Perkele !!!!! (hän on tehnyt comebackin)

No joo, sainpa tämän internetin täällä Kauhavan osoitteessa vihdoinkin toimimaan. Ongelma on kuitenkin se, että mitä todennäköisimmin tämäkään ylellisyys ei tule kestämään kauaa. Viime kuukausi ilman nettiä on ollut vähintäänkin onnellisen ja tasapainoisen elämän teeskentelyä. Mikä on kuitenkin vielä paskempaa, on ollut se kamppailu saada internet-yhteys tähän surkeaan paikkaan.

Kyseinen tarina on aivan liian pitkä kerrottavaksi, ja en edes jaksa ruveta pätemään sen erinäisiä vaiheita. Todettakoon kuitenkin, että noin tunti sitten tänne paikalle tuli joku epämääräinen Saunalahden/Elisan asentaja, joka ei ollenkaan tiennyt liittymäni irtisanomisesta. Kyseinen kaveri siis tuli tänne asentamaan Saunalahden liittymää, joka on so far irtisanottu jo kahdesti. Tätä tapahtumaa ennen lokaali internet provider, nimeltään VLP, ei suostunut asentamaan tilaamaani liittymää, sillä Saunalahti ei ollut ilmoittanut minun liittymäni purusta. Aika ironista.

Saamassani Saunalahden purkuilmoituksessa ilmoitettiin, että liittymäni suljetaan vuoden 2007 ensimmäisen kuukauden 25. päivänä. Hyvinkin ilmeistä on siis se, että tämä liittymä on vain väliaikainen, jonka jälkeen tämän liittymän pitäisi sitten lopullisesti kadota. Kivaa on kuitenkin se, että joku päätti lähettää tuon Elisan/Saunalahden kaverin tänne asentelemaan liittymää, joka kuitenkin puretaan kahden päivän päästä. I so love stupid people.

Opintopoliittiset asiat

Aloitinpa tässä muuten jo jokin aika sitten opiskeluni Vaasan yliopistossa. Pääaineenahan on tuo tuttu ja turvallinen englannin kieli.

Yliopisto on todellakin aika erilainen paikka verrattuna viimeisimpään piinapenkkiini, lukioon. Yliopiston opettajiin olen saanut tutustua vain kahden persoonallisuuden verran (toistaiseksi), vaan nekin veijarit ovat kyllä aikamoisia tapauksia. Ne mm. kiroilevat härskisti ja kyykyttävät meitä lattioilla.

Vaasan Palosaaren campus-alue on myös aika hieno kokemus, vaan ikävä kyllä entisen tehtaan tiloissa majaileva humanistinen tiedekunta ei ole yleiseltä ilmeeltään sitä kaikkein mahtavinta. Jotenkaan en pysty kuvittelemaan punaisia industrialismin alkuaikojen sävyttämiä savupiippuja yliopiston pseudointellektuelliseen maailmaan. Joskus tulee mieleen akateemisen tehdastyöläisen saapuminen työpaikalleen humanistisen tiedekunnan portailla. Sisältä humanistien kolo on kuitenkin ihan mukava. Toivoisinpa kuitenkin, että saisin opiskella päärakennuksessa, Tervahovissa, jossa mm. erinäiset kauppatieteilijät ja teekkarit pääsevät mellastamaan.

Yliopiston ilmapiiri on kuitenkin mukava myös. Kuten lukiossakin, erinäisiä tyyppejä riittää joka junaan (ja muutama jää vielä asemallekin) kaiken opiskelun keskellä. Toistaiseksi olen vain käväissyt luennoilla, ja olen jopa yhdellä kurssilla, joka on tarkoitettu englantia sivuaineenaan lukeville henkilöille. Tuolla kurssilla ainoaa vastusta minulle antaa sen varsin omaperäinen opettaja, josta täytyykin varmaan sitten tehdä ihan oma postauksensa myöhemmin.. vai tarvitseeko ? Syy miksi olen tuollaisella kurssilla on se, että en ehtinyt ilmoittautua (!) "muiden kiireiden" takia samaa kurssia vastaavalle pääaineopiskelijoiden kurssille. Täytyy siis istuskella sivuaineopiskelijoiden mukana muutaman kuukauden.

Anyway, tämän toisen luentokurssin aihe on juhlallisesti puhuttu englannin kieli ja sen tutkimus. Toistaiseksi emme ole oikeastaan saaneet mitään konkreettista aikaan, vaan pikemminkin olen rustaillut hyvinkin katkonaisia muistiinpanoja luennoitsijan jutustelusta. Meidän pitäisi seuraavan viikon maanantaiksi saada aikaiseksi jonkinlainen dialogi, jonka varsinaisesta toteutuksesta minulla ei ole oikeastaan mitään hajua. Täytyy yrittää koota ajatuksiaan sen tiimoilta.

Muita (varsin järisyttäviä) asioita

Elämä on ollut muuten täällä aika tylsää, vaan eräänä päivänä muutama viikko sitten elämässäni sattui kuitenkin erittäin pelottava yhteensattuma.

Muistatte varmaan erään postaukseni suomen uudesta messiaasta, Veli Saarikallesta ? Tämä varsinainen hihhuli, jonka oma kirkko on varmasti yksi suurimmista uskonnollisista huijauksista ikinä. Kuten tiedätte (tai sitten ette), Kauhava ja Lappajärvi ovat geograafisesti hyvin lähellä toisiaan, ja Lappajärven mainitsen siksi, että kyseinen saarnaaja pitää sieltä majaansa. Eräänä päivänä sitten Lidlissä asioidessani tyttöystäväni kanssa, havaitsin varsin tutulla äänensävyllä varustetun pienikokoisen miehen kaupan sisällä. Hetken katselin kyseisen miehen selkää suorastaan paniikkikohtauksen vallassa, jonka jälkeen ymmärsin hiljaa kuiskata tyttöystävälleni itse Saarikallen olemassaolosta meidän todellisuudessamme. Kyseinen mies pyöri perheensä kanssa erilaisten hyllyjen ääressä, ja tunnistinkin miehen pelkästään äänestä. Kauhulla sitten seurasimme kun tyyppi käveli ympäriinsä kauppaa ja jutteli perheelleen tavanomaisesti.

Hetken mietin mahdollisuuksia siihen, että tuo tyyppi oli ilmaantunut Kauhavalle rankaisemaan minua siitä postauksesta, jossa esitin mielipiteitäni hänestä. Hetken mielessäni todellakin kävi "jumalallinen" väliintulo tuon tyypin puolesta. Piilottelimmekin hyllyjen takana kyseisen tyypin kauppareissun aikana ja seurailimme hänen liikkeitään. Tyypillä oli myös ilmeisesti jonkinlainen "body guard" mukanaan, joka loi meihin varsin tuimia katseita, kun selvästi tunnistimme tyypin. En kyllä tarkalleen tiedä kyseisen miehen funktiota Saarikallen "joukossa", vaan kyllä hänellä joku tarkkailijan rooli silti oli.

Poistuttuaan kaupasta me jatkoimme asian pohtimista, ja sainkin jonkinlaisen trauman kyseisen tyypin näkemisestä. Aika pelottavaa oli kuitenkin se, että kyseinen tyyppi jopa ilmestyi eteeni tässä elämässä. Tarinan opetuksena onkin siis yksinkertaisesti tämä: be careful for what you wish for, especially if you speak of the devil.