Eli sitä itseään.
Mä olen kuulkaas taas tänään töissä taas hiukan väsyneempänä, nälkäisempänä ja kofeiiniin addiktoituneempana kuin ennen.
Ai niin, olen muuten vielä hiukan kipeäkin. Se on tätä syksyä.
Eilen minulle luvattiin aikalailla haikeaa huomista erään asian suhteen ja kyllähän periaatteessa se asia juuri niin menikin. Onneksi tätä vuotta ei ole jäljellä enää kuin sen kolmisen kuukautta, sillä ei tätä nyt olisi millään sen enempää jaksanutkaan koko vuotta.
Mitä mä voin rehellisesti kertoa jälkipolville tämän vuoden saavutuksista`noin niin kuin henkilökohtaiselta kantilta katsottuna? No ööh, olin tota paljon töissä ja sitten sekoilin parinkin eri naisen kanssa ja lopulta kumminkin vaan vitutti enemmän.
Ai niin, olen mä nukkunut tämä vuonna hotelleissakin öitäni. Siitä plussaa.. kai?
Ei mutta, kurkku on nyt niin kipeä ja nenäkin tukossa että pitää varmaan kohta lähteä hakemaan jotain "eteerisiä öljyjä" joita imppaamalla kaikki vaivat sekä pahat henget sisuskaluistani kaikkoavat taivaan tuuliin.
Lähinnä kai minua pelottaa nyt se että muuttuuko tämä pieni flunssa ihan aidoksi flunssaksi kuumeen kera, vai riittääkö tällainen puolikuntoisuus rangaistukseksi tällä kertaa?
Jospa tästä nyt kohta lähtisi sitten soutamaan hevon vit... eikun siis onnellisten ihmisten paratiisisaarelle vai mikä se mesta nyt olikaan jonne kaikki soutaa.
Tuesday, August 30, 2011
Thursday, August 18, 2011
No niin, että tota..
Tässä sitä nyt sitten vielä istuskellaan.
Onneksi huomenna on vihdoinkin lomaa. Totaalinen tympääntyminen ja virikkeetön ympäristö ovat saaneet minut lähes täydelliseen apatiatilaan. Ainoa lohtuni on se että huomenna minun ei tarvitse tulla tänn...
EEEHHHGGG-
Paitsi että kyllähän mun täytyy taas huomenna töihin mennä! Aaaarrgghhhhh!
Eli joo, huomenna siis pitää mennä töihin kun mulle soitettiin just äsken ja taas rahanahneudellani töihin saatiin houkuteltua. KYLLÄ SE IHMINEN ON NIIN HEIKKO ILMAISEN TAVARAN EDESSÄ EIKU RAHAN! TE SENKIN ESIMIEHET, MÄ OLEN TEIDÄN JA TEILLE VAAN YKS YLITÖITÄ TEKEVÄ PELINAPPULA! AHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHAAHAHAHAHHAHAHA
Vitsi mä sekoan kohta.
Kiitos ja anteeksi.
Voin vaikka mennä kirkkoon sovittamaan syntejäni tän jälkeen.. siis jäljiltä.
Onneksi huomenna on vihdoinkin lomaa. Totaalinen tympääntyminen ja virikkeetön ympäristö ovat saaneet minut lähes täydelliseen apatiatilaan. Ainoa lohtuni on se että huomenna minun ei tarvitse tulla tänn...
EEEHHHGGG-
Paitsi että kyllähän mun täytyy taas huomenna töihin mennä! Aaaarrgghhhhh!
Eli joo, huomenna siis pitää mennä töihin kun mulle soitettiin just äsken ja taas rahanahneudellani töihin saatiin houkuteltua. KYLLÄ SE IHMINEN ON NIIN HEIKKO ILMAISEN TAVARAN EDESSÄ EIKU RAHAN! TE SENKIN ESIMIEHET, MÄ OLEN TEIDÄN JA TEILLE VAAN YKS YLITÖITÄ TEKEVÄ PELINAPPULA! AHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHAAHAHAHAHHAHAHA
Vitsi mä sekoan kohta.
Kiitos ja anteeksi.
Voin vaikka mennä kirkkoon sovittamaan syntejäni tän jälkeen.. siis jäljiltä.
Wednesday, August 17, 2011
Selvittelyä
Nukuin tänään jopa kello yhdeksään ennen "eliittisaarelta" poistumistani.
Duunissa oli taas meneilläään joku ihmeen työaikoihin liittyvä kusetus, mutta sitten tää yksi henkilö josta käytettäköön nyt salanimeä "Tommy K" hoitikin tilanteen tosi mallikkaasti, vaikka mä olen elänyt jo hyvin pitkään siinä käsityksessä että hän on jonkinasteinen mulkku.
Eli voisi sanoa että tyyppi osoitti "uncommon valor"-tyyppistä toimintaa, vaikka ennen hän on mm. syyttänyt minua työaikoihin liittyvästä "spekuloinnista" ja sitten muuten vaan ollut aika tympeähkö. Ehkäpä hän vaan tällä tavalla haluaa osoittaa isällistä rakkautta tai jotain sinnekin päin tyylillä "isi rakastaa, mutta isi kuitenkin nyt lyö".
Mutta, niin.. No, kahviahan mä olen tänään juonut. Lisäksi erään asian väheneminen on ilostuttanut minua ja sitten se on myöskin jo fakta tässä vaiheessa että lomaan ei ole jäljellä enää kuin sen kaksi päivää.
Tekisi mieli ostaa Bruce Lee-leffoja ja käyttää näistä tulevista so-called "pakkolomista" pari päivää kotona istuksien ja jotain ihmeen Kung Fu-mättöä katsellen. Samalla voisin juoda limpparia kalsarisillani ja poltella Havannalaisia sikareita neljännen kerroksen parvekkeellani.
Toisekseen mä olen huomannut että nyt on alkanut olemaan jo pikkaisen kylmää. Odotan innolla että milloin mä saisin seuraavaksi ruveta käyttämään kaulaliinoja.
Ai niin joo, ja sitten pitäisi tehdä jotain tälle mun "fledalleni".. eli siis "tukalle" (hö höh), joka on melko pitkä eikä kyllä sovi tähän meininkiin millään. Saatan käydä parturissa ajeluttamassa sitä vähän lyhyemmäksikin tässä kohta.
Duunissa oli taas meneilläään joku ihmeen työaikoihin liittyvä kusetus, mutta sitten tää yksi henkilö josta käytettäköön nyt salanimeä "Tommy K" hoitikin tilanteen tosi mallikkaasti, vaikka mä olen elänyt jo hyvin pitkään siinä käsityksessä että hän on jonkinasteinen mulkku.
Eli voisi sanoa että tyyppi osoitti "uncommon valor"-tyyppistä toimintaa, vaikka ennen hän on mm. syyttänyt minua työaikoihin liittyvästä "spekuloinnista" ja sitten muuten vaan ollut aika tympeähkö. Ehkäpä hän vaan tällä tavalla haluaa osoittaa isällistä rakkautta tai jotain sinnekin päin tyylillä "isi rakastaa, mutta isi kuitenkin nyt lyö".
Mutta, niin.. No, kahviahan mä olen tänään juonut. Lisäksi erään asian väheneminen on ilostuttanut minua ja sitten se on myöskin jo fakta tässä vaiheessa että lomaan ei ole jäljellä enää kuin sen kaksi päivää.
Tekisi mieli ostaa Bruce Lee-leffoja ja käyttää näistä tulevista so-called "pakkolomista" pari päivää kotona istuksien ja jotain ihmeen Kung Fu-mättöä katsellen. Samalla voisin juoda limpparia kalsarisillani ja poltella Havannalaisia sikareita neljännen kerroksen parvekkeellani.
Toisekseen mä olen huomannut että nyt on alkanut olemaan jo pikkaisen kylmää. Odotan innolla että milloin mä saisin seuraavaksi ruveta käyttämään kaulaliinoja.
Ai niin joo, ja sitten pitäisi tehdä jotain tälle mun "fledalleni".. eli siis "tukalle" (hö höh), joka on melko pitkä eikä kyllä sovi tähän meininkiin millään. Saatan käydä parturissa ajeluttamassa sitä vähän lyhyemmäksikin tässä kohta.
