No jooh. Viime maanantai ei kyllä sittenkään mennyt erikoisen hyvin. Luennolla sattui jotakin niin erikoista, että minun oli hetkellisesti vaikeaa uskoa olevani yliopistossa filosofian tohtorin opetettavana.
Meille oli annettu tehtäväksi tuoda maanantaiksi eräs tehtävä, joka olisi pitänyt sitten hiihtoloman aikana saada valmiiksi. Mielestäni sille annetut ohjeet olivat vähintäänkin aika epäselvät, ja tuli sitten noudatettua sellaisia ohjeita, joita kyseisen tehtävän sisältämä nettisivusto tarjosi. Kun sitten vein kyseisen tehtävän tunnilla opettajalle, niin tämä tyyppi sitten alkoi välittömästi kritisoimaan sen jälkeä. Yritin siihen väliin sitten todeta, että mielestäni sille annetut ohjeet olivat olleet vähän epäselvät. Tämän jälkeen sitten luento jatkui, jonka aikana kyseinen tyyppi sitten joka viides minuutti vähintäänkin nöyryytti minua verbaalisesti jollakin paskantärkeällä kommentillaan. Eräs asia mistä hän mm. huomautti minulle, oli se että en katsonut hänen kiertoon laittamiaan lappusia tarpeeksi kauan. Nuo hänen kommenttinsa saivat todellakin kirjaimellisesti sapen kiehumaan, ja kieltämättä tämä "opettaja" laitoksella kyllä on tällä hetkellä mustalla listalla ja aika pitkäänkin.
Tuo opettaja on kyllä ollut ihan alusta lähtien aika epäilyttävä tapaus. En ole koskaan liiemminkään pitänyt kyseisestä opettajasta, vaan ihan alusta asti olen aistinut kyseisessä tyypissä jotakin vähintäänkin paskalta haiskahtavaa. Nyt kuitenkin tämä tyyppi teki mielestäni aika suoran hyökkäyksen minua kohti ilman mitään syytä. Lisäksi se näytti myös olevan hänelle jonkinlaista leikkiä, joka saa minut vielä enemmän puolustuskannalle.
Tänään sitten väänsin tämän tehtävän hänelle uusiksi. Tyyppi oli halunnut kyseisestä tekstistä dialogin, vaikkei kyllä siitä mitään maininnutkaan. Liitin mukaan pienen lapun, jossa pyysin häntä melko kohteliaasti jättämään moiset kommentit kokonaan pois seuraavalta luennolta. Saapa nähdä mitä se kyseinen mieshenkilö siitä mahtaa tykätä. Tuskinpa välttämättä hyvää. Minä en kuitenkaan aio alentua ottamaan vastaan kyseisen tyypin heittämiä iskuja, vaan iskenpä takaisin samalla voimalla. Ja tämän jälkeen on aivan turha yrittää saada minua mitenkään aktivoitumaan kyseisen tyypin tunneilla. Että osaakin olla helvetillisen pikkumainen mies.
Wednesday, March 07, 2007
Friday, March 02, 2007
Flunssa jatkuu edelleen. Eilen tuntui jo vähän siltä, että tämä loppuisi viimeistään lauantaihin mennessä - vaan toisinpa asiat olivat. Nyt on sitten taas helvetinmoinen olo.. puhumattakaan siitä että nenä on ihan tukossa ja päässä humiseen kuin missäkin tuulitunnelissa.
Jo muutamien viikkojen ajan olen huomannut täällä Kauhavalla sijaitsevan Lidlin viereisessä pienessä metsässä epämääräisiä lintuja. Olen jo aivan alusta alkaen arvannut niiden olevan jonkinlaisia metsäkanoja, ja eilen illalla tehty nopea googletus erilaisista metsäkanalajeista paljasti nuo metsäkanat teereiksi. Kyseiset linnut jostain syystä pesivät juuri tällä alueella, joka on kyllä lopultakin aika epätodennäköinen paikka liikenteensä yms. ihmisen aktiviteettien johdosta. Laskin teerejä olevan tuolla alueella parhaimmillaan 4-5 kappaletta, joten mistään yksittäisestä havainnosta ei ole kyse. Tässäpä kaksi kappaletta kuvia otettuna kyllä aika myöhään illalla:
Teeri(t) tässä kuvassa ovat siis tuon punaisen viivan kohdalla. Oikeastaan niistä erottaa vain tuon yhden.
Seuraava kuva: teeri on onnistunut pääsemään aika hyvään piiloon kameralta, joten aivan täydellistä kuvaa ei tästäkään tullut.
Jo muutamien viikkojen ajan olen huomannut täällä Kauhavalla sijaitsevan Lidlin viereisessä pienessä metsässä epämääräisiä lintuja. Olen jo aivan alusta alkaen arvannut niiden olevan jonkinlaisia metsäkanoja, ja eilen illalla tehty nopea googletus erilaisista metsäkanalajeista paljasti nuo metsäkanat teereiksi. Kyseiset linnut jostain syystä pesivät juuri tällä alueella, joka on kyllä lopultakin aika epätodennäköinen paikka liikenteensä yms. ihmisen aktiviteettien johdosta. Laskin teerejä olevan tuolla alueella parhaimmillaan 4-5 kappaletta, joten mistään yksittäisestä havainnosta ei ole kyse. Tässäpä kaksi kappaletta kuvia otettuna kyllä aika myöhään illalla:
Teeri(t) tässä kuvassa ovat siis tuon punaisen viivan kohdalla. Oikeastaan niistä erottaa vain tuon yhden.
Seuraava kuva: teeri on onnistunut pääsemään aika hyvään piiloon kameralta, joten aivan täydellistä kuvaa ei tästäkään tullut.
Monday, February 26, 2007
Perinteinen lomanpilaaja iskee
Voisitte hyvinkin kai kuvitella tämän postauksenkin aiheen. Aivan varmoina luette näitä tarkoin harkittuja rivejä eteenpäin samalla varmoina siitä, että numero uno lomanpilaaja olisi anopin vierailu. Eipä hätää, sillä se (tai pikemminkin "hän") ei ole mitenkään tämän loman pilaaja, vaan päin vastoin paljon fyysisempi vaiva toimii aiheuttajana.
Minä olen nimittäin vihdoinkin flunssassa ! Siitä alkaa olemaan aika tarkalleen reilusti yli puoli vuotta, kun oli viimeksi millään tavalla ihan oikeasti sairas. Viimeisin, ja oikeastaan sairaushistoriani pahin pöpö oli keväällä 2006 hankittu keuhkoputkentulehdus, josta selviämiseen menikin sitten hiukan enemmän aikaa. Huvittavintahan tuolloin oli se, että juuri silloin oli saanut päätökseen ylioppilaskirjoituskevääni. Suuri työtaakka ei suinkaan musertanut minua, vaan sen jälkiseuraamuksena ilmaantunut ikävä virus.
Nyt kuitenkin takaisin nykyhetken ongelmaan: juuri hiihtolomalla puhjenneeseen flunssaan. Tämä on toistaiseksi ollut aika lievää, vaan kaikki perinteisimmät oireet päänsäryistä ja heikohkosta olosta ovat esiintyneet jo ruumiissani. Ikävää sinänsä onkin vain ja ainoastaan se, että koko hiihtoloman suunnitelmat menivät nyt uusiksi. Viime viikon lauantaina aloitin nimittäin taas kuntoilemisen, ja olenkin n. 60 minuutin ajan joka päivä nostellut taas painoja. En taida kyllä raaskia ruveta nostelemaan punttia tänään, nimittäin pelkään terveyteni puolesta liian rehkimisen osalta. Tunti sitä pitäisi kuitenkin yrittää harjoitella - vaikka henki menisi !?
Viime päivät ovat olleet myös sikäli ihan mukavia, että MTV3:selta ja Subilta on tullut paljon Simpsoneita. Tänäänkin tuli taas useampi uusvanha jakso minulle. Juuri Simpsoneiden katselemisessahan on se ikävä puoli, että mahdollisuudet ovat usein aika korkeat sen suhteen, että olisin nähnyt kyseisen osan jo aikaisemmin. Tänään kuitenkin onni suosi pelotonta mieltä, ja Subilta tuli kuin tulikin kaksi täysin näkemätöntä Simpsonien jaksoa juuri minun makuani ajatellen. Kolmoselta tuli myös tämä King of the Hill, jonka juoniasetelma oli myös aika hilpeä: sarjan päähenkilöperheen naapurissa asuvat lapsensa opiskelusuorituspaineiden riivaamat aasialaiset kilahtivat tyystin normaalista elämäntyylistään, ja rupesivat armottomiksi punaniskoiksi. Vaikka en seuraakaan King of the Hilliä niin ahkerasti, niin tämä viime jakso oli kyllä railakkaalla meiningillään aika erinomainen.
Tänään myös alkoi digikanavilla pyörimään nelosen uusi aluevaltaus, kanava nimeltään Jim. Sen ohjelmat ainakin näin alkuun olivat aika jännittäviä, ja minä kohdeyleisönä (lue: miehet) ainakin pidin sen tämänastisesta tarjonnasta. Kanavalta tulee klo. 23.00 alkaen legendaarisen duon Penn & Tellerin ohjelma nimellä Bullshit! , jossa tämä parivaljakko pyrkii aika härskisti paljastamaan erilaisia suuremman luokan vedätyksiä kuten telepatiaa ja UFO-sieppauksia. Näin muutamia osia viime kesälomalla ruotsissa, ja voin todeta sen, että hauskaa asiaa näillä kahdella ainakin oli.
Nyt kuitenkin lähden tästä vähän lepäilemään, ja mikäli saan kerättyä hiukan voimia, niin taidanpa hoitaa alta pois sen käsipainojennosto-operaationkin.. Näkemisiin, siis.
Minä olen nimittäin vihdoinkin flunssassa ! Siitä alkaa olemaan aika tarkalleen reilusti yli puoli vuotta, kun oli viimeksi millään tavalla ihan oikeasti sairas. Viimeisin, ja oikeastaan sairaushistoriani pahin pöpö oli keväällä 2006 hankittu keuhkoputkentulehdus, josta selviämiseen menikin sitten hiukan enemmän aikaa. Huvittavintahan tuolloin oli se, että juuri silloin oli saanut päätökseen ylioppilaskirjoituskevääni. Suuri työtaakka ei suinkaan musertanut minua, vaan sen jälkiseuraamuksena ilmaantunut ikävä virus.
Nyt kuitenkin takaisin nykyhetken ongelmaan: juuri hiihtolomalla puhjenneeseen flunssaan. Tämä on toistaiseksi ollut aika lievää, vaan kaikki perinteisimmät oireet päänsäryistä ja heikohkosta olosta ovat esiintyneet jo ruumiissani. Ikävää sinänsä onkin vain ja ainoastaan se, että koko hiihtoloman suunnitelmat menivät nyt uusiksi. Viime viikon lauantaina aloitin nimittäin taas kuntoilemisen, ja olenkin n. 60 minuutin ajan joka päivä nostellut taas painoja. En taida kyllä raaskia ruveta nostelemaan punttia tänään, nimittäin pelkään terveyteni puolesta liian rehkimisen osalta. Tunti sitä pitäisi kuitenkin yrittää harjoitella - vaikka henki menisi !?
Viime päivät ovat olleet myös sikäli ihan mukavia, että MTV3:selta ja Subilta on tullut paljon Simpsoneita. Tänäänkin tuli taas useampi uusvanha jakso minulle. Juuri Simpsoneiden katselemisessahan on se ikävä puoli, että mahdollisuudet ovat usein aika korkeat sen suhteen, että olisin nähnyt kyseisen osan jo aikaisemmin. Tänään kuitenkin onni suosi pelotonta mieltä, ja Subilta tuli kuin tulikin kaksi täysin näkemätöntä Simpsonien jaksoa juuri minun makuani ajatellen. Kolmoselta tuli myös tämä King of the Hill, jonka juoniasetelma oli myös aika hilpeä: sarjan päähenkilöperheen naapurissa asuvat lapsensa opiskelusuorituspaineiden riivaamat aasialaiset kilahtivat tyystin normaalista elämäntyylistään, ja rupesivat armottomiksi punaniskoiksi. Vaikka en seuraakaan King of the Hilliä niin ahkerasti, niin tämä viime jakso oli kyllä railakkaalla meiningillään aika erinomainen.
Tänään myös alkoi digikanavilla pyörimään nelosen uusi aluevaltaus, kanava nimeltään Jim. Sen ohjelmat ainakin näin alkuun olivat aika jännittäviä, ja minä kohdeyleisönä (lue: miehet) ainakin pidin sen tämänastisesta tarjonnasta. Kanavalta tulee klo. 23.00 alkaen legendaarisen duon Penn & Tellerin ohjelma nimellä Bullshit! , jossa tämä parivaljakko pyrkii aika härskisti paljastamaan erilaisia suuremman luokan vedätyksiä kuten telepatiaa ja UFO-sieppauksia. Näin muutamia osia viime kesälomalla ruotsissa, ja voin todeta sen, että hauskaa asiaa näillä kahdella ainakin oli.
Nyt kuitenkin lähden tästä vähän lepäilemään, ja mikäli saan kerättyä hiukan voimia, niin taidanpa hoitaa alta pois sen käsipainojennosto-operaationkin.. Näkemisiin, siis.
Saturday, February 24, 2007
My favorite painting:
Nighthawks by Edward Hopper (1942)
Now, let it be said out front: I'm not really a fellow who's much for art. I do enjoy the occasional drawings and especially paintings, but in no way should you be able to think that arguing about Picasso's paintings or Matissés' style with me is a favorable way to pass the time. It just isn't in me to be that knowledge about art.
Despite this somewhat negative statement regarding our subject, I'm willing to admit that, I do enjoy paintings. I see paintings as the purest form of art, since the entire operation to paint one, in my opinion, is about transforming an idea from your head to the canvas through sheer hard and maticulate work. I respect painters - but only the ones who are actually good.
The work of art I've chosen here is a painting by a famous (if not the most famous) american artist by the name of Edward Hopper. He died in the late sixties, but did many very interesting works before moving on to paint at the great canvas in the sky. The painting portrays a group of people sitting in a diner very late at night. Around them an empty, and some might even say cold cityscape of a nameless population center unfolds.
First of all, I feel it necessary to tell you a little bit more about the reason for my fascination towards this painting. Now, I remember seeing this painting on a comprehensive school literature book once many years ago. I remember being fascinated at the picture's dark and urban setting. The next time I saw a picture of this painting on a literature book meant for upper secondary school students. At that time, a reaction finally arose in me to find more about this rather interesting painting. The problem was, however, that I couldn't remember the name of the painting correctly. I didn't know that the painter was Hopper, either.
So, years went by, and I still kept on searching for this one particular painting with the people sitting in the diner at night - but all the while memorizing it with the wrong name ! The other day, not too long ago, I managed to find someone's photoshop pictures (read: altered images done with a program on your computer), which had in them a slightly modified version of Nighthawks. I only managed to get painter's last name, but luckily that was more than I needed to uncover the entire story behind this picture.
