämiellyttävä vanhempi noita, joka on suorastaan tehnyt niin minunkin kuin tyttöystävänikin elämästä helvetin. Ei tästä asiasta kannata tämän enempää jauhaa - vaikka mieli tekisikin. Oli miten oli - niin muuttohan tästä tulee. Minä tosin pysyn omassa asunnossani for the time being.

Tänään kävin myös kaupassa tuossa paikallisessa Lidlissä. Paikalla oli myös kourallinen Saksalaisia, jotka kaikkien suureksi yllätykseksi ostivat helvetinmoisen määrän Wurstia (lue: nakkeja) ! Moinen stereotypinen ele sai minutkin kyllä hetkeksi hieman naureskelemaan, sillä kyseinen tapaus osoitti että kaikki stereotypiat eivät millään voi olla aina vääriäkään ainakaan gastronomisessa mielessä. Ja onpahan minulla lopulta todisteita siitäkin kun suomalainen lapsiperhe tilasi eräässä etelän lomakohteessa lihapullia ja perunamuussia kun tarjolla olisi ollut ehkä vähän normeistakin poikkeavaa syöpöteltävää.