Tuesday, August 16, 2011
Oi, kun ihanaa
Egoon sattuu, eli en olisi kai itsekään voinut sanoa sitä paremmin:
Jossain vaiheessa joku keksi myös ottaa käyttöön sen vanhan taikasanan jolla kaikki referenssit saadaan kotiin:
Larulaiset asuu siellä muusta maailmasta eristyneellä eliittisaarellanne juuri paossa kaikkea kaupunkielämään liittyvää. Onnellisten ydinperheiden keskitysparatiisiin ei saa kuulua ääniä! Vitsi kun se metroasemakin tulee, ties mitä itähelsinkiläisiä sekakäyttäjiä sieltäkin sitten purkautuu... voi jeesus larulaiset, rakentakaapa vaikka muuri siihen ympärille, niin sitten on ihanaa
Jossain vaiheessa joku keksi myös ottaa käyttöön sen vanhan taikasanan jolla kaikki referenssit saadaan kotiin:
Ihan väärin että Lauttasaari saa nauttia urbaanista menosta, Sipoo saatava myös mukaan kuvioon.
Stadilaiset valittaa koko ajan melusta, josta me maalaiset tulemme nauttimaan kaupunkiin. Siirtäkää melut maalle niin meidä ei tarvitse junalla tulla kaupunkiin ja laitakaa muutama örisevä spurgu vielä kaupan päälle.
Espoo ja Vantaa eivät muuten kuulu stadiin
Kolmisen päivää, tota
Tällä viikolla olen onneksi töissä vain kolmisen päivää ja jo tänään ylipäätään töihin meneminen oli ihan ylitsepääsemättömän surrealistista.
Kaikenlaista sotkuista sotkua on nyt meneillään. Suurin operaatio viikonlopulta taisi olla se että sain siirrettyä bonsai-kasvini uuteen ruukkuun. En ole oikeastaan aivan varma että oliko ja onko kyseinen ruukku sille ihan sopiva, mutta sain sen sinne kuitenkin tungettua parvekkeella istuen ja kaikki ympäriinsä lennelleet mullat kippasin alas parvekkeelta muiden Helsinkiläisten niskaan ja kai vähän parvekkeellekin.
Tänään aamulla(!) kotiin palaillessani ennen töihin lähtöä bussipysäkillä aivan taloni edessä kohtasin naisen jolla oli pieni lapsi mukana. Muutenhan tuossa ei olisi mitään erikoista, mutta nainen näytti aivan edesmennen Ultra Bra-yhtyeen ja nykyisen Scandinavian Music Groupin Terhi Kokkoselta. Oikeastaan kyseessä saattoi jopa olla hän, sillä voisin kuvitella hänen muuttavan "saarelle" rauhallisemman elämäntavan ja vaikka minkä muun perässä.
Päivä on jälleen aika seesteinen ja kylmäkin. Perjantaiksi on jonkinlaista ohjelmaa tiedossa, mutta suoraan sanoen jo nämä kolmekin seuraavaa päivää töissä ovat melko ikävää katseltavaa ja koettavaa.
Kaikenlaista sotkuista sotkua on nyt meneillään. Suurin operaatio viikonlopulta taisi olla se että sain siirrettyä bonsai-kasvini uuteen ruukkuun. En ole oikeastaan aivan varma että oliko ja onko kyseinen ruukku sille ihan sopiva, mutta sain sen sinne kuitenkin tungettua parvekkeella istuen ja kaikki ympäriinsä lennelleet mullat kippasin alas parvekkeelta muiden Helsinkiläisten niskaan ja kai vähän parvekkeellekin.
Tänään aamulla(!) kotiin palaillessani ennen töihin lähtöä bussipysäkillä aivan taloni edessä kohtasin naisen jolla oli pieni lapsi mukana. Muutenhan tuossa ei olisi mitään erikoista, mutta nainen näytti aivan edesmennen Ultra Bra-yhtyeen ja nykyisen Scandinavian Music Groupin Terhi Kokkoselta. Oikeastaan kyseessä saattoi jopa olla hän, sillä voisin kuvitella hänen muuttavan "saarelle" rauhallisemman elämäntavan ja vaikka minkä muun perässä.
Päivä on jälleen aika seesteinen ja kylmäkin. Perjantaiksi on jonkinlaista ohjelmaa tiedossa, mutta suoraan sanoen jo nämä kolmekin seuraavaa päivää töissä ovat melko ikävää katseltavaa ja koettavaa.
Monday, August 15, 2011
Vaikutelmia
Helsinki on kyllä hyvin omituinen kaupunki asua.
Kävelin tänään illalla lukuisien baarien, bussipysäkkien, kännisten ihmisten ja betonisten toimistotilojen vuoraamien katujen kupeessa. Ilta oli säätilaltaan melko seesteinen ja odotinkin sadetta. Sadetta ei koskaan tullut.
Katselin ihmisten asuntojen sisään ja yhdessäkin kämpässä toisessa kerroksessa "joku" oli vääntänyt seinälle taiteellisesti kirjaimilla lauseen "älä vaikuta liian harkitulta" tai jotain sinne päin. Siis mitä helvettiä ja miksi se näkyi niin selvästi ikkunasta kaduille?
Yhdessä vaiheessa joku vanhempi mieshenkilö eli juoppo makasi erään porttikongin ja ulko-oven vieressä oluttölkki kädessä ja selitteli jotain omiaan. Hän rikkoi törkeästi paratiisisaaresta saamaani illuusiota.
Eilen olin myös yöllä saaremme keskustassa. Silloin kävelin erään tässä aivan lähellä olevan tietyömaan ohitse, ja huomasin että joku farkkutakkinen jätkä makasi siellä erään työmaan pohjalla lenkkarit kohti taivasta. Ajattelin hetken että tässä saattoi hyvinkin lojua kuollut mies, sillä tyyppi oli ilmeisesti samalla kaatanut ison rautaisen suoja-aidan ja makasi sen päällä oudossa asennossa siellä kuopan pohjalla.
Hetken mietin että pitäisikö mennä katsomaan tyypin vointia. Päätin kuitenkin että kun kyseessä on ja oli Helsinki, niin antaisin jokaisten huolehtia ihan vaan omista asioistaan, sillä minun tuurillani tyyppi olisi kumminkin luullut että yritin ryöstää häntä humalatilasta johtuen ja saattanut käydä vielä päällekin jos vaan olisi ehtinyt. Tyyppi onneksi liikahti ja örisi jotain epämääräistä, joten annoin hänen olla ja jatkoi matkaani.
Tänään illalla ohitin erään bussin joka oli pysäköitynä erään baarin viereen. Kuljettaja seisoskeli bussin vieressä ja tämän paikan oli kai tarkoitus olla ko. bussin normaali aloitusreittikin, mutta kun kävelin kuskin ohitse hän sanoi minulle jotain kielellä jota en ymmärtänyt. Tilanne oli niin aavemainen että yhdessä vaiheessa en ollut edes varma että puhuiko hän minulle vai kuvittelinko vain hänen sanoneen jotain.
Teen useasti öisin pitkiä kävelyretkiä pitkin saaremme kuolleita katuja. On melko merkillistä kuinka paljon tyhjää toimistotilaa saarellamme on varattuna ja kuinka aavemaisilta tyhjät toimistorakennukset näyttävät illalla niiden ohitse kävellessä. Hienoja ulkomaalaisia firmojen nimiä valotauluineen välähtee ohitse ja rakennusten pääsisäänkäynneistä voi vaan nähdä sen kuinka sisällä valot palavat tyhjillä käytävillä.
Tällaiset harrastukset ovat vaarallisia. Olen pohtinut asiaa siltä kantilta että jossain kantakaupungissa, Sörnäisissä, Kalliossa puhumattakaan "itäpuolesta" niin en todellakaan uskaltaisi tällaista tehdä. Onhan näissä tietysti vaaransa täälläkin, mutta sanottakoon että vain koillisväylä ja päätie ovat minusta ne paikat jossa jotain omituista voisi sattuakin.