Many art reviewers have called this painting a perfect example of modern, urban life in the city along with its' rootlessness. It is certainly a possibility in the interpretation of this painting, but to me this particular painting has always been something a bit different. The painting, as you see, has been painted in the 1940's - and to me that era with its' art deco style of classyness has always been somewhat of an interest. The clearly retro theme of the painting attracts me more than, say, the deeper meaning behind it. The scene which has been painted here is also clearly taking place in the night, which in itself is a very mysterious and dark enviroment. The eerie glow of the diner attracts me somehow, and the petrified scene playing inside its' walls strangely reminds me of some sort of an cinematic experience. The painting definately has got a film noir atmosphere as well.
I think, that in the case that this painting would somehow be brought to life, all of the characters in it would stay surprisingly quiet. There would be no cheesy pick-up lines from the man sitting next to the woman, nor would there be a casual "you want more coffee, sir ?" from the diner attendant behind the counter. I think that each and everyone of them would just stay there quietly, with their thoughts and possibly even hopes and dreams mixing into the eerie neon glow of the diner. To me, this painting does, in a sense, represent loneliness in the way that each and everyone of us has problems, that have to be settled and pondered in the privacy of our own minds. Indeed everyone is alone in this painting, but not because of the city or the confines of modern life - rather I'd say that it represents each and every one of us having our own problems to deal with despite being almost constantly in contact with other people. Perhaps this painting is all about failing to communicate. Perhaps all of the characters in this painting are merely there because they can't talk about their problems with their families or loved ones. These people could very well be the embodinements of the so-called "strong silent types", who usually go down with their own - and sometimes severe problems without ever telling a soul.
Many reviewers have also pointed out, that the diner has no visible exits. There's no way to get in or out. Now, this is an interesting aspect in the painting. The most common interpretation would probably be, that the doorless diner represents the cold and lonely urban life which leaves the individual alone and helpless. I see it as the embodiment of one's mind: some of us are indeed alone inside our heads along with our individual problems. There's no visible way out. Thus we come to a close, when the doorless diner represents one's mentally tortured cranium, and the people sitting inside it mimicking problems of a socially challenged individual. In a sense, this painting can also be a depiction of individuality in my mind: you've got these four people all sitting alone in a diner, which represents life and death. As with death, you cannot run away from it, but these cunning people inside the diner representing individualists have chosen to survive life as long as it takes on their own until unescapable death comes. The nightly streets in my second theory represent something between the unknown future, uncertainty of life and mainstreamway of living. Any one of these three possibilities could be lurking around the individualists' lives.
Perhaps my theories sound way too crazy for you, but that's the way I see this painting. I believe we all see art in a different way, and in this case, I believe that Nighthawks has alot more to offer in the way of interpretation than mere social commentary. This particular painting, ladies and gentlemen, is as much a psychological journey into one's mind as it a monument to individuality in the modern society.
Now, let it be said out front: I'm not really a fellow who's much for art. I do enjoy the occasional drawings and especially paintings, but in no way should you be able to think that arguing about Picasso's paintings or Matissés' style with me is a favorable way to pass the time. It just isn't in me to be that knowledge about art.
Despite this somewhat negative statement regarding our subject, I'm willing to admit that, I do enjoy paintings. I see paintings as the purest form of art, since the entire operation to paint one, in my opinion, is about transforming an idea from your head to the canvas through sheer hard and maticulate work. I respect painters - but only the ones who are actually good.
The work of art I've chosen here is a painting by a famous (if not the most famous) american artist by the name of Edward Hopper. He died in the late sixties, but did many very interesting works before moving on to paint at the great canvas in the sky. The painting portrays a group of people sitting in a diner very late at night. Around them an empty, and some might even say cold cityscape of a nameless population center unfolds.
First of all, I feel it necessary to tell you a little bit more about the reason for my fascination towards this painting. Now, I remember seeing this painting on a comprehensive school literature book once many years ago. I remember being fascinated at the picture's dark and urban setting. The next time I saw a picture of this painting on a literature book meant for upper secondary school students. At that time, a reaction finally arose in me to find more about this rather interesting painting. The problem was, however, that I couldn't remember the name of the painting correctly. I didn't know that the painter was Hopper, either.
So, years went by, and I still kept on searching for this one particular painting with the people sitting in the diner at night - but all the while memorizing it with the wrong name ! The other day, not too long ago, I managed to find someone's photoshop pictures (read: altered images done with a program on your computer), which had in them a slightly modified version of Nighthawks. I only managed to get painter's last name, but luckily that was more than I needed to uncover the entire story behind this picture.
Many art reviewers have called this painting a perfect example of modern, urban life in the city along with its' rootlessness. It is certainly a possibility in the interpretation of this painting, but to me this particular painting has always been something a bit different. The painting, as you see, has been painted in the 1940's - and to me that era with its' art deco style of classyness has always been somewhat of an interest. The clearly retro theme of the painting attracts me more than, say, the deeper meaning behind it. The scene which has been painted here is also clearly taking place in the night, which in itself is a very mysterious and dark enviroment. The eerie glow of the diner attracts me somehow, and the petrified scene playing inside its' walls strangely reminds me of some sort of an cinematic experience. The painting definately has got a film noir atmosphere as well.
I think, that in the case that this painting would somehow be brought to life, all of the characters in it would stay surprisingly quiet. There would be no cheesy pick-up lines from the man sitting next to the woman, nor would there be a casual "you want more coffee, sir ?" from the diner attendant behind the counter. I think that each and everyone of them would just stay there quietly, with their thoughts and possibly even hopes and dreams mixing into the eerie neon glow of the diner. To me, this painting does, in a sense, represent loneliness in the way that each and everyone of us has problems, that have to be settled and pondered in the privacy of our own minds. Indeed everyone is alone in this painting, but not because of the city or the confines of modern life - rather I'd say that it represents each and every one of us having our own problems to deal with despite being almost constantly in contact with other people. Perhaps this painting is all about failing to communicate. Perhaps all of the characters in this painting are merely there because they can't talk about their problems with their families or loved ones. These people could very well be the embodinements of the so-called "strong silent types", who usually go down with their own - and sometimes severe problems without ever telling a soul.
Many reviewers have also pointed out, that the diner has no visible exits. There's no way to get in or out. Now, this is an interesting aspect in the painting. The most common interpretation would probably be, that the doorless diner represents the cold and lonely urban life which leaves the individual alone and helpless. I see it as the embodiment of one's mind: some of us are indeed alone inside our heads along with our individual problems. There's no visible way out. Thus we come to a close, when the doorless diner represents one's mentally tortured cranium, and the people sitting inside it mimicking problems of a socially challenged individual. In a sense, this painting can also be a depiction of individuality in my mind: you've got these four people all sitting alone in a diner, which represents life and death. As with death, you cannot run away from it, but these cunning people inside the diner representing individualists have chosen to survive life as long as it takes on their own until unescapable death comes. The nightly streets in my second theory represent something between the unknown future, uncertainty of life and mainstreamway of living. Any one of these three possibilities could be lurking around the individualists' lives.
Perhaps my theories sound way too crazy for you, but that's the way I see this painting. I believe we all see art in a different way, and in this case, I believe that Nighthawks has alot more to offer in the way of interpretation than mere social commentary. This particular painting, ladies and gentlemen, is as much a psychological journey into one's mind as it a monument to individuality in the modern society.
24.2.2007
Eivät ne "arvoisat" vieraat sitten saapuneetkaan tämän lauantaiaamun tienoilla ! Kyseiset tyypit olivat kuulemma tekstiviestinsä välityksellä todenneet iltansa menneen kosteaksi lokaalissa baarissa. Nyt kuulemma oli kaamea krapula. Helvetin kiva juttu.. ja silleen.
Tyttöystänihän luokse niiden tyyppien piti saapua, vaan ihmettelenpä vain, että miksei heidän pienistä kännisekoiluistaan voitu ilmoittaa hyvissä ajoin illan suussa ? Tyttöystäväni lähti nyt hiihtoloman kunniaksi vanhempiensa luo, ja minä perinteisesti jäin tänne Kauhavalle siivoamaan ja pesemään pyykkejä. Minäkin näin hiukan vaivaa tämän suunnitellun illan eteen: täten onkin hiukan ikävää, ellei suoranaisesti paskamaista, että moiset varsin epämääräiset tyypit jättivät sitten tulematta paikalle. Kuulemma huomenna olisivat saattaneet tulla, vaan silloin nyt tietysti oli jo hiukan liian myöhäistä.
Minua vituttaa ihan kollektiivisesti sellainen porukka, joka lupaa tulla johonkin paikkaan sovittuun aikaan, mutta sitten jättääkin saapumatta sen kummempia ilmoittelematta. Minä itse pyrin elämässäni aina erilaisten lupauksien pitämiseen ja nk. "tärkeiden asioiden" hoitoon ajallaan, vaan valitettavasti tämä epämääräinen sakki ei sellaista sanaa edes tunne. No, summa summarum: eihän tämän oikeastaan edes minun asiani ole. Ikävää kuitenkin huomata, että tyttöystäväni nähty vaiva hupeni jokseenkin aivan hukkaan. Hän selvästi odotti tätä pientä tapahtumaa, ja nyt sitten kyseinen kummajaissakki jätti homman sikseen. Eipä silti, en ole edes koskaan heitä varsinaisesti tavannut. Ja juhliinkin olisi näiden neljän muun tyypin ohella tullut kaksi täysin tuntematonta. Kieltämättä minun ajattelutavallani siinä olisi ollut ainekset katastrofiin, mutta periaatteessahan tällaisessa asiassa ei minulla ole sitten kuitenkaan mitään tekemistä.
Tänään otin muutamia kuvia, ja tässäpä sen session satoa:
Tässä on iltapäiväinen näkymä asuntoni parvekkeelta. Kuten näette, täällä on ihan huomattavasti lunta.
Asuintaloani vastapäätä sijaitseva upseerikerhokin on saanut selvää lunta katolleen.
Kuvassa kaksi retro-sohvani mukaan ostettua tyynyä. Kuvassa näkyy myös ADSL-modeemini virranlähde kiinnitettynä seinän pistorasiaan.
Tässä samalla olen nyrhinyt YO-lätsäni default-lyyran pois, ja vaihtanut siihen VYY:n oman kokardin tilalle. Mikäli teitä kiinnostaa, tai ette tiedä, niin suomalaisten YO-lakkien lyyra on itse asiassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan logo. Tämä on yleinen kokardi kaikkiin normaaleihin YO-lakkeihin, vaan sen saa sitten vaihdettua pois, mikäli liittyy johonkin ylioppilaskuntaan. Helsingissä opiskelevillehan tämä ei juurikaan merkitse mitään.
Tässä on sitten muutamia viikkoja sitten Seinäjoelta ostamistani patsaista toinen. Aika häijynnäköisiähän nämä ovat. Myyjä ei kuitenkaan osannut sanoa niiden alkuperästä tai tarkoituksesta mitään - ikävää sinänsä.
No kuitenkin, niiden ostaminen lohkaisi kyllä suhteellisen tiukasta opiskelijabudjetistani loven, vaan mitäpä ei saataisi rahalla - ja siis lähinnä työllä - korvattua. Näitä patsaita on todellakin kaksi identtistä kappaletta. Sain niistä 20 % alennuksen, ja sen jälkeen ne eivät enää oikeastaan vaikuttaneet niin kalliilta. Täyttä puuta ne ovat niin ulkoisesti kuin sisältäkin.
Minkäänlaista informaatiota patsaiden alkuperästä en ole onnistunut löytämään. Erään asiasta kiinnostuneen sukulaiseni kanssa olemaan arvailleet näiden patsaiden alkuperämaan olevan joko latinalaisessa amerikassa, taikka mahdollisesti esim. Thaimaassa. Kaikki ehdotukset tai/ja informaatio niiden alkuperämaasta ovat kuitenkin tervetulleita.
Tyttöystänihän luokse niiden tyyppien piti saapua, vaan ihmettelenpä vain, että miksei heidän pienistä kännisekoiluistaan voitu ilmoittaa hyvissä ajoin illan suussa ? Tyttöystäväni lähti nyt hiihtoloman kunniaksi vanhempiensa luo, ja minä perinteisesti jäin tänne Kauhavalle siivoamaan ja pesemään pyykkejä. Minäkin näin hiukan vaivaa tämän suunnitellun illan eteen: täten onkin hiukan ikävää, ellei suoranaisesti paskamaista, että moiset varsin epämääräiset tyypit jättivät sitten tulematta paikalle. Kuulemma huomenna olisivat saattaneet tulla, vaan silloin nyt tietysti oli jo hiukan liian myöhäistä.
Minua vituttaa ihan kollektiivisesti sellainen porukka, joka lupaa tulla johonkin paikkaan sovittuun aikaan, mutta sitten jättääkin saapumatta sen kummempia ilmoittelematta. Minä itse pyrin elämässäni aina erilaisten lupauksien pitämiseen ja nk. "tärkeiden asioiden" hoitoon ajallaan, vaan valitettavasti tämä epämääräinen sakki ei sellaista sanaa edes tunne. No, summa summarum: eihän tämän oikeastaan edes minun asiani ole. Ikävää kuitenkin huomata, että tyttöystäväni nähty vaiva hupeni jokseenkin aivan hukkaan. Hän selvästi odotti tätä pientä tapahtumaa, ja nyt sitten kyseinen kummajaissakki jätti homman sikseen. Eipä silti, en ole edes koskaan heitä varsinaisesti tavannut. Ja juhliinkin olisi näiden neljän muun tyypin ohella tullut kaksi täysin tuntematonta. Kieltämättä minun ajattelutavallani siinä olisi ollut ainekset katastrofiin, mutta periaatteessahan tällaisessa asiassa ei minulla ole sitten kuitenkaan mitään tekemistä.
Tänään otin muutamia kuvia, ja tässäpä sen session satoa:
Tässä on iltapäiväinen näkymä asuntoni parvekkeelta. Kuten näette, täällä on ihan huomattavasti lunta.
Asuintaloani vastapäätä sijaitseva upseerikerhokin on saanut selvää lunta katolleen.
Kuvassa kaksi retro-sohvani mukaan ostettua tyynyä. Kuvassa näkyy myös ADSL-modeemini virranlähde kiinnitettynä seinän pistorasiaan.
Tässä samalla olen nyrhinyt YO-lätsäni default-lyyran pois, ja vaihtanut siihen VYY:n oman kokardin tilalle. Mikäli teitä kiinnostaa, tai ette tiedä, niin suomalaisten YO-lakkien lyyra on itse asiassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan logo. Tämä on yleinen kokardi kaikkiin normaaleihin YO-lakkeihin, vaan sen saa sitten vaihdettua pois, mikäli liittyy johonkin ylioppilaskuntaan. Helsingissä opiskelevillehan tämä ei juurikaan merkitse mitään.
Tässä on sitten muutamia viikkoja sitten Seinäjoelta ostamistani patsaista toinen. Aika häijynnäköisiähän nämä ovat. Myyjä ei kuitenkaan osannut sanoa niiden alkuperästä tai tarkoituksesta mitään - ikävää sinänsä.
