Uuden aikakauden korpifilosofi

Tässä tuumin että (kesä)työrahoilla olisi kyllä ihan kiva ostaa joku pienikokoinen videokamera. Kaikilla tosi Cooleilla jätkillä on sellainen ja jopa tuo suhteellisen äskettäin nähty Reindeerspotting oli sellaisella tehty. Sain inspiraation alkaa taltioimaan muutamia asioita elämästäni videokameralla. Minulla on siis toisin sanoen ideana tehdä muutamia lyhyitä dokumentteja, joiden perusideat ovat olleet mielessäni jo vuosia. Tarkoituksena olisi myös toteuttaa näiden kuvausten kautta psykedeelistä vapauttani, joten sinänsä onhan moista materiaalia saatava jotenkin tallennettua.

Videokameran hankinta on siis kenties prioriteetti. Tosin saapa nähdä että millä aikavälillä moinen hankintaa. Hyvänä puolenahan tietysti on se seikka että Youtubehan sitten varmaan hostaa nekin adventuret vieläpä ilmaiseksikin. Pretty cool, huh?

Olen muuten jatkanut jälleen yöllisiä Paskaradion kuuntelemisiani. Jossain vaiheessa varmaan itsekin esitän jonkinlaisen biisitoiveen sinne, mutta ensinhän on keksittävä joku tarpeeksi paska biisi. Pohdinta siis sen tiimoilta jatkuu.

Eräs toinen mielenkiintoinen asia jota olen pohtinut näin erinäisiä uutispalveluja kuluttavana ihmisenä on ollut se kuinka kaikki näyttää menevän aina vähintään yhden askeleen eteenpäin kohti helvettiä kaikkialla maailmassa päivä päivältä. Samoja negatiivisia uutisia sodista, nälänhädistä, enemmän tai vähemmän häikäilemättömistä rikoksista, elinympäristön tuhoutumisesta, kusetuksista, valehtelusta, erinäisistä skandaaleista sun muista tulvii jatkuvalla syötöllä tajuntaani. Ymmärrän tietysti että tällaista elämä on nykyään ja on varmaan jossain määrin aina ollutkin, mutta jotenkin minulle ainakin tämän kaiken alta muotoutuu sellainen kuva että asiat menevät päivä päivemmältä huonommin kunnes eräänä päivänä se huonojen asioiden summa on niin valtava että kaikki vaan hajoaa jonkinlaisena valtavana anarkistisena räjähdyksenä. Myös ydinsota voi lopettaa tämän kaiken.

Pieni varoituksen sana kiirii pitkin kalloani toisinaan. Se sanoo että "älä katso uutisia" ja neuvoo ryhtymään sellaiseksi ihmiseksi joka elää enimmäkseen kuulopuheiden sun muiden varassa. Tällöin mistään et saa niin yksityiskohtaisen värittyneitä uutisraportteja, vaan kuulet vähän sitä sun tätä erinäisistä lähteistä ja täten et ole aina ihan varma että mikä on edes totta ja mikä ei. Tieto kun nimittäin lisää tuskaa ja sen olen omassakin elämässäni huomannut useaan kertaan. Jos tiedonhalun olisi pystynyt vain tukahduttamaan, niin monelta kriisiltä ja pahalta ololta oltaisi voitu välttyä. Sellainen ajattelutapa ei kuitenkaan monelle ihmiselle sovi, vaan perusluonteeseemme kuuluu tietty uteliaisuus ja tämän ohella halu ottaa asioista selvää. Jotkuthan ovat väittäneet että se aika usein johtaa porukkaa hautaankin- siis tuollainen kyltymätön tiedonhalu ja iänikuinen uteliaisuus. Eiväthän ne hyviä ominaisuuksia välttämättä ole, mutta silti me toteutamme niitä päivästä toiseen aina välillä nousten pintaan miettimään asioita näin mukamas ulkopuoliselta kantilta moralisoiden. Tämän jälkeen palaamme sitten takaisin muurahaispesäämme toteuttamaan niitä tasan samoja asioita miljoonaan kertaan. Jälleen kerran voitakoon sanoa että "this confession has meant nothing".