On mielenkiintoista aistia, nähdä ja kokea sitä urbaania rappiota aivan pääkaupunkimme kaduilla. Jossain määrin voisin jopa sanoa etten pelkää täällä yhtä paljon kuin Porvoon keskustaajamissa öisin, mutta ei tämäkään alue mitenkään erityisen turvallinen ole.
Kävelin tänään illalla lukuisien baarien, bussipysäkkien, kännisten ihmisten ja betonisten toimistotilojen vuoraamien katujen kupeessa. Ilta oli säätilaltaan melko seesteinen ja odotinkin sadetta. Sadetta ei koskaan tullut.
Katselin ihmisten asuntojen sisään ja yhdessäkin kämpässä toisessa kerroksessa "joku" oli vääntänyt seinälle taiteellisesti kirjaimilla lauseen "älä vaikuta liian harkitulta" tai jotain sinne päin. Siis mitä helvettiä ja miksi se näkyi niin selvästi ikkunasta kaduille?
Yhdessä vaiheessa joku vanhempi mieshenkilö eli juoppo makasi erään porttikongin ja ulko-oven vieressä oluttölkki kädessä ja selitteli jotain omiaan. Hän rikkoi törkeästi paratiisisaaresta saamaani illuusiota.
Eilen olin myös yöllä saaremme keskustassa. Silloin kävelin erään tässä aivan lähellä olevan tietyömaan ohitse, ja huomasin että joku farkkutakkinen jätkä makasi siellä erään työmaan pohjalla lenkkarit kohti taivasta. Ajattelin hetken että tässä saattoi hyvinkin lojua kuollut mies, sillä tyyppi oli ilmeisesti samalla kaatanut ison rautaisen suoja-aidan ja makasi sen päällä oudossa asennossa siellä kuopan pohjalla.
Hetken mietin että pitäisikö mennä katsomaan tyypin vointia. Päätin kuitenkin että kun kyseessä on ja oli Helsinki, niin antaisin jokaisten huolehtia ihan vaan omista asioistaan, sillä minun tuurillani tyyppi olisi kumminkin luullut että yritin ryöstää häntä humalatilasta johtuen ja saattanut käydä vielä päällekin jos vaan olisi ehtinyt. Tyyppi onneksi liikahti ja örisi jotain epämääräistä, joten annoin hänen olla ja jatkoi matkaani.
Tänään illalla ohitin erään bussin joka oli pysäköitynä erään baarin viereen. Kuljettaja seisoskeli bussin vieressä ja tämän paikan oli kai tarkoitus olla ko. bussin normaali aloitusreittikin, mutta kun kävelin kuskin ohitse hän sanoi minulle jotain kielellä jota en ymmärtänyt. Tilanne oli niin aavemainen että yhdessä vaiheessa en ollut edes varma että puhuiko hän minulle vai kuvittelinko vain hänen sanoneen jotain.
Teen useasti öisin pitkiä kävelyretkiä pitkin saaremme kuolleita katuja. On melko merkillistä kuinka paljon tyhjää toimistotilaa saarellamme on varattuna ja kuinka aavemaisilta tyhjät toimistorakennukset näyttävät illalla niiden ohitse kävellessä. Hienoja ulkomaalaisia firmojen nimiä valotauluineen välähtee ohitse ja rakennusten pääsisäänkäynneistä voi vaan nähdä sen kuinka sisällä valot palavat tyhjillä käytävillä.
Tällaiset harrastukset ovat vaarallisia. Olen pohtinut asiaa siltä kantilta että jossain kantakaupungissa, Sörnäisissä, Kalliossa puhumattakaan "itäpuolesta" niin en todellakaan uskaltaisi tällaista tehdä. Onhan näissä tietysti vaaransa täälläkin, mutta sanottakoon että vain koillisväylä ja päätie ovat minusta ne paikat jossa jotain omituista voisi sattuakin.
On mielenkiintoista aistia, nähdä ja kokea sitä urbaania rappiota aivan pääkaupunkimme kaduilla. Jossain määrin voisin jopa sanoa etten pelkää täällä yhtä paljon kuin Porvoon keskustaajamissa öisin, mutta ei tämäkään alue mitenkään erityisen turvallinen ole.
Friday, August 12, 2011
Etelä-Korean itsenäisyyspäivä
Hohhoijaa-
Nyt on kuulkaas sellainen työviikko takana että on/oli pakko pistää KAIKKI RISAISEKSI JA RIETTAAKSI!!!
AAAAHAHAAHAHAHAH! SE POTKII SE POTKII!! OOHHOHOHOHOHOHOHOHOH
Mä menin haistelemaan noita Flow-festivaaleja enkä jaksanut mennä sinne sisään. Nyt mä tiedän minkälainen paikka on toi tota Kalasataman metropysäkki ja sit kans hirveitä saateisia mutanttien kaasuhyökkäyksiä tulvi niistä läheisistä viemäreistä!
VAROKAA SAVUJA!! SE POTKII SE POTKII...YHYHHYHÖYÖHÖHYÖHÖHÖYHÖHYHYHYH
PS.
Tätä postausta hallitsee Eteläisemmän Korean sotilashallituksen itsenäisyyskomitea, joka käski käyttää savukaasuja vastarinnan tukahduttamiseksi.
... Seuravaaks mä meen pyörätuolilla sporaan!! SE POTKII SE POTKII POJAT
PERKELE MIKSEI "HUVILA" VOI KOSKAAN OLLA AVOINNA. AI NIIN, ENHÄN MÄ VIELÄ KUULU LARUN ELIITTIIN VAAN MÄ OON VAAN TÄMMÖNEN TAVALLINEN ÖH- LILLUKANVARSI.
TE SENKIN LAIHAT LUIKUT! PRRRÄRRÄRÄRÄRÄRÄRÄRRÄRÄÄ
Nyt on kuulkaas sellainen työviikko takana että on/oli pakko pistää KAIKKI RISAISEKSI JA RIETTAAKSI!!!
AAAAHAHAAHAHAHAH! SE POTKII SE POTKII!! OOHHOHOHOHOHOHOHOHOH
Mä menin haistelemaan noita Flow-festivaaleja enkä jaksanut mennä sinne sisään. Nyt mä tiedän minkälainen paikka on toi tota Kalasataman metropysäkki ja sit kans hirveitä saateisia mutanttien kaasuhyökkäyksiä tulvi niistä läheisistä viemäreistä!
VAROKAA SAVUJA!! SE POTKII SE POTKII...YHYHHYHÖYÖHÖHYÖHÖHÖYHÖHYHYHYH
PS.
Tätä postausta hallitsee Eteläisemmän Korean sotilashallituksen itsenäisyyskomitea, joka käski käyttää savukaasuja vastarinnan tukahduttamiseksi.
... Seuravaaks mä meen pyörätuolilla sporaan!! SE POTKII SE POTKII POJAT
PERKELE MIKSEI "HUVILA" VOI KOSKAAN OLLA AVOINNA. AI NIIN, ENHÄN MÄ VIELÄ KUULU LARUN ELIITTIIN VAAN MÄ OON VAAN TÄMMÖNEN TAVALLINEN ÖH- LILLUKANVARSI.
TE SENKIN LAIHAT LUIKUT! PRRRÄRRÄRÄRÄRÄRÄRÄRRÄRÄÄ
Wednesday, August 10, 2011
Urbaani yhteiskunta on äänekäs.
Viime yönä alkoi järkyttävä sade ja ukkosilma joskus aamuyöstä. Heräilin parisen kertaa salamointiin sekä myös siihen että sänkyni vieressä sijaitseva tuuletusikkuna lävähti auki ja vettä satoi sisään. Se oli pelottavaa.
Tänään olen kuitenkin näistä aamuöisistä tapahtumista huolimatta keskittynyt elämän perusasioihin; pitkiin romanttisiin kävelyihin saaren rannoille sekä itsetutkiskeluun eli reflektioon.. siis reflektoitumiseen? Tai jotain.
No kumminkin tylsää jälleen on ja olo hiukan altavastaajamainen. Niin kuin kai yleensäkin?