No kuitenkin, niiden ostaminen lohkaisi kyllä suhteellisen tiukasta opiskelijabudjetistani loven, vaan mitäpä ei saataisi rahalla - ja siis lähinnä työllä - korvattua. Näitä patsaita on todellakin kaksi identtistä kappaletta. Sain niistä 20 % alennuksen, ja sen jälkeen ne eivät enää oikeastaan vaikuttaneet niin kalliilta. Täyttä puuta ne ovat niin ulkoisesti kuin sisältäkin.
Minkäänlaista informaatiota patsaiden alkuperästä en ole onnistunut löytämään. Erään asiasta kiinnostuneen sukulaiseni kanssa olemaan arvailleet näiden patsaiden alkuperämaan olevan joko latinalaisessa amerikassa, taikka mahdollisesti esim. Thaimaassa. Kaikki ehdotukset tai/ja informaatio niiden alkuperämaasta ovat kuitenkin tervetulleita.
Suuri sanojen kirjan metsästys (+ muuta mukavaa ajanvietettä)
Aika kuluu yllätävän nopeasti nykyisin. Vaikka käynkin koulussa vain kolmena päivänä viikossa tällä hetkellä, niin samanlaista pitkäveteisyyden tunnetta ei kuitenkaan pääse muodostumaan, kuin ennen. Ehkä tämä todistaakin sen, että olen löytänyt optimaalisen opiskelupaikan, ja ennen kaikkea sellaisen aiheen, jota on mieluista lukea.
Viime viikolla minua vaivasi nk. "koulurintamalla" eräs materiaalipoliittinen ongelma. Nimittäin tästä edellisestä, ja muuten varsin kuivan virkamiesmäisestä lauseesta huolimatta halusin sanoa, että minua on hiillostettu hankkimaan yksikielinen sanakirja. Tämä hiillostus on tapahtunut luennon/kurssin opettajan taholta, jonka mukaan sellainen tulisi olla jokaisen englannin pääaineopiskelijan hyllyssä mahd. pian ja äkkiä. Meille kerrottiin teoksen nimikin, vaan minä en ainakaan löytänyt sitä itsensä yliopiston kirjakaupasta. Tietysti vaihtoehtoisia teoksiakin mainittiin, vaan minä en kyseisen luennon aikana päässyt nk. "omista maailmoistani" niitä kirjaamaan ylös paperille. Tietysti näiden teosten kyseleminen voisi tapahtua helpommin lähettämällä kurssin opettajalle sähköpostia - vaan huomattavana ongelmana onkin juuri se, että 2/3 kyseisen laitoksen opettajista on ilmoittanut ettei lue sähköpostejaan. Luulenpa siis, että pyrin hakemaan lisää tietoa näistä sanakirjoista ihan englannin laitoksen kotisivuilta, jossa ne muistaakseni mainittiinkin. Olen nimittäin suhteellisen pienen elämäni aikana kirjoittanut aivan tarpeeksi monta sähköpostia, jotka eivät ole koskaan saaneet vastausta.
Seuraavalla viikolla onkin sitten muuten lomaa. Viikko 9 on täälläpäin maata(mme) hiihtolomaviikko, jota jopa yliopistotkin kunnioittavat. Koko seuraava viikko on siis lomaa, jonka aion viettää sängyssä ! Hähähähä ! En kyllä sitten mainitse, että missä merkeissä.
Nyt kuitenkin kello alkaa lähentelemään neljää aamulla (!) , ja huomenna lupasin jopa mennä tyttöystäväni uusien tuttavuuksien "elokuvailtaan", joten onhan tässä pakko saada hieman unta ennen uudenlaista kanssakäyntiä (Socialization).
Viime viikolla minua vaivasi nk. "koulurintamalla" eräs materiaalipoliittinen ongelma. Nimittäin tästä edellisestä, ja muuten varsin kuivan virkamiesmäisestä lauseesta huolimatta halusin sanoa, että minua on hiillostettu hankkimaan yksikielinen sanakirja. Tämä hiillostus on tapahtunut luennon/kurssin opettajan taholta, jonka mukaan sellainen tulisi olla jokaisen englannin pääaineopiskelijan hyllyssä mahd. pian ja äkkiä. Meille kerrottiin teoksen nimikin, vaan minä en ainakaan löytänyt sitä itsensä yliopiston kirjakaupasta. Tietysti vaihtoehtoisia teoksiakin mainittiin, vaan minä en kyseisen luennon aikana päässyt nk. "omista maailmoistani" niitä kirjaamaan ylös paperille. Tietysti näiden teosten kyseleminen voisi tapahtua helpommin lähettämällä kurssin opettajalle sähköpostia - vaan huomattavana ongelmana onkin juuri se, että 2/3 kyseisen laitoksen opettajista on ilmoittanut ettei lue sähköpostejaan. Luulenpa siis, että pyrin hakemaan lisää tietoa näistä sanakirjoista ihan englannin laitoksen kotisivuilta, jossa ne muistaakseni mainittiinkin. Olen nimittäin suhteellisen pienen elämäni aikana kirjoittanut aivan tarpeeksi monta sähköpostia, jotka eivät ole koskaan saaneet vastausta.
Seuraavalla viikolla onkin sitten muuten lomaa. Viikko 9 on täälläpäin maata(mme) hiihtolomaviikko, jota jopa yliopistotkin kunnioittavat. Koko seuraava viikko on siis lomaa, jonka aion viettää sängyssä ! Hähähähä ! En kyllä sitten mainitse, että missä merkeissä.
Nyt kuitenkin kello alkaa lähentelemään neljää aamulla (!) , ja huomenna lupasin jopa mennä tyttöystäväni uusien tuttavuuksien "elokuvailtaan", joten onhan tässä pakko saada hieman unta ennen uudenlaista kanssakäyntiä (Socialization).
Vaalien alla sonta(a) lentää
Kuumin puheaihehan tällä hetkellä on hyvin pian toteutuvat eduskuntavaalit.
Nämä 200 apinan valitsemispäivät ovat todellakin minulle ensimmäiset koskaan, sillä taisin olla viime vaalien aikana vielä aika rankasti alaikäinen. Viime presidentinvaaleissahan todellakin äänistin - tosin vain täyttääkseni kovasti puhutun kansalaisvelvollisuuden. Tuolloinhan todellakin asetelma oli se, että kyseessä oli silloin ensimmäiset presidentinvaalini, mutta ehdokkaista ei ollut tietoakaan. Siksipä lähdin ensimmäisellä kierroksella äänestämään ihan randomina, ja silloin taisi mennä ääni Timo Soinille. Onnea siis vain Perussuomalaisten johtohahmolle.
Toisella kierroksella vaihtoehdot ja toimintasuunnitelmat olivat myös sitten hyvinkin selvät: ketään ei äänestettäisi. Jäljellä oli vain Halonen sekä Niinistö, jotka minulle suoraan sanoen edustivat - ja yhä edustavat - kahden eri poliittisen suuntauksen ääripäitä. Toinen on epämääräinen kapitalisti, joka ei varmasti muistaisi pientä ja köyhää opiskelijaa sentilläkään mikäli pääsisi edes pieneenkään valta-asemaan - ja toisessa nurkassa sitten taas koko kansan oma ja humaani Tarja-täti, jonka naurettavan ihmisystävälliset teot eivät ainakaan minunkaan elämääni paranna sentilläkään.
Nyt sitten eduskuntavaaleihin. Nimittäin, asia on sillä tavalla, että viimeisimmässä Vaasan Ylioppilaslehdessä oli aika kattava artikkeli juuri niistä edustajista, jotka olivat possutelleet viime kaudella kaikki opiskelijoille lupaamansa jutut. Pahin näistä taisi olla SDP:n Miapetra Kumpula-Natri, joka nk. "pääsi viime vaalikaudella sisään" suurilla lupauksillaan opintotuen korotuksesta. Myöhemmin hän kuitenkin jätti korotusäänestyksessä äänestämättä ollenkaan. Tähän kommenttia pyydettäessä kyseinen tyyppi oli vain heittänyt vastaukseksi jotakin retorista sontaa reaalipolitiikan kiemuroista.
Minä en aio osallistua eduskuntavaaleihin äänelläni ollenkaan. Syinä tähän ovat mm. se että en usko että kovinkaan moni edustaja voi puoluekurin johdosta oikeasti vaikuttaa asioihin mikäli hän omaa puolueen yhteisestä kannasta eriäviä tavoitteita (ja mahdollisesti jopa hyviäkin). Toinen syy on myös se, että en usko kovinkaan monen edustajan myöskään ihan oikeasti pystyvän vastaamaan suurin lupauksiinsa. Pikemminkin tällaisten suurten linjojen vetäjien kaunopuheisuuden takana taitaa pikemminkin olla halu vain päästä eduskuntaan - ja vaikka sekin pesti jäisi yhden kauden hommaksi, niin kansanedustajan saama eläke sitten aikanaan voi hyvinkin olla sen arvoista. Minä siis tunnen, melko suvereenisti, että kansanedustajat eivät enää nykyisin ole minua varten - vaan pikemminkin me äänestäjät olemme sitä varten, että hiukan isoja lupailemalla muutaman vuoden välein saadaan paikka, jota voi sitten myöhemmin käyttää ponnahduslautana johonkin muuhun etuisuuteen tai virkaan. Minua myös väsyttää tavattomasti monien, ja erityisesti suurimpien puolueiden aina "ensivaalikaudelle siirtyvien kysymysten" sivuuttaminen, joka kuitenkin sitten neljän vuoden päästä saadaan taas kiertää seuraavalle vaalikaudelle. Olisihan se kieltämättä minusta aika olennaista vihdoinkin ottaa kantaa - ja jopa oikeasti tehdä jotakin - opiskelevien nuorten aseman kohottamiseksi. Toisen ongelman minulle muodostaa myös ryhmä ehdolla olevista kansanedustajista, jotka lupaavat kuun taivaalta ja tekevät suorastaan epärealistisia lupauksia äänten toivossa. Nämä henkilöt saattavat olla hyvinkin vakuuttavia tyyppejä, vaan ehkäpä kuitenkin vain siinä mielessä, että he onnistuvat karismallaan ja ennen kaikkea suurilla lupauksillaan saamaan kannatusta. Valitettavaa nimittäin usein on se, että massat äänestävät juuri sitä suurisuisinta yhden kauden edustajaa, jonka intressit pidemmälle ajalle eivät todellakaan ulotu sen asian ajamisen ytimeen, jota on kampanjassa käytetty hienona korulauseena.
Aion siis liittyä tavalliseen tapaani nukkuvien puolueeseen. Täytyy kuitenkin myöntää, että siitä huolimatta, olen jopa yrittänyt ottaa selville vaalipiirini ehdokkaiden kannoista yms. teemoista, vaan ongelmana on ainakin minulla ollut se, että täältä ei vain löydy ketään oikeasti kiinnostavaa tai muusta harmaasta (lue: keskustalaisesta) massasta erottuvaa. Tämän vaalin teemat kun eivät vain - valitettavaa kyllä - palvele minun tarpeitani ollenkaan. Enpä ole myöskään ollenkaan varma, että palveleeko tätäkään seuraavien vaalien jne. teemat opiskelevien asiaa - luottamus on siis lähes täydellisesti mennyt koko vaaleihin instituutiona.
Lopuksi todettakoon, että näissäkin vaaleissa vain optimisti äänestää ihan vilpittomästi. Pessimisti jättää joko äänestämättä, taikka sitten täyttää kansalaisvelvollisuutensa vain käymällä uurnilla summanmutikassa. Tämä sama on nähty jo niin monta vuotta peräkkäin, että enpä usko tämänkään tuovan tavallisen kansalaisen - ja erityisestikään opiskelijan - asemalle sen suurempia parannuksia.
So, thus nothing new under the sun.. and people, well, are still people.
Nämä 200 apinan valitsemispäivät ovat todellakin minulle ensimmäiset koskaan, sillä taisin olla viime vaalien aikana vielä aika rankasti alaikäinen. Viime presidentinvaaleissahan todellakin äänistin - tosin vain täyttääkseni kovasti puhutun kansalaisvelvollisuuden. Tuolloinhan todellakin asetelma oli se, että kyseessä oli silloin ensimmäiset presidentinvaalini, mutta ehdokkaista ei ollut tietoakaan. Siksipä lähdin ensimmäisellä kierroksella äänestämään ihan randomina, ja silloin taisi mennä ääni Timo Soinille. Onnea siis vain Perussuomalaisten johtohahmolle.
Toisella kierroksella vaihtoehdot ja toimintasuunnitelmat olivat myös sitten hyvinkin selvät: ketään ei äänestettäisi. Jäljellä oli vain Halonen sekä Niinistö, jotka minulle suoraan sanoen edustivat - ja yhä edustavat - kahden eri poliittisen suuntauksen ääripäitä. Toinen on epämääräinen kapitalisti, joka ei varmasti muistaisi pientä ja köyhää opiskelijaa sentilläkään mikäli pääsisi edes pieneenkään valta-asemaan - ja toisessa nurkassa sitten taas koko kansan oma ja humaani Tarja-täti, jonka naurettavan ihmisystävälliset teot eivät ainakaan minunkaan elämääni paranna sentilläkään.
Nyt sitten eduskuntavaaleihin. Nimittäin, asia on sillä tavalla, että viimeisimmässä Vaasan Ylioppilaslehdessä oli aika kattava artikkeli juuri niistä edustajista, jotka olivat possutelleet viime kaudella kaikki opiskelijoille lupaamansa jutut. Pahin näistä taisi olla SDP:n Miapetra Kumpula-Natri, joka nk. "pääsi viime vaalikaudella sisään" suurilla lupauksillaan opintotuen korotuksesta. Myöhemmin hän kuitenkin jätti korotusäänestyksessä äänestämättä ollenkaan. Tähän kommenttia pyydettäessä kyseinen tyyppi oli vain heittänyt vastaukseksi jotakin retorista sontaa reaalipolitiikan kiemuroista.
Minä en aio osallistua eduskuntavaaleihin äänelläni ollenkaan. Syinä tähän ovat mm. se että en usko että kovinkaan moni edustaja voi puoluekurin johdosta oikeasti vaikuttaa asioihin mikäli hän omaa puolueen yhteisestä kannasta eriäviä tavoitteita (ja mahdollisesti jopa hyviäkin). Toinen syy on myös se, että en usko kovinkaan monen edustajan myöskään ihan oikeasti pystyvän vastaamaan suurin lupauksiinsa. Pikemminkin tällaisten suurten linjojen vetäjien kaunopuheisuuden takana taitaa pikemminkin olla halu vain päästä eduskuntaan - ja vaikka sekin pesti jäisi yhden kauden hommaksi, niin kansanedustajan saama eläke sitten aikanaan voi hyvinkin olla sen arvoista. Minä siis tunnen, melko suvereenisti, että kansanedustajat eivät enää nykyisin ole minua varten - vaan pikemminkin me äänestäjät olemme sitä varten, että hiukan isoja lupailemalla muutaman vuoden välein saadaan paikka, jota voi sitten myöhemmin käyttää ponnahduslautana johonkin muuhun etuisuuteen tai virkaan. Minua myös väsyttää tavattomasti monien, ja erityisesti suurimpien puolueiden aina "ensivaalikaudelle siirtyvien kysymysten" sivuuttaminen, joka kuitenkin sitten neljän vuoden päästä saadaan taas kiertää seuraavalle vaalikaudelle. Olisihan se kieltämättä minusta aika olennaista vihdoinkin ottaa kantaa - ja jopa oikeasti tehdä jotakin - opiskelevien nuorten aseman kohottamiseksi. Toisen ongelman minulle muodostaa myös ryhmä ehdolla olevista kansanedustajista, jotka lupaavat kuun taivaalta ja tekevät suorastaan epärealistisia lupauksia äänten toivossa. Nämä henkilöt saattavat olla hyvinkin vakuuttavia tyyppejä, vaan ehkäpä kuitenkin vain siinä mielessä, että he onnistuvat karismallaan ja ennen kaikkea suurilla lupauksillaan saamaan kannatusta. Valitettavaa nimittäin usein on se, että massat äänestävät juuri sitä suurisuisinta yhden kauden edustajaa, jonka intressit pidemmälle ajalle eivät todellakaan ulotu sen asian ajamisen ytimeen, jota on kampanjassa käytetty hienona korulauseena.
Aion siis liittyä tavalliseen tapaani nukkuvien puolueeseen. Täytyy kuitenkin myöntää, että siitä huolimatta, olen jopa yrittänyt ottaa selville vaalipiirini ehdokkaiden kannoista yms. teemoista, vaan ongelmana on ainakin minulla ollut se, että täältä ei vain löydy ketään oikeasti kiinnostavaa tai muusta harmaasta (lue: keskustalaisesta) massasta erottuvaa. Tämän vaalin teemat kun eivät vain - valitettavaa kyllä - palvele minun tarpeitani ollenkaan. Enpä ole myöskään ollenkaan varma, että palveleeko tätäkään seuraavien vaalien jne. teemat opiskelevien asiaa - luottamus on siis lähes täydellisesti mennyt koko vaaleihin instituutiona.
Lopuksi todettakoon, että näissäkin vaaleissa vain optimisti äänestää ihan vilpittomästi. Pessimisti jättää joko äänestämättä, taikka sitten täyttää kansalaisvelvollisuutensa vain käymällä uurnilla summanmutikassa. Tämä sama on nähty jo niin monta vuotta peräkkäin, että enpä usko tämänkään tuovan tavallisen kansalaisen - ja erityisestikään opiskelijan - asemalle sen suurempia parannuksia.
So, thus nothing new under the sun.. and people, well, are still people.
Wednesday, February 21, 2007
Uusi ympäristö - uutta pelkoa ja inhoa(ko) ?
No nyt on sitten melkein yli kuukausi istuttu yliopiston penkeillä.
Kaikenlaista on tullut nähtyä. Eniten minua kuitenkin kai hieman hämmentää vielä yliopiston opettajien melko liberaali käytäntö, jonka mukaan mm. kirosanoja ja nk. "aikuisten juttuja" saa viljellä kesken luentojen/kurssien. Lukiossa meille ei kukaan koskaan sanonut että fuck, shit, perkele, bloody hell ja mua vituttaa. Oikeastaan melko vapauttavaa kuulla opettajien kiroilevan enemmän kuin opiskelijoiden.
Tiedän myös sen, että viime kirjoittelusta on taas vierähtänyt hieman aikaa. Fakta on kuitenkin se, että minä en kadu mitään - ja vähiten tähän blogiin kirjoittelematta jättämistä ! Saattepa siis kuulla aivan uudelaisesta, vapaan kasvatuksen tuoman elämäni käänteista pidemmillä väliajoilla.
Yliopistolla on myös saanut toistaiseksi tutustua mitä erikoisempiin tyyppeihin. Kuten kai jo aikaisemmin totesinkin, niin heihin voi soveltaa "samaa vanhaa" sanontaa siitä, miten meitä suuria opiskelijoita kyseisessä talossa on todellakin joka junaan. Skaala on siis kovin erilainen: löytyy aina solmioita käyttävistä jupeista ja pukutyypeistä irokeesi päälaella tallustelevaan tyyppiin. Tämä on tietysti vain hyvä asia - vaikkakin toisinaan minulle on näin alussa noussut pakottava tarve ihmetellä erilaisten ihmisten paljoutta. Yliopisto on minulle edelleen hiukan nk. "avoin tapaus", sillä minun on vaikea uskoa että tällaista vapautta, jossa tullaan kouluun mm. klo 16.00 ja lähdetään kahden tunnin päästä, on olemassakaan. Minun on myös vaikea tottua näinkin rentoihin opettajiin. Tätä kaikkea miettiessään lukio olikin aikoinaan kurinsa ja järjestelmällisyytensä ansiosta kovinkin absurdi kokemus tähän verrattuna. Minusta oikeastaan tuntuukin, ikävä kyllä, että yliopisto on ainakin opiskelutahtinsa ja opettajiensa ansiosta tehty enemmän minulle kuin lukio. Vaikka kyllä kymnaasissakin aikoinaan hauskaa ja helppoakin oli.
Kun katselee vanhempien aikojen elokuvia aiheista ylioppilaat tai lukio/yliopisto, niin voisi luulla , että yliopistossa opiskellessaan ihmisen tulee omata ainakin 15 kauluspaitaa - ja siihen mukaan tietosanakirjamainen muisti. Fakta taitaa kuitenkin olla, että tämä on vähintäänkin vanhentunutta, ja jopa stereotypistä ajattelua. Yliopiston akateeminen vapaus todellakin taitaa houkutella tällaisia humanistinalkuja, kuten minua. Se kuitenkin houkuttelee myös muita, jotka eivät todellakaan mahdu vanhaan muottiin vanhoillisesti pukeutuneista opiskelijoista yliopistoilla. Tämä on mielestäni hyvä piirre, sillä ihmisethän ovat tunnetusti erilaisia.
Kaikenlaista on tullut nähtyä. Eniten minua kuitenkin kai hieman hämmentää vielä yliopiston opettajien melko liberaali käytäntö, jonka mukaan mm. kirosanoja ja nk. "aikuisten juttuja" saa viljellä kesken luentojen/kurssien. Lukiossa meille ei kukaan koskaan sanonut että fuck, shit, perkele, bloody hell ja mua vituttaa. Oikeastaan melko vapauttavaa kuulla opettajien kiroilevan enemmän kuin opiskelijoiden.
Tiedän myös sen, että viime kirjoittelusta on taas vierähtänyt hieman aikaa. Fakta on kuitenkin se, että minä en kadu mitään - ja vähiten tähän blogiin kirjoittelematta jättämistä ! Saattepa siis kuulla aivan uudelaisesta, vapaan kasvatuksen tuoman elämäni käänteista pidemmillä väliajoilla.
Yliopistolla on myös saanut toistaiseksi tutustua mitä erikoisempiin tyyppeihin. Kuten kai jo aikaisemmin totesinkin, niin heihin voi soveltaa "samaa vanhaa" sanontaa siitä, miten meitä suuria opiskelijoita kyseisessä talossa on todellakin joka junaan. Skaala on siis kovin erilainen: löytyy aina solmioita käyttävistä jupeista ja pukutyypeistä irokeesi päälaella tallustelevaan tyyppiin. Tämä on tietysti vain hyvä asia - vaikkakin toisinaan minulle on näin alussa noussut pakottava tarve ihmetellä erilaisten ihmisten paljoutta. Yliopisto on minulle edelleen hiukan nk. "avoin tapaus", sillä minun on vaikea uskoa että tällaista vapautta, jossa tullaan kouluun mm. klo 16.00 ja lähdetään kahden tunnin päästä, on olemassakaan. Minun on myös vaikea tottua näinkin rentoihin opettajiin. Tätä kaikkea miettiessään lukio olikin aikoinaan kurinsa ja järjestelmällisyytensä ansiosta kovinkin absurdi kokemus tähän verrattuna. Minusta oikeastaan tuntuukin, ikävä kyllä, että yliopisto on ainakin opiskelutahtinsa ja opettajiensa ansiosta tehty enemmän minulle kuin lukio. Vaikka kyllä kymnaasissakin aikoinaan hauskaa ja helppoakin oli.
Kun katselee vanhempien aikojen elokuvia aiheista ylioppilaat tai lukio/yliopisto, niin voisi luulla , että yliopistossa opiskellessaan ihmisen tulee omata ainakin 15 kauluspaitaa - ja siihen mukaan tietosanakirjamainen muisti. Fakta taitaa kuitenkin olla, että tämä on vähintäänkin vanhentunutta, ja jopa stereotypistä ajattelua. Yliopiston akateeminen vapaus todellakin taitaa houkutella tällaisia humanistinalkuja, kuten minua. Se kuitenkin houkuttelee myös muita, jotka eivät todellakaan mahdu vanhaan muottiin vanhoillisesti pukeutuneista opiskelijoista yliopistoilla. Tämä on mielestäni hyvä piirre, sillä ihmisethän ovat tunnetusti erilaisia.
Sunday, January 28, 2007
8-bittistä voimaa
Löysin tässä muutama päivä sitten Youtubesta itseään nimellä Angry Nintendo Nerd - kutsuvan miehen videoita. Tämä tyyppihän näyttää Youtuben tyypilliseen tapaan olevan todella roisilla kielenkäytöllä varustettu kaveri, joka arvostelee (omasta mielestään) huonoja legendaarisen 8-bittisen Nintendon pelejä. Kiinnostukseni heräsi siitä syystä, että kyseinen kaveri arvostelee aika monia sellaisia 8-bittisen pelejä, joita olen joko itse pelannut - tai jopa omistanut.
Kuten varmasti arvaattekin, niin minullakin oli tuo kyseinen pelikone aikoinaan. Voitteko kuvitella, että myin sen myös aikoinaan todella halpaan n. 50 €:n hintaan eräälle räkänokalle, joka varmasti rikkoi sen viikon peliajan jälkeen ! Nykyisinhän hyväkuntoisesta 8-bittisestä saa aika sievoisen summan rahaa, ja minullapa oli siihen vieläpä 16 peliäkin. Toisinaan lapsuudessani tehdyt huonot kaupat - niin kuin esimerkissäni - vaivaavat yöuniani aika raskaastikin nykyisin.
No, minulla kuitenkin oli 8-bittisen Nintendon pelejä melkein kaksikymmentä. Hyllyissäni komeili näin ulkomuistista lainaten ainakin juuri tämä McKids, Bionic Commando (!), Teenage Mutant Ninja Turtles, Rush'n'Attack (lapsuudessani lausuttiin "Russian Attack") , Batman, Goonies II yms.
Kun katsoo tätä Youtuben kaverin arvostelua erinäisistä kyseisen konsolin peleistä, tulee ainakin minulle väkisinkin mieleen yksi asia: 8-bittisen Nintendon pelit olivat kyllä aika suurimmaksi osaksi - muutamia tapauksia lukuunottamatta - köyhiä juonellisesti. Vaikka kaikissa tuon konsolin peleissä juoni tuodaan joskus aika runsaasti esille pelin ohjekirjassa, on se kuitenkin varsinaisessa pelissä hiukan huonosti esillä. Tietenkin poikkeuksia tähän löytyy, vaan väittäisinpä että 16-bittisillä konsoleilla varsinainen tarinankerronta lähti käyntiin aivan uudella tavalla aiempiin verrattuna. Enpä tiedä tarkalleen että mistä tällainen pelin sisällä tapahtunut tarinan köyhyys johtaa juurensa: epäilisin kuitenkin että vaihtoehdot ovat joko kyseisen konsolin tehon vähyydessä (tai lähinnä vain sen kasettien) , taikka sitten pelien suunnittelijoiden mielikuvituksen köyhyydessä.
Kuten varmasti arvaattekin, niin minullakin oli tuo kyseinen pelikone aikoinaan. Voitteko kuvitella, että myin sen myös aikoinaan todella halpaan n. 50 €:n hintaan eräälle räkänokalle, joka varmasti rikkoi sen viikon peliajan jälkeen ! Nykyisinhän hyväkuntoisesta 8-bittisestä saa aika sievoisen summan rahaa, ja minullapa oli siihen vieläpä 16 peliäkin. Toisinaan lapsuudessani tehdyt huonot kaupat - niin kuin esimerkissäni - vaivaavat yöuniani aika raskaastikin nykyisin.
No, minulla kuitenkin oli 8-bittisen Nintendon pelejä melkein kaksikymmentä. Hyllyissäni komeili näin ulkomuistista lainaten ainakin juuri tämä McKids, Bionic Commando (!), Teenage Mutant Ninja Turtles, Rush'n'Attack (lapsuudessani lausuttiin "Russian Attack") , Batman, Goonies II yms.
Kun katsoo tätä Youtuben kaverin arvostelua erinäisistä kyseisen konsolin peleistä, tulee ainakin minulle väkisinkin mieleen yksi asia: 8-bittisen Nintendon pelit olivat kyllä aika suurimmaksi osaksi - muutamia tapauksia lukuunottamatta - köyhiä juonellisesti. Vaikka kaikissa tuon konsolin peleissä juoni tuodaan joskus aika runsaasti esille pelin ohjekirjassa, on se kuitenkin varsinaisessa pelissä hiukan huonosti esillä. Tietenkin poikkeuksia tähän löytyy, vaan väittäisinpä että 16-bittisillä konsoleilla varsinainen tarinankerronta lähti käyntiin aivan uudella tavalla aiempiin verrattuna. Enpä tiedä tarkalleen että mistä tällainen pelin sisällä tapahtunut tarinan köyhyys johtaa juurensa: epäilisin kuitenkin että vaihtoehdot ovat joko kyseisen konsolin tehon vähyydessä (tai lähinnä vain sen kasettien) , taikka sitten pelien suunnittelijoiden mielikuvituksen köyhyydessä.
A hard day's... evening
No nyt se sitten vihdoin tapahtui: jouduin vaihtamaan vanhan bloggerini tähän inhottavan Googlen tukemaan versioon. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tullut mitään ihmeellisimpiä ongelmia, vaan jostain syystä pidin siitä vanhemmasta Bloggerista - sen ongelmista huolimatta.
Tulin tässä muutama tunti sitten myös kotiin viikonlopun pienimuotoisesta työkeikasta: onneksi kaikki ainakin näytti menneen hyvin, ja rahaakin tuli ihan hyvin. Minulle annettiin onneksi näin alkuun melko yksinkertainen homma: lajittelin nimittäin kansioihin kuitteja. Se oli yksinkertaisuudestaan huolimatta melko tarkkaa hommaa, sillä samalla piti kytätä kunkin tyypin tiliotetta, ja etsiä sen jälkeen sitä vastaava kuitti suuresta pinosta. Mikäli tilitapahtumalle ei löytynyt kuitteja, niin sitten sen kohdalle laitettiin kuiteille tarkoitettuun kansioon nk. "kirjaustosite", jossa sitten luki tapahtuman päivämäärä. Toivon edelleenkin, että kaikki meni nappiin - ja ennen kaikkea kronologiseen järjestykseen. So far so good.