Plääh, huomenna pitäisi mennä taas töihin mukamas nöyristelemään..
Tänään olen kuitenkin näistä aamuöisistä tapahtumista huolimatta keskittynyt elämän perusasioihin; pitkiin romanttisiin kävelyihin saaren rannoille sekä itsetutkiskeluun eli reflektioon.. siis reflektoitumiseen? Tai jotain.
No kumminkin tylsää jälleen on ja olo hiukan altavastaajamainen. Niin kuin kai yleensäkin?
Plääh, huomenna pitäisi mennä taas töihin mukamas nöyristelemään..
Tuesday, August 09, 2011
Yrjöjen aikakausi
Eli tänään sitten puolestaan yrjöttää ja oikeastaan voisi jo alkaa syksyäkin ennustamaan. Voihan oksennus.
Työasioista en lähde nyt avautumaan, vaikka ehkä kumminkin pitäisi. En kuitenkaan jaksa pitkästyttää niitä vähäisiä(?) lukijoitani tällaisilla aiheilla jotka kuulemma muutenkin tekevät minusta tylsän ihmisen aina välillä. Ei siis ruokita stereotypioita tällä kertaa.
Tänään on ollut toistaiseksi melko ikävä ja surkea päivä. Minua on jo väsyttänyt, olen kuolannut tyynylleni ja nukkunut ikkuna auki puoleen seitsemään aamulla. Olen kuitenkin aloittanut sellaisen perustavanlaatuisen elämänmuutoksen, että olen vähentänyt kahvin juontia sen vaikeudesta huolimatta, ja ryhtynyt juomaan teetä. Tee on toki myös jossain määrin elimistöä kuivattava diureetti, mutta kai kumminkin hiukan vähemmän kun kahvi.
Pohdin tässä lapsuudenmuistojani ja sitä kuinka Sipoossa pienenä poikana omistin 8-bittisen Nintendon joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Minulla oli siihen todella paljon pelejä, joista yksi tänään juuri muistui mieleeni erityisesti. Kyseessä on lisenssipeli nimeltään M.C. Kids, joka on siis McDonalds-ketjun rahoittamaa propagandaa pienille lapsille suunnattuna.
Peli oli silloiseen mielentilaan ihan mukavaa viihdettä ja muistankin pelanneeni sitä usein sadepäivinä. Nyt kuitenkin vanhemmalla iällä kun miettii sitä minkälainen peli on kyseessä, niin minua alkaa ihan oikeasti itkettämään se miten kaksinaismoralistinen firma tuo McDonalds-korporaatio lopulta onkaan. Tai no, kyllähän se lafka on rahoittanut jotain sairaiden lasten auttamiseen tarkoitettuja asuntoja(kin), mutta sanotaan näin että viimeistään se Supersize Me sai minut ajattelemaan heidän elintarvikepuolensa olevan melko paha juttu ihan noin kansainvälisestikin mitattuna.
Pahin virhe taisi kuitenkin tapahtua siinä kun ylipäätään myin sen Nessin pois eräälle "pikkupojalle" nykypäivän rahassa hyvä kun sataan euroon. Onhan sekin jo sinänsä melko noloa, varsinkin kun se laatikko peleineen kaikkineen oli ihan hyväkuntoinen, eikä nykypäivänä olisi noin halpaa hintaa tarvinnut siitä edes pyytää.
Tänään on kyllä taasen sitten muihin asioihin siirryttäessä niin synkän harmaa päivä että oikein itkettää. Taidan laahustaa kotiin tänään ja ehkäpä vaan katsoa elokuvia. Itseasiassa lainasin eilen joukon DVD-elokuvia Itäkeskuksen kirjastosta asti, vaikka vannoinkin taannoin etten menisi sinne enää kun minua siellä niin verisesti viime kerralla loukattiin. Fakta taitaa kuitenkin olla että Itäkeskus on yhä edelleen ehkäpä se kaikista parhaiten tuntemani maantieteellinen alue itäisestä osasta kaupunkia, sillä Sipoon/Porvoon aikoinani se kulminoitui vuosien varrella pääasialliseksi hengailumestaksi monessakin mielessä. Tietysti voidaan kysyä että kannattaako Itikseen asti lähteä ylipäätään juuri minkään takia varsinkin kun itse asuu aivan toisella puolella kaupunkia, mutta kyllähän toisaalta ihmiset vaeltavat vuosittain mekkaan uskonnollisten kokemusten toivossa, joten miksen minäkin mielenkiintoisten elokuvakokemusten perässä.
Työasioista en lähde nyt avautumaan, vaikka ehkä kumminkin pitäisi. En kuitenkaan jaksa pitkästyttää niitä vähäisiä(?) lukijoitani tällaisilla aiheilla jotka kuulemma muutenkin tekevät minusta tylsän ihmisen aina välillä. Ei siis ruokita stereotypioita tällä kertaa.
Tänään on ollut toistaiseksi melko ikävä ja surkea päivä. Minua on jo väsyttänyt, olen kuolannut tyynylleni ja nukkunut ikkuna auki puoleen seitsemään aamulla. Olen kuitenkin aloittanut sellaisen perustavanlaatuisen elämänmuutoksen, että olen vähentänyt kahvin juontia sen vaikeudesta huolimatta, ja ryhtynyt juomaan teetä. Tee on toki myös jossain määrin elimistöä kuivattava diureetti, mutta kai kumminkin hiukan vähemmän kun kahvi.
Pohdin tässä lapsuudenmuistojani ja sitä kuinka Sipoossa pienenä poikana omistin 8-bittisen Nintendon joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Minulla oli siihen todella paljon pelejä, joista yksi tänään juuri muistui mieleeni erityisesti. Kyseessä on lisenssipeli nimeltään M.C. Kids, joka on siis McDonalds-ketjun rahoittamaa propagandaa pienille lapsille suunnattuna.
Peli oli silloiseen mielentilaan ihan mukavaa viihdettä ja muistankin pelanneeni sitä usein sadepäivinä. Nyt kuitenkin vanhemmalla iällä kun miettii sitä minkälainen peli on kyseessä, niin minua alkaa ihan oikeasti itkettämään se miten kaksinaismoralistinen firma tuo McDonalds-korporaatio lopulta onkaan. Tai no, kyllähän se lafka on rahoittanut jotain sairaiden lasten auttamiseen tarkoitettuja asuntoja(kin), mutta sanotaan näin että viimeistään se Supersize Me sai minut ajattelemaan heidän elintarvikepuolensa olevan melko paha juttu ihan noin kansainvälisestikin mitattuna.
Pahin virhe taisi kuitenkin tapahtua siinä kun ylipäätään myin sen Nessin pois eräälle "pikkupojalle" nykypäivän rahassa hyvä kun sataan euroon. Onhan sekin jo sinänsä melko noloa, varsinkin kun se laatikko peleineen kaikkineen oli ihan hyväkuntoinen, eikä nykypäivänä olisi noin halpaa hintaa tarvinnut siitä edes pyytää.
Tänään on kyllä taasen sitten muihin asioihin siirryttäessä niin synkän harmaa päivä että oikein itkettää. Taidan laahustaa kotiin tänään ja ehkäpä vaan katsoa elokuvia. Itseasiassa lainasin eilen joukon DVD-elokuvia Itäkeskuksen kirjastosta asti, vaikka vannoinkin taannoin etten menisi sinne enää kun minua siellä niin verisesti viime kerralla loukattiin. Fakta taitaa kuitenkin olla että Itäkeskus on yhä edelleen ehkäpä se kaikista parhaiten tuntemani maantieteellinen alue itäisestä osasta kaupunkia, sillä Sipoon/Porvoon aikoinani se kulminoitui vuosien varrella pääasialliseksi hengailumestaksi monessakin mielessä. Tietysti voidaan kysyä että kannattaako Itikseen asti lähteä ylipäätään juuri minkään takia varsinkin kun itse asuu aivan toisella puolella kaupunkia, mutta kyllähän toisaalta ihmiset vaeltavat vuosittain mekkaan uskonnollisten kokemusten toivossa, joten miksen minäkin mielenkiintoisten elokuvakokemusten perässä.