Illalla n. 6 tunnin työpäivän jälkeen pelailimme sitten South Park Rallyä vanhalla Playstationillä. Tyttöystäväni valitettavasti voitti minut siinä aivan liian monta kertaa - taisi kyllä vaan johtua puhtaasti minun "vihreydestäni" kyseisessä pelissä. Eipä silti, voitinpa kuitenkin sitten taas ihan tasaisesti Syphon Filter 2:sessa. Ilmeisesti seuraavan kuun lopussa olisi taas jonkinlainen työtehtävä edessä samassa paikassa. Mitään en tietenkään voi varmasti luvata, sillä pelkäänpä että tämän kuun lopulla minulla on aivan varmasit enemmän koulua kuin nyt. Siitäkin huolimatta olisi kiva yrittää pyrkiä paikan päälle tekemään noinkin yksinkertaista hommaa - mikäli nyt tämäkään meni nappiin - huolimatta siitä oliko koulua vai ei.
Huomenna minulla kuitenkin on koulua. Väsäsin ensimmäistä "kotitehtävää" viime viikon kaksi viimeistä päivää, ja olin melkein aikeissa tulostaa sen normaalisti mukaani kouluun. Näin ei kuitenkaan olisi välttämättä ollut pakko tehdä, sillä kurssilla käyttämämme Moodle - ohjelman kautta kaikki koneella kirjoitettu materiaali voidaan helposti siirtää verkon kautta opettajalle. Ainakin toistaiseksi paperiset tulosteet ovat mennyttä historiaa. Onneksi ei tullut tehtyä sitä virhettä, että olisin tulostanut kyseisen tehtävän mukaani, ja sitten sen jälkeen vienyt sen nolona sille opettajalle luennolla. That would've been pretty embarrasing.
Nyt kuitenkin lähden hiljalleen nostelemaan tästä, sillä taidan käydä nopeasti suihkussa, ja mennä jopa aikaisin nukkumaan tänään.
Tulin tässä muutama tunti sitten myös kotiin viikonlopun pienimuotoisesta työkeikasta: onneksi kaikki ainakin näytti menneen hyvin, ja rahaakin tuli ihan hyvin. Minulle annettiin onneksi näin alkuun melko yksinkertainen homma: lajittelin nimittäin kansioihin kuitteja. Se oli yksinkertaisuudestaan huolimatta melko tarkkaa hommaa, sillä samalla piti kytätä kunkin tyypin tiliotetta, ja etsiä sen jälkeen sitä vastaava kuitti suuresta pinosta. Mikäli tilitapahtumalle ei löytynyt kuitteja, niin sitten sen kohdalle laitettiin kuiteille tarkoitettuun kansioon nk. "kirjaustosite", jossa sitten luki tapahtuman päivämäärä. Toivon edelleenkin, että kaikki meni nappiin - ja ennen kaikkea kronologiseen järjestykseen. So far so good.
Illalla n. 6 tunnin työpäivän jälkeen pelailimme sitten South Park Rallyä vanhalla Playstationillä. Tyttöystäväni valitettavasti voitti minut siinä aivan liian monta kertaa - taisi kyllä vaan johtua puhtaasti minun "vihreydestäni" kyseisessä pelissä. Eipä silti, voitinpa kuitenkin sitten taas ihan tasaisesti Syphon Filter 2:sessa. Ilmeisesti seuraavan kuun lopussa olisi taas jonkinlainen työtehtävä edessä samassa paikassa. Mitään en tietenkään voi varmasti luvata, sillä pelkäänpä että tämän kuun lopulla minulla on aivan varmasit enemmän koulua kuin nyt. Siitäkin huolimatta olisi kiva yrittää pyrkiä paikan päälle tekemään noinkin yksinkertaista hommaa - mikäli nyt tämäkään meni nappiin - huolimatta siitä oliko koulua vai ei.
Huomenna minulla kuitenkin on koulua. Väsäsin ensimmäistä "kotitehtävää" viime viikon kaksi viimeistä päivää, ja olin melkein aikeissa tulostaa sen normaalisti mukaani kouluun. Näin ei kuitenkaan olisi välttämättä ollut pakko tehdä, sillä kurssilla käyttämämme Moodle - ohjelman kautta kaikki koneella kirjoitettu materiaali voidaan helposti siirtää verkon kautta opettajalle. Ainakin toistaiseksi paperiset tulosteet ovat mennyttä historiaa. Onneksi ei tullut tehtyä sitä virhettä, että olisin tulostanut kyseisen tehtävän mukaani, ja sitten sen jälkeen vienyt sen nolona sille opettajalle luennolla. That would've been pretty embarrasing.
Nyt kuitenkin lähden hiljalleen nostelemaan tästä, sillä taidan käydä nopeasti suihkussa, ja mennä jopa aikaisin nukkumaan tänään.
Wednesday, January 24, 2007
Ensimmäinen kotitehtävä pitkään aikaan
Hohhoijaa, sain eräältä luennoltani/kurssiltani tehtäväksi lisätä jonkinlaisia "phatic" - sanoja (faattisia ?) kahden henkilön väliseen dialogiin. Tehtävä itsessään alustettiin luennolla varsin löyhästi, ja siksipä olenkin aika pää pyörällä sen varsinaisesta toteutustavasta. Tämä varsin epäselvä tehtävä on kuitenkin minulle sikäli legendaarinen, että se on samalla ensimmäinen "kotitehtävä" sitten lukion - jossa olin viimeksi joskus keväällä 2006 - ja samalla ensimmäinen tehtävä yliopistossa. Tämän dialogin olisi oltava valmis tämän kuun 29. päivä: eli aikaa on niinkin ruhtinaallisesti kuin tulevan viikon maanantaihin. Viikonloppuna olen kuitenkin lupautunut menemään tyttöystäväni vanhempien yritykseen töihin muutamiksi tunneiksi. Teen tämän ihan ystävänpalveluksena, ja saahan siitä nyt kai sitten vähän nk. "kahvirahaakin". Koko viikonloppu siinä kuitenkin menee.
Kävin tänään paikallisessa Halpa-Hallissa vähän ostoksilla: mukaan tarttui niinkin kiinnostavia tuotteita kun mm. kyniä, 15kpl C5-koon kirjekuoria ja purkinavaaja. Sitten menin myös paikalliseen Seppälään, joka jopa Kauhavalta löytyy. Sieltä sitten yritin kammata esiin aivan viimeisiä 70 % alennuksella lähteviä tuotteita. Mukaan lähti muutamat bokserit sekä vaaleansininen kauluspaita. Yhteishinta näille taisi olla n. 17 euroa. Kaikin puolin halpaa, siis.
Anyway, se vaaleansininen paita ei kyllä ole oikeastaan ollenkaan minun tyyliäni. Mahdollisimman tummia - usein täysin mustia - vaatteita käyttävänä ihmisenä vaaleiden vaatteiden määrä kaapissani on aika pieni. Nyt kuitenkin tuon hintatason paita oli parasta ostaa, sillä ennen alennusta se olisi ollut reilusti yli kahdenkymmenen euron paita, mikä on taas aivan helvetin kallis - ja samalla myös hyvää laatua, kaiketi. Ja tämän väittämän perustan siihen, että Seppälä on muuten aika kallis rättikauppa, vaan toisinaan alennuksista sieltä saa vähän kaikenlaista halvemmalla.
Kävin myös vihdoinkin ottamassa ylioppilaskuvani: lakkiaisethan on vietetty jo aikoja sitten juhlineen kaikkineen. Nämä kuvat todellakin otin Kauhavalla, ja kuvittelin pääseväni halvalla esim. entisten asuinpaikkojeni hintatasoon nähden. Enpä tainnut pahemminkaan päästä: 12kpl kuvia maksoi niinkin huimasti kuin 201 €. Nyt sitten kuitenkin täytyy myös lähettää nämä kaikki kuvat tuohtuneille sukulaisille, jotka ihmettelevät että miksei keväästä 2006 ylioppilaan statusta nauttiva, suorastaan hulttiomainen sukulaispoika ole lähettänyt minkäänlaisia kuviaan. Kyseisen Kauhavalaisen valokuvausliikkeen tyyppi päätti myös ohimennen laittaa YO-kuvani liikkeen näyteikkunaan: mikäli siis olette Kauhavalla, niin tiedättepä että kenestä on sitten kyse, kun kaikki muut valkolakkiset persoonat liikkeen ikkunassa ovat naisia - paitsi tietty minä. Tämä tyyppi päätti myös lähettää kuvani - kumma kyllä että se vielä ehti - vuoden 2006 ylioppilaskuvastoon, Spes Patriae:n. Minut löytää Porvoon Linnankosken Lukion kohdalta, mikäli satutte kyseistä ylihinnoitettua opusta selailemaan.
Liityin myös yliopistolla kieltenopiskelijoiden omaan "etujärjestöön", Övertäjät RY:n. Saapa nähdä, että onko tästäkään nyt sitten mitään käytännön hyötyä, vaan saanpa ainakin mm. uuden haalarimerkin sekä muuta fanituotetta. Vielä minuun ei ole otettu yhteyttä, vaikka olen maksanut mm. ainaisjäsenen jäsenmaksun (!) ja olen vieläpä pääaineenani kieliä opiskeleva nuorukainen.
Ilmat ovat myös olleet täällä helvetillisen kylmiä: maanantaina pakkasta oli reilusti yli -20 astetta. Koko vartaloni hytisi ja tutisi kylmän viiman puristuksessa kävellessäni juna-asemalle, josta sitten menin Lapuan kautta Vaasaan. Samana päivänä päästyäni koulusta kävin sitten ostamassa elämäni ensimmäisen lämpökerraston. Se tuli valitettavasti tarpeeseen. Tänäänkin täällä oli aivan mukavat asteet jälleen, valitettavasti.
Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä lajittelemaan vaatekaappiani. Saattaa olla, että en taas kirjoita tänne blogiin mitään, sillä tämä Saunalahden väliaikaisesti asentama yhteys voi hyvinkin olla poissa käytöstä suhteellisenkin pian.
Kävin tänään paikallisessa Halpa-Hallissa vähän ostoksilla: mukaan tarttui niinkin kiinnostavia tuotteita kun mm. kyniä, 15kpl C5-koon kirjekuoria ja purkinavaaja. Sitten menin myös paikalliseen Seppälään, joka jopa Kauhavalta löytyy. Sieltä sitten yritin kammata esiin aivan viimeisiä 70 % alennuksella lähteviä tuotteita. Mukaan lähti muutamat bokserit sekä vaaleansininen kauluspaita. Yhteishinta näille taisi olla n. 17 euroa. Kaikin puolin halpaa, siis.
Anyway, se vaaleansininen paita ei kyllä ole oikeastaan ollenkaan minun tyyliäni. Mahdollisimman tummia - usein täysin mustia - vaatteita käyttävänä ihmisenä vaaleiden vaatteiden määrä kaapissani on aika pieni. Nyt kuitenkin tuon hintatason paita oli parasta ostaa, sillä ennen alennusta se olisi ollut reilusti yli kahdenkymmenen euron paita, mikä on taas aivan helvetin kallis - ja samalla myös hyvää laatua, kaiketi. Ja tämän väittämän perustan siihen, että Seppälä on muuten aika kallis rättikauppa, vaan toisinaan alennuksista sieltä saa vähän kaikenlaista halvemmalla.
Kävin myös vihdoinkin ottamassa ylioppilaskuvani: lakkiaisethan on vietetty jo aikoja sitten juhlineen kaikkineen. Nämä kuvat todellakin otin Kauhavalla, ja kuvittelin pääseväni halvalla esim. entisten asuinpaikkojeni hintatasoon nähden. Enpä tainnut pahemminkaan päästä: 12kpl kuvia maksoi niinkin huimasti kuin 201 €. Nyt sitten kuitenkin täytyy myös lähettää nämä kaikki kuvat tuohtuneille sukulaisille, jotka ihmettelevät että miksei keväästä 2006 ylioppilaan statusta nauttiva, suorastaan hulttiomainen sukulaispoika ole lähettänyt minkäänlaisia kuviaan. Kyseisen Kauhavalaisen valokuvausliikkeen tyyppi päätti myös ohimennen laittaa YO-kuvani liikkeen näyteikkunaan: mikäli siis olette Kauhavalla, niin tiedättepä että kenestä on sitten kyse, kun kaikki muut valkolakkiset persoonat liikkeen ikkunassa ovat naisia - paitsi tietty minä. Tämä tyyppi päätti myös lähettää kuvani - kumma kyllä että se vielä ehti - vuoden 2006 ylioppilaskuvastoon, Spes Patriae:n. Minut löytää Porvoon Linnankosken Lukion kohdalta, mikäli satutte kyseistä ylihinnoitettua opusta selailemaan.
Liityin myös yliopistolla kieltenopiskelijoiden omaan "etujärjestöön", Övertäjät RY:n. Saapa nähdä, että onko tästäkään nyt sitten mitään käytännön hyötyä, vaan saanpa ainakin mm. uuden haalarimerkin sekä muuta fanituotetta. Vielä minuun ei ole otettu yhteyttä, vaikka olen maksanut mm. ainaisjäsenen jäsenmaksun (!) ja olen vieläpä pääaineenani kieliä opiskeleva nuorukainen.
Ilmat ovat myös olleet täällä helvetillisen kylmiä: maanantaina pakkasta oli reilusti yli -20 astetta. Koko vartaloni hytisi ja tutisi kylmän viiman puristuksessa kävellessäni juna-asemalle, josta sitten menin Lapuan kautta Vaasaan. Samana päivänä päästyäni koulusta kävin sitten ostamassa elämäni ensimmäisen lämpökerraston. Se tuli valitettavasti tarpeeseen. Tänäänkin täällä oli aivan mukavat asteet jälleen, valitettavasti.
Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä lajittelemaan vaatekaappiani. Saattaa olla, että en taas kirjoita tänne blogiin mitään, sillä tämä Saunalahden väliaikaisesti asentama yhteys voi hyvinkin olla poissa käytöstä suhteellisenkin pian.
Tuesday, January 23, 2007
Perkele !!!!! (hän on tehnyt comebackin)
No joo, sainpa tämän internetin täällä Kauhavan osoitteessa vihdoinkin toimimaan. Ongelma on kuitenkin se, että mitä todennäköisimmin tämäkään ylellisyys ei tule kestämään kauaa. Viime kuukausi ilman nettiä on ollut vähintäänkin onnellisen ja tasapainoisen elämän teeskentelyä. Mikä on kuitenkin vielä paskempaa, on ollut se kamppailu saada internet-yhteys tähän surkeaan paikkaan.
Kyseinen tarina on aivan liian pitkä kerrottavaksi, ja en edes jaksa ruveta pätemään sen erinäisiä vaiheita. Todettakoon kuitenkin, että noin tunti sitten tänne paikalle tuli joku epämääräinen Saunalahden/Elisan asentaja, joka ei ollenkaan tiennyt liittymäni irtisanomisesta. Kyseinen kaveri siis tuli tänne asentamaan Saunalahden liittymää, joka on so far irtisanottu jo kahdesti. Tätä tapahtumaa ennen lokaali internet provider, nimeltään VLP, ei suostunut asentamaan tilaamaani liittymää, sillä Saunalahti ei ollut ilmoittanut minun liittymäni purusta. Aika ironista.