Monday, August 08, 2011
Kaakkua kansalle
No näinhän siinä sitten taas kävi että tuli maanantai sekä minä menin töihin.
Tässä nyt on piakkoin kolmatta tuntia istuttu itkemässä tai siis lähinnä röhnöttämässä omaa tekemättömyyttään haaveilleen siitä että kello olisi edes kaksitoista päivällä. Olen yrittänyt myös palkita tai siis auttaa henkistä alennustilaani juomalla ultramodernia mansikkateetä, joka on oikeastaan aika hyvääkin sinänsä.
Juuri nyt istun tässä ja tsiigailen ihmisten tulemisia ja menemisiä. Minulla on tässä myös mukanani kasa kirjekuoria joille (ehkä) "pitäisi tehdä jotain", mutta en minä nyt jaksa tänään mitään tehdä enkä hoitaa!! Haistakaa ppppeeeeeeeeeerrrrrr!!
Kun pääsen töistä menen hankkimaan lisää DVD-elokuvia lainaan. Lisäksi hankin varmaan jälleen taas yhden kanta-asiakaskortin, jonka jälkeen menen ostamaan uuden matkalipun ja lopuksi menen saaren postiin hakemaan kivan pehmoisen American Psycho-aiheisen T-paitani. Saa nähdä että ovatko ovelat Ahvenanmaalaiset gigolot tällä kertaa pistäneet mitään kivaa mukaan sen paidan kanssa, sillä mehän hyvin muistamme että viimeksi DAWN OF THE DEAD...DEED! -paidan kanssa sain jonkun Jessica Alban elokuvan mukana.
Tänään nuo ilmat ovat olleet kyllä vähän outoja sekä huonoja. Siellä saattaa olla kylmä ja jopa ikävääkin välillä. Oikeastaan minua hapottaa tuolla "Itiksessä" asiointi, kun siellä tuntuu muutenkin majailevan huomattava osa tämän kaupungin paskiaisista eli siis töykeistä ihmisistä. En kuitenkaan väitä ettäkö kaikki siellä oleilevat olisivat paskapäitä, mutta M totesi kerran varsin osuvasti ettei itsekään tykkää asioida Itiksessä kun siellä on kaikkea ikävää, töykeää ja muutenkin pelottavaa sakkia.
Mikä kumma näissä maanantaipäivien jutuissa oikein on vikana? Vanhaa sanontaa lainaten "miksi kaikki on niin paskaa?".
Ai niin, eihän tässä mitään- TÄMÄ ON VAAN SITÄ KUULUISAA URBAANIN VITUN HELSINKILÄISURPON MAAILMANTUSKAA! ETTEHÄN TE EES KÄYTÄ PIPOJA TALVELLA ETTEKÄ KERTAAKAAN OLE OLLEET OMENAVARKAISSA! AMPUA PITÄS JA N*SSIA UUDELLEEN! MENKÄÄ PELLOILLE NIIN NÄETTE ELÄMÄÄHÄHÄHÄHHÄHÄHÄ!
Nykyään miestenmuoti tässä kaupungissa suosii miesten ruutupaitoja. Mä tunnen erään jätkän joka ehkä myös lukee tätä blogia ja joka teki niistä ruutukuoseista suosittuja jo ennen kuin ne tuli muotiin.
Perkeles, tätä menoa musta voisi tulla vaikkapa pokeriammattilainen.
Tässä nyt on piakkoin kolmatta tuntia istuttu itkemässä tai siis lähinnä röhnöttämässä omaa tekemättömyyttään haaveilleen siitä että kello olisi edes kaksitoista päivällä. Olen yrittänyt myös palkita tai siis auttaa henkistä alennustilaani juomalla ultramodernia mansikkateetä, joka on oikeastaan aika hyvääkin sinänsä.
Juuri nyt istun tässä ja tsiigailen ihmisten tulemisia ja menemisiä. Minulla on tässä myös mukanani kasa kirjekuoria joille (ehkä) "pitäisi tehdä jotain", mutta en minä nyt jaksa tänään mitään tehdä enkä hoitaa!! Haistakaa ppppeeeeeeeeeerrrrrr!!
Kun pääsen töistä menen hankkimaan lisää DVD-elokuvia lainaan. Lisäksi hankin varmaan jälleen taas yhden kanta-asiakaskortin, jonka jälkeen menen ostamaan uuden matkalipun ja lopuksi menen saaren postiin hakemaan kivan pehmoisen American Psycho-aiheisen T-paitani. Saa nähdä että ovatko ovelat Ahvenanmaalaiset gigolot tällä kertaa pistäneet mitään kivaa mukaan sen paidan kanssa, sillä mehän hyvin muistamme että viimeksi DAWN OF THE DEAD...DEED! -paidan kanssa sain jonkun Jessica Alban elokuvan mukana.
Tänään nuo ilmat ovat olleet kyllä vähän outoja sekä huonoja. Siellä saattaa olla kylmä ja jopa ikävääkin välillä. Oikeastaan minua hapottaa tuolla "Itiksessä" asiointi, kun siellä tuntuu muutenkin majailevan huomattava osa tämän kaupungin paskiaisista eli siis töykeistä ihmisistä. En kuitenkaan väitä ettäkö kaikki siellä oleilevat olisivat paskapäitä, mutta M totesi kerran varsin osuvasti ettei itsekään tykkää asioida Itiksessä kun siellä on kaikkea ikävää, töykeää ja muutenkin pelottavaa sakkia.
Mikä kumma näissä maanantaipäivien jutuissa oikein on vikana? Vanhaa sanontaa lainaten "miksi kaikki on niin paskaa?".
Ai niin, eihän tässä mitään- TÄMÄ ON VAAN SITÄ KUULUISAA URBAANIN VITUN HELSINKILÄISURPON MAAILMANTUSKAA! ETTEHÄN TE EES KÄYTÄ PIPOJA TALVELLA ETTEKÄ KERTAAKAAN OLE OLLEET OMENAVARKAISSA! AMPUA PITÄS JA N*SSIA UUDELLEEN! MENKÄÄ PELLOILLE NIIN NÄETTE ELÄMÄÄHÄHÄHÄHHÄHÄHÄ!
Nykyään miestenmuoti tässä kaupungissa suosii miesten ruutupaitoja. Mä tunnen erään jätkän joka ehkä myös lukee tätä blogia ja joka teki niistä ruutukuoseista suosittuja jo ennen kuin ne tuli muotiin.
Perkeles, tätä menoa musta voisi tulla vaikkapa pokeriammattilainen.
Tuijottelua
Lauttasaaressa satoi jälleen viime yönä.
Join teetä parvekkeella ja katselin ulos märkään pääkaupunkiseudun yöhön. Sade ropisi pitkin peltikattoja sekä kaukaisuudessa siintyvä kirkontorni hohti oudosti öisen valaistuksen nuollessa sen neliömäisen pitkää rakennetta.
Vastapäätä taloani on toinen hyvin samankaltainen varmaan joskus 1970-luvulla kyhätty betonimöhkäle ainakin neljän kerroksen muodossa. Huomionarvoisinta tässä rakennuksessa on kai se että ko. rakennuksen neljännessä kerroksessa asuu ihan kivasti kämppänsä sisustanut nainen, joka aina välillä kuikuilee ulos ikkunasta ilmeisesti olohuoneensa puolelta.
Nyt illan hämärtyessä huomasin naisen jälleen käyskentelevän olohuoneessaan sininen valtavahko yöpaita päällään. Emme tietenkään puhu itsessäänkään kovin pienikokoisesta naisesta, joten kyseessä tosiaan oli melko iso yöpaidaksi kudottu kasa kangasta hänen yllään. Nainen taisi huomata minut parvekkeellani nojailemassa harmaaksi maalattuun kaiteeseen, johon vastasin vain näyttämällä siltä että katselin jonnekin kaukaisuuteen ihan muissa asioissa sen kummemmin tuijottamatta häneen tai hänen siniseen yöpaitaansa.