Saamassani Saunalahden purkuilmoituksessa ilmoitettiin, että liittymäni suljetaan vuoden 2007 ensimmäisen kuukauden 25. päivänä. Hyvinkin ilmeistä on siis se, että tämä liittymä on vain väliaikainen, jonka jälkeen tämän liittymän pitäisi sitten lopullisesti kadota. Kivaa on kuitenkin se, että joku päätti lähettää tuon Elisan/Saunalahden kaverin tänne asentelemaan liittymää, joka kuitenkin puretaan kahden päivän päästä. I so love stupid people.
Opintopoliittiset asiat
Aloitinpa tässä muuten jo jokin aika sitten opiskeluni Vaasan yliopistossa. Pääaineenahan on tuo tuttu ja turvallinen englannin kieli.
Yliopisto on todellakin aika erilainen paikka verrattuna viimeisimpään piinapenkkiini, lukioon. Yliopiston opettajiin olen saanut tutustua vain kahden persoonallisuuden verran (toistaiseksi), vaan nekin veijarit ovat kyllä aikamoisia tapauksia. Ne mm. kiroilevat härskisti ja kyykyttävät meitä lattioilla.
Vaasan Palosaaren campus-alue on myös aika hieno kokemus, vaan ikävä kyllä entisen tehtaan tiloissa majaileva humanistinen tiedekunta ei ole yleiseltä ilmeeltään sitä kaikkein mahtavinta. Jotenkaan en pysty kuvittelemaan punaisia industrialismin alkuaikojen sävyttämiä savupiippuja yliopiston pseudointellektuelliseen maailmaan. Joskus tulee mieleen akateemisen tehdastyöläisen saapuminen työpaikalleen humanistisen tiedekunnan portailla. Sisältä humanistien kolo on kuitenkin ihan mukava. Toivoisinpa kuitenkin, että saisin opiskella päärakennuksessa, Tervahovissa, jossa mm. erinäiset kauppatieteilijät ja teekkarit pääsevät mellastamaan.
Yliopiston ilmapiiri on kuitenkin mukava myös. Kuten lukiossakin, erinäisiä tyyppejä riittää joka junaan (ja muutama jää vielä asemallekin) kaiken opiskelun keskellä. Toistaiseksi olen vain käväissyt luennoilla, ja olen jopa yhdellä kurssilla, joka on tarkoitettu englantia sivuaineenaan lukeville henkilöille. Tuolla kurssilla ainoaa vastusta minulle antaa sen varsin omaperäinen opettaja, josta täytyykin varmaan sitten tehdä ihan oma postauksensa myöhemmin.. vai tarvitseeko ? Syy miksi olen tuollaisella kurssilla on se, että en ehtinyt ilmoittautua (!) "muiden kiireiden" takia samaa kurssia vastaavalle pääaineopiskelijoiden kurssille. Täytyy siis istuskella sivuaineopiskelijoiden mukana muutaman kuukauden.
Anyway, tämän toisen luentokurssin aihe on juhlallisesti puhuttu englannin kieli ja sen tutkimus. Toistaiseksi emme ole oikeastaan saaneet mitään konkreettista aikaan, vaan pikemminkin olen rustaillut hyvinkin katkonaisia muistiinpanoja luennoitsijan jutustelusta. Meidän pitäisi seuraavan viikon maanantaiksi saada aikaiseksi jonkinlainen dialogi, jonka varsinaisesta toteutuksesta minulla ei ole oikeastaan mitään hajua. Täytyy yrittää koota ajatuksiaan sen tiimoilta.
Muita (varsin järisyttäviä) asioita
Elämä on ollut muuten täällä aika tylsää, vaan eräänä päivänä muutama viikko sitten elämässäni sattui kuitenkin erittäin pelottava yhteensattuma.
Muistatte varmaan erään postaukseni suomen uudesta messiaasta, Veli Saarikallesta ? Tämä varsinainen hihhuli, jonka oma kirkko on varmasti yksi suurimmista uskonnollisista huijauksista ikinä. Kuten tiedätte (tai sitten ette), Kauhava ja Lappajärvi ovat geograafisesti hyvin lähellä toisiaan, ja Lappajärven mainitsen siksi, että kyseinen saarnaaja pitää sieltä majaansa. Eräänä päivänä sitten Lidlissä asioidessani tyttöystäväni kanssa, havaitsin varsin tutulla äänensävyllä varustetun pienikokoisen miehen kaupan sisällä. Hetken katselin kyseisen miehen selkää suorastaan paniikkikohtauksen vallassa, jonka jälkeen ymmärsin hiljaa kuiskata tyttöystävälleni itse Saarikallen olemassaolosta meidän todellisuudessamme. Kyseinen mies pyöri perheensä kanssa erilaisten hyllyjen ääressä, ja tunnistinkin miehen pelkästään äänestä. Kauhulla sitten seurasimme kun tyyppi käveli ympäriinsä kauppaa ja jutteli perheelleen tavanomaisesti.
Hetken mietin mahdollisuuksia siihen, että tuo tyyppi oli ilmaantunut Kauhavalle rankaisemaan minua siitä postauksesta, jossa esitin mielipiteitäni hänestä. Hetken mielessäni todellakin kävi "jumalallinen" väliintulo tuon tyypin puolesta. Piilottelimmekin hyllyjen takana kyseisen tyypin kauppareissun aikana ja seurailimme hänen liikkeitään. Tyypillä oli myös ilmeisesti jonkinlainen "body guard" mukanaan, joka loi meihin varsin tuimia katseita, kun selvästi tunnistimme tyypin. En kyllä tarkalleen tiedä kyseisen miehen funktiota Saarikallen "joukossa", vaan kyllä hänellä joku tarkkailijan rooli silti oli.
Poistuttuaan kaupasta me jatkoimme asian pohtimista, ja sainkin jonkinlaisen trauman kyseisen tyypin näkemisestä. Aika pelottavaa oli kuitenkin se, että kyseinen tyyppi jopa ilmestyi eteeni tässä elämässä. Tarinan opetuksena onkin siis yksinkertaisesti tämä: be careful for what you wish for, especially if you speak of the devil.
Kyseinen tarina on aivan liian pitkä kerrottavaksi, ja en edes jaksa ruveta pätemään sen erinäisiä vaiheita. Todettakoon kuitenkin, että noin tunti sitten tänne paikalle tuli joku epämääräinen Saunalahden/Elisan asentaja, joka ei ollenkaan tiennyt liittymäni irtisanomisesta. Kyseinen kaveri siis tuli tänne asentamaan Saunalahden liittymää, joka on so far irtisanottu jo kahdesti. Tätä tapahtumaa ennen lokaali internet provider, nimeltään VLP, ei suostunut asentamaan tilaamaani liittymää, sillä Saunalahti ei ollut ilmoittanut minun liittymäni purusta. Aika ironista.
Saamassani Saunalahden purkuilmoituksessa ilmoitettiin, että liittymäni suljetaan vuoden 2007 ensimmäisen kuukauden 25. päivänä. Hyvinkin ilmeistä on siis se, että tämä liittymä on vain väliaikainen, jonka jälkeen tämän liittymän pitäisi sitten lopullisesti kadota. Kivaa on kuitenkin se, että joku päätti lähettää tuon Elisan/Saunalahden kaverin tänne asentelemaan liittymää, joka kuitenkin puretaan kahden päivän päästä. I so love stupid people.
Opintopoliittiset asiat
Aloitinpa tässä muuten jo jokin aika sitten opiskeluni Vaasan yliopistossa. Pääaineenahan on tuo tuttu ja turvallinen englannin kieli.
Yliopisto on todellakin aika erilainen paikka verrattuna viimeisimpään piinapenkkiini, lukioon. Yliopiston opettajiin olen saanut tutustua vain kahden persoonallisuuden verran (toistaiseksi), vaan nekin veijarit ovat kyllä aikamoisia tapauksia. Ne mm. kiroilevat härskisti ja kyykyttävät meitä lattioilla.
Vaasan Palosaaren campus-alue on myös aika hieno kokemus, vaan ikävä kyllä entisen tehtaan tiloissa majaileva humanistinen tiedekunta ei ole yleiseltä ilmeeltään sitä kaikkein mahtavinta. Jotenkaan en pysty kuvittelemaan punaisia industrialismin alkuaikojen sävyttämiä savupiippuja yliopiston pseudointellektuelliseen maailmaan. Joskus tulee mieleen akateemisen tehdastyöläisen saapuminen työpaikalleen humanistisen tiedekunnan portailla. Sisältä humanistien kolo on kuitenkin ihan mukava. Toivoisinpa kuitenkin, että saisin opiskella päärakennuksessa, Tervahovissa, jossa mm. erinäiset kauppatieteilijät ja teekkarit pääsevät mellastamaan.
Yliopiston ilmapiiri on kuitenkin mukava myös. Kuten lukiossakin, erinäisiä tyyppejä riittää joka junaan (ja muutama jää vielä asemallekin) kaiken opiskelun keskellä. Toistaiseksi olen vain käväissyt luennoilla, ja olen jopa yhdellä kurssilla, joka on tarkoitettu englantia sivuaineenaan lukeville henkilöille. Tuolla kurssilla ainoaa vastusta minulle antaa sen varsin omaperäinen opettaja, josta täytyykin varmaan sitten tehdä ihan oma postauksensa myöhemmin.. vai tarvitseeko ? Syy miksi olen tuollaisella kurssilla on se, että en ehtinyt ilmoittautua (!) "muiden kiireiden" takia samaa kurssia vastaavalle pääaineopiskelijoiden kurssille. Täytyy siis istuskella sivuaineopiskelijoiden mukana muutaman kuukauden.
Anyway, tämän toisen luentokurssin aihe on juhlallisesti puhuttu englannin kieli ja sen tutkimus. Toistaiseksi emme ole oikeastaan saaneet mitään konkreettista aikaan, vaan pikemminkin olen rustaillut hyvinkin katkonaisia muistiinpanoja luennoitsijan jutustelusta. Meidän pitäisi seuraavan viikon maanantaiksi saada aikaiseksi jonkinlainen dialogi, jonka varsinaisesta toteutuksesta minulla ei ole oikeastaan mitään hajua. Täytyy yrittää koota ajatuksiaan sen tiimoilta.
Muita (varsin järisyttäviä) asioita
Elämä on ollut muuten täällä aika tylsää, vaan eräänä päivänä muutama viikko sitten elämässäni sattui kuitenkin erittäin pelottava yhteensattuma.
Muistatte varmaan erään postaukseni suomen uudesta messiaasta, Veli Saarikallesta ? Tämä varsinainen hihhuli, jonka oma kirkko on varmasti yksi suurimmista uskonnollisista huijauksista ikinä. Kuten tiedätte (tai sitten ette), Kauhava ja Lappajärvi ovat geograafisesti hyvin lähellä toisiaan, ja Lappajärven mainitsen siksi, että kyseinen saarnaaja pitää sieltä majaansa. Eräänä päivänä sitten Lidlissä asioidessani tyttöystäväni kanssa, havaitsin varsin tutulla äänensävyllä varustetun pienikokoisen miehen kaupan sisällä. Hetken katselin kyseisen miehen selkää suorastaan paniikkikohtauksen vallassa, jonka jälkeen ymmärsin hiljaa kuiskata tyttöystävälleni itse Saarikallen olemassaolosta meidän todellisuudessamme. Kyseinen mies pyöri perheensä kanssa erilaisten hyllyjen ääressä, ja tunnistinkin miehen pelkästään äänestä. Kauhulla sitten seurasimme kun tyyppi käveli ympäriinsä kauppaa ja jutteli perheelleen tavanomaisesti.
Hetken mietin mahdollisuuksia siihen, että tuo tyyppi oli ilmaantunut Kauhavalle rankaisemaan minua siitä postauksesta, jossa esitin mielipiteitäni hänestä. Hetken mielessäni todellakin kävi "jumalallinen" väliintulo tuon tyypin puolesta. Piilottelimmekin hyllyjen takana kyseisen tyypin kauppareissun aikana ja seurailimme hänen liikkeitään. Tyypillä oli myös ilmeisesti jonkinlainen "body guard" mukanaan, joka loi meihin varsin tuimia katseita, kun selvästi tunnistimme tyypin. En kyllä tarkalleen tiedä kyseisen miehen funktiota Saarikallen "joukossa", vaan kyllä hänellä joku tarkkailijan rooli silti oli.
Poistuttuaan kaupasta me jatkoimme asian pohtimista, ja sainkin jonkinlaisen trauman kyseisen tyypin näkemisestä. Aika pelottavaa oli kuitenkin se, että kyseinen tyyppi jopa ilmestyi eteeni tässä elämässä. Tarinan opetuksena onkin siis yksinkertaisesti tämä: be careful for what you wish for, especially if you speak of the devil.
Monday, December 25, 2006
Epämääräisyyttä
Täällä Sipoossa ei ole sitten yhtään lunta.
Joulu on kuitenkin sujunut ihan mukavasti; hiukan on tullut syötyä, ja myös levättyä. Kotiin olisi kuitenkin mentävä keskiviikkona, ja aika lyö jo kohta tiistain aamuyötä. Sikäli positiivinen juttu on tapahtunut, että täällä ei tosiaan ole ollut yhtään lunta, kun sitten taas kotona on kuulemma ollut taas helvetillinen tuuli. Vihaan helvetinmoisia lumikinoksia, joten voinpa ainakin kerrankin olla hyvillä mielin ja todeta, että säiden jumalat eivät tällä kertaa saaneet minun toiveistani otetta.
Anyway, jouluaatto meni lähinnä telkkaria katsellessa. Ohjelma oli kuitenkin älyttömän paskaa ja "epäjouluista"; esimerkkinä sanottakoon suomalainen elokuva Kahlekuningas. Ihmettelenpä, että miten helvetissä jouluaattona pitää telkkarista näyttää tuollaistakin ohjelmaa, joka ei nyt tosiaankaan liity mitenkään joulun sanomaan iloisena rauhan juhlana, jossa perhe on etusijalla. Kenties sitten arvoni ovat väärät nykypäivälle, mutta olisinpa toivonut että edes jouluna poikettaisiin täysin normaaleista ohjelmista, ja näytettäisiin vähän rauhallisempaa ja mukavempaa ohjelmaa, kuin nyt. Painotan edelleen, että ehkäpä olen sitten vain vanhanaikainen, jos kuvittelen että jouluun kuuluvat rauhalliset perheleffat ja positiivinen tarjonta ohjelmien saralta.
Joulu on kuitenkin sujunut ihan mukavasti; hiukan on tullut syötyä, ja myös levättyä. Kotiin olisi kuitenkin mentävä keskiviikkona, ja aika lyö jo kohta tiistain aamuyötä. Sikäli positiivinen juttu on tapahtunut, että täällä ei tosiaan ole ollut yhtään lunta, kun sitten taas kotona on kuulemma ollut taas helvetillinen tuuli. Vihaan helvetinmoisia lumikinoksia, joten voinpa ainakin kerrankin olla hyvillä mielin ja todeta, että säiden jumalat eivät tällä kertaa saaneet minun toiveistani otetta.