Pohdin juuri silloin että tällaiset tilanteet ovat oikeastaan aika vaikeita moneltakin eri kantilta. Jos eläisin jossain Jenkkilän ihmemaassa, niin saisin varmaan tai siis se nainen olisi jo soittanut poliisin jostain tirkistelystä ja vaatisi kolmea miljoonaa euroa henkisestä kivusta ja särystä. Toisaalta taas jos tämä olisi joku (huono) elokuva, niin tuo nainen alkaisi automaattisesti paljastelemaan itseään ja lopulta välillemme puhkeaisi orastavan fyysinen suhde, joka päättyisi varmaan siihen että naisen putkimiehenä toimiva aviomies löytyisi jostain arkusta kuolleena ja minä joutuisin siitä selliin.
Join teetä parvekkeella ja katselin ulos märkään pääkaupunkiseudun yöhön. Sade ropisi pitkin peltikattoja sekä kaukaisuudessa siintyvä kirkontorni hohti oudosti öisen valaistuksen nuollessa sen neliömäisen pitkää rakennetta.
Vastapäätä taloani on toinen hyvin samankaltainen varmaan joskus 1970-luvulla kyhätty betonimöhkäle ainakin neljän kerroksen muodossa. Huomionarvoisinta tässä rakennuksessa on kai se että ko. rakennuksen neljännessä kerroksessa asuu ihan kivasti kämppänsä sisustanut nainen, joka aina välillä kuikuilee ulos ikkunasta ilmeisesti olohuoneensa puolelta.
Nyt illan hämärtyessä huomasin naisen jälleen käyskentelevän olohuoneessaan sininen valtavahko yöpaita päällään. Emme tietenkään puhu itsessäänkään kovin pienikokoisesta naisesta, joten kyseessä tosiaan oli melko iso yöpaidaksi kudottu kasa kangasta hänen yllään. Nainen taisi huomata minut parvekkeellani nojailemassa harmaaksi maalattuun kaiteeseen, johon vastasin vain näyttämällä siltä että katselin jonnekin kaukaisuuteen ihan muissa asioissa sen kummemmin tuijottamatta häneen tai hänen siniseen yöpaitaansa.
Pohdin juuri silloin että tällaiset tilanteet ovat oikeastaan aika vaikeita moneltakin eri kantilta. Jos eläisin jossain Jenkkilän ihmemaassa, niin saisin varmaan tai siis se nainen olisi jo soittanut poliisin jostain tirkistelystä ja vaatisi kolmea miljoonaa euroa henkisestä kivusta ja särystä. Toisaalta taas jos tämä olisi joku (huono) elokuva, niin tuo nainen alkaisi automaattisesti paljastelemaan itseään ja lopulta välillemme puhkeaisi orastavan fyysinen suhde, joka päättyisi varmaan siihen että naisen putkimiehenä toimiva aviomies löytyisi jostain arkusta kuolleena ja minä joutuisin siitä selliin.
Sunday, August 07, 2011
Normaalia
Syön Thaimaalaista valmisateriaa.
Toisessa pahvipurkissa on synteettiseltä maistuvaa riisiä.
Toisessa taasen jotain voimakkaasti maustettua lihaa. Se on ihan kivaa.
Sekoilua eilen Itäkeskuksen kirjastossa. Muistin että DVD:eitä sai lainata 10 kappaletta, mutta todellisuudessa niitä saikin olla lainassa kerrallaan vaan 5 kappaletta. Nuo kolme alkuperäistä olivat kertyneet jo Lauttasaaresta.
Myös joku Spurgu aukoi siellä päätänsä ja haisi vanhalle viinalle.
Aamulla ja yöllä sateli paljon. Nyt kuitenkin paistaa aurinko.
Pitäisi taas siivota, imuroida ja pestä pyykkiä sekä astioita.
Toisessa pahvipurkissa on synteettiseltä maistuvaa riisiä.
Toisessa taasen jotain voimakkaasti maustettua lihaa. Se on ihan kivaa.
Sekoilua eilen Itäkeskuksen kirjastossa. Muistin että DVD:eitä sai lainata 10 kappaletta, mutta todellisuudessa niitä saikin olla lainassa kerrallaan vaan 5 kappaletta. Nuo kolme alkuperäistä olivat kertyneet jo Lauttasaaresta.
Myös joku Spurgu aukoi siellä päätänsä ja haisi vanhalle viinalle.
Aamulla ja yöllä sateli paljon. Nyt kuitenkin paistaa aurinko.
Pitäisi taas siivota, imuroida ja pestä pyykkiä sekä astioita.
Friday, August 05, 2011
Why bother-
Eilen keskipäivällä minulle soitti joku juippi, joka halusi kovasti kaupitella minulle Bambusukkia. Hän kuulosti jo oikeastaan valmiiksi melko flegmaattiselta, jonka jälkeen erehdyin vastaamaan hänen puheluunsa.
Kiemurtelin hänen myyntipuheistaan ulos melko nopeasti ja tämän jälkeen selittelin kaikkea hämärää vain estääkseni mahdollisen Bambusukkien myyntiyrityksen kohteeksi joutumisen mahdollisimman terävästi.
Mies kuitenkin turhautui luurin toisessa päässä melko nopeasti ja totesi:
"NO NIIN NIIN, MÄ OON IHAN VARMA ETTÄ ET SÄ KUITENKAAN HUOMENNA EDES VASTAA KUN MÄ SOITAN. NIINHÄN NE KAIKKI SANOO, TOTA"
No voi turkasen v*ttu! Miksi sitten soittelet jos kerran tiedät suurella todennäköisyydellä että kaupat eivät tule natsaamaan? Välillä kyseenalaistan puhelinmyyjien työmotivaation, ja oikeastaan se vaikuttaakin melko epätoivoiselta alalta jo muutenkin. Ylipäätään tämä tuote "Bambusukista" vaikutti aika erikoiselta- liekö moisia edes olemassa? Oliko tämä vain yritys saada minut tilaamaan kenties Apu-lehteä, paskoja parranteriä, Aku Ankkaa tai jotain naisten urheiluliivejä?
Nyt suoraan sanoen loukkaannuin noista jutuista mitä siellä luurissa sanottiin. Eipä minulle ole pitkään aikaan muutenkaan soiteltu noista firmoista, mutta vielä vähemmän nykyään tai etenkään viime aikoina. Nyt kuitenkin tuollaisen jutun kuuleminen luurista oli todella ihmeellistä ja nyt päätinkin että suurella todennäköisyydellä en vastaa enää ollenkaan "tuntemattomiin numeroihin"- eli siis niihin missä näytössä lukee vain että tuntematon numero.
Toisiin asioihin siirryttäessä katsoin eilen sellaisen Scifi-pätkän kuin "The Quiet Earth" joka oli oikeastaan vähän niin kuin Omega Man ja I am Legend. Siinä täysin yksin maailmassa pyörivä pälvikaljuinen ukko sekoaa ja luulee olevansa maailman kuningas, jonka jälkeen hän ampuu haulikolla Jeesus-patsaita pukeutuneena naisten valkoiseen mekkoon. Lisäksi hän ajaa frakki päällä junalla.
Elokuva päätyy kuitenkin paremmille raiteille kun ukkeli vähän selviää ja sattumalta löytää pari muutakin "eloonjäänyttä" tyyppiä. Elokuva oli kyllä todella kiva ja totta puhuen pystyinkin samaistumaan tuohon ukkeliin todella paljon, sillä juuri tuolta minusta tuntuu useasti varsinkin yöaikaan Lauttasaaressa, joka muuntautuu täysin kuolleeksi valtakunnaksi kesäöisin ja vain oikeastaan verenhimoiset Zompparit puuttuisivat katukuvasta.
Tänään kun on perjantai niin minä lähden vielä käymään Porvoossa. Voin kertoa myös sen verran että luin eilen sielläpäin sattuneen jonkun helvetin veriteon jälleen kerran.
Hauskin homma tuossa veriteon uutisoinnissa taisi olla se aspekti että siinä kerrottiin veriteon tapahtuneen ns. "Pyllykallion puistossa"???
SIIS MIKÄ!?
"PYLLYKALLION PUISTOSSA"?
Kiemurtelin hänen myyntipuheistaan ulos melko nopeasti ja tämän jälkeen selittelin kaikkea hämärää vain estääkseni mahdollisen Bambusukkien myyntiyrityksen kohteeksi joutumisen mahdollisimman terävästi.
Mies kuitenkin turhautui luurin toisessa päässä melko nopeasti ja totesi:
"NO NIIN NIIN, MÄ OON IHAN VARMA ETTÄ ET SÄ KUITENKAAN HUOMENNA EDES VASTAA KUN MÄ SOITAN. NIINHÄN NE KAIKKI SANOO, TOTA"
No voi turkasen v*ttu! Miksi sitten soittelet jos kerran tiedät suurella todennäköisyydellä että kaupat eivät tule natsaamaan? Välillä kyseenalaistan puhelinmyyjien työmotivaation, ja oikeastaan se vaikuttaakin melko epätoivoiselta alalta jo muutenkin. Ylipäätään tämä tuote "Bambusukista" vaikutti aika erikoiselta- liekö moisia edes olemassa? Oliko tämä vain yritys saada minut tilaamaan kenties Apu-lehteä, paskoja parranteriä, Aku Ankkaa tai jotain naisten urheiluliivejä?
Nyt suoraan sanoen loukkaannuin noista jutuista mitä siellä luurissa sanottiin. Eipä minulle ole pitkään aikaan muutenkaan soiteltu noista firmoista, mutta vielä vähemmän nykyään tai etenkään viime aikoina. Nyt kuitenkin tuollaisen jutun kuuleminen luurista oli todella ihmeellistä ja nyt päätinkin että suurella todennäköisyydellä en vastaa enää ollenkaan "tuntemattomiin numeroihin"- eli siis niihin missä näytössä lukee vain että tuntematon numero.
Toisiin asioihin siirryttäessä katsoin eilen sellaisen Scifi-pätkän kuin "The Quiet Earth" joka oli oikeastaan vähän niin kuin Omega Man ja I am Legend. Siinä täysin yksin maailmassa pyörivä pälvikaljuinen ukko sekoaa ja luulee olevansa maailman kuningas, jonka jälkeen hän ampuu haulikolla Jeesus-patsaita pukeutuneena naisten valkoiseen mekkoon. Lisäksi hän ajaa frakki päällä junalla.
Elokuva päätyy kuitenkin paremmille raiteille kun ukkeli vähän selviää ja sattumalta löytää pari muutakin "eloonjäänyttä" tyyppiä. Elokuva oli kyllä todella kiva ja totta puhuen pystyinkin samaistumaan tuohon ukkeliin todella paljon, sillä juuri tuolta minusta tuntuu useasti varsinkin yöaikaan Lauttasaaressa, joka muuntautuu täysin kuolleeksi valtakunnaksi kesäöisin ja vain oikeastaan verenhimoiset Zompparit puuttuisivat katukuvasta.
Tänään kun on perjantai niin minä lähden vielä käymään Porvoossa. Voin kertoa myös sen verran että luin eilen sielläpäin sattuneen jonkun helvetin veriteon jälleen kerran.
Hauskin homma tuossa veriteon uutisoinnissa taisi olla se aspekti että siinä kerrottiin veriteon tapahtuneen ns. "Pyllykallion puistossa"???
SIIS MIKÄ!?
"PYLLYKALLION PUISTOSSA"?
Thursday, August 04, 2011
Töissä aamulla.
Olen jälleen töissä.
Arvailemme kahvilaatua jota käytetään ilmaisissa kahvikupposissamme.
Vietin eilisen illan kooten huonekaluja sekä kuunnellen musiikkia. Tänä aamuna ei kuitenkaan väsyttänyt ihan niin paljon kuin tavallisesti, mutta kyllä sitä kumminkin toivoisi että unet antaisivat entistä enemmän energiaa. Saatan jopa tänään mennä nukkumaan päästyäni töistä.
Lainasin kaksi elokuvaa; Boogie Nights ja Angels in America. Kiva kontrasti noissa leffoissa, jossa toisessa kytätään 70-luvun Jenkkilän pornoteollisuutta ja toisessa sitten on yliluonnollisen uskonnollista teemaa kasarilla. En oikein tiedä että kumman katsoisi ensiksi, vaikka toisaalta valinta taitanee olla siinä määrin selvä että olen jo kerran nähnyt Boogie Nightsin enkä tuota toista koskaan.
Monen viikonlopuksi hakemaan vielä joitakin tavaroita entisestä asuinpaikastani. Sitten kai kaiken pitäisi olla "himassa" ja asiat jotenkin ruodussa.
Nyt tiedän myös missä kaikki saaren juopot käyvät juomassa. Asun siinä määrin strategisessa kohdin saarta että voin tutkailla heidän edesottamuksiaan bussipysäkillä sekä terassilla oman makuuhuoneeni kätköistä. Oikeastaan tähän tarkoitukseen voisi hommata pikantin kaukoputken, sillä sitä käyttämällä voisin muutenkin tutkailla ihmisten olohuoneisiin tirkistelijämäisen harrastukseni kautta ja täyttää persoonallisuuteni aukkoja toisten ihmisten elä(i?)miä vakoilemalla.
Pitääpä alkaa etsimään halpoja kaukoputkia tästä kaupungista. Eikä sen putken tarvitse oikeastaan edes olla "halpa" sinänsä, vaan se voi olla tosi hyväkin kunhan vaan ei piekse lompakkoa liikaa sillä saatan menettää siihen äkillisesti kiinnostukseni tai saada vaikka vakoilutuomion...AHAAHAHAHAHHA-HÄHHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHHÄ.
En ole vielä bongannut yhtään julkkista. Epäilen kyllä että vuokraisäntäni saattaa olla julkkis tai ainakin sukua moiselle, sillä sukunimi viittaisi tuonne avoautojen suuntaan ja muutenkin sellaiseen ylelliseen elämään josta kaltaisemme rotat voivat vain haaveilla. Toisaalta kyllähän rotatkin voivat elämässä onnistua- hyvänä esimerkkinä nyt vaikkapa Turtlesien mestari, "Splinter"-nimeä totteleva Kung Fu-rotta joka oli ennen suurmestari Hamato Yoshi ja Silppurin pahin vihollinen. Nykyäänhän tai siis silloin kasarilla ko. heppu asusteli viemäreissä kilpikonnien kanssa ja myös ulottuvuus-X liittyi vahvasti asioihin. Kaikessa oli oikeastaan kyse mutaatioista ja niiden sopeutumisesta vallitsevaan, urbaaniin yhteiskuntaan sekä näiden eriarvoistumisesta lain sekä ihmistenvälisten suhteiden edessä.
Lääh.
Oletteko huomanneet että postaukset ovat alkaneet olemaan melko "huuruisia" viime aikoina? Pohditteko mielessänne sitä että onko kyseessä huumeet?
Arvailemme kahvilaatua jota käytetään ilmaisissa kahvikupposissamme.
Vietin eilisen illan kooten huonekaluja sekä kuunnellen musiikkia. Tänä aamuna ei kuitenkaan väsyttänyt ihan niin paljon kuin tavallisesti, mutta kyllä sitä kumminkin toivoisi että unet antaisivat entistä enemmän energiaa. Saatan jopa tänään mennä nukkumaan päästyäni töistä.
Lainasin kaksi elokuvaa; Boogie Nights ja Angels in America. Kiva kontrasti noissa leffoissa, jossa toisessa kytätään 70-luvun Jenkkilän pornoteollisuutta ja toisessa sitten on yliluonnollisen uskonnollista teemaa kasarilla. En oikein tiedä että kumman katsoisi ensiksi, vaikka toisaalta valinta taitanee olla siinä määrin selvä että olen jo kerran nähnyt Boogie Nightsin enkä tuota toista koskaan.
Monen viikonlopuksi hakemaan vielä joitakin tavaroita entisestä asuinpaikastani. Sitten kai kaiken pitäisi olla "himassa" ja asiat jotenkin ruodussa.