Anyway, jouluaatto meni lähinnä telkkaria katsellessa. Ohjelma oli kuitenkin älyttömän paskaa ja "epäjouluista"; esimerkkinä sanottakoon suomalainen elokuva Kahlekuningas. Ihmettelenpä, että miten helvetissä jouluaattona pitää telkkarista näyttää tuollaistakin ohjelmaa, joka ei nyt tosiaankaan liity mitenkään joulun sanomaan iloisena rauhan juhlana, jossa perhe on etusijalla. Kenties sitten arvoni ovat väärät nykypäivälle, mutta olisinpa toivonut että edes jouluna poikettaisiin täysin normaaleista ohjelmista, ja näytettäisiin vähän rauhallisempaa ja mukavempaa ohjelmaa, kuin nyt. Painotan edelleen, että ehkäpä olen sitten vain vanhanaikainen, jos kuvittelen että jouluun kuuluvat rauhalliset perheleffat ja positiivinen tarjonta ohjelmien saralta.
Sunday, December 24, 2006
Auringonlaskun ratsastajien paluu
Long time, no see.
Joulu on saapunut, vaan minä en suinkaan ole missään nimessä saapunut jouluun. Lähinnä syy tälle salaperäiselle katkokselle on ollut se, että rakas Saunalahti, joka tällä hetkellä on entinen nk. "palveluntarjoaja"minun osoitteelleni, on pitkittänyt Kauhavalla netin saamista päälle. Olisin joutunut odottamaan melkein kuukauden, että nämä pääkaupunkiseudun asiakkaisiin täysin keskittynyt firma olisi saanut rupiset yhteytensä minun kotiini; luonnollisesti tämä ei enää sopinut yli kuukauden odottelun jälkeen.
Myös aitoon joulun henkeen vedoten televisioni meni rikki. Tämä tapahtuma oli kuitenkin odotettavissa, sillä kyseinen telkkari oli jokseenkin aika vanha. Ajan kysymys, siis.
Myös kaikenlaista muuta kiinnostavaa on tapahtunut, vaan niistä kertominen jääköön toiseen kertaan. Todettakoon kuitenkin, että VLP (Vaasan Läänin Puhelin) tarjoaa alueellani todella halpaan hintaan ADSL-liittymiä, jonka tilaan tässä ihan muutaman päivän sisällä.
Tällä hetkellä voitakoon kuitenkin todeta, että ympyrä on sulkeutunut; olen nimittäin Sipoossa vanhempieni luona käymässä keskiviikkoon asti. Syynä tähän on se, että heidän luonaan saa jopa jouluruokaa ja kaikki tulee valmiina, jota en tosiaankaan voi sanoa omasta tilanteestani Kauhavalla. En vain viitsinyt pistää mitään edes etäisesti joulusta muistuttavaa asuntooni, vaikka tiedän tapauksia, joilla on jouluisin aina vessapaperistä lähtien paikat punaisina ja koristeltuina. Ja mikä tietysti parasta, saapa ainakin nähdä kavereitaan täälläpäin, kun tyttöystäväkin meni vanhempiensa luo jouluksi.
Kuten muutamille teille on varmasti jo selvinnytkin, niin minä totisesti vihaan joulua. Jokainen joulu on ollut entistä paskempi, ja nyt tämän joulun henkeä ovat viitoittaneet television meneminen rikki ja Saunalahden käsittämätön hidastelu nettiyhteyden kanssa. Hiukan ankeathan nämä muutamat kuukaudet ovat olleet, vaan fakta on kuitenkin se, että olen myös saanut vähän kaikenlaista aikaankin uudessa kotipaikassani. Enimmäkseen olen kuitenkin keskittynyt Peace Station - universumia käsittelevien kirjoitelmien väsäämiseen, SNES-emulaattorin pelien pelailuun kirjojen lukemisen ohella. Hankin Kauhavan Infosta tällä kertaa ihan reiluun hintaan Esa Saarisen teoksen Länsimaisen Filosofian Historia Sokrateesta Marxiin. Toistaiseksi olen päässyt Aristotelekseen asti, vaan kyseisen äijän filosofioiden lukeminen ja ennen kaikkea niiden ymmärtäminen on ikävä kyllä todella vaikeaa. Luulisi vähintäänkin, että Aristoteles olisi ollut maailman tylsin kaveri, mikäli Esa Saarisen akateemisen kuivasti rakennettua esitelmää olisi uskominen. Vielä pitäisi kuitenkin lukea ainakin osiot Nietzschestä ja Karl Popperista.
Talooni muutti myös aivan ylimpään asuntoon joku ulkomaalainen perhe, jonka nimeä en osaa edes lausua. Ironisesti kyseinen sakki muutti siihen asuntoon, joka minun oli aikoinaan tarkoitus ottaa. Nyt kuitenkin nämä epäonnekkaat saivat asunnon, jossa on varmasti maailman saastaisin suihkukaappi puhumattakaan seinistä, josta on revitty tapettia pois. He omistavat myös harvinaisen äänekkään koiran, joka saattaa ruveta ulvahtelemaan keskellä yötä. Kaiketi se ei ole tottunut asumaan kerrostalossa, ja niinpä se sitten säikkyy kaikenlaista liikettä. Paskempi hommahan tuo on tietysti minulle, sillä minä olen käsittääkseni edelleen se meistä kahdesta, jonka pitää nousta aamulla kouluun.
Kun lähdin tänne Sipooseen tämän viikon torstaina, niin myös Kauhavan posti oli toiminut taas erinomaisesti; asuintaloni ilmoitustaululle käytävään oli lyöty kiinni postikortti, joka oli osoitettu minulle ja tyttöystävälleni. Ilmeisesti postia jakanut huolimaton paskiainen oli vain lennättänyt sen hankeen, josta sitten joku talon asukkaista oli sen noukkinut talteen. Noloa oli kuitenkin löytää se rapun ilmoitustaulusta. Taidanpa puukottaa sen tumpelon postikantajan, kun näen.
Minulla oli myös varsin kiintoisa episodi Kauhavan yöelämässä muutamia viikkoja sitten, joka on kaiketi ihan pakko jakaa teidän kanssanne jossain vaiheessa. Kerranpa siitä, kunhan ehdin.
Nyt kuitenkin muut asiat kutsuvat minua, joten toivotanpa vielä teille hyvää joulua.
Joulu on saapunut, vaan minä en suinkaan ole missään nimessä saapunut jouluun. Lähinnä syy tälle salaperäiselle katkokselle on ollut se, että rakas Saunalahti, joka tällä hetkellä on entinen nk. "palveluntarjoaja"minun osoitteelleni, on pitkittänyt Kauhavalla netin saamista päälle. Olisin joutunut odottamaan melkein kuukauden, että nämä pääkaupunkiseudun asiakkaisiin täysin keskittynyt firma olisi saanut rupiset yhteytensä minun kotiini; luonnollisesti tämä ei enää sopinut yli kuukauden odottelun jälkeen.
Myös aitoon joulun henkeen vedoten televisioni meni rikki. Tämä tapahtuma oli kuitenkin odotettavissa, sillä kyseinen telkkari oli jokseenkin aika vanha. Ajan kysymys, siis.
Myös kaikenlaista muuta kiinnostavaa on tapahtunut, vaan niistä kertominen jääköön toiseen kertaan. Todettakoon kuitenkin, että VLP (Vaasan Läänin Puhelin) tarjoaa alueellani todella halpaan hintaan ADSL-liittymiä, jonka tilaan tässä ihan muutaman päivän sisällä.
Tällä hetkellä voitakoon kuitenkin todeta, että ympyrä on sulkeutunut; olen nimittäin Sipoossa vanhempieni luona käymässä keskiviikkoon asti. Syynä tähän on se, että heidän luonaan saa jopa jouluruokaa ja kaikki tulee valmiina, jota en tosiaankaan voi sanoa omasta tilanteestani Kauhavalla. En vain viitsinyt pistää mitään edes etäisesti joulusta muistuttavaa asuntooni, vaikka tiedän tapauksia, joilla on jouluisin aina vessapaperistä lähtien paikat punaisina ja koristeltuina. Ja mikä tietysti parasta, saapa ainakin nähdä kavereitaan täälläpäin, kun tyttöystäväkin meni vanhempiensa luo jouluksi.
Kuten muutamille teille on varmasti jo selvinnytkin, niin minä totisesti vihaan joulua. Jokainen joulu on ollut entistä paskempi, ja nyt tämän joulun henkeä ovat viitoittaneet television meneminen rikki ja Saunalahden käsittämätön hidastelu nettiyhteyden kanssa. Hiukan ankeathan nämä muutamat kuukaudet ovat olleet, vaan fakta on kuitenkin se, että olen myös saanut vähän kaikenlaista aikaankin uudessa kotipaikassani. Enimmäkseen olen kuitenkin keskittynyt Peace Station - universumia käsittelevien kirjoitelmien väsäämiseen, SNES-emulaattorin pelien pelailuun kirjojen lukemisen ohella. Hankin Kauhavan Infosta tällä kertaa ihan reiluun hintaan Esa Saarisen teoksen Länsimaisen Filosofian Historia Sokrateesta Marxiin. Toistaiseksi olen päässyt Aristotelekseen asti, vaan kyseisen äijän filosofioiden lukeminen ja ennen kaikkea niiden ymmärtäminen on ikävä kyllä todella vaikeaa. Luulisi vähintäänkin, että Aristoteles olisi ollut maailman tylsin kaveri, mikäli Esa Saarisen akateemisen kuivasti rakennettua esitelmää olisi uskominen. Vielä pitäisi kuitenkin lukea ainakin osiot Nietzschestä ja Karl Popperista.
Talooni muutti myös aivan ylimpään asuntoon joku ulkomaalainen perhe, jonka nimeä en osaa edes lausua. Ironisesti kyseinen sakki muutti siihen asuntoon, joka minun oli aikoinaan tarkoitus ottaa. Nyt kuitenkin nämä epäonnekkaat saivat asunnon, jossa on varmasti maailman saastaisin suihkukaappi puhumattakaan seinistä, josta on revitty tapettia pois. He omistavat myös harvinaisen äänekkään koiran, joka saattaa ruveta ulvahtelemaan keskellä yötä. Kaiketi se ei ole tottunut asumaan kerrostalossa, ja niinpä se sitten säikkyy kaikenlaista liikettä. Paskempi hommahan tuo on tietysti minulle, sillä minä olen käsittääkseni edelleen se meistä kahdesta, jonka pitää nousta aamulla kouluun.
Kun lähdin tänne Sipooseen tämän viikon torstaina, niin myös Kauhavan posti oli toiminut taas erinomaisesti; asuintaloni ilmoitustaululle käytävään oli lyöty kiinni postikortti, joka oli osoitettu minulle ja tyttöystävälleni. Ilmeisesti postia jakanut huolimaton paskiainen oli vain lennättänyt sen hankeen, josta sitten joku talon asukkaista oli sen noukkinut talteen. Noloa oli kuitenkin löytää se rapun ilmoitustaulusta. Taidanpa puukottaa sen tumpelon postikantajan, kun näen.
Minulla oli myös varsin kiintoisa episodi Kauhavan yöelämässä muutamia viikkoja sitten, joka on kaiketi ihan pakko jakaa teidän kanssanne jossain vaiheessa. Kerranpa siitä, kunhan ehdin.
Nyt kuitenkin muut asiat kutsuvat minua, joten toivotanpa vielä teille hyvää joulua.
Tuesday, November 07, 2006
Monday, November 06, 2006
All-Clear Signal
Tänäänhän se varsinainen säätilallinen katastrofi sitten iskikin.
Kuvittelin, että pahimmat lumimyrskyt olisivat olleet ohitse, vaan erehdyin totaalisesti: tänään lumimyrsky oli jo niin paha, että eteensä ei nähnyt. Jouduin käymään Porvoossa, jonka aikana bussia odottellessa näkyvyys eteenpäin oli maksimissaan kymmenen metriä. Silmiin, korviin, housuihin, varpaisiin ja nenään satoi lunta niin paljon, että minkäänlaista havaintoa yleisestä asioiden tilasta ei voinut tehdä. Bussi oli myös pakattu täyteen ihmisiä, joka merkitsi kyllä aika ikäviä seurauksia.
Tänään kuitenkin voin kertoa teille, hyvät lukijat, että olen vapaa lähtemään. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että aion poistua Kauhavalle asustelemaan keskenäni tyttöystäväni suosiollisella avustuksella. Sipoo siis poistuu kokonaan tuosta "location" - kohdasta, ja viralliseksi asuinpaikaksi muotoutuu Kauhava. Saatan ehkä joskus tulla tänne käymään, vaan epäilisinpä näidenkin vierailujen rajoittuvan puhtaasti erilaisiin juhlapäiviin. It is time to say goodbye to Sipoo, folks. Say goodbye to this hellhole, forever.
Huuto.netin kaupatkin vain lisääntyivät tuossa viikonlopulla, vaan yksikään asiakkaista ei ole eväänsä nostanut maksaakseen. Toivottavasti tästä ei nyt sitten kehkeydy taas viikkoja kestäviä karhukirjeiden ja uhkailujen aaltoja.
Kuvittelin, että pahimmat lumimyrskyt olisivat olleet ohitse, vaan erehdyin totaalisesti: tänään lumimyrsky oli jo niin paha, että eteensä ei nähnyt. Jouduin käymään Porvoossa, jonka aikana bussia odottellessa näkyvyys eteenpäin oli maksimissaan kymmenen metriä. Silmiin, korviin, housuihin, varpaisiin ja nenään satoi lunta niin paljon, että minkäänlaista havaintoa yleisestä asioiden tilasta ei voinut tehdä. Bussi oli myös pakattu täyteen ihmisiä, joka merkitsi kyllä aika ikäviä seurauksia.
Tänään kuitenkin voin kertoa teille, hyvät lukijat, että olen vapaa lähtemään. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että aion poistua Kauhavalle asustelemaan keskenäni tyttöystäväni suosiollisella avustuksella. Sipoo siis poistuu kokonaan tuosta "location" - kohdasta, ja viralliseksi asuinpaikaksi muotoutuu Kauhava. Saatan ehkä joskus tulla tänne käymään, vaan epäilisinpä näidenkin vierailujen rajoittuvan puhtaasti erilaisiin juhlapäiviin. It is time to say goodbye to Sipoo, folks. Say goodbye to this hellhole, forever.
Huuto.netin kaupatkin vain lisääntyivät tuossa viikonlopulla, vaan yksikään asiakkaista ei ole eväänsä nostanut maksaakseen. Toivottavasti tästä ei nyt sitten kehkeydy taas viikkoja kestäviä karhukirjeiden ja uhkailujen aaltoja.
Saturday, November 04, 2006
Art born out of boredom part deux
Well, this little sketch took me about fifteen to twenty minutes:
This one I call Valley of the Devil. I'd say, that it is a rather childlike view of our favorite fictional evil, the Devil. He resides in the fiery pits of hell, where there's obviously erupting volcanoes and gigantic fires blazing constantly. It would also appear, that the devil is a giant in his own realm. Also for some reason, I decided to paint the Devil's legs slightly more bulgier than they're usually portrayed. The devil also got nipples, for some reason, but then again he is usually portrayed topless. Yet, he has no visible sexual organs, thus making him a rather genderless monstrosity.
It would be interesting to do more fictional creatures, but I doubt that my inspiration into this business will really last that long.
This one I call Valley of the Devil. I'd say, that it is a rather childlike view of our favorite fictional evil, the Devil. He resides in the fiery pits of hell, where there's obviously erupting volcanoes and gigantic fires blazing constantly. It would also appear, that the devil is a giant in his own realm. Also for some reason, I decided to paint the Devil's legs slightly more bulgier than they're usually portrayed. The devil also got nipples, for some reason, but then again he is usually portrayed topless. Yet, he has no visible sexual organs, thus making him a rather genderless monstrosity.It would be interesting to do more fictional creatures, but I doubt that my inspiration into this business will really last that long.
Art born out of boredom
I got a little bored, and then decided to stretch my rather paralyzed, but nonetheless creative artistic muscle for this truly surreal picture:
I call it Only the Blob Knows for Sure, and I "created" it with the classic Windows Paint, since I happen to enjoy its' crude and dirty colors. As for the symbolism of the picture, I'd say that it definately has something to do with nuclear war, thus the destroyed and apocalyptic city in the background. As for the green blob wearing the groovy purple sunglasses on the foreground, I'd imagine that he is the sole survivor of the landscape, and thus only knows for sure about what happened. Who knows, perhaps the blob is a hungry mutant, who now roams the landscape looking for helpless victims to devour. As for the yellow spots, they're supposed to be the blob's footsteps on the dirty ground, which also prove, that he obviously came from the destroyed city in the background.
I can't say much about the blob's facial expression, it is a mystery: either he has a very ugly smile, and by wearing the groovy eyeglasses thinks of himself as a cool person, or perhaps he has lost all traces intelligence and now just wanders the wastes with an idiotic expression on his face. Or rather, it's face.
Well, this little project proved, that if you're really bored, then there's alot of potential for creating ugly and weird art.
I urge you to get bored.
I call it Only the Blob Knows for Sure, and I "created" it with the classic Windows Paint, since I happen to enjoy its' crude and dirty colors. As for the symbolism of the picture, I'd say that it definately has something to do with nuclear war, thus the destroyed and apocalyptic city in the background. As for the green blob wearing the groovy purple sunglasses on the foreground, I'd imagine that he is the sole survivor of the landscape, and thus only knows for sure about what happened. Who knows, perhaps the blob is a hungry mutant, who now roams the landscape looking for helpless victims to devour. As for the yellow spots, they're supposed to be the blob's footsteps on the dirty ground, which also prove, that he obviously came from the destroyed city in the background.
I can't say much about the blob's facial expression, it is a mystery: either he has a very ugly smile, and by wearing the groovy eyeglasses thinks of himself as a cool person, or perhaps he has lost all traces intelligence and now just wanders the wastes with an idiotic expression on his face. Or rather, it's face.
Well, this little project proved, that if you're really bored, then there's alot of potential for creating ugly and weird art.
I urge you to get bored.
Everything's on TV here..
Eilen telkkarista tuli joku 1980-luvun Ninja-elokuva, vaan enpä sitten jaksanut sitä ruveta enää katselemaan. Olisi kyllä ollut pitkästä aikaa todella hyödyllistä katsoa elokuvia Ninjoista, sillä en ole viimeksi moiseen aiheeseen koskenut sitten lapsuusaikojen.
Tänään telkkarista tulee onneksi kuitenkin muutamia elokuvia, mitä voisi ehkäpä ihan mielellään katsellakin: Robert Redfordin ja James "Tony Soprano" Gandolfinin tähdittämä Last Castle sekä Uhrilampaat ja Hannibal. Sikäli Last Castle:n näyttäminen on aika ironista, että juuri muutama viikko sitten tuumailin itsekseni, että kyseinen leffa olisi varmaan ihan suhteellisen jännittävä pala - varsinkaan kun en ole sitä nähnyt. Vaikka toisaalta, enpä kyllä ole Uhrilampaitakaan nähnyt moneen vuoteen. Uskonpa kuitenkin katsovani Last Castlen.
Etsiskelin tässä myös erilaisista nettikaupoista PC-peliä nimeltään Jagged Alliance 2: Wildfire. Kyseinen peli omaa kuulemma vanhan Jagged Alliance 2:n päälle päivitetyn version, jossa mm. grafiikka ja yleinen taistelumallinnus on kehitetty parempaan suuntaan. Kuulemma juonikin on realistisempi. Ainoa harmi onkin se, että pohjoismaissa tästä ei ole ilmeisesti kuultukaan, ja siten se ei löydy pelikaupoista. Saksasta sen olisi saanut lähes naurettavaan 15 €:n hintaan, vaan sieltä tilaaminen voi toisinaan olla hiukan vaikeampaa. Huuto.netissäkin tämä peli olisi ollut myynnissä, vaan se oli mennyt jo aikoja sitten umpeen. Kylläpä muuten vitutti.
Hiukan myös ihmettelin taas jälleen IMDB:n epätavallisen korkeaa pistemäärää ja suosiota Kill Bill vol. 2:lle. Kyseinen leffahan oli nimittäin minusta sellainen, että se aloitti huipulta ensimmäisen osan jälkeen, mutta lensi koko ajan alemmas ja alemmas, kunnes sitten loppu osuikin täysin kiviseinään. Minusta tämä toinen osa ei ollenkaan vastannut Tarantinon elokuvien yleistä linjausta, vaan äityi todella halvahkoksi toimintaelokuvaksi mitä pidemmälle päästiin. Yleensähän Tarantinon elokuvat olleet mustan huumorin sävyttämiä, vaikkakin totuuspohjaltaan ihan realistisia (tietysti FDTD:tä lukuunottamatta), toisin kuin tämä Kill Billin toinen osa. Odotin elokuvan lopulta vähintääkin Uma Thurmanin hahmon ja tämän salaperäisen Billin välienselvittelyä miekoin ja itämaisin taistelulajein, vaan se todella naurettava sormitemppu pilasi kyllä tunnelman aika onnistuneesti. Olen kuitenkin huomannut, että IMDB ei kyllä välttämättä edusta sitä kaikkein terävintä kärkeä elokuvista keskusteltaessa, vaan pikemminkin se on täynnä ällöttäviä teinejä, joiden mielipiteet eivät todellakaan perustu loogiseen arvosteluun.
Anyway, olen tässä keräillyt pulloja kauppaan vietäväksi. Viimeksi en tosin saanut viedyistä pulloista kuin 1,60 €, vaan kylläpähän sekin toki rahaa on. Tällä kertaa kuitenkin sitä toivoisi, että tulisi edes 3-4 €:tä. Ulkona on kuitenkin suhteellisen kylmä, enkä oikeastaan viitsisi lähteä ulkoilemaan ennen maanantaita. Kylmyys ei nimittäin sovi minulle.
Tänään telkkarista tulee onneksi kuitenkin muutamia elokuvia, mitä voisi ehkäpä ihan mielellään katsellakin: Robert Redfordin ja James "Tony Soprano" Gandolfinin tähdittämä Last Castle sekä Uhrilampaat ja Hannibal. Sikäli Last Castle:n näyttäminen on aika ironista, että juuri muutama viikko sitten tuumailin itsekseni, että kyseinen leffa olisi varmaan ihan suhteellisen jännittävä pala - varsinkaan kun en ole sitä nähnyt. Vaikka toisaalta, enpä kyllä ole Uhrilampaitakaan nähnyt moneen vuoteen. Uskonpa kuitenkin katsovani Last Castlen.
Etsiskelin tässä myös erilaisista nettikaupoista PC-peliä nimeltään Jagged Alliance 2: Wildfire. Kyseinen peli omaa kuulemma vanhan Jagged Alliance 2:n päälle päivitetyn version, jossa mm. grafiikka ja yleinen taistelumallinnus on kehitetty parempaan suuntaan. Kuulemma juonikin on realistisempi. Ainoa harmi onkin se, että pohjoismaissa tästä ei ole ilmeisesti kuultukaan, ja siten se ei löydy pelikaupoista. Saksasta sen olisi saanut lähes naurettavaan 15 €:n hintaan, vaan sieltä tilaaminen voi toisinaan olla hiukan vaikeampaa. Huuto.netissäkin tämä peli olisi ollut myynnissä, vaan se oli mennyt jo aikoja sitten umpeen. Kylläpä muuten vitutti.
Hiukan myös ihmettelin taas jälleen IMDB:n epätavallisen korkeaa pistemäärää ja suosiota Kill Bill vol. 2:lle. Kyseinen leffahan oli nimittäin minusta sellainen, että se aloitti huipulta ensimmäisen osan jälkeen, mutta lensi koko ajan alemmas ja alemmas, kunnes sitten loppu osuikin täysin kiviseinään. Minusta tämä toinen osa ei ollenkaan vastannut Tarantinon elokuvien yleistä linjausta, vaan äityi todella halvahkoksi toimintaelokuvaksi mitä pidemmälle päästiin. Yleensähän Tarantinon elokuvat olleet mustan huumorin sävyttämiä, vaikkakin totuuspohjaltaan ihan realistisia (tietysti FDTD:tä lukuunottamatta), toisin kuin tämä Kill Billin toinen osa. Odotin elokuvan lopulta vähintääkin Uma Thurmanin hahmon ja tämän salaperäisen Billin välienselvittelyä miekoin ja itämaisin taistelulajein, vaan se todella naurettava sormitemppu pilasi kyllä tunnelman aika onnistuneesti. Olen kuitenkin huomannut, että IMDB ei kyllä välttämättä edusta sitä kaikkein terävintä kärkeä elokuvista keskusteltaessa, vaan pikemminkin se on täynnä ällöttäviä teinejä, joiden mielipiteet eivät todellakaan perustu loogiseen arvosteluun.
Anyway, olen tässä keräillyt pulloja kauppaan vietäväksi. Viimeksi en tosin saanut viedyistä pulloista kuin 1,60 €, vaan kylläpähän sekin toki rahaa on. Tällä kertaa kuitenkin sitä toivoisi, että tulisi edes 3-4 €:tä. Ulkona on kuitenkin suhteellisen kylmä, enkä oikeastaan viitsisi lähteä ulkoilemaan ennen maanantaita. Kylmyys ei nimittäin sovi minulle.
Friday, November 03, 2006
Sleepless in Sipoo
Viime yönä ei taas uni meinannut tulla millään. Kääntyilin ja vääntelin itseäni sängyssä, vaan se ainoa asia, mikä ei saanut minua nukahtamaan, oli seinän takaa kuuluva omituinen ääni: oikeastaan tämä ääni muistutti vaimeata vasaran pauketta, joka toistui aina tasaisin väliajoin, ja sitten taas loppui hetkeksi.
Ilmeisesti unettomuuteni alkaa taas iskeä päälle. Pompin ylös sängystä pitkin yötä, ja tarkkailen huoneeni ikkunasta autiolle pihalle sen varalta, että siellä taas ryömisi joku hämäräperäinen tyyppi rikolliset puuhat mielessään. Nukuin muutaman tunnin neljään asti aamulla, jonka jälkeen heräsin hetkeksi kun kyseinen pauke hiukan voimistui. Mietin jopa hetken, että olisiko naapuri mahdollisesti naputtelemassa latonsa kattoa äärimmäisen voimakkaasti, vaan eipä sielläkään mitään tainnut olla. Ei se nyt sentään niin hullu olisi, että keskellä yötä rupeaisi latoaan kunnostamaan, vaikkakin sehän näyttäisi kyseisen tyypin pääasiallinen toimi olevan muutenkin nykyään. Olen melkein aina täällä kotona viime keväisten tapahtumien jäljiltä valppaana öisin. Pienikin kolahdus saa minut hyppäämään ylös, ja katselemaan verhojen välistä ulos. Fakta taitaa kuitenkin olla se, että kukaan ei taida pahemminkaan iskeä samanlaisissa puuhissa tähän pihaan kuin talvella. Kesäisin ne kriminaalit hyökkäävät, jos hyökkäävät.
Huuto.netissäkin tuli taas tahkottua hieman rahaa. Tällä kertaa joku osti minulta erään PC-pelin, jonka ensimmäinen omistaja ei sitä lunastanut tai maksanut, ja siten pistin sen uudestaan myyntiin. Kyllähän tuolla kymmenellä eurolla jotakin saa jälleen kerran. Ajattelin myös tosiaan lähteä nyt ihan lopullisesti kotiin Kauhavalle tulevan viikon alussa, mikäli suunnitelma pitää: tietokonekin pitää pakata mukaan, tai siis lähinnä vain sen kotelo hiirineen ja näppäimistöineen. Myös ADSL-modeemi + johdot ja muu sälä täytyy muistaa ottaa mukaan. Muuttoilmoituskin pitäisi rustata kasaan, ja viedä postilaatikkoon.
Nyt kuitenkin lähden tästä nukkumaan, vaikka kello tuleekin vasta vähän yli yhden iltapäivällä.. oh god, I need the sleep.
Ilmeisesti unettomuuteni alkaa taas iskeä päälle. Pompin ylös sängystä pitkin yötä, ja tarkkailen huoneeni ikkunasta autiolle pihalle sen varalta, että siellä taas ryömisi joku hämäräperäinen tyyppi rikolliset puuhat mielessään. Nukuin muutaman tunnin neljään asti aamulla, jonka jälkeen heräsin hetkeksi kun kyseinen pauke hiukan voimistui. Mietin jopa hetken, että olisiko naapuri mahdollisesti naputtelemassa latonsa kattoa äärimmäisen voimakkaasti, vaan eipä sielläkään mitään tainnut olla. Ei se nyt sentään niin hullu olisi, että keskellä yötä rupeaisi latoaan kunnostamaan, vaikkakin sehän näyttäisi kyseisen tyypin pääasiallinen toimi olevan muutenkin nykyään. Olen melkein aina täällä kotona viime keväisten tapahtumien jäljiltä valppaana öisin. Pienikin kolahdus saa minut hyppäämään ylös, ja katselemaan verhojen välistä ulos. Fakta taitaa kuitenkin olla se, että kukaan ei taida pahemminkaan iskeä samanlaisissa puuhissa tähän pihaan kuin talvella. Kesäisin ne kriminaalit hyökkäävät, jos hyökkäävät.
Huuto.netissäkin tuli taas tahkottua hieman rahaa. Tällä kertaa joku osti minulta erään PC-pelin, jonka ensimmäinen omistaja ei sitä lunastanut tai maksanut, ja siten pistin sen uudestaan myyntiin. Kyllähän tuolla kymmenellä eurolla jotakin saa jälleen kerran. Ajattelin myös tosiaan lähteä nyt ihan lopullisesti kotiin Kauhavalle tulevan viikon alussa, mikäli suunnitelma pitää: tietokonekin pitää pakata mukaan, tai siis lähinnä vain sen kotelo hiirineen ja näppäimistöineen. Myös ADSL-modeemi + johdot ja muu sälä täytyy muistaa ottaa mukaan. Muuttoilmoituskin pitäisi rustata kasaan, ja viedä postilaatikkoon.
Nyt kuitenkin lähden tästä nukkumaan, vaikka kello tuleekin vasta vähän yli yhden iltapäivällä.. oh god, I need the sleep.
Subscribe to:
Posts (Atom)