Nyt tiedän myös missä kaikki saaren juopot käyvät juomassa. Asun siinä määrin strategisessa kohdin saarta että voin tutkailla heidän edesottamuksiaan bussipysäkillä sekä terassilla oman makuuhuoneeni kätköistä. Oikeastaan tähän tarkoitukseen voisi hommata pikantin kaukoputken, sillä sitä käyttämällä voisin muutenkin tutkailla ihmisten olohuoneisiin tirkistelijämäisen harrastukseni kautta ja täyttää persoonallisuuteni aukkoja toisten ihmisten elä(i?)miä vakoilemalla.
Pitääpä alkaa etsimään halpoja kaukoputkia tästä kaupungista. Eikä sen putken tarvitse oikeastaan edes olla "halpa" sinänsä, vaan se voi olla tosi hyväkin kunhan vaan ei piekse lompakkoa liikaa sillä saatan menettää siihen äkillisesti kiinnostukseni tai saada vaikka vakoilutuomion...AHAAHAHAHAHHA-HÄHHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHHÄ.
En ole vielä bongannut yhtään julkkista. Epäilen kyllä että vuokraisäntäni saattaa olla julkkis tai ainakin sukua moiselle, sillä sukunimi viittaisi tuonne avoautojen suuntaan ja muutenkin sellaiseen ylelliseen elämään josta kaltaisemme rotat voivat vain haaveilla. Toisaalta kyllähän rotatkin voivat elämässä onnistua- hyvänä esimerkkinä nyt vaikkapa Turtlesien mestari, "Splinter"-nimeä totteleva Kung Fu-rotta joka oli ennen suurmestari Hamato Yoshi ja Silppurin pahin vihollinen. Nykyäänhän tai siis silloin kasarilla ko. heppu asusteli viemäreissä kilpikonnien kanssa ja myös ulottuvuus-X liittyi vahvasti asioihin. Kaikessa oli oikeastaan kyse mutaatioista ja niiden sopeutumisesta vallitsevaan, urbaaniin yhteiskuntaan sekä näiden eriarvoistumisesta lain sekä ihmistenvälisten suhteiden edessä.
Lääh.
Oletteko huomanneet että postaukset ovat alkaneet olemaan melko "huuruisia" viime aikoina? Pohditteko mielessänne sitä että onko kyseessä huumeet?
Wednesday, August 03, 2011
Tuesday, August 02, 2011
Oblique
Koillisväylä is my new home.
Illat ovat jossain määrin kylmenneet ja kesä ylitse puolen välin.
Työt ovat siinä määrin olleet hektisiä viime aikoina alati muuttuvan(?) luonteensa johdosta että univelkaa, sosiaalisten suhteiden kylmenemistä sekä kaikkea muutakin kivaa on tullut koettua. Lisäksi olen ostanut paljon huonekaluja joita en osaa ensinnäkään koota.
Lahjoitin entisen mikroni ja piskuisen kahvinkeittimeni jollekin Chileläiselle Patrick-nimiselle opiskelijalle. Ensiksi olin aikeissa pyytää niistä paljon rahaa, mutta lämpenin hänen ahtaaseen tilanteeseen olemalla hyvän karman edustaja ja lahjoittamalla molemmat kodinkoneet hänelle ilman sen kummempia varauksia. Patrickille kiitos siitä että mikro ja kahvinkeitin kelpasivat.
Toisekseen tänne meidän saarellemme tulee kuulemma ennen pitkää metrokin. Se tarkoittaa sitä, että näin koillisväylän varrella asuvana metrotyömaa sijaitsee aivan naapurissa ja siellä tehdään Ruoholahdesta, Kampista ja kai vähän Espoonkin puolelta todella äänekkäitä räjäytystöitä parikin kertaa päivässä.
Ennen räjäytyksiä seuraa pitkä piippauksia muistuttava hälytysääni, jonka rytmin tihentyessä seuraa lopulta massiivinen räjähdys tärisyttäen ikkunalaseja sekä muita kiinteitä paikkoja lähimaastossa. Pari päivää sitten räjähdykset laukaisivat muutaman auton varashälyttimet myöhään illalla ja juuri nyt tätä kirjoittaessani räjähteli jälleen.
Tässä havainnollistava kaavio:
PIIP-
PIIIP-
PIIIIIP-
PIIIIIIIIIIIIP-
PIIPIPIPIPIPIPIPIPIIPIPIPIPIPIP-
PIPIPIPIPIPIPIIPIPIPIPIPIPIPIPIPI-
-KABOOOM- -KABOOM- -KABOOM-
Oikeastaan tuon metron ilmaantuminen tänne oli ihan paska idea. Pidän siitä että metroverkkoa laajennetaan, mutta sitten taas toisaalta se saattaa hyvinkin nostaa alueen kiinteistöjen vuokra- sekä myyntihintoja kulkuyhteyksien parantuessa entisestäänkin.
Suosittelen myös itselleni Vattuniemeä sekä lukuisia kuvauksellisia rantoja.
Illat ovat jossain määrin kylmenneet ja kesä ylitse puolen välin.
Työt ovat siinä määrin olleet hektisiä viime aikoina alati muuttuvan(?) luonteensa johdosta että univelkaa, sosiaalisten suhteiden kylmenemistä sekä kaikkea muutakin kivaa on tullut koettua. Lisäksi olen ostanut paljon huonekaluja joita en osaa ensinnäkään koota.
Lahjoitin entisen mikroni ja piskuisen kahvinkeittimeni jollekin Chileläiselle Patrick-nimiselle opiskelijalle. Ensiksi olin aikeissa pyytää niistä paljon rahaa, mutta lämpenin hänen ahtaaseen tilanteeseen olemalla hyvän karman edustaja ja lahjoittamalla molemmat kodinkoneet hänelle ilman sen kummempia varauksia. Patrickille kiitos siitä että mikro ja kahvinkeitin kelpasivat.
Toisekseen tänne meidän saarellemme tulee kuulemma ennen pitkää metrokin. Se tarkoittaa sitä, että näin koillisväylän varrella asuvana metrotyömaa sijaitsee aivan naapurissa ja siellä tehdään Ruoholahdesta, Kampista ja kai vähän Espoonkin puolelta todella äänekkäitä räjäytystöitä parikin kertaa päivässä.
Ennen räjäytyksiä seuraa pitkä piippauksia muistuttava hälytysääni, jonka rytmin tihentyessä seuraa lopulta massiivinen räjähdys tärisyttäen ikkunalaseja sekä muita kiinteitä paikkoja lähimaastossa. Pari päivää sitten räjähdykset laukaisivat muutaman auton varashälyttimet myöhään illalla ja juuri nyt tätä kirjoittaessani räjähteli jälleen.
Tässä havainnollistava kaavio:
PIIP-
PIIIP-
PIIIIIP-
PIIIIIIIIIIIIP-
PIIPIPIPIPIPIPIPIPIIPIPIPIPIPIP-
PIPIPIPIPIPIPIIPIPIPIPIPIPIPIPIPI-
-KABOOOM- -KABOOM- -KABOOM-
Oikeastaan tuon metron ilmaantuminen tänne oli ihan paska idea. Pidän siitä että metroverkkoa laajennetaan, mutta sitten taas toisaalta se saattaa hyvinkin nostaa alueen kiinteistöjen vuokra- sekä myyntihintoja kulkuyhteyksien parantuessa entisestäänkin.
Suosittelen myös itselleni Vattuniemeä sekä lukuisia kuvauksellisia rantoja.
Monday, August 01, 2011
Höh höh.. ohoh.
No täällä sitä nyt sitten ollaan ja nettikin näemmä toimii.
Piti mennä Espooseen. Päädyinkin Selloon ja siitä jotenkin Meilahteen.
Kampista takaisin "saarelle" ja nyt sitten taas täällä.
Nyt tarttee unta ja nälkä!! Myös on.
Piti mennä Espooseen. Päädyinkin Selloon ja siitä jotenkin Meilahteen.
Kampista takaisin "saarelle" ja nyt sitten taas täällä.
Nyt tarttee unta ja nälkä!! Myös on.
Subscribe to:
Posts (Atom)